Lugeista....toivottavasti Matsalu oireesi ovat "oikeita". Minä kokeilin lugeja yhden kierron ajan ja ainakin se minulla johti onnelliseen lopputulokseen seitsemän keskenmenon jälkeen. Raskausoireet minulle on aina tullut todella nopeasti ja luge-kierrossa en huomannut mitään poikkeavaa. En tosin silloin edes ymmärtänyt ihan heti olevani raskaana, koska kuukautisten aikaan alkoi vuoto. Todella jännityksessä elämme täällä sinun mukana!
Me emme oikeastaan tässä kierrossa olleet vielä yritysmielellä, mutta todellakin kp15 aktivoiduimme. Todella helposti tulin edellisissä yrityksissä raskaaksi ja "yhdestä kerrasta" kun vähänkin puoleen väliin ajoitettiin, mutta plussista en enää osannut iloita niin monen keskenmenon jälkeen. Meidät otettiin vihdoin yksityisellä keskenmenotutkimuksiin ja maksoimme kyllä niistä todella paljon! Mieskin tutkittiin ja hänellä oli kyllä poikkeuksellisen erinomaiset pienet vipeltäjät. Todella tärkeää olisi kyllä miehetkin passittaa tutkimukseen, usein tulee vain murehdittua niitä omia vanhoja muniksia! Inssistä ja monesta muustakin toimenpiteestä on varmasti lisäapua, jos pientä lisäapua haluaa! Kaikki keinot ovat minusta sallittuja ja ihmeen eteen täytyy kyllä olla loputtomasti uskoa ja sinnikkyyttä.
Keskenmenoista....näin myös muutama viikko ohjelman keskenmenoista ja minua ohjelma kosketti syvästi, kun toistuvista keskenmenoista kärsin ja tuntui, että oli paljon yhteistä tämän onnellisen naisen kanssa, joka vihdoin onnistui. Hänelläkin oli raju verenvuoto alkuraskauden aikana, minulla oli järkyttävän raju vuoto raskausviikolla 10 ja todellakin kaavintaan menimme itkuisina miehen kanssa seuraavana aamuna, mutta pieni Mitja siellä sinnitteli. Ehkä siitä alkoi oma odotukseni....
Jos pienen pieni mahdollisuus nyt olisi meillä niin vähän järkyttynyt olen, etten ehtinyt lääkärille koskaan hakemaan lugeja tässä kierrossa, sillä en usko, että oli sattumaa, että onnistuimme vihdoinkin ensimmäisestä kokeilukerrasta....
Luontaistuotteita en ole koskaan käyttänyt ja vitamiinitkin pölyttyvät kaappiin. Olen hieman boheemi ja hajamielinen ja aloittaminen on aina jäänyt....suklaata kyllä löytyy kaapista aina ja jos ei, niin mies juoksee sitä aina hakemaan. En ole koskaan ovistestejäkään käyttänyt, vaan yrityksiä aikoinaan ajoitimme sinne kp14 päivän tuntumaan. Ovistesteistä....onko testien plussa siis jo ovis tai merkki, että ovis on tulossa?
Ihmeen eteen todellakin vaaditaan sinnikkyyttä ja Pikkumyyllä kyllä on asennetta! Olet kyllä aivan uskomaton nainen, feeniksen tavoin nouset aina ylös. Minä velloin usein keskenmenojen jälkeen muutaman päivän epätoivoisissa sfääreissä ja miestä yritin saada keskustelemaan asiasta, mutta hän oli aina niin varma, että onnistuimme...minä en. Kuitenkin mieltä liikutti usein kuinka hän Matsalun miehen tavoin puhui suhteestamme ja hänestä meidän tarinammekin ja yhdessäolommekin on jo pieni ihme. Hyvää parisuhdetta en ole koskaan aikaisemmin kokenut, en hyvää lapsuuttakaan ja niillä on ollut aika suurikin yhteys toisiinsa. Miehellekin suhteemme on kyllä äärettömän tärkeä ja on sen varmaan osoittanut jo sillä, että on tänne uskaltanut muuttaa ja jättää kaiken taakseen. Mitja on todellakin se ihana lisäbonus....Vähän arkaillen aloin haaveilemaan toisesta, mutta mies kyllä leijuu jo omaan optimistiseen tapaansa kauniissa haavekuvissa. Mies on aivan uskomattoman ihana ja hellyttävä isä ja äärettömän onnellinen, että saa olla koti-isänä.
Jos onnistuisimme niin olen aina ollut niin totaalisen pahoinvoinnin vallassa muutaman ensimmäisen kuukauden, että en pysty olemaan töissä..en edes viimeksi jaksanut kahteen kuukauteen istua....Miehellekin siitä kerroin ennen raskautta, mutta hän oli aivan järkyttynyt, kun sitten näki missä kunnossa oikeasti olin. Tiputuksissakin on täytynyt käydä. Pahoinvointi itselläni on alkanut aika nopeasti ja todella rajuna raskausviikolla 5 jo. Viimeksi jo ajattelin, että tämä on viimeinen kerta kärsimystä, mutta olen kyllä valmis tämän totaalisen muutaman kuukauden hirvityksen käymään vielä lävitse....
Viime viikolla oli upeat säät ja olimme viitenä päivänä peräkkäin Nuuksiossa retkeilemässä. Minä olin äärettömän liikuttunut, kun katsoin meidän pientä hymypoikaa istumassa jäkälien keskellä. Jonkinlainen visio oli juuri tällaisestä; luontoretkeilystä yhdessä ja silloin aina näin haaveissani pienen pojan! Taisin pikkuisen poikaa toivoa....
Olen niin hengessä ja toiveissa mukana, vaikka en ehdi kovin usein kirjoittelemaan. Mielessä on vielä hyvin oma yritys ja muistan, kun meidät passitettiin aikoinaan Väestöliitolta pois ja annettiin ymmärtää, ettei mitään ole tehtävissä. Aloin itse hakemaan netistä tietoa ja silloin ensimmäisen kerran löysin Kaks plus-palstan ja täältä sain vihjeen lugeista ja halusin niitä kokeilla melkein viimeisenä oljenkortena...
