40+ *odottajat*..+ YES, WE CAN!!! ;)

Laitan tähän muutamia sellaisia vähemmän tärkeitä mietteitä, joita omassa pääkopassa tällä hetkellä pyörii, toivottavasti kukaan ei loukkaannu! Täällä kun ihmisillä on oikeasti tärkeitä asioita meneillään omassa elämässään, ja tämä minun "ongelmani" ei oikeastaan ole mikään ongelma.

Ikäkriisi siis iski meikäläiseen :/ Tähän asti olen jotenkin ottanut rauhallisesti tän iän, 43. Mutta kävin työpaikalla kääntymässä viime viikolla, ja siellä se iski. Tajusin, että tän ikäiseltä ei tosiaan enää kysellä perheenlisäysajatuksista. Olen siirtynyt aikaan "niillä on nyt lapset tehtynä". Pihalla jutellessa joku saattaa sanoa, että tehän voitte asua siinä nykyisessä asunnossa (kolmio) vaikka loppuikänne, tytöt mahtuvat samaan huoneeseen. Joo, ihan totta, mutta mahtuukohan tämä kolmas kun kasvaa, se huone ei ole kauhean iso...?

Samanikäisten kavereiden lapset alkavat vanhemmasta päästä jo muuttamaan pois kotoa, meikäläisen esikoinen on vielä eskarissa, kakkonen oppi juuri kävelemään ja vauva tulossa. No, minkäs sille tekee, kun mies löytyy niin myöhään että vaikka pistää heti toimeksi, niin tämän nopeammin ei ole perheenlisäys onnistunut - miehelle tehtiin välillä aivoleikkaus ja kaikenlaista muutakin oli elämässä. Esikoisen sain kun olin 36, ja muistan että jo silloin ikääni ja mahdollisia riskejä kommentoitiin. Appiukkokin oli varautunut vauvaan, joka ei koskaan opi kävelemään.

Eihän sillä sinänsä ole väliä mitä muut tekevät, ja milloin, enkä yleensä ole hirveän herkkä vertaamaan itseäni muihin. Yllätyinkin itse kovasti kun viime viikolla tajusin, etten enää ole yhtään innokas kertomaan tästä vauvasta. Esikoisen tulon kuulutin innoissani kaikille viimeistään np-ultran jälkeen, kakkosen ehkä tasaisemmin mutta niillä main. Nytkin olisi ollut viikkoja kasassa 13 ja ok np-ultra takana. Mutta ei, en saanut työpaikalla sanaa suustani, en edes tosi hyville kavereille. En ole kertonut oikeastaan "juuri kellekään", lukuunottamatta vanhempia, omia sisaruksia, esikoista ja ihan muutamaa kaveria. Ero edellisiin raskauksiin on aika iso.

Mitään oikeata ongelmaa ei siis varsinaisesti ole, vain tämä minun oma pääkoppani :ashamed: Olenko minä jotenkin häpeissäni siitä, että saan vielä tämän ikäisenä lapsen? Että "tipun" työpaikan systeemeistä? Olen siis ollut vuorotteluvapaalla, josta jäin äitiyslomalle, siitä hoitovapaalle, joka vaihtuu jos kaikki hyvin menee taas äitiyslomaksi.

Mutta, minullahan on loistava tilanne, saan kaipaamani kolmannen lapsen, olemme terveitä yms. Ehkä siinä on osasyy? Suurimmalla osalla ystäväpiiriä / sukulaisia / läheisiä työkavereita on 0-2 lasta. Lapsettomuutta, keskenmenoja, oikeaa kumppania ei ole löytynyt, isoja kysymyksiä ja ongelmia on paljon. Ehkä minulle tulee sitä myötä myös ahne olo? Jos olisin edes se pullantuoksuinen kotiäiti, joka hoitaa lapsensa ja kodin moittettomasti, säteillen aurinkoa ympärilleen, niin tämä olisi ok... Mulla on siis myös olen huono äiti -kriisi ja olen surkea kotiäiti -kriisi.. :ashamed:

 

Hei Kaislakerttu!
Kuulostipa tutulta
Minulla pojat 14, 19, 25 ja tyttö 8 kk... Viikon päästä takaisin töihin, en voinut kuvitellakaan että äippäloman aikana minulle tarjottaisiin ylennystä.. Ikäkriisi taitaa olla takana ja työarki alkaa. Luulen että hormoonimylläkkä raskausaikana lisäsi ikäkriisiä, viikon päästä 45...
Töissä pidettiin vauvakutsut ja muutenkin porukkaa tuntui aidosti olevan iloinen puolestani kun kerroin raskaudestani silloin 2008 jouluna.. Arvelivatkin näin käyvän koska menimme naimisiin elokuussa ja nykyisellä miehelläni ei ollut lapsia . Häämatkan tuliainen tämä neiti!

Johtuisiko sinun ikäkriisisi hormoonimylleryksestä myös?

Huhuu... Äiti Murmeli... Tytönkö myös sait kun niin odotutti itseään, vai pieni herrako ei halunnut kovien pakkasten keskelle?

Mur-Mur, Kohti kevättä, uusia tuulia surun jälkeen.. Aurinko paistaa varmasti myös sinulle!

Masukkaita päiviä kaikille

Annekristiina ja Lumi 8kk Neiti tempperamentti, ikiliikkuja ja hymytyttö
:hug: :heart:

 

Heippa naiset!
Vaihdoin nikkini Enkelinäidistä, pakko yrittää ajatella eteenpäin,eikä enää pelkkää mennyttä.. Ja tämä kääkkänä kertoo kyllä tänhetkisestä mielentilastani kaiken

Kaislakerttu, älä yhtään häpeile ajatuksiasi, nuohan ovat ihan luonnollisia ja normaaleja!! *halitus* Niitä kriisejä pukkaa välillä, itelläkin ekat tulleet jo ja ihan varmasti noita kohtaa vielä monet,monet kerrat. Silläpä tämä palsta onkin kiva,kun on monia samassa elämäntilanteessa olevia, vaikkei heitä niin kohtaisikaan IRL.

mur-mur, ihana että sut otettiin empaattisesti ja muutenkin tyhjennys meni hyvin. Mulla oli niin kauhea kokemus viime loppukesästä enkelimme kohdalta, kun tunsin olevani niin kakkosluokan kansalainen kuin olla ja voi. Hoitajat ei kestäneet kohdata suruani ja pettymystäni selvästikään. Nyt vain iisisti jälkitarkastukeen asti ja sitten mahdollista uutta yritystä, eikös?

Ja Hepulille vielä piti kommentoimani, että mulla myös alkanu jo napakat supparit ja niiden yhteydessä selkäsärky,mutta neuvolasta eivät pitäneet huolestuttavana. Kuitenkin ajattelen,että kroppa kyllä ilmoittaa jos menee liian tiukoille,joten kannattaa sitä kuunnella. Ja rasituksesta tulevat supparit voivat tulla juurikin iltaisin rankan päivän jälkeen, samoin liian vähäinen juominen teettää niitä.

Neuvolassa käyty, kaikki ok,paitsi siitä parvorokosta edelleen en oo saanu lähetettä labraan ja täällä muuttunu sotepiirin myötä kaikki hankalaksi. Sokerirasitus sitten rv 24-28,kun ei kummempia sukurasitteita ole. Huh, olin siitä ihan helpottunut.


Hyvää oloa ja jaksamista kaikille möhömassuille!!!

