<3Elokuun Epelit 2012<3 TOUKOKUU

35-vuotiaan ikä riski on tuo 1:250 eli 0,40%. 40-vuotiaana taisi olla jo muutaman prosentin luokkaa. Sen tarkempaa en tiedä, miksi äidin ikä on se riskiä nostava luku. Ilmeisesti tilastollisesti? Joku tietänee? En oo itsekään asiaa kovinkaan paljon murehtinut, eihän se sillä parane. Välillä käy mielessä kuitenkin. Itsekin noita prosentteja kääntelin silloin kun tuloksen sain tietää ja todennäköisyys terveeseen (kromosomeiltaan) lapseen on kuitenkin 99,17%.

 

Tänään oli neuvola.

Mulla oli tämän raskauden 2. sokerirasitus viikko sitten ja nyt kuulin tulokset: paasto 5,6 (koholla 0,1), 1h-arvo 12,8 (raja vissiin 7,8 ?) ja 2h-arvo 6,8 (ihan ok). Mulla on äitiyspolille aika 1,5 viikon päästä ja th sanoi, että jos siellä ei kukaan mainitse näistä arvoista niin mun pitää ottaa ne puheeksi. Hän itse olis lähettänyt mut sinne varmaan heti taksilla.

(Koko tarina löytyy täältä, jos jotakuta kiinnostaa.)

NP & Vatsakas 27+1

 

Höpsyli Kiitos. Tuntuu että huolehdin ihan turhaan, alkuajan ylihysterisoinnista olen jo päässyt paremman puolelle mutta se pelko on edelleen läsnä. Ja tulee olemaan koko raskausajan että saadaanko tätäkään vauvaa kotiin asti. Vaikka nyt ollaan jo paljon pidemmällä kuin viimeksi ja vaavilla olisi mahdollisuus selvitä, silti se pelottaa.
Vaan ei se auta kuin uskoa että kaikki menee tällä kertaa hyvin, ei ole mitään syytä miksei menisi. Pitää vain pitää mieli korkealla.

Noiden suppareiden kanssa oon kyllä tarkkana, pitää pyytää vapaapäiviä enemmän ja vähentää tuota työtaakkaa jos näyttää että tuo mun jaksaminen heikentyy.
Vaan eipä sitä voi näin yllättäen enää saikulle jäädä kun korvaavaa työntekijää ei saa mistään. Nooh, onneksi on yliymmärtäväinen työnantaja, eli ei ole hätää.

Nyt pitää lähteä äiteelle ostamaan kakkua konditoriasta, ennenkuin töihin purjehdin.

Surusilmät ja vaavi 25+0 Poks! :heart:

 

Marde79 mainitsi sisäisen patterin. Olen myös havainnut sen käynnistymisen; asioita hoitaessa tulee kuuma, vaikka on säähän sopivat kuteet ja yöllä/aamulla herätessä on liian lämmin. Mies tosin taitaa olla hieman tyytyväinen, että kerrankin perheen vilukissallakin on lämmin...

NP Sinulla on kiva blogi.

Jaanel Aivan mahtava idea laittaa Isyyspakkaukseen miehen pitämiä sarjoja ja leffoja. Meilläkin mies tykkää Supernaturalista (tosin epäilen, ettei meillä mies hoitaisi yösyöttöjä, vaan jäisi tapittamaan sarjaa ja jos minä katsoisin sitä, en todellakaan nukkuisi sen jälkeen...). Tuosta sain idean pohtia lisää miehelle vastaavia lahjuksia pakkaukseen.

ON: Ihana ilma ulkona, aurinko paistaa! On pakko hoitaa asioita, vaikka sainkin viimeisteltyä eilen Äitienpäivälahjan. Täytyy tosin ottaa päivän kävelyt hyvin rauhallisesti, sillä kahdella aiemmalla kerralla on supistanut aika ikävästi - se on tosin ollut ainoa kerta, kun liikkuessa ei tunnu lantion löystymisestä johtuvaa kipua. Huomenna tosiaan olemme liikkeellä aika hyvin, kun jo puolenpäivän maissa olemme ekalla juhla-aterialla ja illalla sitten toisella miehen kotikaupungissa.

Ihanaa viikonloppua kaikille ja mukavaa Äitienpäivänviettoa!

Luckygirl & Vintiö 27+0 POKS!

 

Heissan! Kävin neuvola lääkärissä ja sairaslomallehan sitä nyt sitten jäätiin loppuajaksi. Olisin kyllä jo muutenkin jäänyt helatorstain jälkeen kokonaan pois töistä. talviloma ja kesälomat pidän ennen äippälomaa. Syynä on se kun mulla leikattiin selkä joulukuussa, niin alkanut nyt sitten tosissaan olemaan todella kipeä. Työn on raskasta seisomatyötä ja kiireessä ei välttämättä kerkeä tauolle koko päivänä. Aloin olemaan jo todella lopussa. Kotiin kun töistä pääsin niin itkuhan siinä tuli kun sattui niin paljon. Että täysin tyytyväinen olen lääkärin päätökseen. Vauvalla oli ultrassa kaikki hyvin. kilon rajapyykki oli muutamasta grammasta enää kiinni.

Äitiyspakkaus tuli, tykkäsin paljon ulkohaalarin väristä. ( esikoisen aikaan oli vaaleansininen ja käyttämättä se sitten jäi kokonaan.) Kätköistä kaivettu vauvan vaatteet sun muut kamppeet. Pesua vaille
olisivat vielä. Pinnnasänkykin jo kasattuna on oikealla paikallaan.

jonskuuh 28+1

 

Kuuma on täälläkin heti kun vähän jotain touhuaa. En muutenkaan oo mikään vilukissa mutta nyt kyllä kuumottaa hyvinkin vähästä

makeanhimo on täällä aika mieletön, koko ajan tekis mieli kaikkee hyvää! Kakkuja, jäätelöä, muffinsseja, suklaata Nyt kun tuli eilen ja toissapäivänä Suomen pelit niin sorruin ostamaan jätskiä ittelleni ja miehelle. Itelleni ostin Ben & Jerry's purkin ja se on melkeen syöty :ashamed: Vapusta tuo makean mussuttaminen lähti, sillon tuli vedettyä munkkeja ja suklaata Nyt alkaa taas ryhdistäytyminen, ei herkkuja ettei paino nouse liian nopsaa.

Äitienpäivää vietetään ihan kotona, koska molempien äidit yli neljän tunnin ajomatkan päässä kotikaupungissa. Ens vuonna onkin sitte myös minun eka äitienpäivä, hassua!

Tänään meen tanssikouluni kevätnäytökseen, onneksi tällä kertaa yleisön puolelle Kiva näinkin päin välillä. Taitaa meikäläisen esiintymiset alkaa olla pulkassa, jos tästä lähtien keskittyis pelkkään harrastamiseen. Mites muut on ajatellut harrastuksensa vauvan tulon jälkeen? Jatkatteko vai pidättekö taukoa? Eihän sitä tietenkään heti synnäriltä mihinkään maratooniin lähdetä mutta siis sitten kun on synnytyksestä toivuttu? Itse oon ajatellut katsoa, millaista arki vauvan kanssa on ja sitten jos siltä tuntuu, niin kerran viikossa vaikka kävis salilla/tanssitunneilla. Lenkkeillä tietty aion heti kun kunto sallii. Esim. mun sisko ei oo käynyt oikeen missään yksin vauvan syntymän jälkeen muuta kuin kampaajalla, mutta sitten taas yks tuttuni (3 lasta) rupes jo pian synnytyksen jälkeen treenaamaan aina kun ehti. Kukin tyylillään ja vauvan ehdoilla varmaan kannattaa mennä.

Nyt siivoilemaan pikkuhiljaa. Täällä päin on tosi kurja keli, kylmä ja tihkuttaa vettä! Hauskaa viikonloppua ja äitienpäivän viettoa kaikille!

Minea ja maha-asukki 27+6

 

Mun harrastus on kuntosali kerran viikossa. Käyn ihan vaan selän ja jalkojen kunnon vuoksi. Nyt oon ollut nuhassa ja poskiontelotulehduksessa niin ei oo tullut moneen viikkoon käytyä. Vauvan syntymä tekee varmaan muutaman viikon tai parin kuukauden tauon, mutta jos mielin säilyä kävely- ja vauvanhoitokuntoisena niin on ihan pakko jatkaa mahdollisimman pian.

 

Harrastaminen on jääny jo monta vuotta aika vähille, kun sattuu olemaan semmonen työ, ettei niihin liikuntaharrastuksiin varsinkaan kerkeä. Iltasin pääosin on nuo ajat, ni eihän sitä pääse kun on itellä työajat aina päällekkäin. Oiski helppoa, jos täällä peräkylillä ois reilusti illalla ne tunnit, edes siinä puoli kaheksan maissa ni vois keretäki. Yleensä kun pääsen seittemän aikaan töistä...
Oon nyt sitten suunnitellu kun vauva syntyy, että ens kesänä alotan sitten koiran kanssa kunnolla harrastamisen joka myös on jäänyt töitten takia tekemättä. Vauveli ois vuojen päästä jo sen ikänen, että voi jättää vaikka mummulle hoitoon helposti yheksi kaheksi tunniksi Lenkkeily alkaa heti kun mahollista, eli kun vauva on pariviikkoinen. Koira on joka tapauksessa ulkoilutettava, ni sama alottaa kuntoilu heti synnytyksen jälkeen.

 

Odotan jo INNOLLA ja malttamattomana että pääsen jälleen rakkaan harrastukseni pariin eli ratsastamaan! Mulle ei sovi tämä levossa olo, käy ns. päähän. Jalat jo odottaa että pääsisi ottamaan juoksuaskelia... Tämä käveleminen on niin tylsää, varsinkin mahan kanssa ku on NIIIN kovin sporttinen olo.

 

Makeanhimo vaivaa mua aina ja ikuisesti, tällä hetkellä erityisesti jätski maistuu ja kyllä sitä aika lailla päivittäin on saatava Mut siis kaikkee mahdollista makeeta voisin kyll syödä

Lorahtelu varsinkin aamuisin kun nousee sängystä tulee valkovuotoa yleensä kunnon lorahdus ja aika reippaasti sitä tulee muutenkin!! Välillä pelottaa että onko lapsivettä, mut eiköhän sen sitten erottais kuitenkin Aivastessa ja kovin nauraessa tulee sellanen olo et tulis pissat housuun mut aika kuivina on sen osalta pöksyt vielä pysyneet kuitenkin

Masennus itse olen käynyt läpi masennuksen, melko lievänä tosin. Ja välillä on ollut jaksamisen kanssa vaikeaa ja kaamosaika on yleensä mulle tosi vaikea. Joten hieman kyllä on käynyt mielessä et mahtaako tulla synnytyksenjälkeinen masennus. Neuvolakorttiinkin kirjattiin masennustaipumus, jotta osaavat sielläkin päässä mahdollisesti ennakoida. Mut tällä hetkellä on niin hyvät fiilikset et tollaset masennusajatukset tuntuu melko kaukaisilta Ja onneksi vauva syntyy kesäaikaan, veikkaan et mulle vois oll tosi hankalaa jäädä vastasyntyneen kanssa kotiin ihan "uuteen maailmaan" kesken jotain marraskuuta.

Tällä viikolla käyty sokerirasituksessa ja neuvolassalääkärissä. Rasituksen arvot normaalit, jes! Lääkäri ei poikennut normaaleista neuvolakäynnistä juurikaan. Erittäin pikaisen sisätutkimuksen teki, kohdunsuu kiinni ja kiinteä. Päänsärky iski taas yllättäen tällä viikolla ja yhden päivän olinkin saikulla, mut onneks se meni sit päivässä ohi.

Vanella ja nassuli 28+3

 

Vaunut on sitten tilattu! Mentiin ihan vaan kattomaan, et mitä mahdollisesti oltais vailla ja kartottamaan tarjontaa, ni älyttömän mukava myyjäsetä sai sitten meidät varaamaan vaunut valmiiksi ja käsirahakin maksettiin, kun isäntä niin halusi Meille on nyt sitten tulossa Emmaljunga Classic Sportit Citykopalla ja koppa ja ratasosa erilaisilla verhoiluilla :heart: Sovittiin et heinä-elokuussa käydään hakemassa ja maksamassa loput pois Ostopäätökseen vaikutti paljolti myyjäsedän asiantuntevuus ja se, että se viitsi tosiaan melkein rautalangasta vääntää meille (lähinnä mulle) että mikä ero on kantokopalla ja kantopussilla ja tarvitaanko me niitä erikseen jos otetaankin erikseen koko vaunukoppa Ja noissa on sitten ilmakumipyörät , säädettävä aisa mut ei heittoaisaa. Rattaidensuunta saadaan silti muutettua kun heittääkin koko ratasosan toisinpäin, joten nou problemos. En nyt vaan millään malta odottaa et haetaan ne kotiin, olispa jo heinäkuu Et semmosta, kommentoin juttuja taas paremmalla ajalla..

inieh ja tyyppi 24+5

 

Aurinkoista Äitienpäivää kaikille! :wave:
Olitte hikoilusta puhuneet ja sitä on havaittavissa täälläkin suunnalla! Jonkin aikaa jo ihmetellyt miten voi olla nykyään aina kuuma, vaikka normaalisti palelen aina. En osannut jostain syystä yhdistää sitä lainkaan raskaudesta johtuvaksi! Lorahteluakin täältä löytyy, ei niin kiva juttu kyllä... : /

Harrastamisesta sen verran, että ainakin kunnon lenkeille pitää kyllä päästä mahdollisimman pian synnyttyksen jälkeen, kun muuten nuo koirat alkaa kyllä hyppimään seinille.. Harrastan niiden kanssa tällä hetkellä verijälkeä, agilityä sekä tokoa ja metsässä käydään lenkillä useamman kerran viikossa, että pääsevät kunnolla juoksemaan.. Saa nähdä miten käy, kun ei voi samalla painolla kuitenkaan harrastaa vauvan synnyttyä.. Toivottavasti eivät koirat repeile liitoksistaan.. Sen lisäksi kuntosalille haluaisin palata takaisin viimeistään vuoden vaihteessa. Hurahdin tuohon painoharjoitteluun täysin syksyllä ja olen sitä nyt harmitellut, kun en ole siellä raskaana ollessa uskaltanut käydä..

Jännä ajatella, että minulla on tänään viimeinen työpäivä piiiiiiitkään aikaan. Jään huomisesta alkaen kesälomalle ja sen jälkeen alkaakin sitten jo äitiysloma Aloitan sen varhennettuna juhannuksesta eteenpäin, kun olen ollut sairaslomalla jatkuvasti maaliskuun puolen välin jälkeen. Välillä yrittänyt tehdä muutaman päivän ja todennut taas että ei tule mitään, selkä ei kestä. Vanhuspuolella olen hoitajana ja nostoja sekä siirtoja tulee paljon päivittäin..

Parin viikon päästä olisi tarkoitus lähteä Lahdesta katselemaan vauvalle turvakaukaloa ja sitten pinnasänkyä. Vaihtoehtoja tuntuu vaan olevan aivan liikaa..

sekopo ja mönkiäinen 25+4

 

Hyvää Äitienpäivää kaikille joukossamme oleville äideille!
Ja iloitaan me kaikki siitä, että ensi vuonna mekin saamme juhlistaa tätä päivää uudella tavalla.

Tunnustan, että oli pakko kirjoittaa äitini äitienpäiväkorttiin onnittelut myös tulevalle isoäidille... En malttanut olla laittamatta! Äitini on ollut odotuksestani sen verran tohkeissaan, että uskoisin hänen tykkäävän lisäyksestä.

Harrastuksista Suunnitelmani on palailla normaalien liikuntaharrastusteni pariin kehoa kuunnellen. Kun tuntuu hyvältä, teen taas tuttua joogaohjelmaani, pilatesliikkeitä ja rakastamiani pitkiä kävelyitä rivakkaan tahtiin. Suurin osa rakkaista harrastuksistani on vauvaystävällisiä, joten oma harrastaminen tulee olemaan omasta viitseliäisyydestä, ei niinkään vauvasta kiinni.

Aurinkoista sunnuntaita kaikille!

Luckygirl & Vintiö 27+1

 

Ihanaa äitienpäivää!!

Minulla aamu alkoi ihanansti isolla kimpulla valkoisia ruusuja ja mahtavalla brunssilla mansikoineen :heart: Kohta sitten grillausta ja tietenkin ihanaa yhdessäoloa.

Ja POKS 29+0!!! =)

 

Heips!

( . ) Täällä on aloitettu eilen vauvan vaatteiden pesu ja paikalleen laittoo, nyt aloin miettimään että riittääköhän tuo lipasto kaikille Josko mies suostuisi pinnasänkyä kasailemaan kun on vaatteet saatu oikealle paikalle.
Tytöltä sain lahjaksi tänään itse tehdyn mukin ja kortin, kyllä oli hienot :heart: Ja keräsi vielä voi kukkia pihalta
Inhottaa kun tuntuu että hermot ei kestä yhtään mitään, koko ajan olen hirveän ärtynyt ja joka asiasta sitten kiukuttelen. Varsinkin jos ei kahta vapaapäivää ole putkeen niin silloin olen vieläkin ärtyneenpi. : /
Pitempien matkojen kävely ei enään onnistu kovinkaan helposti, sen sijaan pyöräily ei tuota mitään ongelmia. Joten pyörä on edelleen ollut käytössä.

Isyyspakkausta en ollut edes miettinyt, mutta voisi ollakin ihan hauska idea Täytyykin alkaa pohtimaan mitä sinne voisi keräillä.

Makeannälkää on täälläkin, nyt on alkanut tekemään kamalasti mieli jäätelöä. Salmiakit joihin aikaisemmin oli himo on jäänet nyt pois.

Masennuksesta on ollut puhetta, minä olen sairastanut vaikean masennuksen joka myös todettu toistuvaksi eli voipi puhjeta ihan milloin tahansa uudelleen, mutta onneksi sain apua ja nyt jo muutama vuosi oltu paremmassa kunnossa. Masennuksesta on hyvä puhua vaikka se voi tuntua vaikealta. Itse en ole koskaan omaa masennustani pitänyt salassa vaan kyllä ihan avoimesti siitä kertonut perheelle ja ystäville.

Harrastuksia ainakaan liikunnallisia ei mulla ole koskaan oikeen ollut, koiran kanssa lenkeily taitaa olla ainoa. Sitä aion sitten jatkaa vauvan synnyttyä heti kun tuntuu että on itse valmis.

Shadowy ja Pieni 28+0 POKS

 

Mä en millään malta odottaa et päästään hakee ne vaunut kotiin Voishan ne hakea nyt jo kun maksaa samalla loppuosan, mut ei ne kyl mahdu tänne ennenku järjestää paikat uudelleen.. Mieskin sano et joo voidaan me ne hakee jos sä noin haluat mut pakko oli ite laittaa jarrua et eihän ne tänne mahdu

inieh ja murunen 25+0 POKS! (Mihin nää viikot kuluu?)

 

johan oli taas viikonloppu, tuntuu ettei sitä tullut juurikaan levättyä lauantai siivosin valehtelematta koko päivän, poitsu oli kolmetuntia ajasta onneks poissa tieltä siskon luona niin sai kunnolla pestyä lattiat sun muut. ja kaikki tämä ettei siivoushysteerikko äitini tarttis heti ettii astma piippua laukustaan meille tullessaan ku on niin "sotkusta" kyllä nauratti kun se ihan kuvia otti meiltä ku ei oo ikinä nähnyt kotia niin siistinä kaikkea sitä oman äidin eteen puuhaa. no saipahan puuhailla rauhassa ilman että esim. lattianpesu ämpäristä löytyy 150 pikku autoa.

isyyspakkaus ajattelin ensin tekeväni sellaisen mutta on se nyt jäänyt jotenki, hyviä ideoita kaikilla ollut sen suhteen kyllä, aikalailla tollasia ne kai muutenki on mitä nyt on kuullut puhuttavan ja netissä ohjeita saas nähdä innostunko kuitenkin puuhaamaan moisen, ainaki saa siitä huumoria revittyä hetkeks sitten.

oon huomannu et mies innostunut puhumaan paljon tulevasta vauvasta. ei sillä etteikö olis ollut innoissaan jo alusta asti ja silittelee vieläkin masua päivittäin mutta ilman että ite alan puhumaan niin mies puhuu suu vaahdossa vauvasta tulee tosi hyvälle mielelle aina ja sit "pahimpina" päivinä tirauttelee onnen kyyneleitä kun toinen osaa vaan olla niin ihana! hirveetä lässynläätä joo tiedän mutta kyllä ihmiset menettää paljon jotka kertovat olevansa tunnekylmiä ainakaan tälläsiä fiiliksiä en jättäis mistään hinnasta pois.

kaikki on nyt hirveästi hankintoja alkanut tekemään, melkein vois ihan onnitella! itsellä tuntuu vähän "tylsältä" kun ei oo oikein mitään hankittavaa, on se kuitenki ihanaa ja tuntuu enemmän todelta kun pääsee just kaikkia rattaita ja pinniksiä ihmettelemään no, aina voin kipitellä tohon vaatehuoneen puolelle kattelemaan sitteriä ja hypistelemään vauvanvaatteita joita säilytellään vielä toistaseks vanhassa äitiyspakkauksessa. on jotenki kyllä uskomatonta että ne on joskus ollut ton tulevan isoveljen päällä :O

harrastukset ei oikeastaan ennen raskautta ollut mitään virallista harrastusta joka olisi siis järjestetty tyyliin 1-2krt per viikko jonkun toimesta. itsekseni kävin lenkeillä ja yritin tehdä lihastreeniä kotona, huonoin menestyksin tosin.. hankin salikortin mutten sit kokenu sitä omaks jutuks joten jäihin sekin meni. jotain pitäis nyt kuitenki keksiä sitten kun pystyy taas normaalisti liikkumaan, nuorempana oon harrastanu aerobiccia ja showtanssia, ne on sellasia ehkä mitä pitäis pohtia uusiks(?). mutta kyllä tota odottaa että pääsee menemään, kyllä vähän tympäsee että normaali kävelyki alkaa olee suhteellisen pois suljettua tai sitten pitää miettiä niitä tylsiä reittejä joissa ei pahemmin mitään ylämäkiä olis no, onneks tätä "lystiä" ei enää kauaa kestä.

nyt sitten häiriköimään kelan puhelinlinjoja,

samunäiti&alex 26+6

 

Neuvola taasen takana. Positiivista oli se että paino hieman tippunut viime kerrasta, kokonaiskertymä nyt siis 5,5 kg! Jes! Rh verinäyte taas lypsetty, toivottavasti se on kunnossa... Onkos täällä muita joilla tuo veriryhmä on rh negatiivinen?

Tästä alkoikin sitten käynnit 2 viikon välein neuvolassa... 10 viikkoa vielä odotusta edessä, aamukampa vähenee kyllä huimaa vauhtia! opcorn:

Mirkku+ potkija 28+3

 

Höh, tuntuu että kaikkien miehet on hirmu innoissaan raskaudesta ja niinhän sen pitäisikin olla. Miusta alkaa vaikuttaa siltä että odottelen ihan yksin tätä vauvaa kun ei miestä kiinnosta silitellä mahaa tai kuunnella jos joskus satun jostain vauvajutuista höpöttämään. Se vaan puuhailee omissa oloissa ja lukee netistä kaikenmaailman autojuttuja. Sanoo vaan että kyllä sitten kun se vauva syntyy niin on meidän kanssa ja auttaa miuta ja unohtaa noi autojutut... jooopajoo.

Bongasin yks päivä jalan miun mahasta Vauva on jo kääntynyt pääalaspäin niin jalka tuntui tuossa ihan ylämahalla. Onko muilla jo vauvat kääntyneet ja millä viikolla ? Miulla tais olla viikko 26 kun lääkäri sanoi että on pääalaspäin siellä.

Vaivaako muita allergia ? Ja mitäs allergialääkkeitä käytätte ? Itselläni on heinixiä vaikka selosteessa lukee että ei raskaana oleville.. mutta lääkäri ois kirjottanut miulle reseptin zyrteciin ja heinix on samaa ainetta kuin se niin apteekkari sanoi että voin käyttää niitä.

Tii ja masukki 28+1

 

Jippii, täällä selvittiin työputkesta ja olihan se raskas työrupeama.
Kyllä on paikat kovilla ja väsyttää. Nyt saa onneksi muutaman päivän lepäillä.
Lonkkien kanssa ei kauhean hyvältä näytä, en välistä pysty seisomaan ollenkaan. Pahimmiten se äityy juurikin kun seison liian pitkään tai rasitun, menen päivän päätteeksi nukkumaan, seuraavana aamuna ei kävelläkään.
Selkärankareumaa epäillään, sehän miellä kulkee suvussa riesana. Vielä jaksan pitää toivoa yllä että sitä ei minulla kuitenkaan olisi.

Lekurille piti kun pitikin varailla aika, oireethan nuo otti ja paheni eli en ole hysteerinen tuon mun alakerran kanssa, jokin siellä muhii. Liekkö se hiiva sitten niiden antibioottien jäljiltä. Huoh, tuntuu että kierre on loputon ja siellä on jokin koko ajan pielessä.

Toisen kammottavan asian bongasin tuossa viikonlopun aikana, toinen sisempi häpyhuuli turposi ihan kamalan kokoiseksi, Onko muilla ollut tämmöistä?
Neuvolasta sanottiin ja epäiltiin suonikohjuja syypääksi :ashamed:
Melko hurjalta näytti

Vaunuja lähtään hakemaan heti vain kunhan saadaan jostain auto lainaan (mehän ollaan autottomia), sopivasti hajosi juuri appiukon isompi kaara, pitää odotella että se saadaan kuntoon.
Äitiyspaukkausta odotellaan edelleen saapuvaksi, sen pitäisi tulla postiin tämän viikon aikana!

Nyt ruokaostoksille jos ikinä pääsen kauppaan asti

 

Moikka kaikille!

allergialääkkeisiin joudun luultavasti turvautumaan heinä-elokuun paikkeilla. Saas nähdä sitten mikä valmiste tulee olemaan, ennen oon käyttänyt Kestineä ja Heinixiä.

mies tuntuu meillä innostuneen vauvasta enemmän, kun maha on toden teolla kasvanut ja hänkin tuntee potkut ja vauvan kovan pään tai jonkun muun osan mahan läpi Mutta ei hän siitä rupea puhumaan, kyllä minä sen aina aloitan. Eikä tosiaan suunnittele mitään tekemisiä vauvan kanssa, mutta mahaa kyllä taputtelee ja silittelee. Joskus yöllä herään siihen että pitää kättään mun mahan päällä :heart: Välillä kyllä tuntuu, että jäänköhän ihan yksin vauvan hoidon kanssa, että liehuuko mies vaan menemään jossain koko ajan mutta tuskinpa niin oikeasti käy. Kunhan vaan jännitän.

mielialasta mulla tulee kyllä välillä herkästi itku, pääosin oon valoisalla mielellä mutta päivään mahtuu edelleen myös hetkiä milloin kaikki jännittää ja pelottaa vähän. Oon puhunutkin näistä kavereille,siskolle ja miehelle ja täällä tietenkin, mikä auttaa. Mutta aina saan kehitettyä uuden paniikin itelleni En mieti synnytystä pelolla vaan juuri sitä aikaa vauvan kanssa kotona ja mitäs sitten kun lapsi kasvaa Sitä on sitten vastuussa siitä koko loppuelämänsä ja välillä tuntuu, että onko sitä valmis siihen? Tuleeko musta ollenkaan hyvä äiti? Kestääkö parisuhde? Jne loputtomiin Kai se on hyvä, että miettii tällaisiakin mutta välillä noi mietteet ahdistaa. Eiköhän kaikki järjesty kuitenkin, asiaa helpottaa varmasti huomattavasti se, kun pääsee muuttamaan kotikaupunkiin reilun parin viikon päästä. Täällä sitä on liikaa aikaa miettiä, kun on päivät lähestulkoon yksin kotona ja koulua on niin vähän.

Huomenna neuvola ja lääkärintarkastus. Taitaa jäädä viimeiseksi neuvolakerraksi tässä kaupungissa,tuskin ennen muuttoa enää sinne menen.
Nyt essee väsäämään loppuun ja kaverin kanssa kahville! Hauskaa alkuviikkoa kaikille!

Minea ja maha-asukki 28+1 :heart:

 

Surusilmät mulla on alakerta aika hurjan näköinen, suonikohju tuli häpyhuuleen jo viikolla 23 :ashamed: Sehän silloin vuosi verta ja pelästyin kun luulin että se tuli ihan emättimestä. Kävinkin sen sitten tarkistuttamassa. Muutenkin tuntuu, että häpyhuulet turvonneet ja kamalan näköiset. Lääkäri tosin sanoi että suonikohjut häviää häpyhuulista synnytyksen jälkeen, toivotaan tosiaan näin.

 

äh, tais olla virhe viettää äitienpäivää täällä meillä, kakkua jäi vähän alle puolet ja samoin muita tarjoiluja hieman niin tietty sit mussutan täällä iloisesti niitä ! tervetuloa kiloset ei vaan kerranki jotain vähän spesiaalimpaa välipalaa mulle ja poitsulle

kelasta kertoivat että raskaustodistus on kyllä saapunut mutta neuvolassa ne ei ollut sit viittiny kirjottaa milloin mun LA on eli siin ei selviä raskauden kesto mitenkään. lukee siellä joo että milloin on todettu (16.1) mutta eihän se nyt mitään kerro tarkkaan. no eiku neuvolaan viel sit soittamaan ja uutta lippulappua hakemaan. siis olin lähes valmistunut raivoomaan puhelimeen, onneks se tätiki puhelimen toisessa päässä oli kiva ja naureskeltiin yhessä tolle jutulle ja anto vähän lisä aikaa toimitukseen mikä oli kiva juttu ei se kela aina oo näköjään syypää! kerkesin jo turhaan suuttumaan, voi minua

pitää tohon miehen innostukseen viel kommentoida että ei se eka raskaus ihan tälläinen ollut monessakaan mielessä. aika kauan meni että mies oppi hellimään masua. ei se sillai erilailla osannu mua kohdella että esim olis kieltäny raskaat työt enkä sitä sillain kaivannutkaan mutta kyllä paha mieli tuli ku tuntu että yksikseni odottelen. kyllä se sit muuttu ku laps synty. ei toi mun mies mikään kovanaama ole mutta tuli kuitenkin uusi tosi herkkä puoli esiin. varmaan nyt osaa puhua siks ku tietää millasta se vauvan kanssa olo on ja ku vertaa tohon nykyseen riiviöön niin vähemmän siinä vauvassa on hommaa helppohan se on tällei äitinä kun kantaa sitä lasta kuitenkin sen about 9kk niin kerkee se side muodostumaan lapseen jo silloin että en ihmettele jos ekakertalaisella isällä on vähän jauhot suussa, tuntuu varmaan hölmöltä ekaks "lääppiä" toisen masua ja ehkä yrittää leperrelläkin siihen suuntaan? muistan tosi hyvin ku oltiin kotiuduttu nyytin kanssa kotiin ja viikonloppua sitten siinä rauhallisesti vietettiin, joka kerta ku poika ees inahti niin mies hyppäs sohvalta pystyyn ja kipitti sitterin/sängyn tms viereen ja oli ihan et voivoi mikä nytten ja oli ihan kädet ojos et mitä mä teen! joten kyllä se siitä

surusilmät okei aika villii toi suonikohju juttu, muistan ku minea kerto omastaan ja en ollut silloin ikinä kuullutkaan moisesta! eipä tollasiin varmaan lääkäri osaa auttaa muutaku kertoo tiedon asiasta ja neuvoo jos jotain hoitojuttuja on(?). oliks sulla kans sillai että pidät eka kesäloman ja sitten alkaa suoraan äippäloma siihen jatkoks? näyttää nimittäin useimmalla näin olevan vaikuttaa noi sun krempat aika inhottavilta, tommosessa sitten kärvistellä ja töitä tehdä niin eipä mukavaa ole. onneks kuitenki raskaana ollessa niitä lääkäri aikoja ei pihtailla, ainaki ite oon kokenu että heti saa ajan ku kertoo sen taikasanan että raskaana tässä ollaan toivottavasti löydät helpotuksia, ei oo kivaa että kokoajan joutuu potemaan jotain ja vie sit kaiken kivan pois mielestä!

 

minea_ Huh, en siis ole yksin tämän juttuni kanssa, melko hurjalta se kyllä näytti kun kiiressä vessakäynnillä sen töissä ollessani huomasin. Piti ihan silmiä hieraista että mitä ihmettä. Toivotaan että normalisoituu viimeistään sitten vaavin syntymän jälkeen. Vaan jos jatkaa turvotteluaan sen jälkeenkin niin eipä se mua rumenna, varmaan mieskin saa tyydytyksen vaikka toinen häpyhuulista hiukan pullottaakin

Meillä muuten myös tunnettiin ekaa kertaa vaavin joku osa massun läpi pari päivää sitten! Miten sitä tietää onko se pää vai peppu tai kantapää vai mikä?

 

Täällä poksutaan 28+0!

Juu, eipä kummempia. Isyyspakkauksenhan annoin jo maaliskuussa, kun oli miehen synttärit. Tykkäsi
Viimein saatin eilen yksi lipasto koottua ja nyt vois pikku hiljaa ruveta peseen vaatteita ja ommella vähän lakanoita vanhoista pikkusängyn lakanoista. Onpahan sitten riittävästi mistä vaihtaa, kun vauva puklailee ja muuten sotkee petinsä. Ootellaan nyt tällä viikolla vielä se äitiyspakkauksen saapuminen, ni voi sitten mittailla siinä olevia lakanoita ja ruveta surruuttaan

Nukkuminen alkaa olla entistä hankalampaa ja jos yrittää jotain tyynyjä ottaa siihen tukemaan, ni sitten tulee vielä vaikeampi olo. Tungen vain peittoa mahan alle ja samalla vähän jalkojen väliin, kun muutenkaan en pysty nukkumaan, jos jotain ei ole jalkojen välissä

Hui, kun eilen pikkuinen tuntui olevan ihan poikittain keskellä mahaa ja nahka tuntui repeävän! Supistelikin aika mahtavasti koko ajan. Tässä koneella istuminenkin alkaa olla tosi tukalaa, ei kauaa kehtais olla vaan aina vierähtää helposti pitkä tovi, kun ei ole paljoa muutakaan tekemistä...

Meillä mies on myös sitä laatua, ettei paljon vauvasta juttele eikä silittele massua juuri koskaan, eikä varsinkaan juttele mitään mahalle... Se on vähän semmoinen maltillisempi joka suhteessa, ei oikein innostu ikinä mistään hulluna, mutta aina välillä sanoo kyllä jotain kivaa Ja odottaa varmasti myös vauvan tuloa. Olihan tuo kertonut jo muutamalle kaverilleen, vaan meni siinäkin tovi kun ollaan jo viimisellä kolmanneksella.. Eilen saunassa tokaisi vain, että "ei sitä uskois että isäksiki vielä tulee, mutta näin siinä on sitte käyny!" siinä kun tarkasteltiin minun massua, joka pullotti hassusti. Vauva siis työnsi itseään jotenkin kummallisesti tuossa ihan keskellä poikittain. Kaksi pallukkaa vaan mollotti siinä :O Ite en osaa sanoa miten päin siellä nyt majaillaan kun viimeksi neuvolassa oli pää alaspäin, mutta nyt potkut/muksautukset tuntuu vähän siellä ja täällä, mutta enimmäkseen tuommoinen kova pallukka mollottaa tuossa ihan navan vieressä hieman viistoon vasemmalle. Noh keskiviikkona olis taas lääkärineuvola, vaan ei se taida tälläkään kerralla katsoa ultralla vauvan sijaintia...

-pansku- ja bubutyttönen 28+0 :heart: