4.asteen repeämä

Hei!
Synnytin reilu kaksi viikkoa sitten ihanan poikalapsen. Poika oli iso ja synnytys nopea. Niimpä tuloksena oli 4. asteen repeämä eli sulkijalihas repesi täydellisesti ja lisäksi suolta vähän matkaa. Vaivaani ei huomattu heti synnytyssalissa, vaan vasta muutaman päivän päästä synnytyksestä, kun ulostaminen ei onnistunut. Korjausleikkaus tehtiin heti, ja siitä on nyt siis vajaa 2 viikkoa aikaa.
Miten olette toipuneet vastaavasta? Onko vaivoja jäänyt? Itselläni toipuminen muuten hyvää, en tarvitse esimerkiksi kipulääkkeitä enää, mutta vessaan tulee todella kiire ja pari kertaa on vahinko sattunut, kun ei ole ehtinyt vessaan. Molemmilla kerroilla uloste on kyllä ollut todella löysää...Pelottaa, että vaiva jää loppuiäksi? Vieläkö tästä on toivoa toipua?

 

Saas nähä, saatko vertaiskokemuksia, on nimittäin todella harvinaista saada noin rankat repeämät! Kurja juttu.

Älä hätäile vielä sen pidätyskyvyn kanssa, sulkijalihaksella kestää kuitenkin aikansa palautua. Treenailet sitä sitten ohjeen mukaan samalla, kun muutakin lantionpohjaa. Ja toisaalta, nostat metelin ajoissa, jos edistystä ei tapahdu, joskus noita joudutaan korjailemaan uudestaan.

Jaksamista, mutta ennen kaikkea onnea vauvan johdosta!

 

^ Ei ne kovin harvinaisia kyllä ole. Esim. kätilöopistolla noin käy ihan viikoittain. Mun huonekaverille oli myös käynyt noin ja synnytti tokan sitten sektiolla. Oli kuulemma kestänyt kauan parantua. Paraneminen on yksilöllistä ja kannattaa varmaan kysyä ennustetta hoitaneelta lääkäriltä, kun hän sen pystyy parhaiten arvioimaan.

 

Täältä saat vertaiskokemuksen, sillä minäkin sain 4.asteen repeämän yli vuosi sitten. Kerran on korjattu sen jälkeen. Ei sen pidätyskyky ihan heti palaudu, treenaat vaan ja jos ei ala tuottaa tulosta niin sitten lääkärille. Kuitenkin on aika tuore tapaus jos leikkauksesta vasta alle 2 vkoa. Ethän kuitenkaan ole istunut?! Millaiset hoito-ohjeet sait? Aika hyvin olet toipunut, jos et enää edes kipulääkkeitä tarvitse. Minä kun popsin niitä 3kk kuin karkkia...

 

Kiitos mamma855 viestistäsi.

Leikkauksesta on nyt se reilu 5 viikkoa ja pidätyskyky on mielestäni ihan hyvä. Kotosalla olen aikalailla ollut ja varsinkin aamuisin tulee aika kiire vesssaan, mutta muuten olen kyllä pystynyt pidättämään. Tosin kovaa hätää ei ole muualla vielä tullutkaan kuin kotona, ja täällä pääsee nopeasti vessaan.
Kipulääkkeitä en tosiaan ole tuon alun jälkeen tarvinnut, onneksi. antibiootteja oon joutunu syömään pariin otteeseen, kun välilihan haava tulehtui ja sen kanssa olen muutenkin joutunut käymään sairaalassa useamman kerran, kun tikit ensin ratkesi ja sitten toiset tikit ei sulanu yms. mutta tosiaan sulkijalihas toimii mielestäni ihan hyvin tilanteeseen nähden. kaasutkaan ei juurikaan karkaile, joskus kun esim nousee sohvalta ja kaasua on suolessa niin saattaa karata mutta muuten ei juurikaan. ja erotan hyvin, onko suolesta tulossa kaasua vai ihan tavaraa. Eli ihan tyytyväinen tilanteeseen pitäisi kai olla.
Hoito-ohjeita oli melkein yhtä monenlaisia kuin antajiakin, mutta joku sanoi että kuuteen viikkoon ei nosteluja eikä ponnisteluja ja maha pitää pitää suhteellisen löysällä alkuun...siinäpä ne oliki. kuusi viikkoa tulee muutaman päivän päästä täyteen. ihanaa sikäli,että esikoiseni on 2 vuotta enkä ole synnytyksen jälkeen saanut häntä nostella yhtään..
ainut ongelma on tuo istuminen, mistä mamma855 sanoit, eli en tosiaan ole juurikaan istunut kuin toisella kankulla. Haava ei ole sinänsä kipeä, vaan jalkovälissä tuntuu vain siltä, että molemmilla puolilla olisi jotain ylimääräistä. varsinkin takapuolen puolella tuntuu, että ihon alle olisi survottu jotai silikoonia.. ei kiva ei, ja ku ei tiiä että mistä se johtuu.
ja monesti tuntuu,etten saa vessassa suolta tyhjäksi kunnolla, vaan kakkaaminen jää ikään kuin kesken. sitten koko päivän tuntuu jonkinmoista painetta peräsuolessa..

