35+ vauvan odottajat

vierailija
Pahin erehdykseni oli tulla vauva-aiheiselle foorumille. olin se mukavaien jutusteleva foorumilainen joka neuvoikin muita. huomasinkin pian, että toimittajat nappasivat juttujani ja tekivät sitten omia n.s hyvisjuttuja avullani. He kuitenkin itse sallivat kaikenlaisen hyväksikäytön.
Tutkijatkin selailevat foorumeita ja tekevät tutkimuksia foorumeiden avulla, tekevät rahaa.
Näiden lisäksi on pahikset jotka suoraan keskustelevat ikään kuin tuntisivat toisen vaikka eivät tunne. kummatkin ovat toimittajia. Heillä on joku oma riita.

Kannattaa poistua täältä.
 
Ks_
Hei! Hyppäänpä mukaan tähän yli kolmevitosten joukkoon. Odotan ensimmäinen ja todella toivottua lasta. Tänään 7+1. Aamulla varhaisultrassa löytynyt syke ja viikkoja vastaava tyyppi. Nyt vaan toivotaan että itsellä ja kaikilla muillakin lasten kehitys jatkuu kuten kuuluukin.

HYPSY 37v la 2.12.2020
SAAGA79 41v la 18.2.2021
SHIBALI 40v la 22.3.2021
FORESTER 42v
LATILA 39v la 12.5.2021
SARIAANA82 38v la 9.6.2021
ALINNA86 34v la. 30.6.2021
OLIIVI3 35v
KS_ 35v la. 30.6.2021
 
Hei! Hyppäänpä mukaan tähän yli kolmevitosten joukkoon. Odotan ensimmäinen ja todella toivottua lasta. Tänään 7+1. Aamulla varhaisultrassa löytynyt syke ja viikkoja vastaava tyyppi. Nyt vaan toivotaan että itsellä ja kaikilla muillakin lasten kehitys jatkuu kuten kuuluukin.

HYPSY 37v la 2.12.2020
SAAGA79 41v la 18.2.2021
SHIBALI 40v la 22.3.2021
FORESTER 42v
LATILA 39v la 12.5.2021
SARIAANA82 38v la 9.6.2021
ALINNA86 34v la. 30.6.2021
OLIIVI3 35v
KS_ 35v la. 30.6.2021
Onnea hyvistä uutisista ❤
Meillä näköjään tismalleen samat päivät menossa :)
Meillä ultraan vielä 4 päivää, aika matelee :D
 
  • Tykkää
  • Rakkaus
Reactions: Ks_ ja Shibali
Tervetuloa uusille :love: Ja tsemppiä @Alinna86 ultran odotteluun <3 Muistan niin ton ajan matelun. Tosin tuntuu että aika kyllä vieläkin matelee ainakin melkein yhtä pahasti.:X3: Seuraavaks pitää ootella seuraavaa neuvolakäyntiä, sit 4d-ultraa, sitten odotusajan valokuvausta. Mutta ihanaa toki, että noi ns. pahimmat on jo ohi ja koko ajan lähenee se päivä kun saatetaan ihan oikeesti saada tää pieni syliin asti :love: <3
 
  • Rakkaus
Reactions: Alinna86
Kiva, kun on tullut uusia kirjottelijoita ja ultriakin tulossa! Jännää! ❤ Kuten @Shibali sanoi, niin kyllähän tämä koko raskaus on yhtä odottelua. Milloin minkäkin odottelua. :D

@forester Tällä mötköllä ei taida olla mikään kiire asumuksestaan pihalle, kun ei ole ollut yhtään supistuksiakaan ja nyt on jo 37+1. :D Hän tyytyväisenä nukkuu tai möyrii supervoimillaan vasten vatsanahkaa (ja luultavasti odottelee käynnistystä). :ROFLMAO:
 
Mulla ensimmäinen raskaus käynnistettiin lopulta ballongin avulla ja tyttö syntyi sitten rv 41+5 joten uskon, että tätä seuraavaakin saa sitten odotella tovin. En tuntenut mitään supistuksia tms ekassa raskaudessa ja tässä toisessa on muutaman kerran ollut jo nyt ikävän tuntuisia mahan kovettumisia muutaman min ajan, lienee kuuluisia harjoitus suppareita :unsure:
 
Heippa kaikille!

Haluaisin myös liittyä joukkoonne! Taustoja sen verran, että olen 39 vuotias, ja tein yllättävän plussatestin tän viikon Ma. Yllättävä sen takia, että tämä on tärpännyt luomuna!

Meillä on Tammikuussa 2019 syntynyt ihana poika, joka sai alkunsa rankan viiden vuoden yrittämisen jälkeen vihdoin lapsettomuushoitojen kautta. Hän on meidän pakkasalkiopoika <3 Nyt on siis edessä jännät ajat.

