4 v astumassa vauvan päälle

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Surkea äiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
hei antakaa nyt jo olla, jokainen kasvattaa oman lapsensa omilla menetelmillä, sitten kun joku täällä selvittää että lyö tms omaa lastaan niin puuttukaa sitten näin kovalla kädellä. meinaatteko että nyt 4v on saanu ikuiset traumat eikä voi enää ikinä luottaa äitiinsä ja pitää äitiään turvallisena??? uskomatonta miten monet sanoo että äitin pitäis lähteä johonki puhumaan mukamaste ongelmastaan,hoh hoijaa.

AP, ymmärrän sua, varmastikkin säikähdit tilannetta :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ap:
Siis kun tiedän ja olen luottanut siihen että tyttäreni ei ikinä koskaan tekis mitään pahaa vauvalle. Ja nyt tuollee. Näin miten tytär harkitsi asiaa....
Niin. Hän on lapsi. Hän on sen vuoksi hieman arvaamaton. Hän kuitenkin osoittautui luottamuksen arvoiseksi.

Ja sitten sinä tulet ja alistat toisen henkihieveriin ja olet teostasi ylpeä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ap:
Siis kun tiedän ja olen luottanut siihen että tyttäreni ei ikinä koskaan tekis mitään pahaa vauvalle. Ja nyt tuollee. Näin miten tytär harkitsi asiaa....

Reagoitko itse siksi niin voimakkaasti, koska itsesi on tehnyt joskus mieli tehdä lapselle pahaa? Säikähdit omaa tunnettasi ja purit sen raivona lapseesi?

 
Alkuperäinen kirjoittaja Heffalump:
Alkuperäinen kirjoittaja Ap:
Siis normaalista ja muuten nuo ovat kuin parhaimmat kaverit. Ei mitään tuommoista ollenkaan. Alusta asti on vauva huitonut jo tytär on liian lähellä naamansa kanssa. tuo oli eka kerta kun harkiten meinasi satuttaa. Tai ainakin niin että näin sen.

Lastani en kyllä kiitä, Hyvä tyttö, kiltti tyttö kun et astunut vauvan päälle.

Näin minä olisin tehnyt, siis kiittänyt lasta että osasi olla satuttamatta vauvaa vaikka ensin teki mieli. Minusta tuo oli todella hienosti tehty noin pieneltä :heart: kun ei isommatkaan ihmiset osaa aina olla satuttamatta toisiaan sillon kun mieli tekee.

peruskäänteispsykologialla.. tosiaan olis selvinnyt helpommin..
äiti katsonut tytön huomaamatta takaa ja sitten, täysin tyynenä todennut ko asian ilman että ois tarvinnut "todellistaa" asiaa ja tytön olla peloissaan. Okei säilyy vanhemman auktoriteetti ääritavalla mutta tytön pelo varmaan jäi vähäksi aikaa hänen mieleensä..

toivottavasti äiti ja lapsi tästä jotain oppivat molemmat.
piste minun puolestani ja parempaa jatkoa :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja sairasta:
Alkuperäinen kirjoittaja Ap:
Siis kun tiedän ja olen luottanut siihen että tyttäreni ei ikinä koskaan tekis mitään pahaa vauvalle. Ja nyt tuollee. Näin miten tytär harkitsi asiaa....
Niin. Hän on lapsi. Hän on sen vuoksi hieman arvaamaton. Hän kuitenkin osoittautui luottamuksen arvoiseksi.

Ja sitten sinä tulet ja alistat toisen henkihieveriin ja olet teostasi ylpeä.

Missä kohtaa olen asiasta ylpeä?
 
