40+ odottajat vol 4 (päiv. yksärillä)

Tuohon listaan on ilmestynyt ihmeellisiä välilyöntejä. Pitää yrittää tutkia mistä ne johtuvat.

Kiva Esteri että tiputtelu on loppunut. Toivotaan että pysyykin poissa.

JohannaT sinullakin tiputtelua. Se taitaa olla todella yleistä vaikka saakin olla tosi tyytyväinen että itsellä ei sellaista ole ollut.

 

Minullakin nyt ainakin vuorokausi ilman tiputtelua. Ehkäpä se on ohi nyt.

Henkinen puoli vähän lujilla, välillä itkettää kaikki, kiukuttaa, ärsyttää.
Eilen tuli ihan paniikkitunne, että mitä olen mennyt tekemään, apua, mihin tästä vielä joutuu, voiko tämä mennä hyvin, mitä jos ja sitku ja voi mitä ihmettä!
Muutamia kysymyksiä taas, jos joku osaa vastailla.

Mieli karkailee syyskuun alkuun, varhaisraskauden yhdistelmäseulontaan.
Kauanko kestää saada tulokset? Ja kauanko on sitten aikaa päättää lapsivesitutkimukseen menosta - jos sitä ehdotetaan tai jos sinne itse haluaa. Kuulemma saan sen jos haluan. Milloin se tehdään, onko noin RV15?
Ja millaisia kokemuksia teillä on, kipua, epämukavuutta?

Vaikeita asioita. Yritän keskittyä tähän päivään mutta väistämättä sitä miettii seuraavia isoja päivämääriä.

Tietääkös kukaan hyvää kirjaa, jossa olisi luonnonmukaista raskautta, synnytystä, vauvanhoitoa. Haluaisin vähän tutustua, kun alkoi heti ensikäynnillä neuvolassa harmittamaan semmoinen tieteellis-teknillinen ote.. seerumit ja verensokerit ja käyrät ja sentit.. kilot, vitamiinit.. Pampers-mainokset.. muovilelut ja tarvikkeet.. osta osta osta.. (herkkä mieli, herkkä reaktio..) MInä vielä kuvittelen, että hyvät vaunut ja hyvä turvaistuin.. muuten ei tarvitse kuin kestovaippoja, puuvillavaatteita ja villaa.. käpylehmät ja rauhallista läsnäoloa

Ai niin vielä kysymys. Millä viikoilla se maha sitten näkyy peruuttamattomasti? Olen lueskellut ja jonkinlainen keskiarvo olisi vko 20? Onko muita kokemuksia?

Aurinkoista elokuuta ja myötätuulta kaikille!

 

Johanna Mä voin vastata siihen osaan sun kysymyksistä kuin osaan.

Yhdistelmäseulonnan tulokset tulivat nopeasti, alle viikossa tuli kirje kotiin. Siinä ei ollut mainittu suhdelukua - ainakaan täällä Helsingissä - mutta sain sen pyytämällä neuvolasta. Kirjeessä siis vain sanotaan, että ei syytä jatkotutkimuksiin jos näin on asia. Päinvastaisesta tilanteesta mulla ei ole tietoa Suomesta. Englannissa sanottiin muistaakseni, että sitten saa kutsun juttelemaan jatkosta ja siitä mitä haluaa tehdä. Noita asioita kannattaa miettiä jo etukäteen että mitä jos seula hälyttää, niin mitä sitten haluaa tehdä. On ehkä valmiimpi keskusteluihin lääkärin kanssa jos oma kanta on suunnilleen selvillä eikä sitä tarvitse alkaa alusta asti puntaroimaan siinä tilanteessa. Lapsivesipunktio tehdään muistaakseni viikolla 16, jotta lapsivettä olisi riittävästi. Siinä on pieni keskenmenon riski ja kuten joku täällä kirjoittikin (olisiko ollut Nicola), niin se myös tuntuu epämiellyttävältä.