Kääkkänä ja lapanen 15+3

 

Kaislakerttu Kovin tutuilta kuulostavat sun pohdintasi... On ollut kuitenkin hienoa huomata, että ikäongelma on loppujen lopuksi suurimmalta osalta pelkästään omassa päässä. Kyllä meidänkin kohdalla monet ovat olleet yllättyneet tästä vauvasta, mutta ovat kuitenkin sitten onnitelleet ja olleet ihan aidon oloisesti iloisia puolestamme. Tylyimmille tapauksille olen todennut, että ei se vauvan saaminen ole aina pelkästään omasta tahdosta kiinni ja kertonut ihan avoimesti, että tätä kappaletta on tahkottu melkein 3 vuotta. On pistänyt vastapuolen hiljaiseksi... Nykyisin kaveripiirissäni on paljon myös vajaa 30- sekä 30 ja risat vuotiaita äitejä, joilla on pieniä lapsia. Heidän kohdallaan olen erityisesti häpeillyt ikääni, mutta tuntuu siltä, että he eivät ajattele sitä lainkaan, vaan olen samalla tavalla "yksi mamma heidän joukossaan". Ei kai tässä auta muuta kuin nauraa omalle ikäkriisilleen ja ollaan Kaislakerttu tyytyväisiä, jos meidän ongelmamme on oikeasti ainoastaan tätä tasoa.

 

Pikkuinen tyttö syntyi maanantaina 01.02.2010 klo 18.28.

Synnytys käynnistettiin hepatoosin vuoksi ja kaikki meni hyvin mutta istukka piti sitten taasen jälleen kerran nukutuksessa kaapia irti.

Tänään päästiin kotiin. Vähän kaikki on hakusessa, mutta tyttö on rauhallinen ja ihana.
Kirjoittelen lisää kun olen vähän rauhoittunut.

Kiitos kannustuksesta kaikille! Ja voimia jokaiselle!

t. äiti murmeli ja tyttövaavi

 

Onnea oikein paljon pienestä prinsessasta äiti murmeli !!!:heart::flower::heart:

Mukavaa että sinä&pieni vaavi olette kunnossa ja kaikki hyvin

vaavin tuoksuisia talvipäiviä, muista lepäillä!!!:wave:

 

Onnea äiti murmeli, prinsessa :heart: :heart: :heart:

Annekristiina ja Lumi-Maria 8 kk

 

Lämpimät onnittelut äiti murmeli ja ihanaa vauva-aikaa. :hug: :flower:

 

Etpä Kaislakerttu ole yksin ajatuksiesi ja tuntemuksiesi kanssa. Itsellä ikää tulee mittariin huhtikuussa 46 ja enpä ole vielä äidillekään "uskaltanut" kertoa (tänään juuri puhuttiin puhelimessa), enkä muuten sisaruksillenikaan, pojalle sentään. Töissä en nyt ole ajatellut puhua kuin vasta alkaa näkymään. Mutta kuten sanoit, eipä meiltä kysellä että koskas on lapsia tulossa....heh. Mekin ollaan isompaa kämppää etsitty jonkin aikaa ja kaikki ihmettelee että miksi isompaa tarvitaan.

Aikaisemmin olen jo kertonut, että kun puhuttiin apelle että perheenlisäystä on tulossa hän ensiksi luuli että adoptio ja sitten kun kerrottiin että raskaana ollaan niin vastaus tosiaan "ei kai"....eipä tämä tosiaan kannusta kertomaan, tosin pakkohan se on jossain vaiheessa. Päikki, meillä kans takana kolmisen vuotta yritystä ja olen myös ajatellut sen sanoa, jos kauheesti joku alkaa ihmettelemään.

Ollaan miehen kanssa kovasti tuota ikää mietitty jo ennenkuin alettiin tähän hommaan ja todettu että näin nyt on ja yritetään olla sitä liikaa miettimättä, mutta kyllähän sen väkisinkin hiipuu mieleen. Neuvolassa ja äippäpolilla on onneksi hyvin suhtauduttu ikään.

Suppareista senverran että itsellä ei ole ollut mitään suuria, eikä noita liitoskipujakaan ole ollut paljon mitään, silloin tällöin jonkinlainen vihlaisu, mutta nyt kun alkoi potkut tuntumaan niin vaavi kyllä sitä harrastaa melkoisen aktiivisesti. Päänsärky tuntuu olevan mun pahin ongelma, alkaa ykskaks ja kestää n. 1-2 h.

Murmelille ja perheelle isot isot onnittelut. :flower: :flower:

Minni 17+4

Päätä alkoi taas särkeen, teen huomenna päivityksen listaan, nyt nukkuun. Huomenna lähdetään Lappiin, mutta enköhän illalla ehdi päivitykset tekemään.