Alkuperäinen kirjoittaja hmm:
Alkuperäinen kirjoittaja Ap:
Lastani en kyllä kiitä, Hyvä tyttö, kiltti tyttö kun et astunut vauvan päälle.
Harmi, ettet näe sitä mitä minä näen täältä käsin.
Lapsesi on tosi fiksu ja osaa ajatella jo omilla aivoillaan. Tavallinen lapsi olisi tuossa tilanteessa tullut vaan ja tallonut vauvan.
Toinen raasu osasi itse älytä sen, että se mitä oli tekemässä oli väärin. :heart:
Sulla on oikeasti fiksu lapsi, ja siltä löytyy monelta puuttuvaa tunneälyäkin ja sydämen sivistystäkin.
Pienellä muokkauksella hänestä voisi tulla vaikka mitä. =)

Vauvojen tallaaminen ei todellakaan ole tavallista, eikä sitä pidä hyväksyä. Jos perheen muut lapset osoittavat väkivaltaista käyttäytymistä tai uhkaa vauvaa kohtaan, siihen puututaan heti. Meidän vanhempien vastuulla on tavalla tai toisella estää vauvan vahingoittaminen. Hyvä keino voi olla esim. painokas keskustelu.
 
Alkuperäinen kirjoittaja voih:
Alkuperäinen kirjoittaja Heffalump:
Alkuperäinen kirjoittaja Ap:
Siis normaalista ja muuten nuo ovat kuin parhaimmat kaverit. Ei mitään tuommoista ollenkaan. Alusta asti on vauva huitonut jo tytär on liian lähellä naamansa kanssa. tuo oli eka kerta kun harkiten meinasi satuttaa. Tai ainakin niin että näin sen.

Lastani en kyllä kiitä, Hyvä tyttö, kiltti tyttö kun et astunut vauvan päälle.

Näin minä olisin tehnyt, siis kiittänyt lasta että osasi olla satuttamatta vauvaa vaikka ensin teki mieli. Minusta tuo oli todella hienosti tehty noin pieneltä :heart: kun ei isommatkaan ihmiset osaa aina olla satuttamatta toisiaan sillon kun mieli tekee.

peruskäänteispsykologialla.. tosiaan olis selvinnyt helpommin..
äiti katsonut tytön huomaamatta takaa ja sitten, täysin tyynenä todennut ko asian ilman että ois tarvinnut "todellistaa" asiaa ja tytön olla peloissaan. Okei säilyy vanhemman auktoriteetti ääritavalla mutta tytön pelo varmaan jäi vähäksi aikaa hänen mieleensä..

toivottavasti äiti ja lapsi tästä jotain oppivat molemmat.
piste minun puolestani ja parempaa jatkoa :hug:

Olisi se voinut olla fiksumpi tapa, mutta en sitä silloin tajunnut. Kummalta kun tuntuu ajatus kiittää lasta siitä että ei satuttanut.....

Mä nyt yritän kasvaa tämän katraan kanssa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Surkea äiti:
Vauvani, 8 kk, oli ryöminyt vessan ovelle. Tyttäreni tuli keittiöstä. Käveli vauvan viereen ja nosti jalkansa vauvan selän päälle, kuin astuakseen siihen. Pysähtyi, perääntyi ja kiersi.

Näin tilanteen. Komensi tyttäreni eteeni ja käskin mennä maahan mahalleen. Tytär huutaa, ei ei.. Ja rääkyy vastaan. Mä vaan käsken maahan. Lopulta huusi, en mene, menen rikki ja alko itkee.

Tyttäreni tiesi siis tasan tarkkaan että jos vauvan päälle astuu se menee rikki ja SILTI meinasi niin tehdä. Eli lapseni TARKOITUKSELLISESTI meinasi satuttaa sisartaan.

Juteltiin ja tyttäreni sanoi että haluaa että vauva lähtee pois. Hän ei halua että vauva on enää meillä.

Tämä oli ensimmäinen kerta kun mitään tähän viittaavaa edes tapahtui. Kertaakaan aikaisemmin ei ole mitään vastaavaa sanonut tai tehnyt. Ennemminkin on ollut aivan ihana hoitava isosisko. Ja nyt käyttäytyi noin.

Apua!!!

Hmm. Meillä melkein samalla ikäerolla lapset. Mikään maailman pehmoin kasvattaja en tod mäkään ole. Mutta.. Kun lapsihan tossa selvästi hoksasi, että nyt on menossa hommat kiellettyyn suuntaan ja perääntyi itse. Mä olin ihan riemuissani kun ekaa kertaa huomasin tuosta merkkejä silloin reilu 2,5veessä. Salaa kurkkiessa siis huomasin että lähestyy jotain kiellettyä juttua selvästi tarkoituksella mutta sitten "muistaa" kiellot tms. ja jättää tekemättä/ottamatta tai mitä olikaan. Toihan kertoo siitä, että se sun kasvatuksesi on alkanut tuottaa hedelmää; tyttö ymmärsi ilman sillä hetkellä tullutta "EI"-kiljaisuakin että tekisi tuossa väärin ja jätti tekemättä.

Mustasukkaisuus on hirveän hankala tunne. Ne tunteet kun pitäisi saada purkaa jotenkin mutta pienempää ei voi antaa satuttaa. Mä ehkä panostaisin lähiaikoina siihen että viettäisin aikaa tytön kanssa, lukisin ehkä aiheesta kirjoja ja muuten vain juttelisin sen fiiliksistä. Ei se tunne kuitenkaan kieltämällä poistu. Painottaa tietysti pitää sitä, että pienempään ei saa niitä pahoja fiiliksiä purkaa, koska silloin toista sattuu. Ja viime kädessä siitä voi määrätä rangaistuksen jos niin tekee.

Olen mäkin muuten kysynyt lapselta vastaavanlaisessa tilanteessa, että mietipä miltä sinusta tuntuisi, jos .. En nyt tiedä miksi tuo luetaan mutta ei siinä mitään väärää ole. Maahan-käsky kuulostaa ehkä mustakin enemmän koirankoulutukselta, vaikka meilläkin välillä se "ISTU!" kaikuu seinistäkin. :D:D Mutta mieti miltä siitä lapsesta tuntuu, anna sille aikaa ja huomiota. Siitähän toi pohjimmiltaan lähtee.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Surkea äiti:
Vauvani, 8 kk, oli ryöminyt vessan ovelle. Tyttäreni tuli keittiöstä. Käveli vauvan viereen ja nosti jalkansa vauvan selän päälle, kuin astuakseen siihen. Pysähtyi, perääntyi ja kiersi.

Näin tilanteen. Komensi tyttäreni eteeni ja käskin mennä maahan mahalleen. Tytär huutaa, ei ei.. Ja rääkyy vastaan. Mä vaan käsken maahan. Lopulta huusi, en mene, menen rikki ja alko itkee.

Tyttäreni tiesi siis tasan tarkkaan että jos vauvan päälle astuu se menee rikki ja SILTI meinasi niin tehdä. Eli lapseni TARKOITUKSELLISESTI meinasi satuttaa sisartaan.

Juteltiin ja tyttäreni sanoi että haluaa että vauva lähtee pois. Hän ei halua että vauva on enää meillä.

Tämä oli ensimmäinen kerta kun mitään tähän viittaavaa edes tapahtui. Kertaakaan aikaisemmin ei ole mitään vastaavaa sanonut tai tehnyt. Ennemminkin on ollut aivan ihana hoitava isosisko. Ja nyt käyttäytyi noin.

Apua!!!

Kukaan 4v tee noin jos saanut huomiota.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ap:
Kaikki kaipaavat aikaani juuri nyt kun töihin paluu edessä parin viikon sisällä. Maailma kaatu kohta ja lujaa.

no sitä ois pitänyt mielttiä ennenkö lapsia teki :)

yritä nyt kuite paneutua asiaan tai sitten ainakin kertoa tytölle että jatkossa äiti on yhtä lähellä kuin ennenkin mutta elämäntilanteet muuttuvat (töihinpaluu =arki) ja jos on mtn niin sano tytölle että AINA saa tulla puhumaan jos äiti "ei muista"...
vaikka pitäis muistaa ;)
 
