4,5 v ei halua mennä mihinkään, vienkö "pakolla"?

["vieras"]

4,5 v tyttö ei kotoa haluaisi lähteä suunnilleen mihinkään. Lähtö päiväkotiin ja ulkoilemaan joko kotipihassa tai puistossa ei aiheuta huutoa ja itkua. Joihinkin kyläpaikkoihin lähtee pienten vastalauseiden saattelemana, muttei kuitenkaan itke. Muut paikat aiheuttavatkin itkua. Ei halua lähteä kauppaan, ei kylään, ei lastentapahtumiin, ei harrastuksiin. On hiukan ujo ja hitaasti lämpiävä. Kaupassa yleensä käyn minä yksin, mutta joskus on pakko lähteä kaikki yhdessä. Tytöllä on jumppa kerran viikossa. Sinnekään ei tykkää lähteä, vaikka siellä nauraa ja hihkuu innosta. Tunnin jälkeen sanoo, että oli kivaa. Monesta tapahtumasta toteaa itsekin jälkikäteen, että oli hassu, kun ei halunnut lähteä ja perillä oli kivaa. Itsellä vaatii pitkää pinnaa lähtötilanteessa, kun lapsi vaan kiukuttelee. Vienkö lapsen vain "väkisin" harrastukseen, kauppoihinja erilaisiin tapahtumiin, kun niistä kuitenkin tykkää vai annanko olla ja pyöritään vain päiväkoti, piha, koti akselilla?

 

[pm]

Kuulostaa siltä, että lapsella on hankaluuksia siirtymätilanteissa ja toiminnanohjauksessa. Kannattais etukäteen tehdä jonkin tyyppinen päiväohjelma ja vaikka kuvin konkretisoida tulevia tapahtumia, joilloin lapsen on niihin helpompi sopeutua.

 

["mellan"]

Meillä oli kanssa ihan sama tilanne, tyttö ei halunnu lähtee yhtään mihinkään, kotona ois vaan halunnut olla. Sitten pakotin lähtemään, koska se rajotti niin paljon minunkin elämää. Ja tyttö kuitenkin sitten lopulta viihtyy siellä kyläpaikassa, vaikka se lähtö vaikeeta onkin

 

["Tille"]

Toinen lapsista vaati esivalmistelua ja toinen oli heti vauhdissa mukana. Niinpä mä vaan totesin hitaammalle riittävän ajoissa, että leikkii leikin loppuun ja sitten lähdetään.

 

["vieras"]

Kuulostaa siltä, että lapsella on hankaluuksia siirtymätilanteissa ja toiminnanohjauksessa. Kannattais etukäteen tehdä jonkin tyyppinen päiväohjelma ja vaikka kuvin konkretisoida tulevia tapahtumia, joilloin lapsen on niihin helpompi sopeutua.

Itsekin olen huomannut, että siirtymätilanteet ovat hankalia. Olen aina etukäteen yrittänyt kertoa, jos tulee jotain muuta, mutta sitten asiaa aletaan itkemään samalla hetkellä, kun asiasta kerron ja siitä valitetaan tasaisin väliajoin, kunnes se on ohi

 

["minä vaan"]

Onko vain se lähtö epämieluisaa vai onko myös koko reissu? Onko esim kaupassa sen oloinen ettei halua olla siellä?

 

["vieras"]

[QUOTE="minä vaan";27837101]Onko vain se lähtö epämieluisaa vai onko myös koko reissu? Onko esim kaupassa sen oloinen ettei halua olla siellä?[/QUOTE]

Lähteminen ja paikan päällä ekat hetket vaikeita. Sen jälkeen tykkää olla.

 

[jotkut viihtyy kotona]

meillä jo vähän vanhempi lapsi on ihan samanlainen edelleen - tykkää vaan olla kotona ja leikkiä oman aikataulun mukaisesti. Kavereille kyllä menee mielellään, mutta ei esim. harrastuksiin, kauppaan tms. Ei ole ujo. Välillä on tietysti pakko lähteä, mutta en edes viikonlopuiksi suunnittele mitään tiivistä ohjelmaa kodin ulkopuolelle kun se vaan stressaa kaikkia.

 

["odottava äiti"]

Kannattaa viedä lasta erilaisiin paikkoihin vaikka lapsi laittaakin aluksi kampoihin.SINÄ olet se joka päättää lähtemisestä, EI lapsi.En siis tarkoita että lasta pitäisi aina raahata joka joka paikkaan vaan viedä kohtuudella tutustumaan erilaisiin kohteisiin.

 

["Vieras"]

Meillä 4,5v poika ja vähän on samaa, hän on tosin sosiaalinen ja rohkea, ei ujostele vieraita ihmisiä.
Ulkoilemaan hän yleensä mieluusti lähtee, mutta esim. kerho. Melkein itkee edellis iltana ettei halua, aina en ole sitten vienytkään, joskus kuitenkin mieluusti lähtee. Eikä mitään kiusaamista tms. ole kerhossa ollut.

 

["essi"]

kuulostaa ihan meidän tytöltä

emme rajoita elämää tytön mukaan, käymme ja menemme. tietysti jos huomaan ettei jaksa tms emme lähde, väsyttää "oikeasti". toisinsanoen en anna sen vaikuttaa tekemisiimme. tuntuu että helpottaa välillä ja välillä hankaa enemmän vastaan....

 

[leijona76]

minusta lapsen ei tule rajoittaa elämää ja perhee menoja. Ei se ainkaan auta lasta oppimaan jos ei tartte kun ei halua. Rajottuu vaan lisää. Sanosin ap että eläkää normaalisti vaikka likka hankaa vastaan.

 

[Vieeas]

Älä joka kohdassa kysy mitä se tyttö tahtoo.

 

["vieras"]

Ok, jätän kitinät omaan arvoonsa ja mennään joka tapauksessa. Ollaan miehen kanssa myös kotona viihtyviä, niin helposti itsekin jää kotiin

 

[Lentokala]

Meillä oli hiukan samaa kuopuksen (nyt kohta 7v) ollessa pienempi.
Poika oli / on kyllä sosiaalinen, vilkas, tykkää olla ja leikkiä kavereiden kanssa jne.
Kyläpaikat, kauppareissut yms. "normaali" ei oo ollu ongelma.

Mutta esim. kerhoon ei koskaan suostunut menemään 2-3veenä. Ei pakotettu.
Harrastuksiin ei ole halunnut. Ei oo pakotettu.
Ei oo erityisen innostunut massatapahtumista vieläkään ja niissä käydäänkin harkiten. En mäkään niistä tykkää.

En osaa neuvoa; meillä mentiin fiiliksen mukaan ja iän myötä homma on elänyt koko ajan.
Uskon, että innostuu jostain harrasteestakin vielä koska tykkää pelata lätkää, fudista, uida, lasketella jne. - ei ohjatusti.

 

["vieras"]

Älä joka kohdassa kysy mitä se tyttö tahtoo.

En ole tähänkään mennessä kysynyt etukäteen olen menot miehen kanssa sopinut ja niihin ei ole lapsen itkut vaikuttaneet. Kauppareissuihin on vaikuttanut ehkä eniten, mutta mieskään ei niistä tykkää ja on ihan tyytyväinen, kun saa jäädä kotiin. Mutta kun tyttö kuulee, että johonkin lähdetään, silloin alkaa itku

 

[minääää]

Meillä on vähän samanlainen 5-vuotias poika. Aina haluaisi olla vaan kotona/sisällä. Jos ulkona on joku kaveri, niin sitten kyllä lähtee pihalle, mutta muuten lähteminen on aina hankalaa. Ei haluaisi käydä myös kaupassa/kirjastossa/kirpparilla - ei oikeen missään, paitsi olla sisällä leikkimässä legoilla. Kylään kyllä lähtee mielellään, kun siellä on kavereita. Hän käy myös päiväkodissa, sinne menee kyllä aamuisin mielellään, mutta illalla usein kysyy "eihän huomenna tarvitse mennä tarhaan?"

Lapseni on mielestäni kyllä sosiaalinen ja reipas, ei missään nimessä ujo. Viihtyy kuitenkin parhaiten omissa oloissaan, tai tykkää siis leikkiä omassa huoneessaan aivan yksin.

 

["Sini"]

Meillä ihan samanlaista ja se lähtö koskee näin talvella kaikkea lähtemistä. Nuroimmaisemme ei lähde mielellään päiväkotiin (alkaa jo illalla sanomaan, että ei lähde). Ulkoilemaan ei halua, koska täytyy pukea haalarit päälle. Kauppaan ei ole koskaan halunnut lähteä, ei kyläilemään (yksi tai kaksi paikkaa on mihin yleensä lähtee ilman huutoa).

Kauppareissuihin emme pakota, kun ihan pakon edessä. Kyläilyä olemme vähentäneet paljon, koska ei jaksa sitä huutoa ja mekastusta. Kyläilemme kuitenkin jonkin verran ja se tarkoittaa lapsen pakottamista, väkisin autoon laittamista ja sitä huudon kuuntelemista koko matkan. Ulkolutkin on minimissään kotona. Päiväkodissa sentään ulkoilee. (sielläkin kurahousut tuottaa äärimmäistä tuskaa). Kesällä kyllä melkein asuu ulkona.

Sosiaalinen elämämme on kyllä tämän lapsen myötä kärsinyt ja paljon. Toivon, että jossain kohtaa helpottaa. Viimeistään sitten kun voi lapsen jättää yksin kotiin..

 

[Merengue]

Lohdutukseksi voin ainakin sanoa, että tilanne ei meillä ollut lopullinen. Vaan reipastumista tapahtui pikku hiljaa. Ja nyt on tuon vanhin poikani hyvinkin reipas nuorimies. Opiskelee eri paikkakunnalla yms.
Mutta olihan se aikoinaan vähän hankalaa, kun siirtymät oli niiin vaikeita. Ja kyllähän niitä jonkun verran varmaan vältinkin.
Kaksi rankkaa pakotusta muistan. Toinen oli kun ystävällänsä oli synttärit ja olin varma, että hänellä siellä tosi kivaa. Jäi huutaen sinne (vanhemmat oli tuttuja ja apuna siinä).
Kun sitten menin hakemaan, ei olisi todellakaan halunnut lähteä.
Toinen kerta oli, kun oli haaveillut tykkäämäänsä harrastukseen menevän. Viime tingassa halusi perua. Hän oli jo 8 v.silloin. Meinasi, että on niin huono ja kaikki muut tuntevat toisensa jne. Sanoin, että tämän kerran menet niihin treeneihin, mutta jos et tykkää, niin ei enää tarvitse. Eikä sitten sen jälkeen jättänyt yksiäkään treenejä väliin.

 

["Nanna"]

Meillä vanhin tyttö aloittaa esni syksynä eskarin ja mielessäni olen jo huolissani kuinka saan hänet aina lähtemään sinne. Tyttö oli ennen päiväkodissa, ja sinne menossa ei ollut ongelmaa, vaikka joutui jossain vaiheessa pikkusiskon kanssa eri ryhmään ikänsä puolesta. Nyt ollaan kotona vauvan kanssa ja tyttö käy kerhossa ja jumpassa.Nyt muutaman kerran ollut kerhoon meno vaikeaa, lähtee kyllä kotoa reippaasti,mutta kerhossa näkee jo naamasta,ettei aiokaan riisua vaan itkee ja raivoaa jos joutuu jäämään. Tällä kertaa en jaksanut pakottaa, vaan käskin välittömästi autoon ja ajoin kotiin.... rasittavaa. Jumppaan tehnyt saman... Nyt välillä pikkusisko matkii... Sanoisi edes kotona ettei tahdo mennä, mutta kun lähtee reissaasti ja itse kuskaat pitkät matkat ja sitten ei suostutakaan jäämään.

 

[lto]

[QUOTE="Sini";27837392]Meillä ihan samanlaista ja se lähtö koskee näin talvella kaikkea lähtemistä. Nuroimmaisemme ei lähde mielellään päiväkotiin (alkaa jo illalla sanomaan, että ei lähde). Ulkoilemaan ei halua, koska täytyy pukea haalarit päälle. Kauppaan ei ole koskaan halunnut lähteä, ei kyläilemään (yksi tai kaksi paikkaa on mihin yleensä lähtee ilman huutoa).

Kauppareissuihin emme pakota, kun ihan pakon edessä. Kyläilyä olemme vähentäneet paljon, koska ei jaksa sitä huutoa ja mekastusta. Kyläilemme kuitenkin jonkin verran ja se tarkoittaa lapsen pakottamista, väkisin autoon laittamista ja sitä huudon kuuntelemista koko matkan. Ulkolutkin on minimissään kotona. Päiväkodissa sentään ulkoilee. (sielläkin kurahousut tuottaa äärimmäistä tuskaa). Kesällä kyllä melkein asuu ulkona.

Sosiaalinen elämämme on kyllä tämän lapsen myötä kärsinyt ja paljon. Toivon, että jossain kohtaa helpottaa. Viimeistään sitten kun voi lapsen jättää yksin kotiin..




[/QUOTE]

kuulostaa siltä, että lapsella voisi olla aistiyliherkkyyttä. silloin paksujen ulkovaatteiden pitäminen tuottaa "tuskaa". en tietenkään mitään "diagnoosia" tee!!! mutta työssäni olen törmännyt ko asiaan.

 

[Ihan]

meidän pika..mutta se ei halua lähteä mihinkään..ja tosiaan jos etukäteen kertoo,aloitta heti sen huokailun ja muuta ettei halua lähteä=(Oltiin pääsiäisenä sukulaisilla ja äitinikin jo kommentoi,että miten te jaksatte tuota..kun on pienestä asti ollu samanlainen..varsinkin jos päivässä on monta lähtötilannetta niin se on tosi raskasta..ja tosiaan kun päästään tuosta ovesta ulos niin poika on ihan intona menossa ja viihtyy hyvin..on kohta 6-vuotias.Oon kokeillu tarrataulua ja vaikka mitä että jos lähtee kiltisti niin saa toivomansa lelun,mutta ei auta..