 

Lämpöiset onnittelut äiti murmelille! :flower:

Mulla ikäkriisi ilmenee lähinnä siten että mietiskelen aina välillä minkä ikäinen olen sitten kun uusi vauva on missäkin elämänvaiheessa, koulussa, ripillä etc. Sinällään iällä ei ole niin väliä, kunhan terveyttä riittäisi. Oma äitini sai minut 20-vuotiaana. Ei todellakaan ole ollut valmis äidiksi silloin ja välillä sain kuulla miten olin pilannut äitini elämän... Selvinpäin oli ihan ok äiti, mutta olis kyllä saanut olla enempi selvänä... nyt hän on ollut kuolleena jo 8 vuotta, eli ei ehtinyt nähdä esikoistanikaan. Mummoni, joka on ollut noin 44 kun minä olen syntynyt, on ollut minulle tuki ja turva kaiken ikääni ja enemmän äiti kuin oma äiti ikinä pystyi olemaan.

Omasta lapsuudesta johtuen ajattelin pitkään etten edes halua lapsia. Kuitenkin, kun 30 vee tuli mittariin ja parisuhde oli vakiintunut huomasin vähitellen kypsyneeni ajatukseen että voisin kuitenkin ehkä olla jotakuinkin kelvollinen vanhempi lapselle. Olin sitten 33 vee kun esikoinen syntyi. Toista ei päästy kovin pian yrittämään terveydellisestä ongelmastani johtuen. Olin 36,5 kun kakkosta päästiin yrittämään ja nyt siis 39, kun vihdosta viimein ollaan sitten tukevasti raskaana.... Näin se vaan on mennyt, ja tuntuu että kohdallani ei olisi voinut paljon toisin ollakkaan. Laitan paljon painoarvoa turvalliselle parisuhteelle, ilman sitä en varmaankaan olisi alkanut lapsia haluamaan koskaan. Kaikuja omasta lapsuudesta kantautuu valitettavasti omaankin äitiyteen, vaikka kuinka päättäisi että ei ikinä ole kuin oma äiti... En nyt sentään viinaa vedä, mutta kestän huonosti sitä että asiat ei mene minun pääni mukaan ja saan siitä asiaan suhteutettuna vähän liiallisia hepareita. Kun asian tiedostaa niin sen kanssa pärjäilee, mutta olisin kyllä mielelläni parempi äiti... niin kai me kaikki...

No joo, tähän päivään sitten: Kävin torstaina TAYSssa gynellä suppareiden takia ja se pätkäytti mulle sairaslomaa ystävänpäivään asti. Nyt sitten köpötellään kotona mahdollisimman kevyesti, edes kävelylenkille ei ole asiaa ja raskaita juttuja ei saa nostella.Kohdunkaulan muutoksia ei ollut onneksi havaittavissa, kanavaa 4 senttiä jäljellä ja sillain. Myös yhdynnät kielsi ainakin sairasloman ajaksi. Luulin että kun se kohdunkaula oli ok niin meno saa jatkua entisellään, siksipä silmäni olivat varmaan lautasen kokoiset kun kuulin saikusta ja muista elämää rajoittavista tekijöistä.

Ei mun arkielo kovin raskasta mielestäni ole, autolla töihin toimistoon istumaan jne. Esikoista tulee jonkin verran nosteltua, yritän nyt jättää sen vähemmälle. Omatunto on huono, koska töissä on kova henkilöstöpula ja meikäläinen nyt sitten makoilee kotona lepäilemässä. Täytynee yrittää ottaa tää juttu kumminkin tosissaan, jospa lepäily auttaisi ja supistukset tajuisi loppua. Eilisen sainkin hyvin levättyä ja kivuliaat supistukset jäi neljään, tänään on kumminkin ollut pakko käydä kaupasssa ja vähän imuroida, ei ole vielä supistellut mutta yritän ottaa lopun päivää rauhallisemmin.

