Kiitos possukommenteista.
Itsekin, onnettomuuden myötä kuoleman rajalla käyneenä (jo ennen lapsia) ja edelleen vammalla varustettuna, tunnen elämän yllätyksellisyyden.
Enemmän onnea olen elämässäni saavuttanut rohkean toiminnan kuin ikuisen huolien vatvomisen kautta. Olenkin nyt miettinyt, että johtuuko se, että kuumeiluni on pullollaan pelkoja ja huolia, siitä että koko ajan olen kuitenkin epävarma siitä mitä todella haluan...
Ja samalla tiedän, että raskaaksi tuleminen ylipäänsä olisi ISO ihme.
Kahta ensimmäistä lasta odottaessani en ollut suuremmin huolissani juuri mistään. Kolmatta odottaessa selvästi enemmän, mutten likikään tällätavalla kuin nyt, vaikka kaikki onkin vain pohdinnan tasolla.
Tämmöisiä tänään. Voikaa hyvin! ikiemo
Itsekin, onnettomuuden myötä kuoleman rajalla käyneenä (jo ennen lapsia) ja edelleen vammalla varustettuna, tunnen elämän yllätyksellisyyden.
Enemmän onnea olen elämässäni saavuttanut rohkean toiminnan kuin ikuisen huolien vatvomisen kautta. Olenkin nyt miettinyt, että johtuuko se, että kuumeiluni on pullollaan pelkoja ja huolia, siitä että koko ajan olen kuitenkin epävarma siitä mitä todella haluan...
Ja samalla tiedän, että raskaaksi tuleminen ylipäänsä olisi ISO ihme.
Kahta ensimmäistä lasta odottaessani en ollut suuremmin huolissani juuri mistään. Kolmatta odottaessa selvästi enemmän, mutten likikään tällätavalla kuin nyt, vaikka kaikki onkin vain pohdinnan tasolla.
Tämmöisiä tänään. Voikaa hyvin! ikiemo