40+ ODOTTAJAT, vol 2

Onnittelut Unnalle !

Hikoilusta. En raskausaikana hikoillut, mutta nyt kyllä ja etenkin öisin. Muutenkin on jotenkin hutero olo. Menen huomenna poistattamaan tikit neuvolaan. Täytyy varmaan pyytää otattamaan hemppa, kun menetin niin paljon verta tuossa synnytyksessä (1600 g). Tyttöni menetti 1500 g ja hänelle laitettiin kaksi pussia verta. Minulta ei edes hemppaa kontrolloitu.

Olihan Oivikki tuo ponnistusvaihe aikamoinen (2 h 20 min). Sektiopäätös oltaisiin varmaan voitu tehdä hieman pikaisemmin. Itse olin varmaan osittain syynä, kun kätilölle vain sepostin, että muutkin vauvat ovat olleet vielä synnytyksessä laskeutumatta, mutta hyvin on mennyt. Jotenkin ponnistaminen oli kuitenkin niin epätoivoista, kun itsekin tunsin, ettei sillä ole mitään potkua. Kätilö kyllä alussa kannustikin hyvin, mutta loppua kohti muuttui jopa nuhtelevaksi, kun sydänäänet heikkenivät.

Yhden vauvan hoito tuntuu kyllä helpolta tupliin verrattuna. Nämä 4-v-tuplat vaan ovat nyt ihan mahdottomia. Kaikki ilkeydet pitää huomion kipeydessä tehdä. Tulitikuillakin oltiin jo vähällä saada kunnon palo aikaan.

Kurjaa, kun ei pääse saunaan. Pyllyn/pimpan pesulle nyt kuitenkin.

 

Viidenmamma voi miten surullista :'( olen kovin pahoillani,:hug: jaksamista.

 

Mur-Mur nuo jalkaset hankin, kiva idea.

Unari kiitos, niin onneksi kaikki on mennyt Suoman osalta hyvin, vaikka itse olen hiukan heikossa kunnossa ollutkin.

Mrs Bree paranemista teille, harmi! kun matka menee sairastaessa.

Discovery voimistumista. Ikävää, jos kätilö alkaa nuhtelevaksi, ihan kuin joku tahalteen olisi tuossa tilanteessa.

Olen saannut jo paljon vaatteita ja joitain itsekin ostanut. On mukavaa, kun alkaa tulla merkkejä Suomasta tänne kotiinkin.

 

OIVIKKIA tulin tervehtimään ja teitä kaikkia muitakin masunkasvattelijoita.

Mukavaa että masunkasvatus menee hyvin ja Suomalla kaikki hyvin :heart: vaatteitakin olet jo ostanut ja jalaksia mietit sänkyyn, ne kuulostavat mukavilta, pitänee ehkä itsekkin harkita...

Itse kävin tänään klinikalla ultrassa ja siellä yksi sydän sykki :heart: kaksihan niitä siirettiin ja toinen tarraantui tiukasti kohdun takaseinään. Laskettuaika 30.5.2011 tulee kesävauva vaikka tammivauvaa haaveilinkin.. ihanaa!

Oisin kysynyt semmosta asiaa että miten olette valinneet synnytys sairaalan, minne haluatte mennä?

Kaikille ihanaa masunkasvatus aikaa:wave:

 

Nillanilla täällähän sinä jo oletkin, tervetuola mukaan. Minä valitsin ihan sen lähimmän sairaalan.

 

Päivää pinoon

Oon silloin tällöin lukenut pinoanne, mutta en ole ihan kärryillä teidän asioista ja pinon tapahtumista. Tuolta 40+kuumeilijoiden pinosta olen kotoisin ja nyt on niin iloisesti käynyt, että ekasta ICSIstä taärppäsi ja tässä ollaan, raskaana. Eilen oli varhaisultra, jossa syke näkyi selvästi.

Tää kaikki on mulle ihan uutta ja pelkopeikko meinaa kyläillä koko ajan - se on nytkin tuolla oven takana kolkuttamassa, mutta yritän pitää sen ulkopuolella ja uskoa tähän lujasti, koska huolestuminen ja pelkääminehän ei auta.

Listalta huomasin, että pikkumyy68 on samoilla viikoilla, mutta kahden kanssa, ihguu. Ja nillnillakin melko samoissa, meillä vain muutaman päivän ero. Meillä LA on 3.6.2011.

Aijoo, ikää mulla on 42 ja oivikin tavoin ekaa odotan. Nyt siis rv 6+4, eikä yhtään mitään oireita! (Paitsi rintsikat puristaa).

P.S. Koska se pelkopeikko kolistelee koko ajan, en oikein uskalla ilmoittautua millekään listalle, kun niin alussa vasta.. HUI.

Aurinkoa kaikille tähän päivään ja hyviä vointeja masuihin ja masujen kantajille

 

Hysteria: Tervetuloa tälle puolelle!!!!:heart:

Pelkopeikko täälläkin erittäin tuttu vieras joten pidetään yhdessä peikot poissa ja uskotaan vahvasti, että kaikki menee hyvin ja pikku-kääryleet saamme keväällä sykkyyn!!!:heart:

Rominas

 

Hei hei kaikille.
Ekaks onnittelut uusille.

Isot pahoittelut Viidenmamma

Omaa napaa ja pieni kysymys teille...
Olin lääkärin kontrollissa tänään...pikkuisella kaikki hyvin . Virtsassa oli hiukan sokeria, ja mystistä on että pari viikkoa sitten rasituksesta tuli hienot tulokset ja puhtaat paperit. Lääkäri sanoi että syynä voi olla vain "viaton" kakkupala...noh heti tuli huono omatunto kun mulla oli synttärit eilen ja viikonloppuna ja eilen tuli popsittua kakkua, karkkia ja limua. Ensi viikolla pitää toimittaa uusi näyte ja jos se vielä näyttää plussaa, uuteen rasitukseen joudun. Painoa mulle on tullu aika hurjasti eli yhteensä 15 kg Uff...en tunne tuota painoa kropassani eikä se juuri näy päälle mutta jossain ne kilot lymyää...
Se mistä haluaisin kysyä on hemoglobiini. Mulla on tällä hetkellä 135 ja siinä se on pyörinyt alusta lähtien 130 pikkasen paremmalla puolella. Täällä Norjassa vaan ollaan hirmu huolissaan liian korkeasta hempasta, neuvolakortissa on jopa ruksin paikka "erikoiskomplikaatiot" jos hemoglobiini on 20 raskausviikon jälkeen suurempi tai yhtäsuuri kuin 135. Suomessa käsittääkseni ei tuota pidetä minään...mua vaan kiinnostaa ihan kuriositeettina onko kellekään kommentoitu "liian korkeasta" hempasta Suomessa.

Nyt siis mulla edessä makealakko pisun glukoosin ja painon takia. Huom...mielestäni ja ystävieni mielestä olen sutjakkaassa kunnossa

ihanaa tiistaita lumisesta pohjoisesta

_lokakuu_ 29+2

 

Heips...kyllähän se pelkopeikko täälläkin aina välillä vierailee.Sain keskenmenon vuonna 1997 tai vauva kuoli kohtuu viikolla 20+1,oli kyllä aika rankka kokemus jota en toivo kohdalleni enää ikinä.Tässä raskaudessa varmaankin huolettaa eniten oma ikä ja se että joudun syömään vahvoja kipulääkkeitä koko raskauden ajan täytyy vaan luottaa siihen että kaikki menee hyvin ja saan Nyytit vielä syliinkin asti

 

Kiitos Rominas terveituliaistoivotuksista :heart:! Etkös sinäkin siellä 40+kuumeilijoissa ollut ennen kuin tälle puolelle hypähdit?Muistan kuinka iloinen olin sun puolestas kun sulle se plussa tärähti. Silloin en kyl osannut ikinä oikeesti kuvitella että mäkin tänne pääsisin. Olin tavallaan asennoitunut siihen, että mä vaan kuumeilen kuu toisensa jälkeen. Siellä pelättiin tätiä ja täällä pelätään peikkoa. Missäköhän vaiheessa sitä pääsis pelkäämättömään tilaan?

Nyt Rominas ja pikkumyy68 :heart:, ja kaikki muutkin, yritetään yhdessä pitää pelot loitolla ja yksinkertaisesti luottaa siihen että kaikki menee hyvin. Yks mun ystävä, joka vuosi sitten sai kaksoset, kertoi oman metodinsa: aina kun häntä alkoi joku asia huolestuttaa, hän alkoi tietoisesti ajatella vaikkapa sitä, minkälaisen ensimmäisen vaatteen hän lapsilleen ostaa. Hän fokusoi ajatuksensa positiiviseen mielikuvaan siitä, että laskettuna aikana hänellä on kaksi tervettä kaunista vauvaa sylissään. Saman neuvon hän antoi mulle, koska totta on, että huolestuminen ja pelossa eläminen ei auta. Nyt täytyy opetella nauttimaan raskaudesta ja luottamaan että kaikki menee hyvin. Miksi ei menisi?!

Pohdiskelen lisää.. Maailmassa tapahtuu paljon kaikenlaista pahaa, ikävää ja surullista joka päivä. Auto-onnettomuuksia, suuronnettomuuksia, vammautumisia, kuolemia - ja keskenmenojakin. Mutta ei ole mitään erityistä syytä pelätä että jotain sellaista tapahtuu omalle kohdalle. Toki niin voi käydä, mutta ihan yhtä hyvin niin ei käy.

Tässäkin pätee varmaan sama juttu, että kun lukee lääkärikirjaa, huomaa sairastavansa ainakin kymmentä eri tautia. Ja kun lukee vaikkapa täältä netistä surullisia tarinoita, niin niitä alkaa pelätä. Ja jos omalle kohdalle on sattunut ikäviä ja rankkoja kokemuksia, sitä ehkä pelkää että niin voi käydä uudelleen. Mutta kuulkaa rakkaat ystävät, (puhun erityisesti itselleni); jokaisella meistä on elämää ja kokemuksia takana, on hyviä kokemuksia ja vähemmän hyviä. Elämää ja kokemuksia on myös edessä päin, eikä ole mitään syytä pelätä tulevaa, päinvastoin. Vai keksiikö joku jonkun hyvän syyn miksi meidän pitäisi pelätä?

Yritän vielä lisää vakuuttaa (erityisesti itseäni). Vaikka omassakin historiassani on monen monta kipeää kokemusta, olen niistä selvinnyt. Ja ennen kaikkea; siellä historiassa on mahdottoman paljon hyviä kokemuksia. Miksi niin ei sitten olisi tulevaisuudessakin?!

Tässä oli päivän avaukseni tähän pinoon; pelkopeikkojen torjuminen ja poishäätäminen niiden luota, jotka peikon läsnäolosta kärsivät. Samalla haluan lähettää kaikille pelon kohdanneille valtavasti voimaa siitä selviytymiseen. Jokainen tuleva päivä tuokoon paljon hyviä säteitä sieluihinne. :heart:

Mä lähden nyt neuvolaan, kääk!
Aurinkoista päivää kaikille,
Hysteria 6+5

 

pikkumyy68 Olen tosi pahoillani kokemuksestasi :flower:. Se oli varmasti yksi rankimmista jutuista mitä olla saattaa, mutta kuten tuossa edellisessä kirjoituksessa yritin kertoa, nyt sinä olet raskaana eikä ole mitään syytä uskoa että niin kävisi uudestaan. Valtavasti uskoa ja luottamusta sinulle pikkumyy68 :heart:.

 

viidenmammalle myös lämmin pahoitteluni :flower:. Uskoa, toivoa ja rakkautta sinullekin!

(Luen teidän pinoa pikkuhiljaa taaksepäin, jotta pääsen vähän kärryille, siksi kirjoitukseni voivat olla hieman epäloogisessa järjestyksessä)

 

Tervetuloa Hysteria, tänne on aika moni pompannut sieltä 40+ -kuumeilijoiden pinosta. Moni, joka ei osannut kuvitella koskaan tänne pääsevänsäkään! Epäilenpä, että pelkopeikko muutti pysyvästi meidän ensiodottajien elämään plussatestin jälkeen. Tuskinpa se muuttaa pois lapsen syntymänkään jälkeen... ja kaipa ne meidänkin äidit vielä meistä ovat välillä huolissaan

_lokakuu_ ei täällä tuosta korkeasta hempasta olla huolissaan (eikä mielestäni sun 135 ole vielä edes korkea), juuri tänään tätsy sanoi neuvolassa, että rv:n 30 jälkeen niitä rautavarastoja oikein kunnolla tarvitaankin (ja mun hemppa oli tänäänkin vain 105) :ashamed: Millä ihmeellä saan sen nousemaan??

