35v+ odottajat, vol 2

Hei kaikille! :wave:
Täällä ilmoittautuis 40v. mamma Lapista. Odotan toista poikaa ja LA 21.2.09.Synnytyspaikka on LPKS. Lapsivesipunktio tehty ja kaikki ok. Odotusaika on mennyt ihan hyvin. Painokaan ei ole kertynyt vielä kuin n. 5kg siitä voi olla ylpeä. Sokerinrasituskoe oli viime viikolla ja sekin oli ok.
Eka poikani on vm-94 (edell. avioliitto).

Maami68 ja 'Oskari' rv 25+5

 

Nevi: Mustikka ja banaani kovettaa vatsaa, mutta jos ei allergiaa, niin luumun lisäksi käy päärynä ja Kiivihedelmä, molemmat tunnettuja kovan vatsan hoidossa. :heart:

Täällä suunnilleen ympärivuorokautista pahoinvointia, joten koneella en paljoa ole, mutta Onnellinen olen kunnon oireistani ja alle 3 viikkoa, kun kurkkaus ultralla kohtuun , miltä näyttää? :heart:

Rva Pikkumyy :heart: :wave:

 

Huomenna tehdään sektio ja olen sairaalassa muutaman päivän eli laittelen heti viestiä, kun pystyn :wave:

Kisse ja Hipsukka 39+0 :heart:

 

Kisselle onnea matkaan!

Tervetuloa mukaan Maami68! :heart:

Vielä yhtenä täällä, ei kuulu nyt kovin kummoisia, odotellaan edelleen! :heart:

 

Kisselle paljon onnentähtiä mukaan!!!

Ja Maami68 kiva saada yksi ikätoveri mukaan.

-akkis-

 

Siis kiva saada yksi ikätoveri lisää seuraamme. Lisää -sana jäi uupumaan edellisestiä viestistä.

Hienoa, rva Pikkumyy, että voit huonosti =)! Tämä on tässä tapauksessa niin onnellisen hassua, kun voi iloita huonovointisuudesta

Olet sinä Nevi ahkera käsityöihminen. Ihania joulunukkeja olet tehnyt! Itse on pysty tuollaiseen pieneen näpertelyyn keskittymään. Olen sen verran suurpiirteinen ja lyhytjännitteinen luonteeltani, etten kykene pientä näpertämistä ja erityistä tarkkuuttta vaativien käsitöiden tekemiseen, mutta ihailen suunnattomasti itsevalmistettuja vaatteita ja koriste-esineitä ja haluaisin olla itsekin kiinnostunut tekemään niitä, mutten voi luonteelleni mitään. Mielummin touhotan ympäriinsä esim. käyn lenkillä tms (siis kun en ole raskaana). kuin asetun aloilleni tekemään käsitöitä.

-akkis-

 

Kisselle Onnea sektioon, muutaman tunnin päästä vauva on jo sylissäsi, ihanaa! :heart: :flower:

Akkamänty: Totta nautin täysillä huonovointisuudestani! :heart: :saint:

Mukavaa päivää kaikille odottajille! :heart: :flower:

Rva Pikkumyy :heart: :wave:

 

MARRASKUU 2008
Neeanäiti....41 v....kolmas (p-03, t-06)....la 25.11.2008 ....tyttö tulossa SeKS

minnihiiri68.... 40v.... ensimmäinen.... la 28.11.2008....
tyttö tulossa PS


JOULUKUU 2008
leeloo....36v....ensimmäinen....la 2.12.2008 KÄT

nevi....40v....viides (t-89, p-92, t-95, t-06+lainat-93)
....la 23.12.2008 K-HKS

iinius....36v....ensimmäinen
....la 23.12.2008 KOS

akkamänty....40v....ensimmäinen....la 26 tai 27.12.2008 TAYS


TAMMIKUU 2009
janttu672....35v....ensimmäinen....la 02.01.2009

Piiloblondi....42v....ensimmäinen....la 05.01.2009....
tyttö tulossa NKL

tuttelitar....39v....kuudes (p-97, t-98, p-05, p-06, t-07)
....la 13.01.2009

sini-sissi....35v....toinen....la 15.01.2009....
poika tulossa

nokko....36v....kolmas....la 20.1.2009

lilli70....38v....ensimmäinen....la 21.01.2009


HELMIKUU 2009
bonbon....36v....toinen (t-07)....la 06.02.2009

mantana....40v....toinen (t-04)....la 06.02.2009 KHKS

Riituli....40v....toinen (p-06)....la 18.02.2009

nimiko....36v....ensimmäinen....la 17.02.2009

Maami68....40v....toinen(p-94)....la 21.02.2009 LPKS

prilli....37v....kolmas (-01, -02)....la 25.02.2009 VAS
poika tulossa

Seranzu....37v....kolmas (p-94, t-97)....la 27.02.2009
HYS

päivänkakkara67....41v


MAALISKUU 2009
Zantra....36v....toinen....la 05.03.2009 KOS

Jepuliisa....41v....kolmas(p-01, p-04)....la 30.03.2009 PHKS

HUHTIKUU 2009
Lis69....39v....toinen (p-07)....la 10.04.2009

mimuli....neljäs....la 08.04.2009

Ninu....39v....la 08.04.2009

mamma67....41v....viides (19v, 17v, 15v, 11v)....la 19.04.2009KAKS



TOUKOKUU 2009

Aurora72....35v....neljäs(-94, -98, -00)....la n.20-05.2009 SeKs


HEINÄKUU 2009

Rouva Pikkumyy....1. yht(4. ja 3.)....la 04.07.2009





TOUKOKUU 2008
vappuvauvan äiti....toinen.... :heart: syntynyt
tyttö 04.05.2008 :heart:


KESÄKUU 2008
Miina70....kolmas (p-94, p-96).... :heart: syntynyt
tyttö 17.06.2008 :heart:

ansku71....kolmas (p-01, p-06).... :heart: syntynyt
poika 18.06.2008 :heart:


HEINÄKUU 2008
anjamarita....ensimmäinen.... :heart: syntynyt
tyttö 25.07.2008 :heart:

ELOKUU 2008
säihke ....kolmas(t-01, p-03).... :heart: syntynyt
poika 12.08.2008 :heart:

Äiti-66....41v....neljäs (t-98, p-00, t-05)... :heart:
syntynyt poika 20.08.2008 :heart:

MARRASKUU 2008
sarppa70....37v....ensimmäinen....:heart: syntynyt
poika 02.11.2008 :heart:

Kisse....37v....neljäs (t-00, p-01, p-07)....:heart: syntynyt tyttö 14.11.2008 :heart:

Czarina....40v....ensimmäinen....:heart: syntynyt
poika 18.11.2008 :heart:







Menetyksen kokeneet;

:hug: diddlina :hug:

:hug: Lumi-Marja :hug:

:hug: maijamette :hug:

:hug: einiinvaan :hug:

:hug: 4-kerroksen väkeä :hug:

 

Onnea matkaan Kisse :flower:
Ihanaa syntymäpäivää pikkuisellesi :heart:



Nevi ja Vilttitossu rv 34+3

 

Perjantaita (taas ) :wave:

Kylläpä päivät rientää. Saapa nähdä ehdinkö saada kaikkea valmiiksi.
Tai siis, ehdinkö komentaa miestä saamaan kaiken valmiiksi

Ihan pitää miestä kehua, kun on ottanut lähes kaikki kodin hommat kontolleen :heart:
Töistä tullessa tekee ruoan, pesee pyykit, imuroi ja leikkii pikkuisen kanssa. Välillä on niin väsynyt, että nukahtaa kesken lastenohjelmien katselun matolle pikkunokosille :/
Ja tahti tästä vain kiihtyy, kun joulun siivoukset ja koristelut lähestyy.
Yritän päivän mittaan tehdä pieniä siistimisiä ja hommia, jotta ei heti ulko-ovella olisi miehellä kaaos odottamassa. Paljon muuhun ei sitten voimat (selkä) venykään.
Onneksi sentään ei ole miehen työ fyysisesti raskasta, mutta kaipaahan sitä silti pientä hengähdystaukoa töitten jälkeen.


Taas uusi odottaja Hienoa.
Tervetuloa vaan mukaan Maami68 :flower:
Hienoa kuulla, että raskausaikasi on mennyt hyvin.
Sinullakin on edellisestä raskaudesta jo aikaa, tuntuuko kaikki aivan uudelta?
Minulla on kolmannen ja neljännen lapsen välissä 11v. Kyllä oli paljon erilaista ja muuttunut, mutta moni asia kovin tuttuakin.


Kiitos vinkeistä Rouva Pikkumyy
Miten minulla on sellainen käsitys että sekä mustikka että banaani ovat vatsaa rauhoittavia syötäviä? Eli tasapainottavat sekä löysää että kovaa vatsaa. Tuota asiaa pitääkin tutkia tarkemmin.
Eilen vihdoin puoli 4 aikoihin sai pikkuinen vatsan tyhjennettyä ja kyllä oli tyttö iloinen.
Selitti sitten kaikille, jotka vain jaksoivat kuunnella, miten iso kakka tuli pois
Tänäkin aamuna, kun vatsa toimi kunnolla, oikein huudahti iloisena; 'Jee, kakka tuli!'


Kiitokset akkamänty kauniista sanoistasi
Käsityöt ja ylipäätään käsillätekeminen on aina kovasti kiinnostanut. Askarteluohjaajan ammattiakin joskin mietin.
Minä sitten olen taas vastavuoroisesti aina kadehtinut ihmisiä, joille liikunta ja liikkuminen on intohimo. Ajatuksena tykkään kovasti ideasta harrastaa jotain mielekästa liikuntaa, mutta eipä vaan koskaan riitä intoa totuttaa noita haaveita. Mukavampi on vaikka suunnitella uusi kortti jonkun merkkipäiväksi tai aloittaa uusi virkkuutyö
Mutta onneksi meitä on monenlaisia 'harrastajia', kovinpa olisi tylsää jos kaikki oltais samanlaisia.


Jokohan Kisse on saanut käärön syliin?


:xmas: :xmas: :xmas:



Tänään piti laittaa tähän 'joulu-osiooni' lumisadetta.
Niin kovasti kaipaan nyt lumipeitettä tunnelmaa tuomaan.

:xmas: :xmas: :xmas:



Nevi ja Vilttitossu rv 34+3

 

Hyvin nukuttu yö takana, Neeakin nukkui jo rauhallisemmin ja tuli vasta aamusella meidän viereen. Tässä odotellaan, jospa supistelut jo pian alkais ja vauva haluais itte ulos. :heart:

Taitaa mennä samalla kaavalla, nyt vaan enemmän paikat jo auki kun aikaisemmista ja ehkä menee ti käynnistykseen ja sit synnytetään.

Kuluja on tullut paljon kun on sairaalamaksuja, polimaksuja, lasten hoitomaksuja ja ne vähän murehdutti aamulla, mutta eiköhän niistäkin selvitä. Hoitomaksuja taitaa tulla vain puolelta kuulta.

Tuloja on miehen palkat ja mun äitiysraha, eli kotihoidontuki lakkasi siltä ajalta, kun lapset päivähoidossa.

Mitähän Kisselle kuuluu? Täällä monella jännät paikat... Ittellä myös.

Nevi Banaani ja juusto ainakin kovettavat vatsaa, mulla ainakin, kun kärsin ummetuksesta muutenkin. Nyt olen saanut mahan pidettyä löysempänä Marlin luumunektarilla. Sitä sain osastolla ja ostin sitä kotiinkin ja hyvin toiminut.

Nyt suolisto kurisee nälkää ja mentävä syömään ja sitten raivaamaan lasten leluvuorta lastenhuoneesta.

Mukavaa päivänjatkoa teille kaikille! :heart: Neeanäiti ja Pikkuprinsessa rv 38+3 :heart:

 

Tervehdys!

Piti tässä muistaessani kysyä, vielä kun ehdin keskittymään tähän netissä roikkumiseen, että mitens Akkiksella on raskaus edennyt? Oletko jaksanut pitää mielen optimistisena? Ja joko on synnytys alkanut jännittämään? =)

Täytyy tässä hauskuuttaa teitä muuten yhdellä puhelulla jonka otin äitipolille... Meillä on lekureiden kanssa ollut moneen otteeseen puhetta siitä, että minulle tehdään sterilisaatio mikäli menen sektioon, mutta sitä ei kukaan lääkäri ole kirjannut mihinkään.

Tänään iski sitten pikku paniikki että juma, jos en muistakaan sanoa sitä maanantaina, kun olen kuitenkin jännityksestä sekaisin, joten päätin soittaa polille ja pyytää heitä laittamaan vaikka liimalapun lääkäriä varten papereihini, että hän tietää pistää piuhat poikki ja siitäkös siellä syntyi melkoinen naurunremakka... kätilö totesi että "Olisit kyllä ensimmäinen joka unohtaa mainita tuon asian" johon minä että "Jos tuntisit minut, niin et yhtään yllättyisi vaikka näin kävisi"

Homma nyt hoidossa, joten ei tarvitse luottaa tähän harvaan päähän

Mukavat illanjatkot kaikille tasapuolisesti!


Czarina & Lilliputti 38+2

 

Czarina: Kiitos kysymästä, vauvan puolesta kaiken pitäisi näillä tiedoilla (ultraukset yms) olla ok, mutta kyllähän pieni epävarmuus on edelleenkin mielessä. Varsinkin kun teoriani mukaan yksi iso epävarmuustekijä on vielä edessä eli synnytys eli siellähän voi sattua "ihan mitä vaan" Tuo hymymerkki siitä syystä, että tietynlaista huojentuneisuutta on ajatusmaailmassani kuitenkin viimeisen kahden viikon aikana ollut havaittavissa, koska viikkoja on itsellänikin jo mukavasti ja koska vauva teutaroi mahassa niin paljon, että olen jopa alkanut puhumaan vauvalle välillä ääneen eli vauva on tullut niin konkreettiseksi, ettei täysin pessimistinen enää pysty olemaan vaikka kuinka "yrittäisi" Synnytys on tällä hetkellä mielessäni hiukan epämääräinen asia, olen käynyt kerran pelkopolilla juttelemassa kätilön kanssa ja se oli minulle todella hyvä käynti. Käynti siis hiukan sekoitti pelkoajatuksiani ja olen ikäänkuin aloittamassa uudelta pohjalta ajatuksiani synnytykseen menosta. Oli erittäin terapeuttista JOUTUA menemään sairaalaan, olin asiasta jo käyntipäivän aamuna ihan paniikissa ja itkinkin suurimman osan päivää pelkästä paniikista. Mutta kun kätilön kanssa juteltiin (oli ilta), keskustelun lopussa aloin olla jo ihan "järjissäni". Tulevina viikkoin käyn nyt sitten muutaman kerran kyseisen kätilön luona tutustumassa sairaalamaailmaan ja juttelemassa, jotta paniikkini synnytysympäristöä kohtaan vähenisi ja luottaisin paitsi siellä työskenteleviin ihmisiin ennenkaikkea itseeni, että selviän synnytyksestä. Nuo tiedossa olevat sairaalakäynnit ovat pelkoajatuskaavaani rikkovia voimia tällä hetkellä, ei tarvitse tuntea olevansa ihan yksin tämän pelon kanssa ja ettei tämä kätilö ainakaan halveksinut minua. Koin itseni niiiiiiiiiiin ääliöksi ja mielipuoliseksi, kun menin synnytysosaston vastaanottoon ilmoittautumaan, itkien kuin pieni lapsi, joka hakee lohdutusta äidiltä /isältä. Jos ei siinä tunne häpeävänsä itseään, ei varmasti missään, tällainen 40-vuotias, AIKUINEN, itsestään vastuussa oleva nainen kun pitäisi olla ja ihan hysteerinen pelkän sairaalakäynnin vuoksi, mutta minkäs teet, kun on paniikissa niin on paniikissa.... Muutenhan en sairaalassa käymistä panikoi eikä minua sairaalaympäristö ahdista, mutta synnytykseen meneminen on vääntänyt ajatukseni täysin epärealistisille raiteille.

Että tällaista täällä, odotan tulevia viikkoja mielenkiinnolla.

Tsemppiä sinulle, Czarina, sinulla on niin jännät päivät edessä lähiaikoina!

 

Huomenta!

Mahtavaa kuulla että Akkiksellakin on "homma balanssissa", niin kuin se nyt vain olosuhteisiin nähden voi olla. Lähetän täältä positiivisia ajatuksia sekä äiskälle että masuasukille ja esitän toiveen, että sinunkin kohdallasi kaikki pelko olisi vain ollut "yläkerran" huononpuolinen vitsi jolla varmistaa sen, että olet ollut varma siitä mitä tahdot... niin kuin näytät ehdottomasti olleesi :wave:

Juu, kyllä täällä on jännät päivät edessä, huh-huh sentään! Tuossa parin tunnin päästä pitäisi herättää lapsen iskä, joka on tällä hetkellä Pohjois-Ruotsissa, jotta hän lähtee ajoissa ajelemaan tännepäin ja sen jälkeen jännitän että hän pääsee tänne ehjin nahoin kun tuo ajokeli tänään on kuulemma melkoinen ja hänellä on ajomatkaa yli 800 km... Olen niin mielissäni siitä, että hän pääsee mukaan synnytykseen!

Mutta ei se jännitääminen siihen lopu, kuten varmastikin arvaatte, vaan joka päivä tulee lähes neuroottisesti seurattua vauvan liikkeitä ettei vain tule paniikkilähtöä aiemmin ja sitten on se maanantai, jonka suhteen olen laittanut jo sormet ja varpaatkin ristiin että kaikki menisi hyvin... saati sitten se tosiasia, että jännitän sitä miltä vauva näyttää, onko hän terve ja tottakai minua jännittää vielä sekin, miten meillä arki lähtee käyntiin... On tuo esikoinen näin 40-vuotiaana vaan niin iso juttu, että väkisinkin se jännittää =)

Äitini tai siskoni laittaa maanantaina tai tiistaina Marrasmassut II-pinkkaan tietoa minun tunnuksillani siitä, miten meillä leikkaus meni, joten ne joita asia kiinnostaa, pääsevät lukaisemaan vaikka tuon minun profiilini kautta viimeisimmistä viesteistä kuulumiset. Itse en pääse varmaan edes vastaamaan kännykkään pariin päivään kun on kipupumppu käytössä, mutta tulen raportoimaan heti kun kynnelle kykenen.

Odottelen tässä kovasti uutisia Kissestä... toivottavasti hänellä ja vauvalla on kaikki hyvin :wave:


Czarina & Lilliputti 38+3

 

Czarina: En voi kuin yrittää kuvitella tunnetilojasi, sen verran jännittäviä päiviä nyt elät... ja että viime aikoina olet joutunut seurailemaan tilaasi tarkasti..... eipä tuollaisia tunnekokemuksia ole varmasti esiintynyt aiemmassa elämässä, niin pelottavia, tuntemattomia, ennalta hallitsemattomia, ihan joka solun täyttäviä tunteita, ihan kuin olisi moneen kertaan mankeloitu lakana, joka ikinen päivä vedetty telojen läpi moneen kertaan eikä suoraksi vaan meinaa tulla.... Siitä huolimatta itse en sekuntiakaan antaisi pois tästä ajasta, en millinkään vertaa luopuisi yhdestäkään tunteesta, joiden kanssa olen viime kuukaudet paininut. Esim. nuoruuden ahdistuneisuuttani ja minuuden etsimisen vaikeuksia vähän yli parikymppisenä en kaipaa ollenkaan, sen ajan olisin halunnut elää ja kokea toisin, ehdottomasti, sellaiseen lopputulokseen tulen aina, kun mietin nuoruusaikaani, mutta tätä raskausaikaa en vaihtaisi mihinkään. Päinvastoin jotenkin tunnen jopa pienoista ylpeyttä itsestäni, että olen käynyt tämän läpi, että peloistani huolimatta olen pohjimmiltani tuntenut onnea saamastani mahdollisuudesta.

Ihanaa, että isä tulee kanssasi synnytykseen, olen todella onnellinen puolestasi :hug: Uskon, että miehesi jännittää ajomatkaansa yhtä paljon kuin sinä ja keskittyy erityisen huolella ajamiseen.

Hienoa, että sukulaisesi laittavat uutisia tännekin, koska tarinasi on ollut erikoinen ja varmasti moni jännittää puolestasi kovasti, on hengessä mukana ja toivoo paljon onnentähtiä ja -enkeleitä lähitunteihisi!

Tännepäin ei ihmeellistä, nukuin piiiiiiiiiitkät yöunet mukavan mutta raskaan työviikon jälkeen. Eilen töistä lähtiessäni meinasi autossa tulla itku, tuli niin haikea olo: olen vuosikaudet elänyt kalenterivuoteni työrytmissä, monenlaisia tunteita, erityisesti ihania ja positiivisia tunteita läpikäynyt työmaalla, yksin ja yhdessä työkavereitteni kanssa, ja nyt elämä meneekin erilaisen kaavan mukaan ja olen parin työpäivän päästä (ensi viikon ma ja ti) siirtymässä kohti tuntematonta tulevaisuutta. Tavallisesti kun olen jäänyt töistä lomalle, asia on tuntunut ainoastaan positiiviselta, en ole turhaan huolehtinut tulevista päivistä, vaikka joitakin ongelmallisempiakin asioita olisi loman aikana tiedossa, mutta tämä lomalle jääminen on aivan eri asia, nyt pelottaa, eikä se tunne siis ole aiemmin kuulunut "lomasuunnitelmiini" Mutta, toisaalta olen pirun lyhytjännitteisen utelias: tulisi jo PIAN SE hetki, joka vapauttaisi ajatusmaailmastani ja tunne-elämästäni mielikuvituksen hallinnan ja realismi pääsisi taas pomoksi.


Mukavaa lauantaipäivää kaikille!

 

Lauantaita kaikille! :wave:

Kyllähän tämä toinen raskaus on tuntunut jotenkin erilaiselta. Edellinen synnytys oli tosi rankka ja jätti syvät haavat henkiselle tasolle, jotka ovat kummitelleet vuosia ja siirtäneet toisen lapsen hankintaa. Nyt uudessa suhteessa (avoliitossa) ikä alkoi tulla vastaan ja oli pakko voittaa synnytyspelko, että saamme edes tämän yhden yhteisen lapsukaisen.
Nyt raskauden edetessä hieman on pelkokin alkanut hiipiä selän taakse, mutta täytyy kovasti toivoa, että tämä olisi huomattavasti helpompi kuin ensimmäinen. :/
Onneksi on paljon muutakin mietittävää kuin odotus. Kesällä sain lopputilin ja siten hain opiskelemaan ja nyt syksy onkin mennyt koulua käyden. Toinen tai oikeestaan kolmas haaste odotuksen ja koulun jälkeen on meidän oman talon rakentaminen joka myös alkoi loppukesästä. Siis toimintaa kyllä riittää.
Vielä kun perheessä on murkkuikäinen "kapinallinen", jonka kanssa väännetään kättä milloin mistäkin asiasta.
Mutta onneksi tänne pohjoiseen tuli pari päivää sitten lumi maahan niin ainakin saa jo hieman talven tuntua mieliin.

Maami68 ja 'Oskari' rv 26
:xmas:

 

Czarina *peukut pystyssä sinulle, että kaikki menee hyvin ja kaikki on hyvin pikkuisella* :heart: :flower:

 

Huomenta! Jihuu, ei sitä auta kuin taas nöyrtyä ja myöntää, että alkuraskaustyyppinen pahoinvointi ja kuvotus on palannut.... Voihan kökkö ja kasa!!! Viimeiset kaksi viikkoa on ollut oksettava olo lähes koko hereilläoloajan, mutta tässä on nyt se ero, että vaikka kovasti oksetuttaakin, ei oksennusta tule eikä tämä paha olo vie voimia eikä väsytä kuten alkuraskauden hirmuinen kuvotus-ällötys. Samoin ruokavalion pystyy, ainakin toistaiseksi on pystynyt, pitämään ihan järkevänä ja monipuolisena, kun taas esim. kesäkuussa kun elin lähestulkoon pelkällä viilillä ja rahkalla, muutakaan kun ei juuri sisäänsä voinut laittaa, koska kaikki kuvotti ja oksetti. Tällä kertaa kuvottava tunne on sitä luokkaa, että jos ei olisi riskiä, saattaisin jopa ottaa primperania, mutta sitä ei tietääkseni suositella viimeisellä kolmanneksella ja toisaalta enhän oksentele ja muutenkin tässä pahassa olossa on hiukan eri "volyymi" kuin alkuraskaudessa. Ja itseasiassa minua huvittaa, että muutaman kuukauden kovaa refluksia kärsittyäni se ei enää vaivaa vaan refluksi muuttui kertaheitolla tällaiseksi kuvotukseksi ja erilaiseksi oksettavaksi oloksi. Mutta, tiedättekös mitä, tämä ei tunnu nyt ollenkaan henkisesti lamauttavalta, koska mahdollisten pahanoloviikkojen määrän tietää nyt ennalta eikä se luku ole suuri, ei ollenkaan sitä luokkaa kuin alkuraskauden vähän yli kolme kuukautta kestänyt oksetus ja kuvotus. Sitäpaitsi olen pystynyt tekemään viimeiset 1,5 viikkoa töitä normaalisti ja vielä vähän täällä kotonakin touhuilemaan, joten tällainen kuvotus ei hallitse elämää täydellisesti, vaikeuttaa kylläkin ja olo on epämukava, muttei hallitse ja se tuntuu henkisesti helkkarin hyvältä! Kun tänä aamuna heräsin ja oksettava olo toivotti hyvää huomenta, tunsin oloni kuitenkin energiseksi ja jotenkin minulla on nyt sellainen taistelufiilis: että on tämä perkele, kun meinaa koko 9 kk hallita elämääni, mutta nyt en anna sen lannistaa, en enää näin viime metreillä, päinvastoin, aion näyttää sille närhen pallot enkä aio henkisesti lannistua pahanolon valtaan, olen jo sen verran kärvistellyt sen pauloissa, että nyt se on LOPPU, totaalisesti, nyt tuli mitta täyteen! Tosin, vaikka alkuraskaudessa olisin näin päättänyt, eivät päätökseni olisi oloani parantanut, eli silloin kehoni vei minua kuin litran mittaa enkä voinut kuin kuunnella sitä ja alistua siihen, en voinut asiaan mitenkään vaikuttaa. Mutta nyt, nyt pystyn vaikuttamaan mielialaani ja enkä totisesti aio ryhtyä harmaannuttamaan päiviäni alakuloisuudella. Toisaalta monilla on erilaisia kipuja ja muita huolia raskautensa aikana, minulla nyt sitten sattuu olemaan tällaista, muuta fyysistä huolta ei olekaan ollut, että siinä mielessä ei kärsimykseni määrä ole varmasti sen kummempi kuin monilla muillakaan Ja muutenkin nyt on vähän sellainen voittaja olo: kaikesta ruotatorvikärvistelyistäni ja peloistani huolimatta olen tässä ja henkinen oloni on tällä hetkellä oikein hyvä, olen oikein aurinkoisella mielellä ja tuntuu, että energiaakin löytyy monen kivan asian tekemiseen tulevien jännittävien ja odotusta täynnä olevien viikkojen aikana. Jos sitä kuitenkin selviäisi tästä kokemuksesta ihan "ehjin nahoin", siis tästä odotusajasta, vähän on jo sellainen kysymys hiipinyt mieleeni..... Mutta.... täysin ei vielä uskalla tuuletella, enkä näihin aatoksiin laske mukaan synnytystä.

Että tällainen aamu täällä. Koiruutemme änkesi taas syliini ja haisee aika voimakkaalta "koiralta", täytyykin pestä se tänään. Silloin kun koira on sylissäni ja vauva liikkuu, se ei ole ollut moksiskaan, luultavasti vain ajattelee, että vau, viime viikkoinahan emäntä on petrannut palvelujaan: hierontaa ja ihan ilman erityistä pyyntövinkumista tai huomiota kinuavaa kiehnäämistä! Tyytyväisenä se aina jatkaa uniaan mahan vellomisesta huolimatta

 

Heippa!!

Pikaasesti vaan...

ONNEA SARPAN POITSULLE!!

JA UUSILLE TERVETULOTOIVOTUKSET!!

AKKIS:Olipas mukavaa lukia sun aamullista "tarinointia"! Tosi kiva lukia jotta oot noin iloosella mielellä etkä anna oksettavan olon viedä mukanaan!Tsemppiä loppuraskauteen! :heart:

NEVI:Kyselit jossain vaihees Aleksin rota-rokotteen mahdollisista sivuvaikutuksista.Kolome päivää oli havaittavis levottomuutta.Ens keskiviikkona ois 3kk lääkärineuvola.Siellä saa tokan rota-rokotteen ja jotain muutakin rokotteita taidetaan antaa.Saas nähdä miten paljo rassaa poitsua :'(

Torstai aamuna pitäis lähteä ukon ja Aleksin kera Ikaalisten kylpylään pokkaamaan vuoden kasvattajapalkintllaan kahdeksan parhaimman mukana.Ihan kiva kun työstään saa tunnustusta! Ykx yö ollan reissus.
Maidonluovutusta oon jo pian parin viikon ajan lopetellu.Jospa saisin keskiviikkona laittaa viimeisen maitolähetyksen lähtemään.Yllättävän kauan kestää tää maitomäärän pienentäminen... :|


Meillä tuoksuu lanttuloora...Alkaa oikeen jouluttamaan... :xmas:

Äiti-66 ja Aleksi pian 3kk

 

Heippa vaan :wave:

Jännä viikko tulossa pinoomme =)
Kisseltä varmaan saadaan pian kuulumisia
Czarina on jo vauvahakureissulla Onnea matkaan :heart:
Neeanäidillä huomenna käynnistys
Teille kolmelle ihania ja ikimuistoisia hetkiä :heart:


Täällä ei ihmeitä. Entiseen tapaan tallustan eteenpäin. Selkä vihoittelee, supistuksia tulee enemmän tai vähemmän ja täälläkin on etova olo aika vakituinen vieras.
Vauva mokoma on aina vaan rauhallinen, mutta sentään jotain pientä tunnen silloin tällöin, etenkin hikkoja on useampia päivässä =)


Joulun ompelutyöt on valmiit, tosin makkariin vielä haaveilen punaisia sivuverhoja. Saa nähdä rupeanko niitä enää hankkimaan.
Ensimmäiset vauvan vaatteet on nyt koneessa pyörimässä :heart: Tällä viikolla olisi tarkoitus saada kaikki tavarat (vaunut, autokaukalo, vaipanvaihtopaikka, vaatteet, kehto) omille paikoilleen. Jospa katsoisi samalla vauvelin kotiinlähtövaatteet ja oman sairaalakassin pakkais.

Joulukortitkin edistyvät hyvin. Muutama poro enää paikalleen ja parin osoitteen metsästystä. Sitten saavat kortit odottaa kunnes vauva on syntynyt, niin saadaan samaan kuoreen laitettua tieto kuka perheeseemme oikein syntyikään. Eivät kortit tosin ehdi tuolla edullisemmalla maksulla, mutta kunhan lähtevät matkaan viimeistään 19. joulukuuta, niin ehtivät vastaanottajille ennen joulua.

Laitankin 'jouluosiooni' tämänvuotisen joulukorttitekstini;

:xmas: :xmas: :xmas:
Salaista
Joulun taikaa,
suloista
yhdessäolon aikaa!

Jouluiloa toivottaen;

_ _ _ _ _ (=meidän nimet ja viimeiseksi rimpsuun tulee sitten tietoja vauvasta)

:xmas: :xmas: :xmas:


Hienoa kuulla sinusta Äiti-66 pitkästä aikaa =) Vai ihan aito laatikko tuoksuu teillä.
Minä olen niin huono noita laatikoita syömään, että mies kantaa omansa kaupasta kotiin :ashamed:



Nevi ja Vilttitossu rv 34+6

 

Illalla supisteli pari tuntia 5 minuutin välein ja ajattelin että pitääkö lähteä jo, mutta en kuitenkaan lähtenyt, kun olivat vielä siedettäviä.

Supistelut laantuivat sitten pikkuhiljaa ja nukahdin puoli yhden maissa yöllä ja tänään tilanne taas rauhallisempi.

Huomenna varmaan käynnistellään, saapa nähdä mitä lääkärit nyt sanoo. :heart: ja avasko iltaiset supistelut lisää kohdunsuuta. Luulen että avasi.

Lasten kanssa oltiin tänään hoitopaikasta pikkujoulua viettämässä ja sai muuta mietittävää ja päivä meni kivasti.

Mukavaa illanjatkoa! :heart: Neeanäiti ja Pikkuprinsessa rv 38+6 :heart:

 

Moikka moi kaikille :wave:
Meille syntyi perjantaina 14.11.2008 kello 09.23 pienen pieni tytöntyllerö jolle oli tullut painoa 4000g ja pituutta 51cm :heart: aivan ihana pakkaus on ja vienyt äidin sydämen ihan täysin ja näyttää isänkin vaikka sitkeästi vastusteli loppuun asti

Laitan kuvaa, kun kerkiän....

Kisse ja Justiina vauva :heart:

 

Onnittelut Kisse prinsessasta!!! :hug: :flower:

Jos jaksaisit, olisin hurjan kiitollinen, jos joku kerta kertoisit tämänkertaisen kokemuksesi Taysista, miten kohdallasi homma sujui ja eteni. Olisin hurjan kiinnostunut mielipiteistäsi, luonnollisesti .

 

Luin toisesta ketjusta, että Czarinalle oli syntynyt poikavauva!!!! Voi että kun meinaa tulla itku silmään.......

 

Kisselle Onnittelut pikkuprinsessasta! :heart: :flower:
CzarinalleOnnittelut pikkuprinssistä!! :heart: :flower:

Kaikkea hyvää kaikille tähän päivään. :heart: