Tupunalle iso onnittelu pikkumiehestä!
Ja
mur-mur, iso pahoitteluni, ettei taaskaan... Näin se elämää heittelee... olisipa joskus JOKU asia ihan itsestäänselvyys, mutta kun ei. Hirmusti tsemppiä jatkoon, voin kuvitella että nyt ei jaksa lohduttaa mikään, mutta jos voit, hanki koiranpentu tms. rakastettava pieni otus lieventämään surua ja viemään ajatuksia hiukan edes muille raiteille. Itse jouduin taas pari vuotta sitten terveyssyistä koiristani luopumaan, ja vaikka eivät ole läheskään sama asia kuin oma lapsi, niin suren niitä miltei päivittäin, joten sen luopumisen ja luovuttamisen tuskan tiedän...
Täällä päivää vaille laskettua ja yhtenä kappaleena ollaan. On siivottu, saunottu ja sekstailtu, on kitketty rikkaruohoja, käyty kävelyillä, pesty pyykkiä jne jne..Pikkuihminen nyt on sitä mieltä että yksiössä parempi. Tiedän, hätäilen, ei tässä nyt vielä olla edes D-dayssa, mutta kuten
Morticiallakin välillä liikkuminen on niin hlvtillistä tuskaa, että tulee vain itku ja päivä kuluu sitten sohvanpohjalla itsesäälien ja kaikille kiukutellen
Meillä oli viime viikon perjantaina neuvola ja silloinkin painoarvio pysyi siinä 3,7 - 4 kg, muttei ainakaan yli 4,5. Sf-mitta oli sama kuin ed viikolla, se 37, ja yksiö on kuulemma aika allas. Huomenna aamulla olisi seuraava sessio - ja lomien takia täälläkin taas vaihteeksi uusi neuvolatäti - pyysin ajan lasketulle päivälle ihan vain siksi, että jos siinä jonkinsorttinen taika toimisi - tyyliin jos on sateenvarjo mukana, ei sada
- eli tässä jos on aika varattuna neuvolaan, niin ei pääse, kun pitääpi synnyttää. Tosin huomenna pitäisi myös ehtiä yhden sattumalta tänne päin tulevan ystävän kanssa kahville...
Morticia on ollut hiljaa sunnuntaista asti, ettei vaan olisi nyt synnyttelemässä...? Jänniä päivä elellään.
Mukavaa naistenviikon jatkoa teille
Olga70 39+6