On ollut vähän kiirusta töissä, mutta kiva on lukea vilkasta palstaa.
Leena on käynyt verikokeissa ja niiden tulosta saa jännäillä sen suuremman jännäyksen ohella. Jospa se tärppi olisi nyt käynyt, niin ei tarvitsisi enää pähkäillä tuon miehen kanssa, ainakaan tämän asian takia. Me kuljemmekin ihan samaan tahtiin rktt-listalla. Nyt kun on boomi päällä, niin siirrytään kaikki raskautuneihin, jookos. Jos olen ymmärtänyt oikein
Tirlittanilla,
Hysterialla ja
Oivikilla vähän samanlaiset tilanteet sun kanssasi (sorry jos olen erehtyny), joten todellista täsmäapua on varmasti saatavissa. Tosin niin kuin joku jo kirjoittikin, kyllä se samassa taloudessa elävän miehen kanssakin on välillä aika vaikeeta ja helposti elämä valuu siihen, että on oma kuviot kummallakin ja yhdessä nähdään jossain käänteessä. Tietysti se helpottaa vauvansiemenien saantia, jos sentään samassa sängyssä nukutaan ja ollaan samaa mieltä lisälapsienhaaveissa.
Solakka Silakka kirjoitti viisaita "vanhenevien" naisten työnsaantimahdollisuuksista. Itse olen tosi tyytyväinen kun sain uuden työn, vaikka olin yli nelikymppinen ja aivan pienen lapsen äiti. Eli se etu, mikä tämän ikäisillä usein on, että lapset ovat jo aikuisia, oli minulta poissa. Toinen juttu olisi voinut olla, jos olisin päässyt jäämään toiselle äitiyslomalle heti perään, niin kahden pienen lapsen 45 vuotiaana äitinä olisi ehkä ollut himpun verran vaikeampaa saada ko. työtä. No eihän sitä tiedä. Mutta pointti on, että kannattaa niitä töitä hakea ja elää sitten tilanteen mukaan. Raskausasiat ovat niin vaikeita ennustaa, että toiveitten takia ei tosiaan kannata laittaa muuta elämää jäähylle. Tietysti jos esim. työhaastattelussa on jo vähän pidemmällä raskaana, niin kehtaako jättää sanomatta sitä. Laki tietystikään ei oikeuta asiaa kysymään ja jos joku kysyy, ei siihen tarvitse vastata. Oma pokka ei ehkä antaisi periksi olla kertomatta.
Tietysti "haavekuva" olisi jäädä hoitovapaalta eläkkeelle, muttei se taida onnistua.
Ämy kyseli pettymysten jaksamista. No mehän emme "julkisesti" enää haaveile lapsesta eli en jaa tätä asiaa kenenkään muun kuin mieheni kanssa ja tietysti teidän. Ja siinä teidän rooli onkin tärkeä, koska en voi purkaa livenä tätä asiaa. Yritystä on jo 2,5 vuotta, mutta siitä ajasta eka vuosi meni oikeastaan siinä, että tavallaan toivoin, etten raskautuisi, koska vauva oli pieni. Sitten alkoi työn miettiminen ja puolet viime vuodesta meni siihen, että mietin ja kauhistelin, että mennäkö töihin ja mitä jos menisin tulisinko raskaaksi. Tuttuja mietteitä siis. Nyt olen kohta ollut jo vuoden töissä ja kuvittelen välillä olevani sinut sen asian kanssa, ettei meille kakkosta tule. Mutta nyt löydettyäni tämän palstan,
höyrypäisyys taas nousee. On nyt sellainen tunne, että nyt jos koskaan. Ja sitähän se gynekin sanoi, ettei ole kauan aikaa aikailla. Niin kuin en sitä muuten tietäisi. Viimeiset päivät ennen menkkojen alkua olen niin täpinöissä, ettei mitään määrää, Kun täti tulee, masennun pariksi päiväksi. Kunnes taas uutta ovista kohti kuume nousee. Tavallaan olisin toivonut gyneltä tuomioita siitä, että haaveet ovat turhia, mutta kun ei sanonut yhtään
siihen suuntaan. Toisaalta kyllä järki sanoo, että kun yritystä on ollut näin kauan ja ikä vie mahdollisuuksia joka kuukausi, olisi paras lopettaa haikailut. Mutta, mutta...
Uskoin ja kuvittelin, että olisin osannut tähän kakkoshaaveiluun suhtautua kypsästi, ilman pakkoa, mutta ihan yhtä kahko olen kuin ekaa yritettäessä. Miksi, en osaa sanoa, että hupeneva aika laittaa yrittämään kaikella raivolla. TUnne siitä, ettei tule toista tilaisuutta enää eteen.
Päikki, mahdatko sittenkään ehtiä kaikkia 17:ää testiä käyttää, kun plussa kerran vahvistuu
Mulle tulee loppukierrosta aina sellainen pakonomainen tarve testata ja jos mulla olisi noin paljon testejä kotona, niin tekisin sen 5 krt päivässä. Olen siis ihan addiktoitunut testaamiseen. Onneksi meillä on viikonloppuna vieraita (kp 24 - 25), joten en ehkä pysty testaamaan. Jospa kerrankin jaksaisin edes kp 26 asti.
Päikki, minä sorrun aina testin purkamiseen, jotta näen viivan kunnolla. Sitten taakse valkoinen paperi ja luonnon valo takaa päin. Jopas pitäisi viivojen näkyä. Tässä kohtaa aina tunnen itseni tosi tyhmäksi, mikä lienee totta.
Minnimammalla lupaavaa valkovuotoa. Jännäillään...
Solakka Silakalla on pitkä taival näissä hommissa. Siinä kyllä kannattaa jättää muitten asiattomat mielipiteet ihan omaan arvoonsa. Eihän kenelläkään ole oikeutta eikä mielestäni myöskään velvollisuutta arvostella missä vaiheessa lapsista haaveilee ja sen eteen ponnistelee. Itse yli nelikymppisenä äitinä tunnen olevani henkisesti paljon valmiimpi kuin aikaisemmin. Välillä kyllä naurattaa kun lapsen kanssa leikkii muumilaivalla ja pitää ottaa silmälasit pois päästä, että pystyy katsomaan pieniä yksityiskohtia. Kovasti toivon teillekin tärppiä ja tietysti mielummin ennen hoitoja, sillä ne varmasti ovat henkisesti raastavia. Toki jos heti silloin tärppää, ei tarvitse kokea julmia pettymyksiä.
Lumeton, sinulla tosiaan on ainutlaatuinen mies ja olette voineet kääntää tappiot parisuhteenne voitoksi. Sitä se keskustelu parhaimmillaan saa aikaan.
Niin kuin
liiza totesit, elämässä pitää olla muitakin asioita kuin nämä haaveilut, ettei pettymys kokonaan suista raiteiltaan. Jokin hyvä harrastus tulisi kaikilla olla, mutta minusta tuntuu, että tämä haaveilu ja palstailu on nyt minun tärkein harrastukseni.
Wiaralla tosiaan positiivisia "tilastoja" ystäväpiirissään. Minulla on vähän niin, että kavereilla alkaa olla lapsenlapsia, mutta sitten on kiva kyläillä, kun tätä jälkikasvua on mummulassa. Niin ja toivotaan, että Wiaran munis saa vetävän ulkonäön
Hysterialla on runosuoni kukkinut
RKTT = Raskaana Kunnes Toisin Todistetaan ja dpo = days past ovulation (muistaakseni) eli päiviä ovulaation jälkeen. Plussa ovulaatiotestissä on siis päivbä -1 ja oletettu ovispäivä 0.
Gerperalle lämpimät halaukset. Olet ilmeisesti aivan varma siitä, että ovulaatio ei ole tullut myöhässä, vaikka menkat ovatkin myöhässä? Minulla on huomenna päivitysvuoro, joten otan pois sinut rktt-listalta, jos tänään ei päivitystä tule. Mutta tule toki kertomaan, jos jokin mahdollisuus raskauteen kuitenkin on ja haluat pitää nimesi listalla.
Mites
mur-murilla mahakipuilut näin iltasella. Vieläkö SO (superovis) vaivaa?
ON: Ei oikeastaan mitään sanottavaa. Eikä tietysti tässä vaiheessa pitäisi mitään tuntuakaan. Ensiviikon puolelle jos jaksaisi odottaa ennen
ekaa testausta. Nyt olen päättänyt jättää CB:t ostamatta, mutta nainenhan voi aina muuttaa mielensä.