Ottis, eikös tuo kaikki nyt ole jo parempi merkki suhteessanne? Minusta ainakin näyttää siltä.
Meillä poika heräsi aamusta kuumeisena, ei tosin ollut kuin 37,3 mutta oli kuitenkin. Oli tosin tänään menossa joka tapauksessa mummulle hoitoon, kun oma hoitaja jossakin koulutuksessa, että ei tarvi itse jäädä kotiin (vaikka tässä työtilanteessa, olisi ollut aivan sama, olenko kotona vai en
Ja poika yski yöllä oikein todella kovasti. Oli saanut illasta Ventolinoa ja ilmankostutin oli laitettu huoneeseen. Ei tuo poika heräillyt itse, mutta minä ainakin heräsin kaiken aikaa ja nyt on silmät ristissä..
Minulla on kyllä onnellinen tilanne parisuhteessa, kun ollaan onnellisia ja osataan keskustella asioista, kun niitä eteen tulee. Minä olen meillä se, joka sulkee suunsa, jos jostakin pitäisi sanoa: /
Mutta yritän tässä kovasti opetella sitä, että sanomatta ei mitään saa. Ei ne miehet tajua ajatuksen tai edes pienen vihjeen voimalla asioita. Vaan ne pitää sanoa sanoin, jotta perille menee
Meillä on yli 20 vuotta yhteiseloa takana, että olisihan tuossa ajassa pitänyt oppia. Mutta tuon lapsen myötä on tullut kyllä varsinkin itselleni paljon asioita, joita pitää purkaa ja sanoiksi pukea että perille menee. Ja sain melko pahan baby-bluesin, joka vaan kesti ja kesti... Vasta tässä siitä toipuillaan. Siksi olenkin vähän epäilevä uuden vauvan hankkimisesta, kun en tiedä miten siihen reagoin... No olen yrittänyt psyykata itseäni jo tähän. Ja neuvolastahan saa apua, ainakin meidän neuvolantäti on ihana ihminen.
No, nyt lähden lounaalle ja jatkan sitten hommia.
Aurinkoa teille ihanaiset!
Meillä poika heräsi aamusta kuumeisena, ei tosin ollut kuin 37,3 mutta oli kuitenkin. Oli tosin tänään menossa joka tapauksessa mummulle hoitoon, kun oma hoitaja jossakin koulutuksessa, että ei tarvi itse jäädä kotiin (vaikka tässä työtilanteessa, olisi ollut aivan sama, olenko kotona vai en
Ja poika yski yöllä oikein todella kovasti. Oli saanut illasta Ventolinoa ja ilmankostutin oli laitettu huoneeseen. Ei tuo poika heräillyt itse, mutta minä ainakin heräsin kaiken aikaa ja nyt on silmät ristissä..
Minulla on kyllä onnellinen tilanne parisuhteessa, kun ollaan onnellisia ja osataan keskustella asioista, kun niitä eteen tulee. Minä olen meillä se, joka sulkee suunsa, jos jostakin pitäisi sanoa: /
Mutta yritän tässä kovasti opetella sitä, että sanomatta ei mitään saa. Ei ne miehet tajua ajatuksen tai edes pienen vihjeen voimalla asioita. Vaan ne pitää sanoa sanoin, jotta perille menee
Meillä on yli 20 vuotta yhteiseloa takana, että olisihan tuossa ajassa pitänyt oppia. Mutta tuon lapsen myötä on tullut kyllä varsinkin itselleni paljon asioita, joita pitää purkaa ja sanoiksi pukea että perille menee. Ja sain melko pahan baby-bluesin, joka vaan kesti ja kesti... Vasta tässä siitä toipuillaan. Siksi olenkin vähän epäilevä uuden vauvan hankkimisesta, kun en tiedä miten siihen reagoin... No olen yrittänyt psyykata itseäni jo tähän. Ja neuvolastahan saa apua, ainakin meidän neuvolantäti on ihana ihminen.
No, nyt lähden lounaalle ja jatkan sitten hommia.
Aurinkoa teille ihanaiset!