S
Surullinen mamma
Vieras
Otsikko kuulostanee aika rajulta, mutta en tiennyt miten olisin muotoillut.
Lapseni käy mummolassa 1-4 kertaa viikossa yksin, jotta saa kaiken huomion eikä me aikuiset olla siellä häiritsemässä neidin ja mummon leikkejä. (Tähän väliin että mummolaan matkaa 100metriä ja se saatetaan sinne kyllä, ja kaikki kyläilyt sovitaan jne, ennenkuin joku alkaa säälimään mummo-parkaa
) Tietysti kyläillään siellä myös perheenä.
Kotiin tullessa on kamala huuto, itku ja surku. Mummo kauhuissaan että miksei lapsi halua kotiin vanhempien luo, samoin ollaan ihmeissään minä ja mieheni.
Jos ollaan perheenä jossain kyläilemässä, niin kaikki sujuu ihan ok, normaalia "haluan leikkiä vielä hetken" -puhetta tulee kyllä. Mutta jos on jonkun muun mukana jossain niin aloittaa tuon EN HALUA KOTIIN-shown.
Totta kai lapset tykkäävät kyläillä ja muualla on aina hauskempaa, mutta tämä on mielestäni jo ihan yli normaalien rajojen! Eli kyse ei ole mistään pikku-nyyhkytyksestä ja harmista, vaan on välillä lähes hysteerisen oloinen. Myöskään esittämisestä ei ole kyse, sen verran hyvin tuon muruseni tunnen.
Kotona meillä on kaikki kunnossa, selvät rajat ja aikataulut. Ainut lapsi kyseessä. Leikimme ja harrastamme lapsen kanssa paria juttua, kotona oloa ja lepoa on tarpeeksi, tasapainossa kyläilyjen kanssa. On hoidossa, eikä sieltä kotiin tullessa ole ongelmia.
Auttakaa te ihanat, mitä tapahtuu? Saa kysyä jos selitin huonosti. Ahdistaa ja olen surullinen. :/
Lapseni käy mummolassa 1-4 kertaa viikossa yksin, jotta saa kaiken huomion eikä me aikuiset olla siellä häiritsemässä neidin ja mummon leikkejä. (Tähän väliin että mummolaan matkaa 100metriä ja se saatetaan sinne kyllä, ja kaikki kyläilyt sovitaan jne, ennenkuin joku alkaa säälimään mummo-parkaa
Kotiin tullessa on kamala huuto, itku ja surku. Mummo kauhuissaan että miksei lapsi halua kotiin vanhempien luo, samoin ollaan ihmeissään minä ja mieheni.
Jos ollaan perheenä jossain kyläilemässä, niin kaikki sujuu ihan ok, normaalia "haluan leikkiä vielä hetken" -puhetta tulee kyllä. Mutta jos on jonkun muun mukana jossain niin aloittaa tuon EN HALUA KOTIIN-shown.
Totta kai lapset tykkäävät kyläillä ja muualla on aina hauskempaa, mutta tämä on mielestäni jo ihan yli normaalien rajojen! Eli kyse ei ole mistään pikku-nyyhkytyksestä ja harmista, vaan on välillä lähes hysteerisen oloinen. Myöskään esittämisestä ei ole kyse, sen verran hyvin tuon muruseni tunnen.
Kotona meillä on kaikki kunnossa, selvät rajat ja aikataulut. Ainut lapsi kyseessä. Leikimme ja harrastamme lapsen kanssa paria juttua, kotona oloa ja lepoa on tarpeeksi, tasapainossa kyläilyjen kanssa. On hoidossa, eikä sieltä kotiin tullessa ole ongelmia.
Auttakaa te ihanat, mitä tapahtuu? Saa kysyä jos selitin huonosti. Ahdistaa ja olen surullinen. :/