38v ja haaveilen toisesta

[Liian vanhako?]

Hei,
olen 38v ja haaveilen toisesta lapsesta. Ensimmäinen lapsi aloittaa nyt koulun ja pari vuotta sitten sain keskenmenon. Onko muita näin vanhoja haaveilijoita?
Miten raskaudet ovat sujuneet teillä, jotka olette vanhemmalla iällä alkaneet odottamaan lasta ja kuinka nopeasti olette tulleet raskaaksi?

 

[Pampula]

Minä sain esikoiseni 38-vuotiaana. Tulin raskaaksi heti kun kuparikierukka oli otettu pois; kuukausi poistattamisesta tuli plussa testiin. Nyt olen 41 ja toisen lapsen laskettu aika on vajaan kahden kuukauden kuluttua. Tämän alulle saamiseen meni 10 kuukautta (13 kiertoa, lyhyet kierrot nääs). Ehdin mennä tutkituttamaan, joko on toivotonta haaveilla perheenlisäyksestä ja ehdin saada verikokeiden perusteella lääkäriltä puhelimitse tiedon, että raskaaksi tuleminen ei nyt ihan toivoton haave ole, mutta erittäin epätodennäköistä kuitenkin. Kolme päivää tuon puhelun jälkeen tein positiivisen raskaustestin.

Molemmat raskaudet ovat sujuneet todella hyvin. Minulla ei ole oikeastaan mitään varsinaisia raskausvaivoja. Ei suonikohjuja, ei ole tullut raskausarpia (niitä kuulemma tulee vanhempana vähemmän tai ei ollenkaan!), ei ole turvotusta, sokerirasituskokeissa ihannearvot, ei ole ollut anemiaa kummassakaan raskaudessa... ei kerta kaikkiaan mitään ongelmia. Ekan raskauden aikana jouduin olemaan yhden päivän sairauslomalla flunssan takia, tämän raskauden aikana taisin olla syksyllä kolme päivää saikulla kun ääni meni. Äitiyslomalle olen jäämässä ensi maanantaista.

 

[hdzf]

Minä sain esikoiseni 38-vuotiaana. Tulin raskaaksi heti kun kuparikierukka oli otettu pois; kuukausi poistattamisesta tuli plussa testiin. Nyt olen 41 ja toisen lapsen laskettu aika on vajaan kahden kuukauden kuluttua. Tämän alulle saamiseen meni 10 kuukautta (13 kiertoa, lyhyet kierrot nääs). Ehdin mennä tutkituttamaan, joko on toivotonta haaveilla perheenlisäyksestä ja ehdin saada verikokeiden perusteella lääkäriltä puhelimitse tiedon, että raskaaksi tuleminen ei nyt ihan toivoton haave ole, mutta erittäin epätodennäköistä kuitenkin. Kolme päivää tuon puhelun jälkeen tein positiivisen raskaustestin.

Molemmat raskaudet ovat sujuneet todella hyvin. Minulla ei ole oikeastaan mitään varsinaisia raskausvaivoja. Ei suonikohjuja, ei ole tullut raskausarpia (niitä kuulemma tulee vanhempana vähemmän tai ei ollenkaan!), ei ole turvotusta, sokerirasituskokeissa ihannearvot, ei ole ollut anemiaa kummassakaan raskaudessa... ei kerta kaikkiaan mitään ongelmia. Ekan raskauden aikana jouduin olemaan yhden päivän sairauslomalla flunssan takia, tämän raskauden aikana taisin olla syksyllä kolme päivää saikulla kun ääni meni. Äitiyslomalle olen jäämässä ensi maanantaista.

Täällä kolmonen tulossa ja ikää 38 v. Ei kannata enää haaveilla, vaan tarttua toimeen. Hyvin ehtii vielä.

 

[Tantti]

Mutta jaksaako hoitaa?. On aika rankkaa hoitaa murrosikäistä kuusikymppisenä. Koettu on.
Luonto on tarkoittanut lapset tehtäväksi ,mahdollisimman nuorena, elimistö kiittää, mutta voihan sen myöhemminkin tehdä, jos uskoo jaksavansa. Mummpna olisi kuitenkin kivampaa kuin hoitaa vanhana omaa lasta.

 

[Pampula]

Tantti: Ainakin minun äitini jaksoi hyvin ja oli hyvä äiti. Sai minut 48-vuotiaana. Miksi olettaisin olevani huonompi ja heikompi?

 

[tiitu]

Täällä on sama tilanne .. Tosin ehkäisy on jätetty puolisen vuotta sitten pois.
Olen jo mietiskellyt lääkärissä käyntiä ja ovulaation tikuttamista, mutta jotenkin epäilen sen luovan stressiä.
Valvomiset pelottavat, ei oikeastaan se muu hoitaminen. Pyysypähän nuorekkaampana kun ei omaa itseään ehdi murehtimaan. ..