Kyllä se gyne vauvaakin ultrasi, mutta ei näyttänyt mulle... 295g oli painoarvio, kuulemma just sopiva näille viikoille. Tyyppi liikuskelee ahkerasti varsinkin ruokailun jälkeen, vielähän siellä massussa on hyvin tilaa heitellä voltteja .

 

Kaiskerttu, Hepuli71 kovasti jaksuja teille molemmille:hug:mukavaa mieltä laitan tulemaan kahmalokaupalla!!!

 

Minni007 kertoilet Äidillesi raskaudestasi sitten kun tuntuu siltä Jaksuja&mukavaa masun kasvattelua:heart:

 

Tervehdys kaikille! Olen tuolla 40+ kuumeilupalstalla käynyt kirjoittelemassa ja nyt ajattelin esittäytyä täälläkin.... Plussailin tällä viikolla ja perjantaiaamuna tein viimeisen testin kaapin pohjalta, ja vahva viiva siihen tulla tupsahti. Tämä olisi meidän ensimmäinen, ainokainen yhteinen lapsi tähän uusperheeseen... Ennen plussausta mulla oli 2 kemiallista raskautta eli ei tässä ihan selvillä vesillä tunne vielä olevansa mutta yhtäkaikki nautin tästä ihanasta ylläristä ihan täysillä!

Rinnat ovat olleet tosi kipeät jo jonkin aikaa, suussa outoa makua, lievää kuvotusta ja huimausta tähän mennessä. Vatsalla vähän kipuilee on/off -tyylisesti.....ja nyt myös vatsa turpoaa tosi helposti.

Päivä kerrallaan, odotuksesta onnellisena,

emily ja tiitiäinen :heart: 4+4

 

Hei minultakin, olen arastellut tulla tänne kun raskaus on niin aluillaan, mutta luin kirjoituksianne ikäkriisistä ja voi kun tuntui tutulta nuo tunteet ja huolet!
Plussa tuli 21.1. ja viikkoja nyt 6+3. Olen myös vuosikertaa 67 ja täytän 43 ennen kuin vauva syntyisi syys-lokakuun vaihteessa.
Minulla on ex-liitosta 12 ja 14 vuotiaat pojat, ja uuden miehen kanssa ollaan pidetty yhtä kohta 4 vuotta.
Minulle oli tehty sterilisaatio, joka purettiin vasta marraskuussa, joten olen ollut hämmästyksestä ja onnesta soikeana kun joulukuun kuukautiset jäi sitten viimeiseksi.
Viikko sitten minulla alkoi vuotelu, se on ollut tuhrua ja punaista verta, ei kuitenkaan niinkuin hanasta vaan vähäisempää.
Kävin äitipolilla ja kohdussa näkyi viikkoa viisi vastaava "piste" josta ei vielä juuri muuta voinut sanoa kuin että siinä se oli. Pelko kohdun ulkopuolisesta meni pois, ja vuoto tuntuu tällä hetkellä loppuneen.
Menen ensi viikolla yksityiselle, josko enemmän näkyisi, ja saisi selkoa mistä se veri tuli, oli päivystyksessä kova kiire ja liukuhihnameininki joten ei enempää tutkittu.
Hcg-arvot minulta on otettu kolmeen kertaan, viimeksi oli viime viikolla jotakin 13 000 ja vähän päälle.
ONKO TEILLÄ MUILLA OLLUT ALKURASKAUDEN VUOTOJA, JA MITEN RASKAUS ON SUJUNUT?
Muutenkin tämä on ollut hyvin erilainen raskaus kuin poikien odotus silloin kauan sitten, silloin en juuri huomannut olevani raskaana, nyt olen kärsinyt jo pahoinvoinnista ja huonosta olosta, mutta tietääpä olevansa raskaana
Ja onko kellään ultrakokemuksia viikoilta 6-7, niistäkin kuulisin mielelläni.
ja ikä kriisistä sen verran että ei kukaan tajua edes kysellä raskaudesta, kun ei kukaan sitä odota, alkuu kun menin naimisiin kyseltiin, nyt ei enää kolmeen vuoteen.....kyllä ikä ja jaksaminen mietityttää, mutta toisaalta olen niin onnellinen tästä uudesta mahdollisuudesta ja koen myös sellaista rauhaa kun baarit on juostu ja ei ole enää kiire mihinkään, lapsesta osaa nauttia varmaan eri tavalla kuin nuorena.
Minun äitini sai lapsensa 19 ja 22- vuotiaana, ja siskoni teki hänet mummoksi jo 41-vuotiaana!!!!
Jokaisella on onneksi oma elämä, en tunne itseäni mummoksi, en tosiaankaan, tämä tuntuu juurii oikealta iältä ja ratkaisulta!!!!!!

 

Heips!

Taustalta kommentoin, taas

Minulla pojat 14, 19, 25 ja tyttö 8 kk..
Kuten aiemmin olen kertonutkin, yksi raskaudestani sujui vuodosta huolimatta hyvin. Meni kaksi vko yliaikaiseksikin.. Kuusi kuukautta vuoti, enemmän tai vähemmän ja menin Nsisten klinikalle jossa ultrattii ja aina kaikki ok, ei selitystä vuodoille. Muutaman kerran ihan valumalla ja varmaan viisi kerataa vähemmän.. Synnytyksen jälkeen istukka ei irronnut vaan lopulta irrotettiin nukutuksessa käsin, siellä oli ollut repeämä joka ilmeisesti vuoteli.. Kaikki meni hyvin kuitenkin, tuli selvyys vuotoihin.

Vko lla 6+ 3 näkyi syke tässä viimeisessä..Ekat ultrakuvat

Ihanaa masun kasvatus aikaa, pitäkää itsestänne hyvää huolta!
terkuin

Annekristiina ensi vko lla 45 v ( neljän äiti ja 2 v pojan " mummi " , pojan vaimo saman ikäinen kuin mä) Äidistäni tuli mummi aikoinaan 40 v

 

Nimimerkki............monesko..............LA
Metsämamma.(43)..xx lapsi...................21.12.2009
Johanna68 (41)......4 lapsi....................24.4.2010
Hepuli71 (38).........2 lapsi....................1.7.2010, TAYS
Star ....................3 lapsi....................2.7.2010
Päikki (41).............2 lapsi....................3.7.2010
Jadette (40)..........3 lapsi....................6.7.2010
Minni (45).............2 lapsi....................12.7.2010
Enkelinäiti (33).......5 lapsi....................27.7.2010, EKKS
Sukulaku ..............2 lapsi....................27.7.2010, Naistenklinikka
Kaislakerttu (43).....3 lapsi...................11.8.2010
Roosamaria69 (40)..3 lapsi...................17.9.2010, Naistenklinikka
Pinkki69 (xx)..........x lapsi....................6.9.2010
Miina70 (39)..........4 lapsi....................6.9.2010, LKS
Emily67 (42)..........1 yhteinen..............xx.xx.xxxx
vauvatoive10 (42)..3 lapsi....................xx.xx.xxxx

Syntyneet:..........................LA................Syntynyt
Tirulii (41).............1 yht........24.01.10.........22.1.2010 tyttö :flower:
Äiti murmeli (42).....4 lapsi.......27.01 2010......1.2.2010, tyttö :flower:


Taustajännäilijät:
Annekristiina
Uudi

 

Tervetuloa Emily68 ja vauvatoive10 joukkoon mahtavaan, vaikka on se 40+ vauvakuumepalstakin tosi hyvä. Minä siellä olin jo aikoja sitten palstailin, mutta palstailin välillä muualla ja sieltä sitten tänne siirryin.

Mur-mur, en mä paineita ota äitille kertomisesta heh välillä vähän miehen kanssa naureskellaan kun ei saada iloista uutista kerrottua.... siskoille vois toki kertoa, niille varmaan soittelenkin tässä nyt kun lomalla olen. Sain pojan kun olin 20 vuotias ja silloin kaikki päivitteli että voivoi kun nuori (rakas äitini myös ) ja nyttekään ei sitten hyvä. Onko niin että kun tekee kuin muut se on jotenkin hyväksyttävämäpää.

Oli surullista lukea Hepulin juttua siitä että äitisi oli sanonut sulle tuollalailla. Itsellä ei koskaan ollut tunnetta että kun sain pojan nuorena olisi se pilannut mun elämäni jotenkin. Onneksi olet hyvin selvinnyt elämästäsi ja tiedostat tunteesi. Kyllä meillä kaikilla on omat heikkoutemme ja niitten kanssa on vaan pärjättävä =)

Tervisiä kaikille täältä Lapin hangilta. (Tosin täällä yhtä paljon lunta kuin etelässäkin =) .

Minni 17+5

 

Olen näköjää päässyt listallekin jo :heart:
Kiitti Annekristiina kannustuksesta, mikähän ihme sullakin sitten oli se vuotaminen, noin kauan kesti ja vain yhdessä raskaudessasi.

 

Vauvatoive10 tällä pätee kans RKTT..onko se muuten vielä kuumeilupalstalla käytössä?

 

äiti murmeli: Tuhannesti onnea tyttövauvan syntymän johdosta!!!

Tervetuloa uusille mukaan!

Minä täällä vieläkin täysin oireettomana raskauden suhteen, olen kyllä ihmeissäni! Nyt olen kuitenkin saanut jotain aikaiseksi; varasin ylihuomiseksi neuvolaan ajan. Jännittää kauheasti mennä jos tuolla masussa ei olekaan mitään. Olen parikertaa kuunnellut sydänääniä mutta siltikin sitä miettii että mitä jos kuulinkin väärin jne.

Hui ja sitten seuraavana onkin np ja veriseula. Sitäkin tulosta pitää pelätä. Miten te muut, onko teille tehty nuo ja onko keneltäkään otettu lapsivesipunktiota? Minä jätin tältä tyttöseltä punktion väliin koska veriseulan tulos oli niin hyvä ja taidan tehdä nytkin samoin.

Mulla myös ikäkriisiä pukkaa. Kun soitin neuvolaan ja varasin aikaa niin tuntui että terveydenhoitaja meni ihan sanattomaksi kun esittelin itseni. Tietenkin kuvitelen että oli järkytyksestä sanaton. Olen jo nyt miettinyt että miten ihmeessä saan sanottua lähimmälle esimiehelleni raskaudesta. Meillä ei muutoinkaan oikein synkkaa keskenään ja heti kun työt aloitan niin tulen raskaaksi. Hänellä ei varmaan käy mielessäkään että minä voisin vielä saada lapsia, on itse minua paljon nuorempi.

Minäkin huomasin yksi päivä laskevani kuinka vanha minä olen kun nämä nuorimmat lapset mahdollisesti saavat omia lapsia, minkä ikäinen mummo sitten olen, jaksanko tehdä mitään lapsenlapsieni kanssa. Hui kaikkea sitä miettiikin!

Muistan silloin kun olin 22 vuotiaana raskaana, yksi 34 vuotias tuttavani kertoi olevansa myös raskaana. Olin ihan järkyttynyt koska mielestäni hän oli ikäloppu =) . Niin ne ajatukset muuttuvat.

Minni007; missä päin lappia olette?

Vauvatoive: Minä vuosin tässä nykyisessä raskaudessa vkolta 5 vkolle 8 sellaista ruskeaa tuhrua. Edellisessä raskaudessa vuosin kamalan paljon ja aivan kirkkaan punaista verta kolmeen otteeseen. Tai tuota kirkasta tuli aina yhden päivän ajan ja sen jälkeen kolme viikkoa ruskeaa ns vanhaa verta. Viikon saattoi olla vuotamatta mitään ja sitten se taas alkoi. Se oli tosi kauheaa, istuin pöntöllä ja ihan vuotamalla vuosin, juoksin polilla harva se päivä, mutta vauvalla oli kaikki hyvin. Tuo vuotaminen on hyvin piinaavaa aikaa. Muistaakseni tuo raju vuoto loppui joskus vkolla 12. Epäilivät syyksi sitä että alkuraskaudessa mulla oli istukka lähellä kohdun suuta ja sen vuoksi vuosi.

Oikein mukavaa lauantai-iltaa teille!!

miina70 ja vauvanalku 9+5

 

Kiitos päivityksestä - ollaan päästy jo listalle =) ja tervetulotoivotuksista minni007 ja miina70 :flower:

Ihan lievää pahoinvointia tänä aamuna mutta muuten olo on ihan great! Kai sitä uskaltaa jo neuvolaan soitella maanantaina - mulla vaan on töistä niin hankalaa päästä puhelimeen puhumaan yksityisasioita, kun aamupäivät ovat täynnä oppitunteja ja oppilaat pitäis jättää hetkeksi luokkaan ellei sitten välkällä ehdi hoitamaan..... Milloin muuten kannattaisi varata varhaisultraa??

Tuohon ikäkriisiksymykseen sen verran, että sitä on just sen ikäinen kuin tuntee itse olevansa Ihmiset elävät pitempään nykyään, ja on perin luonnollista tulla raskaaksi vielä yli nelikymppisenä...yhä enemmän siitä lukee esimerkkejä lehdistä, netistä yms. Monet löytävät sen todellisen rakkautensa vasta neljänkympin korvilla, ja sitten alkaa kaivata sitä yhteistä lasta...... Raskaus saattaa tietty olla vähän rankempi ns. meillä kypsyneemmillä ja tietyt riskit kasvavat mutta voi rankkoja asioita sattua myös nuoremmillekin odottajille ja synnyttäjille. Itselläni kokemus 33-vuotiaana edellisen lapsen synnytys, jossa meinasi käydä todella huonosti. Tällä hetkellä olen luottavaisin mielin kuitenkin ja seurailen, miten raskaus tästä etenee.....

Raikasta talvipäivää kaikille :heart:

 

Hei, mieliala on vähän apeana, pelottaa, tänään on taas tullut ihan punaista verta.
Odottelen tiistai-illan ultraa, josko olisin sitten viisaampi, jotenkin ei nyt huvita kirjoitella kun pelko päällimmäisenä mielessä. rv 6+4

 

Kiitos tsempistä Miina70.....

 

Vauvatoive10; Mulle sanottiin että niin kauan kuin ei ole kipuja eikä mukana ole hyytymiä niin kaikki on varmasti ihan hyvin. Ja mulla se vuotelu ei ollut tosiaan mitään pientä, side meni parissa tunnissa. Minäkin kävin edellisessä raskaudessa joskus vkolla 5-6 päivystyksessä ultrassa, silloin siellä näkyi ainoastaan tyhjä sikiöpussi. Seuraava ultra oli 1,5 vkon päästä. Menin jo sinne sillä mielin ettei kohdussa ole mitään, samaten lääkärikin jo valmisteli minua keskenmenoon. Yllätys olikin suuri kun siellä näkyi vauvanalku ja syke. Ymmärrän että sulla pelottaa varmaan tosi paljon. Jospa tämä minun "tarina" edes hieman tuo helpotusta. Tsemppiä tiistain ultraan, toivottavasti kaikki on hyvin!!

Mulla nyt kamala migreeni, mitenhän selviän huomenna töihin. Olen kuitenkin päässyt 1,5 kk ilman migreeniä joka on paljon. Taidan varata taas akupunktioon ajan, jospa sitten taas pääsisi kuukauden eteenpäin ilman päänsärkyä. Kunhan nyt selviäisin seuraavasta kolmesta päivässä, huh!

miina 70

 

Miina, ollaan Ylläksellä ja murstsikkaa tulee (vaan) tällä talvilomalla harrastetua, en uskalla mäkeen lähteä, jos vaikka kaatuu pahastikin. En ole tähän mennessä kaatunut, mutta en silti uskalla ottaa riskiä, mies menee 2-3 päiväksi rinteeseen.

Vauvatoive10:lle kovasti tsemiä, onneksi sulla jo tiistaina ultra.

Minni 17+6