Ollaan puhuttu aina välillä, että kyllä se sisarus olisi kiva meidän pojalle, mutta itseäni mietityttänyt kovasti, juuri noiden rankkojen vuosien takia, ja pelottanutkin koska meillä tosiaan molemmilla ikää jo ensi vuonna 40. Olen vähän ihminen joka miettii aina pahinta ensin, kunnes mies saa rauhoteltua :D Mutta tosiaan nyt ei tartte miettiä, että pitäisi alkaa taas ramppaamaan klinikalla, ja ehkä pettyä kuukausi toisensa jälkeen kun ei tärppää, kun aikakin rajallinen.

Odottelin menkkoja, jotka aina on niin säännölliset olleet, ja alkoi mietityttään kun ei ne vaan alkaneet, vaikka oli oireita normaalisti. Aattelin sitten, että no teempä huvikseen testin, niin jospa ne sitten alkaa kun en stressaa ja mieti. Meinasin kaatua vessan lattialle, kun testiin lävähti samantien vahva plussa

Nyt täytyy vaan toivoa, että kaikki menee yhtä hyvin kun pojan raskaudessa. Silloin en pystynyt vaan nauttimaan raskaudesta täysillä kun vasta pikkuhiljaa rakenneultran jälkeen, mutta jospa pystyisin nyt tässä raskaudessa olemaan vähän levollisempi, koska selvästi tämä oli tarkoitettu!

Viikkoja nyt on 5+3, ja ensimmäinen neuvola Ti 1.12. Laskettu aika 12.7, näillä näkymin.

Lueskelin teidän muiden juttuja, ja yllätyin kun niin monella teillä on ollut jo eka ultra varhaisilla viikoilla. Miten se on mahdollista? Vai siis ootteko käyneet yksityisellä?
Itse haluaisin mahdollisimman pian päästä, ja nähdä onko siellä pikkuinen omassa paikassaan ja näkyykö syke. Hoitojen aikana oli aikoinaan plussa, mutta olikin sitten tuulimuna, niin siitäkin jäänyt pelko. Hoitojen aikana kyllä sitten muutenkin ultrattiin jne useammin, ja oli tukilääkitykset käytössä. Tämä luomuraskaus on mulle siis ihan uutta

Kiitos jos jaksoitte lukea, ja mukava päästä tänne fiilistelemään ja jakamaan mahdollisia huolia ja kaikkea maan ja taivaan väliltä.
Nyt kuumeiselle taaperolle suppo peppuun ja unille <3

Terkuin, Anis ja ihmeluomu 5+3 :love:
 
Heippa kaikille!

Haluaisin myös liittyä joukkoonne! Taustoja sen verran, että olen 39 vuotias, ja tein yllättävän plussatestin tän viikon Ma. Yllättävä sen takia, että tämä on tärpännyt luomuna!

Meillä on Tammikuussa 2019 syntynyt ihana poika, joka sai alkunsa rankan viiden vuoden yrittämisen jälkeen vihdoin lapsettomuushoitojen kautta. Hän on meidän pakkasalkiopoika <3 Nyt on siis edessä jännät ajat.

Ollaan puhuttu aina välillä, että kyllä se sisarus olisi kiva meidän pojalle, mutta itseäni mietityttänyt kovasti, juuri noiden rankkojen vuosien takia, ja pelottanutkin koska meillä tosiaan molemmilla ikää jo ensi vuonna 40. Olen vähän ihminen joka miettii aina pahinta ensin, kunnes mies saa rauhoteltua Mutta tosiaan nyt ei tartte miettiä, että pitäisi alkaa taas ramppaamaan klinikalla, ja ehkä pettyä kuukausi toisensa jälkeen kun ei tärppää, kun aikakin rajallinen.

Odottelin menkkoja, jotka aina on niin säännölliset olleet, ja alkoi mietityttään kun ei ne vaan alkaneet, vaikka oli oireita normaalisti. Aattelin sitten, että no teempä huvikseen testin, niin jospa ne sitten alkaa kun en stressaa ja mieti. Meinasin kaatua vessan lattialle, kun testiin lävähti samantien vahva plussa

Nyt täytyy vaan toivoa, että kaikki menee yhtä hyvin kun pojan raskaudessa. Silloin en pystynyt vaan nauttimaan raskaudesta täysillä kun vasta pikkuhiljaa rakenneultran jälkeen, mutta jospa pystyisin nyt tässä raskaudessa olemaan vähän levollisempi, koska selvästi tämä oli tarkoitettu!

Viikkoja nyt on 5+3, ja ensimmäinen neuvola Ti 1.12. Laskettu aika 12.7, näillä näkymin.

Lueskelin teidän muiden juttuja, ja yllätyin kun niin monella teillä on ollut jo eka ultra varhaisilla viikoilla. Miten se on mahdollista? Vai siis ootteko käyneet yksityisellä?
Itse haluaisin mahdollisimman pian päästä, ja nähdä onko siellä pikkuinen omassa paikassaan ja näkyykö syke. Hoitojen aikana oli aikoinaan plussa, mutta olikin sitten tuulimuna, niin siitäkin jäänyt pelko. Hoitojen aikana kyllä sitten muutenkin ultrattiin jne useammin, ja oli tukilääkitykset käytössä. Tämä luomuraskaus on mulle siis ihan uutta

Kiitos jos jaksoitte lukea, ja mukava päästä tänne fiilistelemään ja jakamaan mahdollisia huolia ja kaikkea maan ja taivaan väliltä.
Nyt kuumeiselle taaperolle suppo peppuun ja unille <3

Terkuin, Anis ja ihmeluomu 5+3
Tervetuloa ja hurjasti onnea plussasta! ❤

Moni käy varmasti omakustanteisesti varhaisultrassa, mutta joskus ultrataan julkisella, jos on kierrossa epäselvyyttä eli raskaus voisi olla jo pidemmällä. Käy ihmeessä ultrassa, kyllähän se rauhoittaa mieltä. Hetkeksi. :D
 
  • Rakkaus
Reactions: An1z81
Heippa kaikille!

Haluaisin myös liittyä joukkoonne! Taustoja sen verran, että olen 39 vuotias, ja tein yllättävän plussatestin tän viikon Ma. Yllättävä sen takia, että tämä on tärpännyt luomuna!

Meillä on Tammikuussa 2019 syntynyt ihana poika, joka sai alkunsa rankan viiden vuoden yrittämisen jälkeen vihdoin lapsettomuushoitojen kautta. Hän on meidän pakkasalkiopoika <3 Nyt on siis edessä jännät ajat.

Ollaan puhuttu aina välillä, että kyllä se sisarus olisi kiva meidän pojalle, mutta itseäni mietityttänyt kovasti, juuri noiden rankkojen vuosien takia, ja pelottanutkin koska meillä tosiaan molemmilla ikää jo ensi vuonna 40. Olen vähän ihminen joka miettii aina pahinta ensin, kunnes mies saa rauhoteltua Mutta tosiaan nyt ei tartte miettiä, että pitäisi alkaa taas ramppaamaan klinikalla, ja ehkä pettyä kuukausi toisensa jälkeen kun ei tärppää, kun aikakin rajallinen.

Odottelin menkkoja, jotka aina on niin säännölliset olleet, ja alkoi mietityttään kun ei ne vaan alkaneet, vaikka oli oireita normaalisti. Aattelin sitten, että no teempä huvikseen testin, niin jospa ne sitten alkaa kun en stressaa ja mieti. Meinasin kaatua vessan lattialle, kun testiin lävähti samantien vahva plussa

Nyt täytyy vaan toivoa, että kaikki menee yhtä hyvin kun pojan raskaudessa. Silloin en pystynyt vaan nauttimaan raskaudesta täysillä kun vasta pikkuhiljaa rakenneultran jälkeen, mutta jospa pystyisin nyt tässä raskaudessa olemaan vähän levollisempi, koska selvästi tämä oli tarkoitettu!

Viikkoja nyt on 5+3, ja ensimmäinen neuvola Ti 1.12. Laskettu aika 12.7, näillä näkymin.

Lueskelin teidän muiden juttuja, ja yllätyin kun niin monella teillä on ollut jo eka ultra varhaisilla viikoilla. Miten se on mahdollista? Vai siis ootteko käyneet yksityisellä?
Itse haluaisin mahdollisimman pian päästä, ja nähdä onko siellä pikkuinen omassa paikassaan ja näkyykö syke. Hoitojen aikana oli aikoinaan plussa, mutta olikin sitten tuulimuna, niin siitäkin jäänyt pelko. Hoitojen aikana kyllä sitten muutenkin ultrattiin jne useammin, ja oli tukilääkitykset käytössä. Tämä luomuraskaus on mulle siis ihan uutta

Kiitos jos jaksoitte lukea, ja mukava päästä tänne fiilistelemään ja jakamaan mahdollisia huolia ja kaikkea maan ja taivaan väliltä.
Nyt kuumeiselle taaperolle suppo peppuun ja unille <3

Terkuin, Anis ja ihmeluomu 5+3
Tervetuloa mukaan ja suuret onnittelut plussasta ❤
Itse kävin varhaisultrassa 6+0 yksityisellä ihan oman mielenrauhan takia ja toisen kerran neuvolassa 7+2 koska oireet loppui kuin seinään ja iski itsellä pelko että mitä tapahtunut. Onneksi kaikki oli hyvin. Nyt lupasin että loppui murehtiminen ja pitäs vaan nauttia oireettomuudesta. :D

Oliivi 7+3
 
  • Rakkaus
Reactions: An1z81
Heippa kaikille!

Haluaisin myös liittyä joukkoonne! Taustoja sen verran, että olen 39 vuotias, ja tein yllättävän plussatestin tän viikon Ma. Yllättävä sen takia, että tämä on tärpännyt luomuna!

Meillä on Tammikuussa 2019 syntynyt ihana poika, joka sai alkunsa rankan viiden vuoden yrittämisen jälkeen vihdoin lapsettomuushoitojen kautta. Hän on meidän pakkasalkiopoika <3 Nyt on siis edessä jännät ajat.

Ollaan puhuttu aina välillä, että kyllä se sisarus olisi kiva meidän pojalle, mutta itseäni mietityttänyt kovasti, juuri noiden rankkojen vuosien takia, ja pelottanutkin koska meillä tosiaan molemmilla ikää jo ensi vuonna 40. Olen vähän ihminen joka miettii aina pahinta ensin, kunnes mies saa rauhoteltua Mutta tosiaan nyt ei tartte miettiä, että pitäisi alkaa taas ramppaamaan klinikalla, ja ehkä pettyä kuukausi toisensa jälkeen kun ei tärppää, kun aikakin rajallinen.

Odottelin menkkoja, jotka aina on niin säännölliset olleet, ja alkoi mietityttään kun ei ne vaan alkaneet, vaikka oli oireita normaalisti. Aattelin sitten, että no teempä huvikseen testin, niin jospa ne sitten alkaa kun en stressaa ja mieti. Meinasin kaatua vessan lattialle, kun testiin lävähti samantien vahva plussa

Nyt täytyy vaan toivoa, että kaikki menee yhtä hyvin kun pojan raskaudessa. Silloin en pystynyt vaan nauttimaan raskaudesta täysillä kun vasta pikkuhiljaa rakenneultran jälkeen, mutta jospa pystyisin nyt tässä raskaudessa olemaan vähän levollisempi, koska selvästi tämä oli tarkoitettu!

Viikkoja nyt on 5+3, ja ensimmäinen neuvola Ti 1.12. Laskettu aika 12.7, näillä näkymin.

Lueskelin teidän muiden juttuja, ja yllätyin kun niin monella teillä on ollut jo eka ultra varhaisilla viikoilla. Miten se on mahdollista? Vai siis ootteko käyneet yksityisellä?
Itse haluaisin mahdollisimman pian päästä, ja nähdä onko siellä pikkuinen omassa paikassaan ja näkyykö syke. Hoitojen aikana oli aikoinaan plussa, mutta olikin sitten tuulimuna, niin siitäkin jäänyt pelko. Hoitojen aikana kyllä sitten muutenkin ultrattiin jne useammin, ja oli tukilääkitykset käytössä. Tämä luomuraskaus on mulle siis ihan uutta

Kiitos jos jaksoitte lukea, ja mukava päästä tänne fiilistelemään ja jakamaan mahdollisia huolia ja kaikkea maan ja taivaan väliltä.
Nyt kuumeiselle taaperolle suppo peppuun ja unille <3

Terkuin, Anis ja ihmeluomu 5+3
Kovasti onnea raskauteen. Täällä on julkisella aina ultrattu ja tarkistettu alkion sijainti ja viikot. Jos ei teillä automaattisesti sitä tarjota niin kannattaa olla epävarma noista viikoista. Tarvitaanhan tarkat viikon mahd. seuloja varten.
 
  • Rakkaus
Reactions: An1z81
Kiitos kaikille onnitteluista :)

Juu täytyy sillä ekalla neuvolakäynnillä kysellä josko ultraisivat, tai saisin pian ajan varhaisultraan. Silloin onkin jo viikot 8+1, niin hyvin pitäis näkyä. Tämä terveydenhoitaja onkin tuttu viime raskaudesta ja pojan kans käyty hänellä.

Mulla on kotidobbler, ja sillä oli kiva tossa ekassa raskaudessa kuunnella välillä, niin sai mielenrauhan. Täytyy ottaa käyttöön heti kun viikkoja sen verran että sais kuulumaan jotain. Ei oo mikään huippulaite :D
 
HYPSY 37v la 2.12.2020
SAAGA79 41v la 18.2.2021
SHIBALI 40v la 22.3.2021
FORESTER 42v
LATILA 39v la 12.5.2021
SARIAANA82 38v la 9.6.2021
OLIIVI3 35v la 28.6.2021
ALINNA86 34v la. 30.6.2021
KS_ 35v la. 30.6.2021
 
Hei @Mustalilja :)

Kuinka pitkällä raskaus on sinulla? ja kuinka oot voinut? :)
Oon nyt laskujen mukaan suunnilleen rv 6 + 2. Laskettu aika arviolta 7.7.2021.
Vointi on pääosin ollut hyvä, oireet vaihtelevat päivittäin. Väsyttää kovasti, töistä suoriudun ok, joskin ajatukset karkailevat herkästi muualle. Iltaisin väsyttää niin ettei oikein mitään jaksa tehdä, ja oonkin antanut itselle luvan lepäillä kun väsyttää. Menen tavallista aiemmin nukkumaan, yöllä herään 1-2 kertaa vessaan, jonka jälkeen nukahdan uudelleen saman tien. Aamuisin herään turhan aikaisin.
Etomista on vaihdellen, nyt taas enemmän. Makeat jutut eivät houkuttele, suolainen maistuu paremmin. Pitää vielä opetella tiheämpää syömistä kun ei oikein ruokahalua normaalisti.
Mielialat heittelee, herkistyn nyt paljon herkemmin kuin yleensä, viimeisin kun katsoin aamulla Tanhupallon ja presidentti Niinistön nenpäivä-videon. Myös olen herkistynyt Masterchef Australiaa katsoessa jne. Myös kiukut nousevat herkemmin.
Kaikkiaan ihan hyvä olo.
 
  • Tykkää
Reactions: Shibali ja An1z81
Oon nyt laskujen mukaan suunnilleen rv 6 + 2. Laskettu aika arviolta 7.7.2021.
Vointi on pääosin ollut hyvä, oireet vaihtelevat päivittäin. Väsyttää kovasti, töistä suoriudun ok, joskin ajatukset karkailevat herkästi muualle. Iltaisin väsyttää niin ettei oikein mitään jaksa tehdä, ja oonkin antanut itselle luvan lepäillä kun väsyttää. Menen tavallista aiemmin nukkumaan, yöllä herään 1-2 kertaa vessaan, jonka jälkeen nukahdan uudelleen saman tien. Aamuisin herään turhan aikaisin.
Etomista on vaihdellen, nyt taas enemmän. Makeat jutut eivät houkuttele, suolainen maistuu paremmin. Pitää vielä opetella tiheämpää syömistä kun ei oikein ruokahalua normaalisti.
Mielialat heittelee, herkistyn nyt paljon herkemmin kuin yleensä, viimeisin kun katsoin aamulla Tanhupallon ja presidentti Niinistön nenpäivä-videon. Myös olen herkistynyt Masterchef Australiaa katsoessa jne. Myös kiukut nousevat herkemmin.
Kaikkiaan ihan hyvä olo.
Kuulostaa niin tutulta! Tuo alkuraskauden väsymys on kyllä ihan uskomaton välillä. Itsekin nyt kolmena päivänä peräkkäin joutunut ottamaan päikkärit, kun en vaan jaksa olla hereillä.Taaperon takia jaksaa tsempata aamut jne. mut heti kun toinen menee päikkäreille, niin itsekin kaatuu sänkyyn. Töissä varmaan kans sama juttu että kun tekee vaan, niin se väsymys vähän unohtuu, ja kun pääsee kotiin, niin huomaa miten sitä onkaan poikki. Kovasti tsemppiä sulle, ja hyvä että annat itsellesi luvan levähtää aina kun siltä tuntuu. Se on todella tärkeää! :)

Me ollaankin sitten sun kanssa aika samoilla viikoilla :)
Ootko ehtinyt jo neuvolaa varata? Meinasitko varhaisultraa varata myös?
 
Kuulostaa niin tutulta! Tuo alkuraskauden väsymys on kyllä ihan uskomaton välillä. Itsekin nyt kolmena päivänä peräkkäin joutunut ottamaan päikkärit, kun en vaan jaksa olla hereillä.Taaperon takia jaksaa tsempata aamut jne. mut heti kun toinen menee päikkäreille, niin itsekin kaatuu sänkyyn. Töissä varmaan kans sama juttu että kun tekee vaan, niin se väsymys vähän unohtuu, ja kun pääsee kotiin, niin huomaa miten sitä onkaan poikki. Kovasti tsemppiä sulle, ja hyvä että annat itsellesi luvan levähtää aina kun siltä tuntuu. Se on todella tärkeää! :)

Me ollaankin sitten sun kanssa aika samoilla viikoilla :)
Ootko ehtinyt jo neuvolaa varata? Meinasitko varhaisultraa varata myös?
Mulla on varattu varhaisultra noin parin viikon päähän, ja eka kunnallinen neuvolakäynti joulukuun alussa :) Hankala malttaa odotella tuota ekaa ultraa.

En näin ekaa lasta odottaessa osaa edes kuvitella millaista on raskaanaolo taaperon kanssa, tsemppiä sinne :D
 
  • Tykkää
Reactions: An1z81
Ks_
Kappas vaan, olen kuvitellut olevani nuorempi kuin mitä olen. Oikea ikä 37 ja tässä listalle korjattuna.

HYPSY 37v la 2.12.2020
SAAGA79 41v la 18.2.2021
SHIBALI 40v la 22.3.2021
FORESTER 42v
LATILA 39v la 12.5.2021
SARIAANA82 38v la 9.6.2021
OLIIVI3 35v la 28.6.2021
ALINNA86 34v la. 30.6.2021
KS_ 37v la. 30.6.2021

Mitä ajattelette omasta iästänne ja raskaudesta? Esikoista odottavat, olisitteko toivoneet lasta jo selvästi nuorempana? Ne joilla on lapsia jo entuudestaan ja varsinkin jos aiemmista raskauksista on jo enempi aikaa, niin mikä on nyt toisin?

Minulla ei ole läheisiä ystäviä, jotka olisi saaneet lapsia parikymppisinä. Ystävät alkoi saada lapsia oikeastaan vähän yli 30 vuotiaina. Parikymppisenä olisin varmasti ollut ihan yhtälailla "hyvä äiti" jos elämä olisi kulkenut niin, että olisin saanut silloin lapsia. Silloin se ei kyllä mitenkään ollut ajankohtaista. Olisin toivonut, että olisin saanut lapsia jo vähän aiemmin, ehkä 30-35 vuotiaana. Sitä ei tapahtunut ja nyt olen todella onnellinen, että lapsi on viimein tulossa. Vaikka nyt on vasta ensimmäinen tulossa, niin elättelen ainakin nyt toivetta että josko tämän jälkeen vielä saisi toisen. Tuo on toki täysin ennenaikainen haave, mutta saahan sitä toivoa, eikö?
 
  • Tykkää
Reactions: An1z81
Kappas vaan, olen kuvitellut olevani nuorempi kuin mitä olen. Oikea ikä 37 ja tässä listalle korjattuna.

HYPSY 37v la 2.12.2020
SAAGA79 41v la 18.2.2021
SHIBALI 40v la 22.3.2021
FORESTER 42v
LATILA 39v la 12.5.2021
SARIAANA82 38v la 9.6.2021
OLIIVI3 35v la 28.6.2021
ALINNA86 34v la. 30.6.2021
KS_ 37v la. 30.6.2021

Mitä ajattelette omasta iästänne ja raskaudesta? Esikoista odottavat, olisitteko toivoneet lasta jo selvästi nuorempana? Ne joilla on lapsia jo entuudestaan ja varsinkin jos aiemmista raskauksista on jo enempi aikaa, niin mikä on nyt toisin?

Minulla ei ole läheisiä ystäviä, jotka olisi saaneet lapsia parikymppisinä. Ystävät alkoi saada lapsia oikeastaan vähän yli 30 vuotiaina. Parikymppisenä olisin varmasti ollut ihan yhtälailla "hyvä äiti" jos elämä olisi kulkenut niin, että olisin saanut silloin lapsia. Silloin se ei kyllä mitenkään ollut ajankohtaista. Olisin toivonut, että olisin saanut lapsia jo vähän aiemmin, ehkä 30-35 vuotiaana. Sitä ei tapahtunut ja nyt olen todella onnellinen, että lapsi on viimein tulossa. Vaikka nyt on vasta ensimmäinen tulossa, niin elättelen ainakin nyt toivetta että josko tämän jälkeen vielä saisi toisen. Tuo on toki täysin ennenaikainen haave, mutta saahan sitä toivoa, eikö?

No mä olin pitkään parisuhteessa, jossa lapsi ei ollut vaihtoehto. Ja kun pääsin siitä irti niin olin jo sopeutunut siihen etten tule koskaan saamaan lapsia. Ja kun tässä uudessa suhteessa jätin pillerit pois niin ajattelin että olen jo niin vanha että raskautuminen on äärimmäisen epätodennäköistä. Ja kas kummaa ☺ Mies ei missään vaiheessa luopunut toivosta, vaikka oltiinkin asia puhuttu selväksi siltäkin osin ettei lapsia ehkä tule.

Kaverit on joko tehneet lapsensa nuorempina tai ovat lapsettomia.
 
  • Tykkää
Reactions: Ks_
Mulla on varattu varhaisultra noin parin viikon päähän, ja eka kunnallinen neuvolakäynti joulukuun alussa Hankala malttaa odotella tuota ekaa ultraa.

En näin ekaa lasta odottaessa osaa edes kuvitella millaista on raskaanaolo taaperon kanssa, tsemppiä sinne
Juu se odottelu ekaan ultraan oli hermoja raastavaa ensimmäistä odottaessa, ja no meillä senkin takia kun kaks edellistä hoitoa oli mennyt pieleen, tai siis monta edellistä, mut kahdesta alkionsiirrosta ennen kun kunnolla tärppäs, niin tuli raskausoireita jne, mutta ei sitten jatkunutkaan onnellisesti.

Onneksi kaks viikkoa on aika lyhyt aika :) Eiköhän kaikki ole hyvin! <3

Mä varasin vaan neuvolakäynnin. Entiiä oisko mun pitänyt siinä saman puhelun aikana tiedustella varhaisultra mahdollisuutta, mutta ehkä mä ootan sinne neuvolaan mikä on 1.12 ja kyselen. Jos en pääse kunnalliselle, niin mennään yksityiselle. Kyllä se 3kk on liian pitkä aika odottaa ekaa ultraa!

Tässä tuon taaperon kanssa vielä jaksaa ihan hyvin, varsinkin kun hän nukkuu hyvin joka päivä noin 2h päikkärit, niin voi itsekin levähtää, ja mikä parasta, että mies tekee kotona töitä. Tehnyt koko korona ajan Maaliskuusta saakka, ja tekee vielä pitkään, eli on apuna kotona tarvittaessa aina :) Sovittiinkin aiemmin, että jos tuun raskaaksi ja voin huonosti yms. niin mies ottaa roolia enempi sit arkisinkin.
Sitten voi olla vähän haastetta enempi ku mun maha kasvaa, enkä enää oo niin sulavaliikkeinen :D Meidän poika on jo semmoset yli 16kg, niin kiva kun välillä heittäytyy lötköksi ja pitää kantaa ulkona tai pitkiä portaita ylös, hih. Toisaalta hän myös pitää mut kiireisenä, ja en niin ehdi oloja aina miettii, ja päivät menee nopeammin kuin ekassa raskaudessa. Suht helppo lapsi ainakin vielä :)

Nauti nyt vaan täysillä raskaudesta, ja just lepää paljon <3 Mulla kävi ainakin niin, että kun poika syntyi ja päästiin kotiin, niin en osannut enää levätä kunnolla, vaikka vauva nukkui päivällä monet päikkärit, niin itse en vaan osannut. Se vaikutti suuresti, kun poika oli kova syömään, että öisinkin välillä jopa tunnin välein heräs tissille. Siinä oli usko välillä koetuksella kun itse ei ehtinyt nukahtaa välissä oikeen ollenkaan, niin sitä kävi ylikierroksilla ja päivisin oli muutaman kuukauden ihan zombi :D
Oot ehkä kuullutkin erilaisia tarinoita muilta äideiltä, enkä halua pelotella, koska vauvat voi olla niin erilaisia. Mun ystävän vauva on ollut alusta asti tosi helppo. Nukkunut samantien 5h putkeen öisin ja kerran vain syönyt maitoa yössä, kun jotkut taas tarvii tissiä tai maitoa pullosta vähäväliä. Tulipas tekstiä, sori :D
Pikku puheripuli päällä kun kävin kahvilla heti aamusta kaverin kanssa, niin kofeiini toimii :p
 
Kappas vaan, olen kuvitellut olevani nuorempi kuin mitä olen. Oikea ikä 37 ja tässä listalle korjattuna.

HYPSY 37v la 2.12.2020
SAAGA79 41v la 18.2.2021
SHIBALI 40v la 22.3.2021
FORESTER 42v
LATILA 39v la 12.5.2021
SARIAANA82 38v la 9.6.2021
OLIIVI3 35v la 28.6.2021
ALINNA86 34v la. 30.6.2021
KS_ 37v la. 30.6.2021

Mitä ajattelette omasta iästänne ja raskaudesta? Esikoista odottavat, olisitteko toivoneet lasta jo selvästi nuorempana? Ne joilla on lapsia jo entuudestaan ja varsinkin jos aiemmista raskauksista on jo enempi aikaa, niin mikä on nyt toisin?

Minulla ei ole läheisiä ystäviä, jotka olisi saaneet lapsia parikymppisinä. Ystävät alkoi saada lapsia oikeastaan vähän yli 30 vuotiaina. Parikymppisenä olisin varmasti ollut ihan yhtälailla "hyvä äiti" jos elämä olisi kulkenut niin, että olisin saanut silloin lapsia. Silloin se ei kyllä mitenkään ollut ajankohtaista. Olisin toivonut, että olisin saanut lapsia jo vähän aiemmin, ehkä 30-35 vuotiaana. Sitä ei tapahtunut ja nyt olen todella onnellinen, että lapsi on viimein tulossa. Vaikka nyt on vasta ensimmäinen tulossa, niin elättelen ainakin nyt toivetta että josko tämän jälkeen vielä saisi toisen. Tuo on toki täysin ennenaikainen haave, mutta saahan sitä toivoa, eikö?
Minulla on pari ystävää, jotka ovat saaneet esikoisensa jo vähän päälle parikymppisenä, ja yksi nyt sitten sai vauvan tossa kesällä 13 vuoden tauon jälkeen 39 vuotiaana uuden miehen kanssa. Tämän ystävän kanssa silloin nuorempana sitten tuli muutaman vuoden tauko, kun meillä elämäntilanteet oli niin erilaisia. Mä elin huoletonta elämää muiden ystävien kanssa, ja tein paljon töitä. En olisi ollut valmis vielä äitiyteen, ja halusinkin aina odottaa hetkeä, että löydän rinnalleni vakaan ja luotettavan kumppanin, kenen kanssa perhettä voisi kuvitella.
Seurustellut olen kyllä lähes aina, ja tulin raskaaksi 24 vuotiaana silloiselle poikaystävälle, mutta tiesin etten hänen kanssa tule olemaan loppuelämää, niin yhteinen lapsi ei tuntunut hyvältä ja päädyin aborttiin. Se oli silloin oikea ratkaisu, enkä ole katunut.

Tapasin nykyisen kihlattuni vuonna 2010, ja sen vain tiesi silloin että hän se on. Elettiin muutama vuosi huoletonta elämää, matkusteltiin paljon ja tutustuttiin kunnolla toisiimme. Sitten aloimme puhumaan mahdollisesta perheestä. Jotkut ystävistämme alkoivat lisääntymään silloin päälle 3-kymppisinä sitten, ja mekin aloimme sitten yrittämään lasta. Oltiin noin 32- vuotiaita, ja yritystä alkoi olla takana jo kaksi vuotta, eikä mitään kuulunut, niin päätettiin lähteä tutkimuksiin koska olo alkoi olla aika turhautunut. Olimme siis 34.v kun alotimme lapsettomuushoidot. Mitään konkreettista vikaa ei löytynyt kummastakaan, mutta hoitoihin päästiin hyvin kuitenkin. Siinä sitten kokeiltiin kaikenlaista ja naistenklinikka tuli tutuksi. Eli äidiksi olisin halunnut jo paljon aiemmin, mutta ei se elämä aina sitten mee niinkuin on aatellut. Sen tajusi sitten vasta tosissaan, kun vaikka hoitoja tehtiin ja mun kierrot oli hyviä eikä mitään vikaa muka ollut, eikä siltikään tärpännyt, että ei se lasten saanti ole niin helppoa. Olo oli hyvin turhautunut. Ystävät lähellä pamahti paksuksi vähäväliä tosta vaan, ja itselle tuli jo jopa vähän viha omaa kroppaa kohtaan, että miksi ei toimi niikun pitäis. Katkeraksi en kuitenkaan suostunut, vaan joka kuukausi vuosi vuodelta jaksoimme yrittää ja toivoa parasta, kunnes se päivä vihdoin koitti 37-vuotiaana vappuna testiä tehdessä. Täytin sinä kesänä 38.v ja poika sitten pysyi masussa laskettuun päivään saakka hyvinvoivana, ja vihdoin syntyi Tammikuussa 2019 <3

Olen kokenut, että ehkä tämä oli tarkoitettu näin, ja olimme täysin valmiita vanhemmiksi sitten näin vanhempana. Tämän toisen lapsen saamiseen ei sitten niin paljoa aikaa olisi ollutkaan juuri iän takia, että on todella helpotus että tärppäsi näin nopeaa ja luomuna! Tuleva toki vähän jännittää oman jaksamisen kannalta, koska oma uni esim. on nyt paljon tärkeämpää kuin sillon nuorempana :D Mutta tästä selvitään yhdessä, ja kaikinpuolin aika rauhallinen mieli. Katsotaan sitten kun loppu lähenee :D

Semmonen tarina tuli sitten kerrottua :D
 
  • Tykkää
Reactions: Ks_
Kappas vaan, olen kuvitellut olevani nuorempi kuin mitä olen. Oikea ikä 37 ja tässä listalle korjattuna.

HYPSY 37v la 2.12.2020
SAAGA79 41v la 18.2.2021
SHIBALI 40v la 22.3.2021
FORESTER 42v
LATILA 39v la 12.5.2021
SARIAANA82 38v la 9.6.2021
OLIIVI3 35v la 28.6.2021
ALINNA86 34v la. 30.6.2021
KS_ 37v la. 30.6.2021

Mitä ajattelette omasta iästänne ja raskaudesta? Esikoista odottavat, olisitteko toivoneet lasta jo selvästi nuorempana? Ne joilla on lapsia jo entuudestaan ja varsinkin jos aiemmista raskauksista on jo enempi aikaa, niin mikä on nyt toisin?

Minulla ei ole läheisiä ystäviä, jotka olisi saaneet lapsia parikymppisinä. Ystävät alkoi saada lapsia oikeastaan vähän yli 30 vuotiaina. Parikymppisenä olisin varmasti ollut ihan yhtälailla "hyvä äiti" jos elämä olisi kulkenut niin, että olisin saanut silloin lapsia. Silloin se ei kyllä mitenkään ollut ajankohtaista. Olisin toivonut, että olisin saanut lapsia jo vähän aiemmin, ehkä 30-35 vuotiaana. Sitä ei tapahtunut ja nyt olen todella onnellinen, että lapsi on viimein tulossa. Vaikka nyt on vasta ensimmäinen tulossa, niin elättelen ainakin nyt toivetta että josko tämän jälkeen vielä saisi toisen. Tuo on toki täysin ennenaikainen haave, mutta saahan sitä toivoa, eikö?
Mulla on sellainen tilanne, että ekaa kertaa elämässäni on sellainen parisuhde, johon haluan lapsen. Raskauden alussa koin välillä itseni vanhaksi ensisynnyttäjäksi, mutta ajan mittaan olen ajatellut asian niin, että olen nyt varmasti sata kertaa parempi äiti kuin olisin ollut 15 vuotta sitten ja paljon on minua vanhempiakin äitejä. Ei se ikä onneksi mikään mittari ole. :) Toista lasta en kuitenkaan usko enää tämän jälkeen yrittäväni, on tämä odotus ollut sen verran rankkaa, etenkin henkisesti.

Monen kaverini lapset alkavat olla jo toisella kymmenellä, mutta ei se mitään, nythän he ovat pitkän ajan jälkeen todella innoissaan mun tulevasta vauvasta. :D
 
  • Tykkää
Reactions: Ks_ ja An1z81

Yhteistyössä