Olisi kiva kuulla mamma855 sinun toipumisesta ihan kaikki., mitä vaan jaksat kertoa...kohtalotovereiden löytäminen tuntuu olevan hankalaa.

 

Mulla oli vain 3b -asteen repeämä eli sulkijalihas repesi, muttei ylös suoleen päin.
Synnytyksen jälkitarkastuksessa sain lähetteen fysioterapiaan, jonka avulla toivuin hyvin.
2kk synnytyksen jälkeen tuli välillä vielä kiire vessaan, mutta jo puolen vuoden päästä synnytyksestä
pystyin pidättämään ihan entiseen tapaan. Ilman kanssa joudun edelleen ajoittain pinniste-
mään. Nyt siis synnytyksestä aikaa 1,5 vuotta.

Sulla on synnytyksestä vasta niin vähän aikaa, ja nyt jo toipuminen hyvässä vauhdissa!
Tsemppiä siis jatkossakin, synnytyksen jälkitarkastuksessa kannattaa toipuminen käydä
huolella läpi! Sieltä sut varmasti ohjataan eteenpäin, jos tarvetta on.

 

Enpä minäkään aluksi edes uskaltanut lähteä paikkoihin missä en tiennyt olevan vessan lähellä :/ Mullekkin annettiin ohjeeksi tuo ettei nostella muuta kuin vauvaa ja ei saanut istua. Eikä pitkiä kävelyreissuja saanut tehdä, eipä luvattu muuta kuin vain maata.Tosin nämä ohjeet sain vasta muutaman viikon päästä synnytyksestä ja olin ehtinyt jo tehdä nuita asioita Vielä kun oli esikoinen kyseessä ja vauvanhoito täysin uutta, olihan siinä hermot kireellä kun koko ajan oli kipeänä ja vauvaa olisi pitänyt jaksaa hoitaa.

Mullakin haava aukesi ja jouduin käymään korjausleikkauksessa, tosin haava ei vieläkään ole täysin kiinni (osa epparista auki) mutta eipä tuo ole pahemmin elämää haitannut. Mulla tuo paine lähinnä tuntuu välilihassa, joskus melko kovakin kipu. Tässä nyt uutta lasta odottelen ja innolla odottelen joko saisin sektiotoiveen läpi...

Kohtalotovereita tosiaan on vaikea löytää (varsinkin kun olisin tarvinnut niitä silloin kun tämä tapahtui)...

 

Minulla 3-4. asteen repeämä ensimmäisessä synnytyksessäni. Minut ommeltiin leikkaussalissa. Sain mielestäni hyvin epämääräisiä ja ristiriitaisia ohjeita kotiin. Näin jälkeen päin lepäisin enemmän (minulla vointi varsinkin särkylääkkeillä oli hyvä). Tutulta kuulostavat nuo teidän kertomukset. Minullakin osa tikeistä (pinnassa) suli liian nopeasti ja alta paljastui tikkejä, joiden sulamiseen menikin sitten useampi kuukausi, osittain niitä myös poisteltiin neuvolassa. Minä olen hieman toista mieltä näin pahojen repeämien yleisyydestä. Törmäsin nimittäin jälkiongelmineni moneen työntekijään (mm.neuvolassa ja jopa sairaalan vuodeosastolla), joilla ei ollut hajuakaan näiden pahempien repeämien hoidosta ja epätietoisuus oli henkisesti melkein raskaampaa kuin aiheutuneet fyysiset vaivat. Ravasin osittain auenneen haavan ja tulehduksen ja sulamattomien tikkien kanssa kuitenkin yhteensä varmaan kymmenen kertaa neuvolassa/poliklinikalla synnytystä seuranneiden kuukausien aikana. Minulla pidätyskyky oli heti melko hyvä sillä seurauksella, että vajaa puoli vuotta synnytyksen jälkeen, kun lantiopohjanlihakset alkoivat olla kunnossa, pidätyskyky oli vähän liiankin tehokas ts. ulostaminen välillä vähän vaikeaa, kivuliasta, jos ei pidä vatsan toiminnasta huolta. Että näinkin päin voi käydä. Vielä olen asian kanssa kuitenkin pärjännyt ja seurailen, mihin kehittyy. Repeämästä huolimatta synnytys oli minusta hyvä ja jos saan toisen lapsen, haluan hänetkin alakautta synnyttää, jos mahdollista. Sairaalassa kyllä lupasivat, että sektionkin saisi tällaisen synnytyksen jälkeen, jos haluaisi. Siltä varalta, että tätä lukee joku vastaavassa toipumisessa alussa oleva, annan pari vinkkiä: 1. Lepää mahdollisimman paljon ja muista, että isot särkylääkeannokset, jotka ovat kyllä muuten hyväksi, estävät elimistön omat varoitusviestit. Eli syö lääkkeitä, mutta älä niiden voimalla luule olevasi elämäsi kunnossa. 2. Tee lantionpohjalihastreenejä sitten kun pystyt ja jos mahdollista, pyydä lähete sairaalan fysiatrianpoliklinikalle inkontinenssiterapiaan (kävin kerran jälkitarkastuksen aikoihin ja sain hyvät neuvot pidätyskyvyn harjoittamiseen jne. lihakset testattiin myös käynnillä) 3. Kuulostele oloasi, hae ajoissa antibioottia, jos epäilet tulehdusta (toipumisessa tulee takapakkia/kivut lisääntyvät) 4. Älä luota välttämättä ensimmäisen neuvolan terveydenhoitajan ohjeisiin, jos ne kuulostavat oudoilta tms. (minä törmäsin muutamaan tärkeilijään, mutta osa myönsi kyllä, ettei ole kokemusta tällaisesta) Jos joku jää vaivaamaan, ole yhteydessä sairaalaan. Minä sain sieltä kiinni yhden minua alussa hoitaneen lääkärin ja vastauksia minua askarruttaneisiin kysymyksiin vielä useampi kuukausi synnytyksen jälkeen. Tästäkin päättelin, että eivät nämä pahat repeämät aivan jokapäiväisiä ole, koska lääkäri minut heti muisti. Kyllä kai näistä ongelmia osalle jää, mutta itse olen mielestäni kuitenkin hyvin toipunut ja edelleen valitsisin alatiesynnytyksen. Jos tällaisen kokee, ei kannata odottaa ihmeitä muutamassa viikossa, mutta yllättävän pian kuitenkin paranemista tapahtuu.

 

Minulle tuli kuopuksen synnytyksessä 4,5 v sitten 4. asteen repeämä, joka korjattiin heti leikkaussalissa. Sain lähetteen sairaalan fysioterapeutille jossa kävinkin kaksi kertaa ja sulkijalihasten toimintaa mitattiin sekä sain ohjeita harjoituksiin. Haava parani todella hyvin ja kipuja ei juuri ollut. Pidätyskyky oli aluksi aika heikko ja useamman vuoden ajan oli ongelmia kaasun pidättelyssä, koska arven kohdalla oli ilmeisesti tuntohäiriöitä. Tänä päivänä tuota tapahtunutta vauriota ei enää huomaa, eli pidätyskyky on palautunut normaaliksi. Voimia toipumiseen!

 

Kiva kuulla että nykyään meidän ongelmia hoidetaan hyvin ja tosissaan. Minä sain olla yksin ongelman kanssa kun sitä ei voinut olla. Näkyvää repeämää ei ollut, vain nirhautuma, mutta silti kaasuttelen ja vähän löysempikin karkaa helposti. Myöhemmin muutin paikkakuntaa ja siellä eräs lääkäri otti asian tosissaan, mutta kovin hyvää tulosta ei ole saatu. Olisi voinut luokitella 4.asteen vaurioksi