Moi pitkästä aikaa arvon leidit =) Piiitkästä aikaa tulin vilkuilemaan kuulumisia ja työnnyn nyt seuraanne, jos passaa Vaikka pakko on myöntää, että en muistanut enää edes nimimerkkiäni. Löysin sen guuglaamalla vanhoja pinoja. Kylläpäs onkin hoopo nikki, mitä lie olen ajatellut...:ashamed: Niinku mistäkin vanhasta paperikantisesta blokattu
Etenkin Terrin ja mahdotontakon viimeisimmät puheet kolahtivat muhun! Menevät niin samoja latuja, kuin omat ajatukseni. Minähän siis olen tätä 45+-porukkaa. Sitä sakkia, joka kuvitteli jo luopuneensa. Mutta kuten tiedätte, luopuminen on maailman vaikeimpia asioita. Paljon helpompaa on pitää kiinni toivosta. Vai onko se(kin ) yksilöllistä? Järjellä ajatellen tiedän, ettei mulla ole mitään mahiksia. Silti luen netistä juttuja viiskymppisten ihmeraskauksista. Ja pyörin etsimässä ruokavaliovinkkejä, joita en sitten toteuta... Mikä vain teksti, joka tarjoaa vähänkin toivoa, kelpaa. Tilastoja en tietenkään lue. Oikeastaan tuntuu tosi surkealta, että niitä silti tyrkytetään. Kyllähän jokainen tämän ikäinen TIETÄÄ, miten vaikeaa raskautuminen "vanhana" on. Mutta kuten Terri sanoi, ei voi voittaa, ellei lottoa opcorn: Haaveilu kuuluu asiaan! Tässä yhteiskunnassa ei vain anneta haaveille kauhean suurta arvoa. Haaveilija on automaattisesti hörhö. Haaveilu on hullujen huvia, just. Minusta elämä ilman haaveita on kuitenkin aika ankeaa. Osittain kai siksi, salaa, vielä haaveksin... Eihän se ole keneltäkään pois.
Mitään apuja mulla ei ole käytössä. Mutta konkreettisena haaveena on mennä lähiaikoina tarkistuttamaan hormonit. Jos FSh kovin korkealla on, niin siihen tietysti loppuu sitten haaveetkin. Viimeksi vuosi sitten tarkastettiin, ja 6,8 oli muistaakseni. Sen kyllä muistan, mutta en nimimerkkiäni :|
Nyt ei muuta, kuin kaikille hyvää tuulta ja positiivista mieltä - lällyltä kuulostaa, mutta ei se ainakaan mahdollisuuksia heikennä
Etenkin Terrin ja mahdotontakon viimeisimmät puheet kolahtivat muhun! Menevät niin samoja latuja, kuin omat ajatukseni. Minähän siis olen tätä 45+-porukkaa. Sitä sakkia, joka kuvitteli jo luopuneensa. Mutta kuten tiedätte, luopuminen on maailman vaikeimpia asioita. Paljon helpompaa on pitää kiinni toivosta. Vai onko se(kin ) yksilöllistä? Järjellä ajatellen tiedän, ettei mulla ole mitään mahiksia. Silti luen netistä juttuja viiskymppisten ihmeraskauksista. Ja pyörin etsimässä ruokavaliovinkkejä, joita en sitten toteuta... Mikä vain teksti, joka tarjoaa vähänkin toivoa, kelpaa. Tilastoja en tietenkään lue. Oikeastaan tuntuu tosi surkealta, että niitä silti tyrkytetään. Kyllähän jokainen tämän ikäinen TIETÄÄ, miten vaikeaa raskautuminen "vanhana" on. Mutta kuten Terri sanoi, ei voi voittaa, ellei lottoa opcorn: Haaveilu kuuluu asiaan! Tässä yhteiskunnassa ei vain anneta haaveille kauhean suurta arvoa. Haaveilija on automaattisesti hörhö. Haaveilu on hullujen huvia, just. Minusta elämä ilman haaveita on kuitenkin aika ankeaa. Osittain kai siksi, salaa, vielä haaveksin... Eihän se ole keneltäkään pois.
Mitään apuja mulla ei ole käytössä. Mutta konkreettisena haaveena on mennä lähiaikoina tarkistuttamaan hormonit. Jos FSh kovin korkealla on, niin siihen tietysti loppuu sitten haaveetkin. Viimeksi vuosi sitten tarkastettiin, ja 6,8 oli muistaakseni. Sen kyllä muistan, mutta en nimimerkkiäni :|
Nyt ei muuta, kuin kaikille hyvää tuulta ja positiivista mieltä - lällyltä kuulostaa, mutta ei se ainakaan mahdollisuuksia heikennä