Omaa napaa ja huolta ja iso purkaus:
Kävin tänään taas kokoarviossa. Nyt ultran mukaan 3600 g, kun viime viikolla 2980 g. Semmonen heitto. Lääkärin käsikopelon mukaan ei painas 3700 g niin kuin viime viikkoisen lääkärin mukaan.
No, sitten teki sisätutkimuksen ja totesi, että ei ole paikat yhtään kypsyneet. Soitti osastonlääkärille, selosti tilanteen, että ollut aiemmin iso lapsi ja nytkin voi tulla ja ei oo paikat kypsät. Osastonlääkäri oli kysynyt, onko mulla hammasharja mukana, että osastolle vaan ja cytotekeillä aletaan pehmittään. KIELTÄYDYIN.
Ehdotti huomiseksi,mutta kieltäydyin siitäkin, koska en pysty menemään heti klo 8 sairaalaan, koska poikani (juurikin se syntyessään reilu 5 kg muuten) lähtee leirikouluun ja haluan olla katsomassa, että kaikki on pakattuna ja muutenkin reilassa.
No, sitten ehdotti torstaita. Varasin ajan siihen, mutta sanoin, että saatan vielä perua. Pääsin kotiin, surffasin netistä faktaa ja kokemuksia käynnistyksestä. No, sieltä sai tiedon, että voi kestää kauan tai sitten ei, voi kestää tunteja tai päiviä, voi olla rankempi tai sitten ei. Eli ei mitään hyötyä tuostakaan. Soitin ä-polille ja pyysin saada puhua kätilön kanssa. Hän ei tietenkään voinut juuri sanoa mitään, koska lääkärihän ne asiat päättää.Sanoi kuitenkin, että jospa menisin torstaina polille ja voisin vielä siellä puhua lääkärin kanssa uudestaan.
Haluaisin niin kovasti, etä synnytys käynnistyisi itsekseen ja menisi omalla painollaan. Netistä löysin tiedon, että laspen koko ei ole syy käynnistykseen. Kysyin kätilöltä, entä sektio, johon hän vastasi, että lääkärin kanssa siitäkin voi puhua.
Huoh. Nyt en sitten tiedä, mitä pitäisi tehdä. Jos suostun tuohon pehmittämiseen, saatan joutua kuitenkin odottelemaan useita päiviä tai/ja synnytys on kivuliaampi kuin spontaanisti käynnistynyt. Jos taas jään odottamaan spontaania ja vauva onkin iso ja saa taas solisluun murtuman tms. syytän itseäni. Ja sitten on vielä se, että ei kukaan oikeasti tiedä, minkä kokoinen vauva on. Nuo viikon sisällä toisistaan paljon poikkeavat mittaukset kertovat juurikin siitä, että ultrakaan ei ole varma keino koon selvittämiseen.
Meinasin alkaa itkeä sairaalassa, kun tuli sellainen tunne, että lääkärit päättää. Tutkimuksen tehnyt oli erikoistuva lääkäri, sanoi vielä, että ultra on vähän outo vielä hänelle ja se puhelimessa ollut ei siis edes nähnyt mua. Viime viikon lääkäri sanoi myös, että ei ole kovin kokenut tekemään käsikopeloarvioita. Minkä ihmeen kokemattomien lääkäreiden uhri mä olen!?
Tete 39+1 :headwall: