Käväsin hakemassa muksut hoidosta, jossa olivat väliaikaisesti. Kiva pyörällä vintata vastatuuleen.
Toinen istuu takana ja toinen pyörän peräkärryssä. Tuli siinä samalla mieleen jyrkkää ylämäkeä polkiessa oman sisareni kertomuksen, kun hän polki kerran töistä kiireessä ensin kauppaan ja pyörän tanko täynnä kauppakasseja haki tyttärensä hoidosta. Sitten jatkettiin matkaa vastatuuleen pyörä täynnä ostoskasseja ja tyttö perällä ylämäkeen ja tietenkin vastatuuleen. Tyttö oli kovimmassa ylämäessä vaan huikannut äidilleen kirkkaalla äänellä:"äiti laula". En muista oliko siskoni siinä vielä laulun lurauttanut.
joka tapauksessa piti kirjoittaa aikaisemmin muistaakseni painoarvioista, jotka tuppaavat heittelemään sen mukaan kuka milloinkin mittailee/tunnustelee.
10v tyttöäni kun odotin viimeisillään, niin tuore th tunnusteli, että kyllä täällä lähes 5 kiloinen lapsi on tulossa. Syntyi kuitenkin alle 3 kiloinen ja 47 senttinen tyttö.
12 v isoveli oli kyllä nimensä veroisesti isoveli, painoi n. 4,6 kiloa ja pituutta oli 55 senttiä. Minusta tuntuikin, että synnytin valmiiksi puolivuotiaan.
Pitäis panna ylös aina noita lasten kommelluksia, kun vaikka aina luulee, että muistaa KAIKEN mitä ne tekevät, niin kyllä jotkut asiat harmittavasti unohtuukin. Mutta sitä on niin kiire ja ajattelee, että no laitan sitten ylös kun ehdin. Mutta sitä päivää ei tahdo tulla.
Sellaistakin harrastelivat meillä kaksoset yhden kerran, että käyttivät sohvan selkänojaa oikein vanhan ajan riukuna. Joo, sitä ihtiään sieltä sohvan ja seinän väliin pakersivat. Minä ihmettelin, että missä p.a....a haisee ja sieltähän sitä löytyi kasapäin. Mukavasti oli (jo kylläkin valmiiksi) ruskea kohokuvioinen tapetti saanut lisäsävyä ja hajua.
Eivätpä tiedä seuraavat asukkaat, mitä kaikkea tapettiin voi kätkeytyä
No, kyllähän minä yritin rapata pois sen mitä pystyin. Ihan hyvä siitä tuli
niin ja siitä siivousvimmasta muistan kans, että kun odottelin kaksosia aika loppupuolella, niin siinä keikuin talousjakkaralla ikkonoita pesemässä. Oli varmaan aika näky kadun puolelle. Eipä tullut silloin mieleen, mutta itseäkin nyt vähän hirvittää moinen keikkuminen.
Oli pakko ostaa tulevalle lapselle pehmolelu, mutta vaatteita en aio ostaa. Läpsin itseäni vaikka sormille, jos moista edes harkitsen. On nimittäin niin paljon vaatteita jäänyt ja nyt viimeksi vielä kaksin verroin, vaikka osa onkin vaaleansinisiä ja osa vaaleanpunaisia, niin kuitenkin on niin paljon valkoista yms. että ei rätin rättiä tarvi. Tuon kun muistais sitten.
Kaikille olen ottanut äitiyspakkauksen, kaksosillekin omat, mutta nyt taidan jättää väliin. On nimittäin niin samasorttinen paketti ja aika vähän tuli niitä vaatteita käytettyä. Jotenkin tuntuu, että miten sitä voi yhden kohdalla jättää sen hankkimatta, kun kaikki muutkin on sen saaneet, mutta.... meikäläisellä on nimittäin tallessa sieltä 22 vuoden takaisessa äitiyspakkausessa olleita vaatteita. Ihanaa kun saa sitten omille lapsille aikuisena antaa vaikka muistoksi.
No eiköhän tässä tullut nyt tarinaa sen avaruuteen kadonneen tilalle
t: Bugsy