Eli kävin aamulla neuvolassa. Kaikki muuten hyvin, mutta tuo hemppa tosiaan laahaa aika alhaalla. Vauva on pää alaspäin ja sf-mittakin kasvanut ihan normisti. Tästälähin käynkin sitten 2 viikon välein neuvolassa, jotenkin vaan tuntuu että se on ihan turhaa. Mä en oikein osaa edes kysyä siellä mitään, kunhan käyn vaakassa ja annan verinäytteen. Valitin tänäänkin unettomuuttani, mutta ei se tätsy siihenkään mitään sanonut, muutakuin että "nuku päiväunet töitten jälkeen". Just joo. Painoa on tullut nyt 30 raskausviikon aikana 6,4 kg. Siitä olen tosi tyytyväinen. Minulle kun normisti niin helposti kertyy kiloja niin pelkäsin tätä raskausaikaa ja sen tuomia kiloja aika hirveästi.

t. Siiri S ja typsy 30+2

 

Eilen oli neuvola ja neuvolalääkärin tekemä pikaultra. Mulla on kai niin ovela vauva mahassa että tähän asti on istunut perätilassa mutta eilen aamulla sängyssä näin ja tunsin miten joku kova palli lähti liikkeelle mahan alaosasta ihan yläosaan ja kuinka ollakaan niin ultrassa vauva oli oikein päin. Sitten taas illalla tunsin muljahduksia ja taas alkoi tuntumaan pää oikean kylkiluun alla joten en saanutkaan lähetettä kääntöön. Hemppa oli edelleen 117 ja sf 29. Siellä oli taas joku harjoittelijakin mukana ja au kun sattui kun hän koitteli mahaani kovakouraisesti. Pissa oli puhdas ja verenpaine 68/104. Mukavaa kuitenkin tietää että tämä vauva osaa siis kääntyä kuitenkin mahassa...jospa se sitten vielä kääntyy takaisin rt_tilaan.

Yritin eilen autoistuimia auton takapenkille (kolme istuinta rinnakkain eikä millään mennyt ja otti voimille). Nyt on sitten mentävä istuinkaupoille ja pitää löytää joku markkinoiden kapein turvavyöistuin 4v:lle.

Perjantaina taas lääkärille 4v:n kanssa mahakipujen takia. Vähän ovat kyllä onneksi hellittäneet kun on syönyt antihistamiinia.

Huomenna rv 33.

 

Heippa kaikille
Olen täällä kyllä ahkerasti lueskellut joka päivä juttujanne, mutta ei oikein ole mitään itsellä kerrottavaa.
Kuitenkin onnittelut vauvautuneille :flower: :flower:
Ja kuitenkin samalla syvät, syvät pahoittelut surua kohdanneille

Tuo pelko on kaikkein pahinta, eikä sitä saisi päästää valloilleen. On joku tutkimuskin olemassa siitä, kuinka miniminimaallinen osuus kaikesta siitä oikeasti toteutuu, mitä ihmiset pelkäävät. Ja tuo pelko sitoo niin ettei sitten uskalla iloita.
Itselläni on myös noita keskenmenoja ollut ja oli juuri ennen tätäkin raskautta, mutta ei auta pelätä.
Jos jotain huonoja ajatuksia tulee, niin yritän siirtää ajatukseni heti muihin asioihin. Ja jos on pieniä lapsia ennestään, niin ei onneksi jää niin paljon aikaa pyöritellä mielessä kaikkea.
Pahinta on myös tiedonhalu saada tietää, mikä meni pieleen. Tai ehkä se on jokin suojeluvaisto.
Näissä ennen keskiraskautta tapahtuneissa keskenmenoissa ei oikein aina tiedä, ainakaan ihan helposti, mikä oli syynä, mutta en tiedä saadaanko miten selville sitten möhemmin tapahtuneissa tilanteissa kuinka hyvin.
PikkuMyy-68ei ole millään muotoa pakko vastata, mutta saitteko selville kohtukuoleman syytä? Anteeksi jos on liian tungettelevaa.
Käsittääkseni myös _lokakuu_sinullakin on ollut surullinen tapahtuma, jos haluat vastata, niin voitko kertoa mitä teillä tapahtui? Olen jostain aikaisemmin lukenut jotain viittauksiasi johonkin ikävään tapaukseen.
Älkää tykätkö huonoa ja jättäkää väliin jos ottaa päähän vastata tämmöisiin.
Jotenkin itse olen myös sellainen, joka yrittää ymmärtää, miksi jotain tapahtui. Vaikka mitäpä se hyödyttää, koska itse ei voi mitään asialle tehdä.
Omalla kohdallani ovat keskenmenot olleet n. 8-10 viikoilla, joten niistä ei osattu sanoa mitään. Lääkäri vain lohdutti, että ei ollut elinkelpoinen sikiö.
Ensimmäinen km on varmaan aina pahin, koska en itse ainakaan heti ajatellut että se omalle kohdalle sattuisi. Vaikka keskenmenoja sattuukin ainakin alkuaikana aika useinkin ja jopa niin ettei edes itse tiennyt olleensa raskaana.

Kaikesta surusta huolimatta täytyy iloita siitä hyvästä mitä on ja uskoa ja luottaa tulevaisuuteen.
T:Bugsy

 

Kiitos kaikille lohduttajille. Elämä alkaa pikkuhiljaa olemaan taas elämisen arvoista. Mielialat vaihtelee kyllä laidasta laitaan. Raskausoireet ja mahakin on hävinnyt, vaikka pienillä viikoilla olinkin. Vuotoa on vielä menkkojen verran. toivottavasti loppuu nopeasti ja alkaa uudet menkat, että pääsee uutta yrittämään. Kaksosia ei varmaan meille enää onnistu tulemaan:'( Olin jo katellu kaksosten vaunuja ja tilaillu mammahousuja. En tiedä kehtaanko käydä niitä postista.
Mahtavaa odotusta teille kaikille ja hyvää syksyn jatkoa:wave:
T. viidenmamma

 

Hei Bugsy kohtukuoleman syytä ei saatu ihan tarkkaan selville,vauva oli kaikin puolin täydellinen pikku mies,istukan päällä oli ollut kuivunutta verta joten arvelivat että ois istukka irronnut ja näin vauva ei olisi saanu tarpeeksi ravinteita kasvuun.Vauva oli masussa kuolleena 3 viikkoa,eikä mulla ollut minkäänlaisia oireita.Selvisin tapauksesta tavallaan helpolla koska mulla oli jo kaksi poikaa joitten kanssa oli vain pakko jatkaa eteenpäin.

 

Apua apua...onko kellään muulla samaa ongelmaa...hiukset tippuu päästä!!!Tuntuu ettei uskalla kohta ees harjata!

 

Hysteria tervetuloa tänne jutustelemaan. Tuo pelko on niin tuttua. Menettämisen pelko välillä tulee edelleen mielenpäälle, mutta tosiaan se on varmasti tästä eteenpäin aina. Alussa se pelko oli useammin mielessä.

Lokakuu HB minullakin oli vielä 135 vkolla 20 ja siitä lääkäri ja terkkari sanoi, että on hyvä. Tosin mitään rautaa sisältäviä vitamiineja en syö.

Jääris hyvinhän se pieni sitten vielä mahtuu kääntyymään takaisin pääalaspäinkin.

Pikkumyy minullakin hiukset putoaa päästä, välillä jo väheni se, mutta nyt on taas lisäänyt, mutta minkäs teet.

Olen ollut nyt pari vkoa tosi väsynyt. Eilen nukuin päivällä noin 3 t yö unien lisäksi, kaikki veriarvot olivat kuitenkin kunnossa viimeviikolla, joten ei voi mitään.

Oivikki ja Suoma 25+4

 

PikkuMyy68 Kiitokset vastauksesta. Omalla kohdallani myös toiset lapset olivat niitä, jotka pakkottivat jatkamaan vaan eteenpäin.

Itselläni ei muistaakseni raskauden aikana ole hiukset tippuneet, mutta voi järkytys raskauden jälkeen. Oli aivan kamalaa herätä aamuisin kun tyyny oli aivan täynnä karvoja. Iski kyllä paniikki ja hain jopa rogainea apteekista. Sitten kyllä rauhotuin ja hiusten tippuminen väheni siedettävälle tasolle. Tosin oli kyllä samoihin aikoihin järkyttävää stressiä muutenkin elämässä ja kaikkea mitä ei onneksi tarvitse enää edes ajatella.

Ihan viimeisimpiä kaksosten tempauksia:
kävin kaupassa ja niinpä, niin, olihan joku ( siis isäntä:headwall luvannut vahtia kaksosia. No, takaisin tullessa olikin kaksi valkoista sohvaa piirretty täyteen mustalla tussilla. Sanoin että tuli sitten reissu Ikeaan. Onneksi sohvasta sai päällisen irti ja lykkäsin myrkkyjä piirustuksiin ja onneksi lähtivät, kun oli vesiliukoista tussia. Mutta voitte varmaan kuvitella tunteen.

Toinen tempaus: olivat löytäneet vanhemman tyttären (17v) mousse luomiväri/poskipuna rasian ja ajattelinkin, että liian hiljaistahan siellä vessassa on. No, ihan heti en rynnännyt perään, mutta sittenhän se kauneus paljastui. Olivat sivelleet koko täyden purkin vessanpönttöön. Siis siveltimellä maalanneet ulkopuolelta istuimen ja lavuaarin.
Voin kertoa, että siinäkin tarvittiin pesuainetta jonkin verran, että rasvainen väri lähti pois.

Sellaista siis ihan normaalia meidän perheen elämää siis täällä.
Nyt on sitten maa ihan valkoinen ja lisää tulee koko ajan. Pääsevät ulos riehumaan kunhan ehditään.
Joulua odotellessa:
T: Bugsy

 

Hei taas!

Onpas sulla Bugsy ihania riiviöitä

Voi miten ihanaa, että kuumeilijoista on taas niin moni päässyt tälle puolelle. Toivon onnekasta odotusta teille ja menetyksiä kokeneille jaksuja ja uutta yritystä :hug:

Pelot eivät tosiaan katoa mihinkään vaikka terveen vauvan saa syliin :ashamed: Nyt sitten pelätään kätkytkuolemaa ja kohta jotain muuta...mutta täytyy yrittää pitää pelot hallittuina ja ymmärtää, että ne johtuvat siitä, että tuo pikkuinen on niin RAKAS

Tämä äiti on aika väsynyt...neiti nukkuu vaihtelevasti ja minä itse huonounisena en sitten aina saa unta yölläkään kun siihen olis mahdollisuus |O Mutta mennään päivä kerrallaan ja tyttö kasvaa kovaa vauhtia. Pikkuvauvan vaatteita on jo jäänyt pieneksi ja piakkoin neiti saa nimenkin.

Pulleita päiviä kaikille odottajille

Pinkkis ja tyttö kohta 6 vk.

 

Bugsy, olen todella kokenut kohtukuoleman viikolla 26+ neljä vuotta sitten. Jotenkin mulle tuli vain pahoja aavistuksia, ja kontrollissa oli napavirtaukset epäsäännölliset. Seuraavan päivän kontrolliin mennessä oli pikkuinen tyttömme menehtynyt. Epäily oli että istukassa oli infarkteja ja osittain reunoiltaan irronnut, mutta tämä diagnoosi tuli vasta patologin toisen tutkimuksen jälkeen, joten en tiedä miten paljon siihen uskon. Siitä lähtien olemme sitten yrittäneet kakkosta ja nyt olen viikolla 29+4. Tässä raskaudessa olemme saaneet supertarkkaa seurantaa juuri noihin virtauksiin ja vauvan kasvuun ja kaikki siis näyttää erinomaiselta . Silti pelkopeikko nostelee päätään säännöllisin väliajoin...

Vielä hempasta. Mä olen tuota miettinyt että miksi ei laske, ja huomasin että tuo koko raskauden ajan syömäni Multitabs raskaana oleville ja imettäville sisältää rautaa! Meinaan sit keventää tuon vitamiinin syöntiä, että otan sitä vain joka toinen päivä ja joka toinen päivä jotain muuta. Täällä Norjassa painotetaaan myös omega-rasvahappojen syöntiä raskauden aikana...Suomessa ei vissiin niin kamalasti siihen kiinnitetä huomiota. No, en ole syönyt sitäkään, mutta tuossa toisessa on nyt 30% päivän tarpeesta. Kalakin tulee syötyä hävyttömän epäsäännöllisesti...

lokakuu 29+4

 

_Lokakuu_ kiitokset sinullekin vastauksista.
Kaikki tuollaiset menetykset, olivat ne sitten millä viikoilla hyvänsä, ovat surullisia. Tietenkin mitä pidemmällä on, niin sitä todellisemmalta vauva massussa tuntuu.

Toinen on juuri sitten tuo Pinkki69 mainitsema kätkytkuolema. Itsekin nukuin horrosunta ja pidin kättä pinnasängyn sisäpuolella. Joka välissä tarkistin että hengittääkö.
Sitten lapset kasvavat ja lähtevät kävelemään, sitten tulee koulu ja koulumatkat, sitten opiskelut toiselle paikkakunnalle, sitten poikien armeijaan lähtö, sitten ne menevät naimisiin ja saavat lapsenlapsia ja taas alkaa kaikki alusta lapsenlapsien puolesta.

Kyllä se on yhtä elämän kiertokulkua.

Oppisi vain nyt arvostamaan sitä mitä on juuri nyt, näitä ihania termiittejä, joiden toilailuja muistellaan sitten kiikkustuolissa papan kanssa.

Aina kun kysytään mitä eniten ihmiset kaipaavat ja mitä jäi tekemättä, niin eivät ne todellakaan ole ne tekemättömät työt ja nurkkien siivous, vaan lähes jokaisella on jäänyt vaivaamaan se menetetty aika jota ei tullut viettäneeksi perheen kanssa. Edes ne sohvanpäälliset eivät ole maailman tärkein asia

Omien pelkojen hallinta onkin se ehkä haastavin juttu koko ihmisen elämässä. Toisille se on helpompaa kuin toisille.

T:Bugsy

 

Kiitoksia Rouva Siiri Sisilisko Taidat olla oikeassa: huoli ei elämästä lopu, ei ainakaan huolestumalla. Yritetään siis pitää huoli maltillisissa mittasuhteissa . Sinulla paino ainakin on järkevissä mittasuhteissa, eikä tuo hemoglobiinikaan kai nyt vallan hälyttävä ole!? Unihiekkaa sulle lähetän :wave:.

_lokakuu_lle onnea makealakkoon =)!

jääräpää Varmaan jännän tuntuista kun mahassa pidetään voimisteluharjoituksia =D.

Pikkumyy68 Onneksi sinulla oli valmiiksi lapsia auttamassa arjen jatkamista ja surun yli pääsemisessä. Ja nyt ei anneta pelon hallita, eihän:heart:!!! Pidetään tuota bugsyn kertomaa tutkimusta mantrana! Älä myöskään hiuksistasi hurjasti huolestu, eikös hiustenlähtö ole vain väliaikaista!? Varmana kasvaa takaisin entistä tuuheampina. (Niin kävi mun serkulle aikanaan, plus että sen ruskea tukka muuttui pysyvästi myös pikimustaksi!)

Bugsy Ihana tutkimus tuo mistä kerroit!! Niinhän se just on:attn:. Pahoitteluni sinulle kokemiesi keskenmenojen vuoksi . Onneksi sinullakin nuo sinun veikeät vintiösi =D auttoivat arjen jatkamiseen.

Oivikki Kiitos tervetuliastoivotuksesta =). Uni tekee hyvää ja nyt kun talvi ja pimeys on ovella, sitä tarvitseekin enemmän. Valovoimaa sinulle .

Pinkki69 Onnea sinulle kovasti pikkuisen tyttösi johdosta. Häädetään sinunkin pelkopeikkosi hiiteen PUUUUUH POIS puhalletaan .

 

_lokakuu_ Voi miten kamalan surullinen tarina sinullakin oli kerrottavana :'(. Otan osaa. Onneksi kuitenkin se on jo takanapäin ja nyt olet taas raskaana ja kaikki on hyvin. Kaikki ON hyvin :heart:.

bugsy Totta; pelkojen hallitseminen on haaste. Peloista ei varmasti pääse kokonaan eroon ikinä, mutta yritetään elää sen kanssa niin että me hallitsemme sitä, eikä se meitä.

Pelotonta päivää kaikille toivoo
Hysteria(42) ja hänen esikoisalkionsa (rv 6+6) =)