4½v neiti ei halua tulla kotiin

[Surullinen mamma]

Otsikko kuulostanee aika rajulta, mutta en tiennyt miten olisin muotoillut.

Lapseni käy mummolassa 1-4 kertaa viikossa yksin, jotta saa kaiken huomion eikä me aikuiset olla siellä häiritsemässä neidin ja mummon leikkejä. (Tähän väliin että mummolaan matkaa 100metriä ja se saatetaan sinne kyllä, ja kaikki kyläilyt sovitaan jne, ennenkuin joku alkaa säälimään mummo-parkaa ) Tietysti kyläillään siellä myös perheenä.

Kotiin tullessa on kamala huuto, itku ja surku. Mummo kauhuissaan että miksei lapsi halua kotiin vanhempien luo, samoin ollaan ihmeissään minä ja mieheni.

Jos ollaan perheenä jossain kyläilemässä, niin kaikki sujuu ihan ok, normaalia "haluan leikkiä vielä hetken" -puhetta tulee kyllä. Mutta jos on jonkun muun mukana jossain niin aloittaa tuon EN HALUA KOTIIN-shown.

Totta kai lapset tykkäävät kyläillä ja muualla on aina hauskempaa, mutta tämä on mielestäni jo ihan yli normaalien rajojen! Eli kyse ei ole mistään pikku-nyyhkytyksestä ja harmista, vaan on välillä lähes hysteerisen oloinen. Myöskään esittämisestä ei ole kyse, sen verran hyvin tuon muruseni tunnen.
Kotona meillä on kaikki kunnossa, selvät rajat ja aikataulut. Ainut lapsi kyseessä. Leikimme ja harrastamme lapsen kanssa paria juttua, kotona oloa ja lepoa on tarpeeksi, tasapainossa kyläilyjen kanssa. On hoidossa, eikä sieltä kotiin tullessa ole ongelmia.

Auttakaa te ihanat, mitä tapahtuu? Saa kysyä jos selitin huonosti. Ahdistaa ja olen surullinen. :/

 

[Vietas]

Oletko kuullut sanaa eroahdistus?

 

[Surullinen mamma]

Olenpahan minä, mutta siitä ei mielestäni kyllä ole lähes 5veellä meneillään

 

[viisikymppinen isoäiti]

no ihan normaalia, mummolassa passataan ja paapotaan, tottakai lapsi haluaa olla siellä. ja aina pitää protesdoita kun kotiin lähdetään. menee ohi ajan kanssa. ei kannata kiinnittää liikaa huomiota

 

[Ken guru]

Eihän kaikki lapset halua päiväkodistakaan lähteä kotiin.

En huolestuisi. Lapsilla on kautensa, ja ihana että viihtyy mummolassa. On ainoana lapsena nyt saanut hirmuisesti huomiota mummolassa ja rakastaa sitä. Varmaan hyvät välit mummoon pysyy sitten hamaan tulevaisuuteenkin .

 

[monen äiti]

Mitäs jos juttelisitte asiasta lapsen kanssa? Missä on kiva käydä, mikä on kivaa kotona, tullaan kotiin, että voidaan taas joskus lähteä käymään muualla, mikä on kivaa päiväkodissa, millaista olisi, jos koti olisi muualla vaikka mummilassa, miksi mummilassa on erilaista kuin kotona jne. Tuossa iässä alkaa elämän realiteetit tulla ihan uudella tavalla lapsen mieleen ja käsityskykyyn. Mietitään syvällisesti mikä on totta, mitä voi oikeasti tehdä, miksi asiolla on omat järjestyksensä. Arvelen, että teillä voi olla tosi kivoja juttuhetkiä edessä ja samalla pääsette tutustumaan lapsenne uusiinkin ajatuksiin. Omat lapset voivat yllättää, kun aina ei huomaa uutta kehitysvaihetta ja jatkaa samalla hyväksi valitulla linjalla vaikka lapsi on mennyt jo eteenpäin.

 

[ojkntb f]

En tiedä mitä tuo mummon luona kaiken huomion saaminen tarkoittaa teidän tapauksessanne.
Meillä esikoisen kanssa aikoinaan oli tilanne jossa mummolassa kyläilessä lapsi oli kuin pellossa, sai puhua rumasti mummolle,mummoa sai tyyliin vaikka lyödä ja "ei se haittaa kullanmuru" oli mummon reaktio. Eli sai tehdä kaikkea mikä normaalisti oli kiellettyä, ei rajoja, herkkuja miten paljon halusi jne.

Lapsi ei kyllä muistaakseni pitänyt tuollaisia "en halua kotiin"-kohtauksia, mutta oli muuten ihan sekaisin, joskus jopa muutaman päivän ajan, varsinkin pitemmän kyläilyn jälkeen. Puhui aikuisille rumasti, kiukutteli kaikesta jne.
Meillä yritettiin puhua asiasta mummolle, mutta mummo loukkaantui ja meno jatkui samanlaisena. Ensin lopetettiin yökyläily kokonaan, myöhemmin sitten muukin yksin kyläily. Toki koko perheellä kyläillessä mummo antoi edelleen luvan kun me kielsimme jne, mutta asiaan pystyi jotenkin edes puuttumaan.
Meillä siis todettiin että mummon rajaton huomio ja kaiken salliminen teki lapselle turvattoman olon ja huonon käytöksen, siksi kyläilemme vain koko perheellä edelleen.

Lapsi on jo iso koululainen, mutta edelleen taantuu mummon luona ollessaan kiukuttelevaksi ja epäkohteliaaksi, tätä ei muualla tapahdu, on muuten ihan normaalisti käyttäytyvä, kiva lapsi. Toki kiukkuaa ja riitelee sisarustenkin kanssa, mutta meno ei mene sellaiseksi kuin mummolassa.
Ja ps. kyseessä on minun äitini, ei anoppi, anopin luona ja kanssa ei mitään tällaista ongelmaa ole ollut, koska siellä on normaalit käyttäytymissäännöt myös lapsille.

 

["huoh"]

Musta tuntuu että ap:n lapsen kaltaiset tyypit on helposti kiusaajia. Kun äiti on tuollainen eikä laita rajoja.

 

[Huoh tosiaan.]

[QUOTE="huoh";29210538]Musta tuntuu että ap:n lapsen kaltaiset tyypit on helposti kiusaajia. Kun äiti on tuollainen eikä laita rajoja.[/QUOTE]

Tuleeko sulle usein tuollaisia irrelevantteja tunteita? Voisitko käydä jossain juttelemassa niistä?

 

["huoh"]

Tuleeko sulle usein tuollaisia irrelevantteja tunteita? Voisitko käydä jossain juttelemassa niistä?

Mietipäs vähän, että äiti mielistelee lastaan, että tykkäisiä äidistä yhtä paljon kuin mummosta. Tulee kakrulle mielestäni väärä vallantunne.

Äiti suree kun kakru ei halua tulla kotiin. Kyllä se on ihan sama mitä kakru vinkuu, tottakai vinkuu kun huolestunut kun äiti ei osaa olla aikuinen. Rajat ja kuri.

 

[Ken guru]

[QUOTE="huoh";29210644]Mietipäs vähän, että äiti mielistelee lastaan, että tykkäisiä äidistä yhtä paljon kuin mummosta. Tulee kakrulle mielestäni väärä vallantunne.

Äiti suree kun kakru ei halua tulla kotiin. Kyllä se on ihan sama mitä kakru vinkuu, tottakai vinkuu kun huolestunut kun äiti ei osaa olla aikuinen. Rajat ja kuri.[/QUOTE]

Ap kyllä kirjoitti kakrustaan näin:

Kotona meillä on kaikki kunnossa, selvät rajat ja aikataulut.

 

[Mistä nää tulee?]

[QUOTE="huoh";29210644]Mietipäs vähän, että äiti mielistelee lastaan, että tykkäisiä äidistä yhtä paljon kuin mummosta. Tulee kakrulle mielestäni väärä vallantunne.

Äiti suree kun kakru ei halua tulla kotiin. Kyllä se on ihan sama mitä kakru vinkuu, tottakai vinkuu kun huolestunut kun äiti ei osaa olla aikuinen. Rajat ja kuri.[/QUOTE]

Miksi mä miettisin, kun sellaista ei ole tässä tietääkseni tapahtunut. Vai missä kohdassa ap:n viestiä sä olit tälläisen näkevinäsi?

Kyllä mustakin tuntuisi oudolta ja ikävältä jos lapsi ei haluaisi kotiin. Ei se vanhemmasta sen vähempää aikuista tee.

 

["huoh"]

Ap kyllä kirjoitti kakrustaan näin:

Niin, mutta käytännön esimerkit eivät kyllä vaikuta siltä että on rajat, joka paikassa on vinkumassa, että ei vielä lähdetä ja hoitopaikkaa, mummolaa, kyläilyä, muiden aikuisten viemisiä, harrastuksia...

3 aikuista ihmistä ihmettelee miksi ei halua lähteä. mennään siis oikein isolla joukolla toisen tunteisiin mukaan... eikuulosta hyvältä. jämäkkyyttä ja kuria puttuu.

 

[PeskyPixie]

Ihan luonnolliselta mielestäni kuulostaa. Sellaiselta vaiheelta. Menee varmasti ohi jossain vaiheessa. En minäkään varmaan haluaisi lähteä kotiin paikasta, jossa saan kokoajan jonkun jakamattoman huomion ja palvonnan osakseni. Koska lapsi on jo tuonkin ikäinen, voisi hänen kanssaan mun mielestäni myös ihan jutella, että mikä mummilasta lähdössä niin paljon aina harmittaa. Keskustella pitää tietenkin silloin kun hän on rauhallisella tuulella, joskus kun kotona on mukava, hyvä hetki.

 

[Mistä nää tulee?]

[QUOTE="huoh";29210675]Niin, mutta käytännön esimerkit eivät kyllä vaikuta siltä että on rajat, joka paikassa on vinkumassa, että ei vielä lähdetä ja hoitopaikkaa, mummolaa, kyläilyä, muiden aikuisten viemisiä, harrastuksia...

3 aikuista ihmistä ihmettelee miksi ei halua lähteä. mennään siis oikein isolla joukolla toisen tunteisiin mukaan... eikuulosta hyvältä. jämäkkyyttä ja kuria puttuu.[/QUOTE]

Se että lapsi vinkuu ei kerro siitä että ei olisi rajoja. Lapsilla on tapana elämänsä aikana toimia ei-toivotusti, ja silloin vanhemmat yleensä tapaavat miettiä että mikäs nyt.
Kyse ei ole siitä että lapsen vinkumisiin olisi reagoitu toimimalla niiden mukaan, mikäli ap:n selostuksen ymmärsin.

Miksi susta tuntuu että hoitopaikka, mummola, harrastukset ja kylälyt olisivat rajattomuutta. Oletko itse lapsuudessasi kokenut nämä aisiat vaikeiksi?

Se että ihmettelee outoa käytöstä ei ole tunteisiin mukaan menemistä. Jos alkaisi itse vinkumaan ja itkemään vastaan olisi jo eri juttu.

 

[vierailija]

Tämä on vanha viestiketju.

Lapsi on jatkuvasti ja liikaa mummolassa. Isovanhemmat eivät laita lapselle rajoja, vaan lapsi saa kaikki periksi mummolassa. Kotona alkaa kiukuttelu, huutaminen ja huono käytös. Lapsi on huomannut, että isovanhemmat eivät noudata lapsen vanhempien rajoja ja sääntöjä. Isovanhemmat sallivat kaiken ja ovat lepsuja.

Lapselta kannattaa lopettaa mummolakyläilyt kokonaan. Lasta ei viedä mummolaan ollenkaan. Te teette oman perheen kanssa perheenä asioita. Leikitte, ulkoilette ja menette vaikkapa metsäretkelle. Kesällä lapsen kanssa voi tehdä retken läheiselle uimarannalle. Talvella voi käydä perheen kanssa pulkkamäessä, luistelemassa tai tai hiihtämässä. Isovanhempia ei näihin tarvita.