Alkuperäinen kirjoittaja =(:
Alkuperäinen kirjoittaja Ap:
Kaikki kaipaavat aikaani juuri nyt kun töihin paluu edessä parin viikon sisällä. Maailma kaatu kohta ja lujaa.

no sitä ois pitänyt mielttiä ennenkö lapsia teki :)

yritä nyt kuite paneutua asiaan tai sitten ainakin kertoa tytölle että jatkossa äiti on yhtä lähellä kuin ennenkin mutta elämäntilanteet muuttuvat (töihinpaluu =arki) ja jos on mtn niin sano tytölle että AINA saa tulla puhumaan jos äiti "ei muista"...
vaikka pitäis muistaa ;)

Töihin paluuta miettiä vai mitä? Mun sairastumista? Miehn työpaikka murheita? Lamaa? Mitä mun olis pitänyt miettiä ennen lapsia?

Siis noi on ihan samoja asioita joita tytön kanssa ollaan monesti juteltu. Kyllä noi lapset tietävät että äiti ja isi on täällä vain heitä varten, kuuntelevat ja hoitavat.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ap:
Kaikki kaipaavat aikaani juuri nyt kun töihin paluu edessä parin viikon sisällä. Maailma kaatu kohta ja lujaa.

Hei, et sä voi yrittää kuin parhaasi. Tarkoitan ettei sulta voi enempää vaatia ja ylilyöntejä nyt sattuu suurimmalle osalle vanhemmista. Iso osa ei vaan niistä kehtaa puhua.

Sanoin äsken etten ole mikään pehmo, ja se on totta. Tunnustan, mä olin esikoisen kohdalla tositosi paljon ankarampi kuin nyt ja stressasin hirveästi että osaanko toimia kaikessa oikein. Usein kuitenkin toimin väärin kun niitä jälkeen päin ajattelee. Nyt osaa olla jo vähän armeliaampi itselleen ja ajatella että seuraavan kerran toimin viisaammin. Toki myös suuttumiskysymysten kanssa on saanut tehdä töitä; oman pinnan pidentäminen on ollut jokseenkin haastavaa.

Jaksamista, ja muista että noinkin ison lapsen kanssa voi jo jutella tapahtuneesta, pyytää anteeksi ja sanoa että äiti teki väärin. Ei ne lapset yhdestä ylilyönnistä pilalle mene tai loppuiäkseen traumatisoidu.

 
Lapsia ei tietenkään pidä kiittää siitä, etteivät ole tehneet pahaa, tyyliin: "Kiitos ettet törkännytkään vauvaa kynällä silmään", "Meinasit pudottaa vauvan parvekkeelta. Kiitos olet kiltti kun et tehnyt sitä". Ikään kuin lapselle siis annettaisiin valta päättää, satuttaako mustasukkaisuuspuuskassa vauvaa vai ei. Tällaista mahdollisuutta lapselle ei pidä antaa, vaan on oltava ehdoton väkivaltakielto.
 
Voi voi mitä hurskastelua monen kirjoittelussa oli. Minun kokemuksen mukaan ipanan on saatava just ap:n kuvailemaa opetusta. Lapset ei ole tyhmiä, senhän todistaa jo tuo nelivuotiaan käytös. Äidin antamassa opetuksessa ja kurissa ei ole mitään pahaa tässä tapauksessa, eikä se jätä tähän lapseen mitään traumoja, se kylläkin jättäisi lapselle traumoja jos saisi aiheutettua pikkusisarukselleen jotain vammoja.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tosi moninkertainen äiti:
Voi voi mitä hurskastelua monen kirjoittelussa oli. Minun kokemuksen mukaan ipanan on saatava just ap:n kuvailemaa opetusta. Lapset ei ole tyhmiä, senhän todistaa jo tuo nelivuotiaan käytös. Äidin antamassa opetuksessa ja kurissa ei ole mitään pahaa tässä tapauksessa, eikä se jätä tähän lapseen mitään traumoja, se kylläkin jättäisi lapselle traumoja jos saisi aiheutettua pikkusisarukselleen jotain vammoja.