Luonnonmukainen vauvailu -kirjallisuus tähän en osaa sanoa mitään. Synnytyksestä voin sanoa sen verran, että mene siihen tilanteeseen avoimin mielin. Älä lyö asioita päässäsi lukkoon etukäteen ja päätä asioita, että näin minä haluan niiden menevän. Synnytystä ja sen kulkua ei pysty etukäteen ennustamaan ja siinä voi tapahtua ihan mitä tahansa tai olla tapahtumatta. Turha suunnittelu lisää stressiä ja pettymyksen tunteita. Voit ajatella, että jos mahdollista, niin haluaisin synnyttää vedessä tai että jos vaan kestän ilman epiduraalia, niin en sitä halua jne. Toiveista - ja ne kannattaa nimenomaan pitää toiveina - kannattaa puhua synnytyspartnerille ja kirjoittaa ylöskin, koska sinä et välttämättä siinä tilanteessa pysty artikuloimaan tai et muista enää mitä olet edes halunnut, niin partnerisi voi pyytää/vaatia asioita/toimenpiteitä synnytyksen aikana ja "ohjata" hieman synnytyksen kulkua hoitotoimenpiteiden osalta ja niin edelleen. Ehkä suurin juttu on, että kivunlievityksen kannalta ei kannata tehdä mitään megapäätöksiä vaan menet vaan flown mukana ja teet päätökset sit siinä tilanteessa kun näkee miten juuri sinun synnytyksesi menee. Ei kannata siis "päättää", että minä haluan synnyttää luomuna hinnalla millä hyvänsä. Mutta ei myöskään, että haluan epiduraalin heti, koska en kestä kipua ollenkaan. Näitä ei vaan voi tietää etukäteen.

Masun näkyminen sehän on täysin yksilöllistä. Joillain ei tule isoa mahaa juuri missään vaiheessa ja joillain se näkyy suht aikaisin. Ekassa raskaudessa mun maha pompsahti kunnolla esiin juuri jossain reilu rv 20 korvilla ja se kai se yleisin ajankohta on.

ON: Tänään alkoivat sit kuumat aallot. Voi jessus mikä hiki aina ajoittain. Tämänkin ihanuuden olin autuaasti unohtanut, mutta ah nyt se on täällä. Jatkuva hiksaus. Yyh.

Huomenaamulla sit neuvolaa. Sen jälkeen pääsee varmaan KELAnkin papruja täyttämään ja pakkausta tilaamaan. Mulla on autotallissa tosin esikon vauvanvaatteita, joita olen vähän hiplaillut eli akuuttia vauvanvaatteiden hiplailutarvetta ei ole.

Mulla on sijainenkin jo alkanut pikku hiljaa perehtymishommat töissä eli mun työtaakka tulee kevenemään ilmeisesti aika hyvissä ajoin ennen äippälomalle lähtöä. En valita, en totta tosiaan.

Aurinkoista syksyä kaikille!

Sirppuliini 21+6

 

JohannaT39, mä tosiaan kävin lapsivesipunktiossa, kun en päässyt kunnon seulontoihin ulkomailla asumisen vuoksi, voi olla että olisin muutenkin käynyt. KM-riski mun ikäisellä on pienempi, kuin se riski, että olisi löytynyt jotain poikkeavaa. Oli epämielyttävä kokemus mulla, kun taas jotkut kuvailevat sitä samanlaiseksi kun verinäytteen oton.

Koskien luonnonmukaista vauvailua, suosittelen Malla Rautaparran teoksia. Itse kävin hänen raskausajan joogassa, ja koin että sieltä lähti minulle mukaan paljon hyödyllistä tietoa sekä (voimaannuttavia) keinoja positiiviseen synnytyskokemukseen. Komppaan Sirppulia yllä, ettei liikaa kannata suunnitella, kun synnytyksen kulkuun ei voi välttämättä vaikuttaa, mutta kohdallani ensimmäinen synnytys meni "oppikirjojen mukaisesti" ja Rautaparran opeista oli paljon iloa synnytykseen valmistautusessa sekä synnytyksen aikana lääketieteellisten keinojen (epiduraali) ohella.

Mä olen nyt tsekkailut verensokeriani parin viikon ajan, ja toistaiseksi arvot ovat olleet hyvät. Oliskohan sokerirasituksessa rajalla ollut paastoarvo johtunut siitä, etten ihan tarkkaan noudattanut 12h paastoa tai että olin edellisenä päivänä mässäillyt... Toisaalta, nyt olen tarkkaillut enemmän sitä, mitä syön, mistä ei ainakaan haittaa ole.

Onpas kiva Sirppuliini, että sulla jo sijaista perehdytetään

Nicola73 (22+5)

 

Hei kaikki odottelijat!

Jokos olette palanneet sorvin ääreen vai vieläkö kesälaitumet hellivät? Minä olen kotona töissä ja "lomaa" olen pitänyt pätkissä viikon verran. Silloin olen irrottanut itseni "työmaalta". Ihana, kun on ollut mukavat kesäsäät ja jatkuu edelleen..

JohannaT39 kyseli lapsivesipunktiosta. Itse kävin siinä vkolla 16. Olin kuullut, että toimenpide on ikävä ja pelkäsin sitä etukäteen. Toisin kävi kuitenkin! Ensin hoitaja jutteli meidän kanssa ja kertoi faktat yms. Hän rauhoitteli jo tilannetta. Lääkäri ja kätilö olivat sitten läsnä toimenpiteessä. Vatsan iho puhdistettiin ja sitten lääkäri työnsi neulan vatsanpeitteiden läpi, samalla seurasi ultralla. Sitten vain neste vedettiin ruiskuun ja neula pois. En tuntenut kipua enkä vihlaisuja lainkaan. Minulla ei myöskään tullut vuotoa ollenkaan. Loppupäivän oleskelin ihan rauhallisesti, mies sai kantaa kauppakassit kaupasta Tiistaina oli punktio ja viikon sisällä luvattiin soittaa tulokset. Jo torstaina hoitaja soitti ja kertoi, että kaikki hyvin. Kirje tuli seuraavalla viikolla. Samalla halusimme tietää vauvan sukupuolen ja saimme jo silloin sen tietää.

Minulla oli neuvola viime perjantaina. Ensi viikolla menen sokerirasitustestiin.. en ole aiemmin sellaisessa ollutkaan. Sitten onkin lääkäri seuraavana päivänä.

Minä näin viime yönä unta, että aloin tiputtelemaan, jouduin sairaalaan ja lapsi alkoi syntyä.. Jos ei nyt ihan vielä

Hyvää viikkoa kaikille!
tuulias 27+0

 

Kiitos Tuulias, Nicola ja Sirppuliini vastauksista!

Asun niin syrjässä, että täällä ei ole mahdollista päästä joogaan tai venyttelyihin, yritän nyt itse joogailla ja venytellä joka päivä. Viime vuosi oli surkein liikunnan suhteen kymmeneen vuoteen. Nyt täytyy palata vanhaan aktiivisempaan kehonhuoltoon. Uskoisin, että tulee vielä tiukat paikat, jos esim. selkä alkaa temppuilemaan. Olen ymmärtänyt, että lonkankoukistajienkin päivittäisellä venyttelyllä saa isot hyödyt ajatellen tulevia kuukausia. Jos joku innostuu kertomaan lisää vinkkejä, otan ilolla vastaan.

Minulla ns. loppui kesäloma maanantaina mutta teen nyt etätöitä 50% työaikaa päivässä, joten ei paljoa rasita. Muuten puutarhaa ja remontointia. Ihannetilanne.. mutta miksi silti kiukuttaa ja jopa hieman ahdistaa?!

 

Johanna T39, mä en myöskään pääse joogaan kun vasta myöhemmin syksyllä. YogaDownloadissa on mun mielestä selkeitä raskausajan videoita edulliseen hintaan, osa haastellisempia osa helppoja, esim Prenatal Vinyasa Flow 45min sopii aloittelijalle mun mielestä.; ja selkä tykkää

 

Heipparallaa!

Mulla on neuvola käytynä ja kaikki oli ihan normaalia - poika meni dopplerin anturia karkuun minkä kerkis. Hänellä oli vauhti päällä. Neuvolantäti suositteli ummetukseen Levolaccia, niin kävin sitä sit ostamassa ja alan ottamaan sitä päivittäin. Jos se toimii hyvin, niin litran pullosta saa kuulemma reseptillä KELA-korvauksen. Eipä se kyllä mitään sikahintaista ole, mutta kaikki säästö on kotiinpäin.

Mulla on sokerirasitus varattuna parin viikon päähän ja pitäisi varata lääkäriaika omalta lääkäriltä. Tyyppi tosin vaan lomailee ja ei julkaise syyskuun aikojaan, niin en saa varattua sitä.

Kävin neuvolan jälkeen Lindexillä ostamassa esikolle vaatteita, niin samalla tarttui muutama vaatekappale taas uudellekin tulokkaalle matkaan. Mä en pysty vastustamaan niitä ihania pieniä ihanuuksia... :heart:

 

JohannaT39!
Ehkä hyvät neuvot saat aktiivisynnyttäjät sivuilta. Jos haluaa luonnonmukaisen synnytyksen, se on aivan ok. En ketään yllytä siihen. Pelkästään synnytyskivut saattavat yllättää. Monet eivät kykene edes kuvittelemaan kuinka kivuliasta se on. Kyllä ilman kivunlievityksiä kykenee synnyttämään, mutta siihen kannattaa varautua hyvin. Itse olen synnyttänyt puolet lapsistani ilman kivunlievitystä, kun en ole niitä kerenyt saamaan. Synnytyskivut ovat luonteeltaan semmoisia, että kun on kovin kipu eli semmoinen että tuntuu ettei enää kestä, kipu lähtee silloin alenemaan. Loppupuolella synnytystä taukoa on vähän. Silloin tuntuu, että koko ajan kipu on kamalaa kestämätöntä. Silloinkin aina tulee ainakin pientä taukoa. Ponnistusvaiheessa kipu lievenee, kun ponnistaa. Ensiksi tuntuu, ettei kykene ponnistamaan, kun supistukset sattuvat niin mielettömästi, mutta on muistettava ponnistamisen helpottavan kipuakin.
Sun kannattaa keskustella asiasta jonkun semmoisen kanssa, joka on luonnollisesti synnyttänyt, eikä hän maalaile ruusuisia kuvia siitä.
Tsemppiä sinulle!
Itse toivon saavani kaikki myrkyt ja vähän ylimääräistäkin.

 

Heissan kaikki!

Kiva Sirppuliini että neuvolassa kaikki hyvin
noi vauvan vaatteet ovat kyllä niiiin iiihhaaanii :heart:

Kiva Esteri ja Johanna että tiputtelut on loppuneet, toivotaan ettei palaudu.

Täällä ei ihmeempiä, hitusen huono olo ja väsymys vielä vaivaa mutta ainakin mahan polttelu on toistaiseksi pysytellyt pois Nyt vaan oottelen torstai aamua että pääsen ultraan näkemään pikkusen :heart:

äiskä ja villahousu 12+0

 

Heippa taas...viime päivät on ollut niin tajuton väsymys, että olen ottanut tirsat aina kun tuo vuotias on nukkunut, eli kahdesti päivässä. Tänään selkeästi pirteempi olo ja tuntuu, että kuvotus on miltei ohi jo! Nyt sitten huolettaa, että onhan kaikki ok! Näen aivan kummallisia unia, ei pelkästään vauvaunia, vaan ihan kaikenlaisia ja päässä pyörii päivän mittaan ajatuksia laidasta laitaan: oonko nyt ihan hullu, kun vielä haluan vauvan pyöräyttää, miten kummassa jaksan kahden alle 2-vuotiaan kanssa, mökkihöperöidynköhän ihan täysin (en ehdi tässä välissä töihin ollenkaan), onkohan mulla edes duunia enää jatkossa, miten ihmeessä me pärjätään taloudellisesti jne, jne On ollut aikamoinen totuttelu siihen, että olen nyt kotihoidontuen varassa, kun oli jo tottunut kohtuuhyviin tuloihin ja vapaaseen elämäntyyliin: matkusteluun jne...nyt sitten kituutetaan tässä niinkuin joskus parikymppisenä ja valivali...mutta, elämä on valintoja, ja mä oon ikäänkuin toisella kierroksella, aloitin ihan alusta saman rumban uuden miehen kanssa: omakotitalo, 2 lasta (toivottavasti) ja kaikki se muu!

Hurja vuodatus, sori vaan

Tuosta kivunlievityksestä synnytyksessä: mulla ei ollut kahden ensimmäisen kanssa muuta kuin petidiinipiikki, ilokaasu ja esikon kanssa parakervikaali (kohdunsuun) puudutus. Ajattelin sitten, kun vuosi sitten tuota tyttöä menin synnyttämään, että mahdollisimman vähillä lääkkeillä mennään, johan tässä konkareitakin ollaan, ja vauva taas alle kolmekiloinen kuitenkin! Nooooo....toisin kävi; tällä kertaa en olisikaan selvinnyt ilman epiduraalia, tuskat oli KARSEAT! Jälkikäteen olin itseeni vähän pettynyt, kun en ikinä ainakaan epiduraalia uskonut tarvitsevani (kokemus olikin outo kun kaikki tunto alapäästä veks ja ei tullut normaalia ponnistustarvetta ja ihmettelin vaan valtavaa painetta alapäässä kun vauva sieltä hiljalleen puski ulos ja se oli jotenkin luonnotonta).

Nyt ulos tyhjentämään marjapensaita taas (öllöjä etanoita aikalailla vaan noissa puskissa!)

TR ja kevätkääryle 9+5

 

Hei!
Vähän ehdin täällä käväistä. Sain keskenkenmenon v.6.
Meille tuli enkeli vauva, ei saatu syliin hellittäväksi.
Isku oli kova, vaan pikku hiljaa..

Voisi poistaa minut sieltä odottajista. Kiitos!

Kaikille teille ihanaa masun kasvatus aikaa..
Meillä yritys vielä vähän aikaa jatkuu, ja eipähän sitä tiedä jos kuitenkin palaan.
I-K

 

Odottaja......monesko lapsi.........la


äitiys ja onni (40)...........3..............19.09.13 / TAYS
Odottaja 70 (40)............1yht..........29.10.13
tuulias (40)...................3..............05.11.13
Nicola73 (40)................2..............05.12.13
Sirppuliini (40)..............2..............10.12.13 / KÄTTÄRI
HillaKat (39).................6..............12.12.13
Joulu13 (40).................2..............13.12.13
Alexa (40)....................4..............21.12.13 / KOS
mamuska7 (39)............6..............01.01.14
Milla-Sofia (41)............7..............04.01.14
äiskä-73 (40)...............5..............18.02.14
Esteri1 (40).................1..............19.03.14
JohannaT (39).............1..............18.03.14
TR (44)........................4...............08.03.2014 / K-HKS
memmu05 (40)............1...............03.04.2014




Synnyttäneet:

Pökön tyttö........3.6.13 (2 pvää yli LA)......poika (4050 g, 52 cm)

 

Iida-Karoliina ison isot pahoittelut keskenmenon johdosta. :hug:

 

Voi Iida-Karoliina olen tosipahoillani :hug:
kovasti jaksamista sinulle ja perheelle :heart:

 

Onpa traaginen päivä. Tuolla maaliskuisissakin oli kaksi suru-uutista tänään. Surullinen juttu Ida-Karoliina voimia ja jaksamista sinulle ja perheellesi. :hug:

 

Iso iso :hug: Iida-Karoliinalle!!!

 

Voimia ja jaksamista Iida-Karoliina :hug:. Kovasti onnea uuteen yritykseen!!!

 

Tännehin vielä laittelin I-K:lle voimasia:hug::heart:
..jospa vielä pienen pieniäinen saapuu..niin sitä toivon.:kiss:

 

Voi Iida-Karoliina, olen niin kovin pahoillani. Iso lämmin hali sinulle ja tsemppiä uuteen yritykseen. :hug: :heart:

Itsellä on ollut jotenkin tosi kurja olo. Sellainen epämääräinen tutina, että kaikki ei ole niin kuin pitäisi, enkä meinaa enää osata ollenkaan iloita raskaudesta. Asiaa ei tietenkään auta yhtään se, että tein toisen digitestin, jossa viikot eivät olleet kehittyneet ollenkaan. Kaksi digiä olen nyt tehnyt ja molemmissa viikot näyttivät 2-3. Täytyy toki ottaa huomioon, että kumpaakaan testiä en malttanut tehdä aamupissasta, eikä taida muutenkaan niin kovin luotettavia nuo viikkotiedot olla. Mutta kun jo valmiiksi oli vähän epävarma olo, niin ei tuo nyt ollenkaan helpottanut asiaa. Eikä helpota sekään, kun raskausoireet ovat vähentyneet. : / Vatsan turvotusta on, muttei enää nippailuja ja juilimisia. Ei ole enää kuvotusta, mutta väsymystä kylläkin. Rinnat ovat yhä turvoksissa ja kipeät. Ja oikeastaan koko ajan olen vähän huonolla tuulella. Se voi tietty itsessään olla raskausoire sekin, mutta enemmän minusta tuntuu siltä että tuo huonotuulisuuskin johtuu siitä kun joku vaisto sanoo että asiat eivät nyt ole mallillaan. Sekin rassaa jatkuvasti, kun tällä viikolla on yhtäkkiä kolmen kuukauden savuttomuuden jälkeen tullut ihan mielettömiä tupakan himoja. Savuihin en kyllä missään tapauksessa ratkea, mutta kurjia on kyllä kovat nikkikset.

Inhottava olo. Pahalla päällä, itku herkässä. Nyt jos ei olisi tiukempi rahatilanne, niin varmasti kävisin varhaisultrassa tsekkaamassa tilanteen...

 

memmu mitkä sun rv:t on nyt? Paljonko sulla oli noiden digitestien tekemisessä väliä?

Sähän voisit soittaa neuvolaan ja yrittää päästä sitä kautta kunnalliselle ultraan? Sitä vois ainakin kysyä.

Noi alkuraskauden epävarmuudet ja pelot on hirveitä ja niiden kanssa painiminen todella raskasta. :hug: sulle sinne ja toivotaan, että pelot olisivat turhia "normaaleja" pelkoja ja masussa kuitenkin kaikki hyvin. Milloin sulla on nt-ultra? (sori, että en nyt viitsi plärätä viestejä taaksepäin - olet sen varmasti siellä kertonut.)

 

Mulla olis nyt meneillään rv6. Tasan viikko oli väliä noissa digitesteissä. Toisaalta tekisi hirmuisesti mieli vielä yksi testi tehdä, kun edellisen tein viime sunnuntaina, mutten meinaa uskaltaa. : / Just äsken soitin neuvolaan ja sain aikaistettua ensimmäisen käynnin jo ensi tiistaille. Siellä sitten jutskaillaan lisää ja mietitään tilannetta ja mahdollista ultraan pääsyä. On kyllä tosi inhottavaa tämä tällainen epävarmuus ja pelko, kun niin paljon mieluummin vain haluaisi nauttia raskaudesta.

 

Heissan!

Nyt ois sitten eka ultra käyty ja siellä se pikkusintti kovasti polskutteli menemään,
veriseulassa kaikki hyvin eikä ollut niskaturvotusta ja nenäkin näkyi =)
joten tällähetkellä kaikki täällä ainakin hyvin ja pikkuinen niin ihuna :heart:

 

memmu noi pelot on täysin normaaleja ja samoin on ihan normaalia, että oireet välillä vähenevät tai tuntuvat häviävän kokonaan - varsinkin kun jokaista nippailua ja vihlaisua kuuntelee hullun lailla. Onneksi sait neuvola-aikaa aikaistettua ja pääset juttelemaan tunteistasi, mutta tiistaikin varmasti tuntuu kuin olisi valovuoden päässä. Toi alkuraskaus on vain odottelua ja epävarmuutta - jaksamista sinulle sinne. :hug:

 

Voi miten hienoa,äiskä-73! Tuollaiset uutiset on niin ihania! :heart: