Heippa kaikille :wave:
Täällä melko varmasti
maailman onnellisin pienen tytön äiti!!
Tässä hiukan tarinaa ja hiukan koville otti..
Keskiviikkona kävin polilla, sain torstai aamuks käynnistysajan..kaikki siis hyvin, vaikka ilman käynnistystä olisi halunnut ..mut mut ei ainakaan kasvaisi vauva enään ..
Ke -to yönä alko supistelee suht iisejä oli..puol kaks menikin vedet, jeee..
supistukset tietty koveni ja tiheni, kestin kyllä seitsemään asti..lähdettiin sairaalaan ja samalla soitin synnärille että mun pitäis kohta teille soittaa tarkkaa käynnistysaikaa mut olen jo tulossa ja vauva kans..=)
Olin sairaalaan mennessä 5 cm auki..eikun saliin joka olikin jo meille varattu
Kello n. 8.00.. ekaks sain ilokaasua ja ruvettiin valmisteleen spinaalia..jep, jep,
lääkäri pisti ainakin 30 eikä onnistunut, vika ei minussa, ei vaan onnannut, olin jo luovuttamassa, ei sattunut mutta oli epämielyttävää ja koko ajan tuli lisäks supistuksia,
sit päättivät että vielä yksi yritys kun istun..Onnistu heti..ja voi sitä helpotusta..AAAAH!
Sit päättivät laittaa vielä tipan ja sillä varmistaisivat vauvan syntyvän kahden tunnin sisällä ettei selkään enään tarttis pistää...
Hetki siinä sit meni ja olin 9 cm auki ja sais kohta ponnistaa..ja typy olisi sylissä
MUTTA sitten tapahtu jotain..
sydän äänet katos..Paniikki...lääkäri paikalle , minä kontillani, pää alaspäin..
lääkäri sano että kolme sekunttia odetetaan ja SIT MENNÄÄN..Yksi..kaksi...kolme..
Mua käskettiin toiselle sängylle, piti juoda joku litku..mies piti kädestäni kiinni..ja hoki vaan että kaikki menee hyvin!!!
Mies jäi yksi saliin ja juosten minua lähdettiin viemään leikkuriin (ihan ku jossain leffassa)..miehelle varmasti kauhea tilanne kun jää yksi tyhjään synnytyssaliin, eikä voi kuin toivoa ja odottaa...matkalla leikkuriin kysyin että kuoleeko vauva..vastaus oli että parhaamme teemme ettei!!
Salissa kerkesin vielä kysyä että sattuuko minuun..ei..sinut nukutetaan..maski naamalle ja uni tuli.
Sit herään heräämössä ja pää aivan sekava ja pelotti kysyä kuinka kävi ja vastaus PELOTTI!!!!
Kuvitelkaa se tunne kun mua onnitellaan tyttövauvan äitinä :heart: :heart:
Sit seuraava huoli oli miten mies voi!!
mies oli saanut tytön syliinsä ja saanut antaa maitoa pullosta!!!
Koko ajan kysyin tytöstä ja miehestä, sit henkilökunta haki ne luokseni heräämöön, VOI SITÄ ONNEN HETKEÄ KUN NÄIN TYTÖN MIEHENI SYLISSÄ :heart:
Voitte vain kuvitella että kyyneleet vaan valuu kun kirjotan tätä :'(
Täysin terve Tyttö syntyi siis 7.11 pituutta 50 cm ja 3100g.
Syytä miksi jouduin hätäsektioon ei osta sanoa, tai mistä kaikki johtu, siinä ei keretä jäämään miettimään, päätös täytyy tehdä hetkessä.
Suuren kiitoksen ansaitsee ihana mieheni joka tosiaan tuki minua vaikka varmasti myös itse pelkäsi!!
Odottaja