Minulla 3-4. asteen repeämä ensimmäisessä synnytyksessäni. Minut ommeltiin leikkaussalissa. Sain mielestäni hyvin epämääräisiä ja ristiriitaisia ohjeita kotiin. Näin jälkeen päin lepäisin enemmän (minulla vointi varsinkin särkylääkkeillä oli hyvä). Tutulta kuulostavat nuo teidän kertomukset. Minullakin osa tikeistä (pinnassa) suli liian nopeasti ja alta paljastui tikkejä, joiden sulamiseen menikin sitten useampi kuukausi, osittain niitä myös poisteltiin neuvolassa. Minä olen hieman toista mieltä näin pahojen repeämien yleisyydestä. Törmäsin nimittäin jälkiongelmineni moneen työntekijään (mm.neuvolassa ja jopa sairaalan vuodeosastolla), joilla ei ollut hajuakaan näiden pahempien repeämien hoidosta ja epätietoisuus oli henkisesti melkein raskaampaa kuin aiheutuneet fyysiset vaivat. Ravasin osittain auenneen haavan ja tulehduksen ja sulamattomien tikkien kanssa kuitenkin yhteensä varmaan kymmenen kertaa neuvolassa/poliklinikalla synnytystä seuranneiden kuukausien aikana. Minulla pidätyskyky oli heti melko hyvä sillä seurauksella, että vajaa puoli vuotta synnytyksen jälkeen, kun lantiopohjanlihakset alkoivat olla kunnossa, pidätyskyky oli vähän liiankin tehokas ts. ulostaminen välillä vähän vaikeaa, kivuliasta, jos ei pidä vatsan toiminnasta huolta. Että näinkin päin voi käydä. Vielä olen asian kanssa kuitenkin pärjännyt ja seurailen, mihin kehittyy. Repeämästä huolimatta synnytys oli minusta hyvä ja jos saan toisen lapsen, haluan hänetkin alakautta synnyttää, jos mahdollista. Sairaalassa kyllä lupasivat, että sektionkin saisi tällaisen synnytyksen jälkeen, jos haluaisi. Siltä varalta, että tätä lukee joku vastaavassa toipumisessa alussa oleva, annan pari vinkkiä: 1. Lepää mahdollisimman paljon ja muista, että isot särkylääkeannokset, jotka ovat kyllä muuten hyväksi, estävät elimistön omat varoitusviestit. Eli syö lääkkeitä, mutta älä niiden voimalla luule olevasi elämäsi kunnossa. 2. Tee lantionpohjalihastreenejä sitten kun pystyt ja jos mahdollista, pyydä lähete sairaalan fysiatrianpoliklinikalle inkontinenssiterapiaan (kävin kerran jälkitarkastuksen aikoihin ja sain hyvät neuvot pidätyskyvyn harjoittamiseen jne. lihakset testattiin myös käynnillä) 3. Kuulostele oloasi, hae ajoissa antibioottia, jos epäilet tulehdusta (toipumisessa tulee takapakkia/kivut lisääntyvät) 4. Älä luota välttämättä ensimmäisen neuvolan terveydenhoitajan ohjeisiin, jos ne kuulostavat oudoilta tms. (minä törmäsin muutamaan tärkeilijään, mutta osa myönsi kyllä, ettei ole kokemusta tällaisesta) Jos joku jää vaivaamaan, ole yhteydessä sairaalaan. Minä sain sieltä kiinni yhden minua alussa hoitaneen lääkärin ja vastauksia minua askarruttaneisiin kysymyksiin vielä useampi kuukausi synnytyksen jälkeen. Tästäkin päättelin, että eivät nämä pahat repeämät aivan jokapäiväisiä ole, koska lääkäri minut heti muisti. Kyllä kai näistä ongelmia osalle jää, mutta itse olen mielestäni kuitenkin hyvin toipunut ja edelleen valitsisin alatiesynnytyksen. Jos tällaisen kokee, ei kannata odottaa ihmeitä muutamassa viikossa, mutta yllättävän pian kuitenkin paranemista tapahtuu.