Hei,
Täällä ei yli nelikymppisten lapsettomien palstaa ole, niin mahtuisinko joukkoonne?
Olen ollut tuolla 40+ vauvakuumeisten puolella, mutta siellä on enemmistö luomuyrittäjiä, kun täällä tuntuu olevan enemmän hoidoissa olevia.
Omaa taustaa: olen 41 v. ja mies 40 v. Kummallakaan ei ole lasta entuudestaan, yhdessä ollaan oltu pari vuotta ja vuosi sitten alotettiin ekat hoidot. Tyydyin elämään lapsettomana jo edellisessä pitkässä suhteessa, jossa olin 13 vuotta, elämä ei vain mennyt oppikirjojen mukaan, eikä meillä tullut lasta, vaikka olisi saanut tulla. Nyt uuden rakkauden myötä haluaisimme lapsen ja kiirekin tässä alkaa olemaan iän vuoksi.
Hoitotaustana: Ollaan hoidossa yksityisellä klinikalla Kuopiossa. 3 inssiä negoja, eka ivf lyhyellä kaavalla helmikuussa. Punktiossa saatiin 6 munasolua, kaikki hedelmöittyi, mutta ne olivat laadultaan tosi heikkoja, joutuivat roskiin, paitsi tuo yksi solu joka siirrettiin. Hoito tuotti plussan, mutta meni kesken heti alkuviikoilla. Pakkaseen ei mennyt mitään. Mieli oli todalla pettynyt ja vihainen.
Tänään tuli postissa uusi hoitosuunnitelma ja reseptit toiseen ivf:iin. Mennään pitkällä kaavalla ja juhannusviikolla alotan menkkojen siirron ja seuraavasta vuodosta 3 vkoa alan Synarelan sumuttelun. Punktio suunnitteilla viikolle 33 (omasta toiveestani haluan sen ajottuvan lomaviikolle, ettei tarvi työaikana juosta ultrissa, sekin stressaa, kun klinikalle matkaakin 150 km) Olen taas aivan innoissani. Jos kuitenkin käy niin, että tämä toinenkaan ivf ei tuota hyvälaatusia munasoluja, mennään jossain vaiheessa luovutusmuniksien avulla eteenpäin, ensi vaan haalittava rahat kasaan.
Lapsettomuutta ja siihen liittyviä asioita ja seuraamuksia olen vuosikausia jo pohtinut. Jonkinlainen kipeä kohta siitä on kroppaan jäänyt, mutta kyllä sen kanssa on vaan elettävä. Ehkä eniten olen oppinut, että onnellisuus on paljon itsestä kiinni ja on monia tapoja mennä tässä elämässä eteenpäin.
Mutta vielä en anna periksi ja hoitoja käydään läpi. Myös senkin takia, etten ole tässä asiassa yksin, miehelläni on myös oikeus toivoa lasta. Jos mikään hoito ei meitä auta ja ikä on sitten jo lähempänä 50, niin sitten suuntaan kaiken hoivaamisviettini noihin eläimiin, mitä haalin varmaan lisääkin ympärilleni :heart:
Paljon voimia teille kaikille omiin tilanteisiinne :flower: