Morticia K-PKS:ssa, ihan ok muuten.
Muistan kuinka tuon vanhemman kätilön tullessa ajattelin vain, että ompa ihana ääni. Mulla oli välillä ihan pää sekaisin kaikesta ja ilokaasun kanssa yhdistelmä aiheutti sen, että välillä aina en tiennyt ketä olin synnyttämässä, kävin samalla nimittäin läpi jotenkin mielikuvissa entisiä kokemuksia.
Parasta oli kuitenkin tuo huippukätilö lopussa, joka sanoi ponnistusvaiheessa, että saat huutaa niin paljon kuin ääntä lähtee ja sitä tähän maailmaan mahtuu. Muistan kuinka ihan ensimmäisessä synnytyksessä lähes päivälleen 23 vuotta sitten silloinen kätilö sanoi minulle, että ei saa huutaa kun kuuluu joka paikkaan.
Käytiin tätä synnytystä sitten kätilön kanssa läpi ja halusi varmistella moneen kertaan, ettei nyt jäisi mitään kammoa ja pahaa oloa, miksi en apua saanut tarvittaessa. Tai ainakin jos jäi sellainen tunne. Pakko sanoa, että vähän jäi. Mutta kyllä kai nekin ajatukset kultaantuvat tässä ajan kanssa. Toivotti kuitenkin tulemaan uudestaan, ei varmaan ollut tarkistanut mun ikääni papereista kunnolla
Mutta sen hupakkokätilön naama ei todellakaan unohdu :stick:
Jos kaikista ennusteista ja maailman tilanteestakin huolimatta tällaisella kroonisella vauvakuumeella varustettu "vanhus?" vielä kerta kiellon päälle moiseen ruljanssiin haluaa/kykenee/onnistuukin vielä ryhtyä, niin jos tuon kätilön naama ovella vastaan olisi ottamassa, niin synnyttäisin vaikka taksin takapenkillä. No, jos ei nyt kuitenkaan.....
Onnittelut kaikille, jotka ovat päässeet raskauden puolelle, kaikki ei todellakaan ole itsestään selvää, oli se ikäkin mitä tahansa, vaikkakin enemmän haastavaa kypsemmällä iällä, mutta eihän se pelkokaan raskauden aikana auta. Mutta sellaistahan se on. Koko ajan kyttäät omaa vartaloasi ja pientä elämää siellä sisällä. Sitten alkaa kyttäys kun asukas on täällä vatsan ulkopuolella.
Mutta jos ikinä vielä tähän alan, niin hulluna kaikki pitäisi. Hirvittää jo ajatuskin miten ihmiset meihin suhtautuisi. Siis oma suku lähinnä. Tosin miehen yksi päällikkö oli todennut, että eihän perheestä puhuta kun on alle 6 lasta. Silloin on vasta mies, vaimo ja lapset. Sitten kun niitä lapsia on yli 6 kpl, niin sitten puhutaan perheestä. Huom. tällä miehellä on itsellään 16 lasta, viimeisin syntyi viime kesänä. Täällä päin perheet ovat siis jopa huomattavan kokoisia, joten sitenkin sulaudumme hyvin joukkoon.
No nyt sitten hormoonihuuruissa täällä kaiholla, kuten arvelinkin käyvän, ajattelee sitä raskausaikaa. Raskastahan se on, mutta niin palkitsevaa, vaikkakaan silloin viimeisillä metreillä se ei auta vaikka kuinka itselleen tuotakin hokisi.
Miehen veljen vaimo saa oman kappaleensa kesän lopussa, joten saa nähdä miten hinku kasvaa vauvoihin päin.
Kuitenkin itsellänikin vielä hyvässä muistissa pari km, joten kiitollinen olen kaikista näistä vauvoistani, ne kun vaan kasvavat aivan liian nopeasti isoiksi.
T:Bugsy+vaaleanpunainen unelma
