Rakenneultran kuulumisia sitten.
Kätilö oli oikein mukava ja tarkka, ja ultraili minua ainakin tunnin kun kerroin että en ole mitään seuloja ottanut ja mikä on tilanne avioliitossani.
Vauva oli aivan ihana ja niin oikean vauvan näköinen että teki mieli ottaa syliin sieltä ruudulta.
Mittaa oli noin 25 cm ja paino arvio jotakin 300+ grammaa.
Kaikki mitä siinä katsottiin oli kunnossa ja kohdallaan rakenteissa, se oli suuri helpotus.
Välillä vauva maistoi peukaloa ja vilkutti meille, ja oli oikein kaunis profiili hänellä.
Sukupuolta oikein yrittämällä yritettiin selvittää, mutta napanuora oli jalkojen välissä, ja haittasi näkyvyyttä, mutta enemmän pojalta näytti kuin tytöltä, oltiin näkevinämme pippeli ja kivekset ja sitten taas vauva kääntyi ja veti sellaisen asennon ettei muuta näkynyt kuin napanuoraa vaikka miten ultrasi.
Istukka oli mulla etuseinässä, ja osittain kohdunsuulla, jonka takia menen sitten heinäkuussa vielä kontrolliultraan.
Molemmissa edellisissä raskauksissa istukka oli takaseinässä, ja arvelinkin että se on nyt eri tavalla kun liikkeet ja kaikki tuntuu niin erilaiselta, ja maha on ehkä isompi kuin ennen, myös kolmas raskaus sitä tietty selittää.
Sain ihania kuvia, tosi selkeitä kasvokuviakin ja ajattelin mielessäni että voi mies minkä teit ja mikä idiootti olet, minkä ihanan pienen ihmisen sinä hylkäsit.
Kun vauva todennäköisesti on poika, meillä alkaa kovat väännöt uskonnosta ja ympärileikkauksesta ja sukunimestä, mutta voitte olla varmoja että pidän puoleni,
nyt on tullut raja vastaan siinä mitä minulle voi tehdä.