Ei se nyt ihan oikeinkaan ole että meinaa tehdä väärin ja tajuaa sitten mitä on tekemässä ja väistyy tilanteesta JA sitten tulee äiti ja rankaisee. MIstä? Siitä että jätti pahan asian tekemättä? En vaan ymmärrä pointtia.

Mä kyllä koulutan lapsiani tarpeen mukaan vähän kovemmallakin kädellä (ei kirjaimellisesti) mutta tossa mun mielestäni ei ollut mitään järkeä. Kasvattaa on tarkoitus, ei hämmentää lasta entisestään hankalassa elämäntilanteessa.

 
Alkuperäinen kirjoittaja hmm:
Alkuperäinen kirjoittaja Ap:
Lastani en kyllä kiitä, Hyvä tyttö, kiltti tyttö kun et astunut vauvan päälle.
Harmi, ettet näe sitä mitä minä näen täältä käsin.
Lapsesi on tosi fiksu ja osaa ajatella jo omilla aivoillaan. Tavallinen lapsi olisi tuossa tilanteessa tullut vaan ja tallonut vauvan.
Toinen raasu osasi itse älytä sen, että se mitä oli tekemässä oli väärin. :heart:
Sulla on oikeasti fiksu lapsi, ja siltä löytyy monelta puuttuvaa tunneälyäkin ja sydämen sivistystäkin.
Pienellä muokkauksella hänestä voisi tulla vaikka mitä. =)

voi luoja mitä pentuja teillä on ja minkälaisia aikusia!! Vai että TAVALLINEN lapsi olisi tallonut päälle!! Vain huonosti, välinpitämättömästi kasvatettu lapsi talloisi päälle. Kyllä 4-vuotias jo ymmärtää aivan mainiosti vaikkei mikään välkky oliskaan. En enää yhtään ihmettele kun uutisissa ala-asteikäiset puukottavat toisiaan sun muuta kuraa. Kaikki on näköjään sallittua!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ap:
Alkuperäinen kirjoittaja voih:
Alkuperäinen kirjoittaja Heffalump:
Alkuperäinen kirjoittaja Ap:
Siis normaalista ja muuten nuo ovat kuin parhaimmat kaverit. Ei mitään tuommoista ollenkaan. Alusta asti on vauva huitonut jo tytär on liian lähellä naamansa kanssa. tuo oli eka kerta kun harkiten meinasi satuttaa. Tai ainakin niin että näin sen.

Lastani en kyllä kiitä, Hyvä tyttö, kiltti tyttö kun et astunut vauvan päälle.

Näin minä olisin tehnyt, siis kiittänyt lasta että osasi olla satuttamatta vauvaa vaikka ensin teki mieli. Minusta tuo oli todella hienosti tehty noin pieneltä :heart: kun ei isommatkaan ihmiset osaa aina olla satuttamatta toisiaan sillon kun mieli tekee.

peruskäänteispsykologialla.. tosiaan olis selvinnyt helpommin..
äiti katsonut tytön huomaamatta takaa ja sitten, täysin tyynenä todennut ko asian ilman että ois tarvinnut "todellistaa" asiaa ja tytön olla peloissaan. Okei säilyy vanhemman auktoriteetti ääritavalla mutta tytön pelo varmaan jäi vähäksi aikaa hänen mieleensä..

toivottavasti äiti ja lapsi tästä jotain oppivat molemmat.
piste minun puolestani ja parempaa jatkoa :hug:

Olisi se voinut olla fiksumpi tapa, mutta en sitä silloin tajunnut. Kummalta kun tuntuu ajatus kiittää lasta siitä että ei satuttanut.....

Mä nyt yritän kasvaa tämän katraan kanssa.

No säikähtäähän tuollasta taatusti. Meillä noi on niin pieniä molemmat että on jo jotenkin tottunut että saa olla silmät selässäkin kokoajan ettei jompikumpi putoa jostain, satuta toisiaan tms.
Mutta tuo esikoinen on aina ollu semmonen et tarvii hirveästi huomiota yms. ja olen todennut että kun sitä kehuu aina kun vaan on aihetta (ettei tehnyt jotain kiellettyä/muuten älyvapaata) niin se tehoaa ja toinen on ylpeä siitä kun osasi olla nätisti :heart:

Ap:lle :hug: ja jaksamista.

 
Täällä lyödään lyötyä oikein kunnolla :(
Eikö ole positiivista, että ap kertoo tapahtuneesta ja pyytää apua, esim. vinkkejä, kuinka olisi voinut tehdä toisin tai voisi tehdä seuraavalla kerralla, jos tuollainen tilanne tulee?
Minusta hänen 4-vuotiaansa kuullostaa ihan normaalilta mustasukkaiselta isosisarukselta, ja vastaavanlaisia tilanteita on taatusti ollut ja tulee olemaan JOKAISESSA perheessä, jossa on lapset tuollaisella ikäerolla, siis 2-4 vuoden ikäerolla.
Meillä on ikäeroa 2 v 3 kk ja nyt kun lapset on 4-v. ja 2-v. he leikkivät kivasti yhdessä, mutta on myös tukistamista ja tönimistä ja se on aivan normaalia, eikä merkki mistään traumasta, huonosta kasvatuksesta tai välinpitämättömästä kasvatuksesta, höpö höpö sille, joka niin väittää!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Rillama:
Täällä lyödään lyötyä oikein kunnolla :(
Eikö ole positiivista, että ap kertoo tapahtuneesta ja pyytää apua, esim. vinkkejä, kuinka olisi voinut tehdä toisin tai voisi tehdä seuraavalla kerralla, jos tuollainen tilanne tulee?
Minusta hänen 4-vuotiaansa kuullostaa ihan normaalilta mustasukkaiselta isosisarukselta, ja vastaavanlaisia tilanteita on taatusti ollut ja tulee olemaan JOKAISESSA perheessä, jossa on lapset tuollaisella ikäerolla, siis 2-4 vuoden ikäerolla.
Meillä on ikäeroa 2 v 3 kk ja nyt kun lapset on 4-v. ja 2-v. he leikkivät kivasti yhdessä, mutta on myös tukistamista ja tönimistä ja se on aivan normaalia, eikä merkki mistään traumasta, huonosta kasvatuksesta tai välinpitämättömästä kasvatuksesta, höpö höpö sille, joka niin väittää!


Tätä samaa ajattelin. kaikki muut ovat taas niiiin täydellisiä,että koskaan ei pinna pala.
 
Se 4 v ei tehny mitään! Se vaan leikki!
Mä en ainakaan epäilisi tuon nähdessäni, että iso aikoi satuttaa, vaan pitäöisin leikkinä.
Musta tuo ei kuulostanu edes mustasukkaisuudelta, vaan ihan vaan vauvan huomoisimis eleeltä ohi kulkiessa, koska kerran EI astunut.
 
Alkuperäinen kirjoittaja LisaMarie:
Se 4 v ei tehny mitään! Se vaan leikki!
Mä en ainakaan epäilisi tuon nähdessäni, että iso aikoi satuttaa, vaan pitäöisin leikkinä.
Musta tuo ei kuulostanu edes mustasukkaisuudelta, vaan ihan vaan vauvan huomoisimis eleeltä ohi kulkiessa, koska kerran EI astunut.

Jos lapsella ei ollut aikomuksena astua vauvan päälle, miksi sitten luuli että äiti astuu hänen päälle?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ap:
Mä en missään vaiheessa sitä sanonut tai uhannut astuvani päälle!!!! En!

Et niin, mutta lapsi luuli niin. Käytit hyväksesi lapsen heikkoutta, alistit häntä. Hän luulee, että se on ok, koska äitikin uhkasi tehdä niin. Ei lapsi tajunnut, että et olisi oikeasti niin tehnyt!
 

Yhteistyössä