35+ Lapsettomat

Täältä H:gin kaupungin adopioneuvonnasta löytyi nuo Etelä-Afrikan kriteerit
http://www.hel.fi/wps/portal/Sosiaalivirasto/Artikkeli?WCM_GLOBAL_CONTEXT=/Sosv/fi/Palvelut+A-_/Muut+perheiden+palvelut/Adoptio/kv_adoptio/adoptio_etela-afrikka

Paas soittaen klinikalle, Kris. Siellä ei oikein tuo palvelu pelaa.

Mua on vaivannut suunnaton väsymys. Parin viikon kuluttua olisi aika uuden hoidon suunnitteluun.

 

Hiljaista tuntuu olevan, kaikki taitavat odotella seuraavia käänteitä tai nauttia keväästä..

Sinivatukka, reagointi on noissa tilanteissa aikas ymmärrettävää - ja tuttua. Kaikki anturit varuillaan ei oikein halua kuulla lääkärin epäröintiä tai ääneen ajattelua yllättävistä tilanteista. Sama tietysti tutkimusten suhteen, sitä toivoisi, että ne tehdään kunnolla. Itselle tulee monta kertaa mieleen, jossa lääkäri on myös laukaissut jotain, viimeisimpänä keskenmenon kohdalla epäilyn rypäleraskaudesta. Mies yrittää aina muistuttaa keskittymään olennaiseen eikä jokaisen tokaisuun. Vaan ei niin helppoa. Toisaalta esim. tämän keskenmenon hoidossa julkinen puoli hoiti homman huomattavasti omaa klinikkaa huolellisemmin tutkimuksista lopulliseen diagnoosiin ja seurantaan. Joten vaikka olisin aikaisemmin "vannonut" täysillä oman pätevän klinikkamme ja yksityisten hoitojen palveluun ja nopeuteen, kyllä niitä sammakoita on sattunut meille nimenomaan yksityisellä.

Toivottavasti siellä kuitenkin tilanne ja harmistus kääntyy nyt hyväksi saaliiksi ja onnistuneeksi siirroksi!

ON. Täällä vuoto alkoi lopulta kp 28 eli ajallaan, mutta ehkä ovulaatiosta enemmän kuin 14 päivän päästä. Nyt varailin ultra-ajan ja sitten alkaa piikitysten odottelu. Mielenkiinnolla odotan kyllä tulevaa. Jospas nyt! Kevätaurinko saa näköjään myös toiveikkaaksi

 

Vaahtis kiva kuulla, että homma etenee ja ennen kaikkea, että toiveikkuus herää! Paljon mukavampi edetä hoidoissa, kun on positiivinen mieli! =)

Sinivatukalle onnet huomiselle myös tähän pinoon! Voin vaan kuvitella nuo lekurikokemukset, kun päästellään jotain puolikkaita lauseita.. Melkein yhtä paha on täällä tapa, kun ei sanota mitään. Tuijotataan vaan ruutua ja mittaillaan. Kysymällä pitää kysyä kaikki täsmäkysymykset itse ja mitään ylimääräistä ei kyllä tipu. Kaipaan sitä aikaa, kun täällä kotipolilla oli lääkäri, joka koko ajan selkeästi kommentoi asioiden tilaa. Tykkään suoraviivaisesta ilmaisusta.

Täällä vielä haudotaan pari päivää. Huomenna pregnyl, to punktio ja pe siirto (toivottavasti!). Aamuisessa ultrassa muutama potentiaalinen. Ei mikään huippusatsi, mutta jos vaan pääsen siirtoon, niin olen taivaassa! Puhumattakaan, jos saisi jotain pakkaseen!

Kirkkaita kevätpäiviä toivotellen,
Sitris

 

Kerrotaan vielä täällä, että 13 punktioitiin nistä 10:ssä solu. Huomenna soitto hedelmöittymisistä ja to toivottavasti siirto.
Katselin edelliistä ja siilloin ollut 6+6 joista solu löytynyt 4+4 ja niistä 5 hedelmöittynyt.
Yksi siirretty ja 2 mennyt pakkaseen. Ei hajuakaan mihin 2 on kadonnut matkan varrella.
Nyt siis 9+4 ja solu 7+3 himppasen paremmalta näyttää tässä vaiheessa.

 

Moikka !
Onnea siirtoon pidän peukkuja seuraavat pari viikkoa !
:heart:
t.maariaa
p.s. meillä ensi viikolla punktio ja pitkä viljely sekä vielä mahdollinen alkion kuoren avaus.

 

Sinivatukalla hieno munismäärä! Peukut pystyssä, että hedelmöittyminen ja jakautuminen menisivät myös nappiin ja piinaviikot päättyisivät plussaan :heart:

Paljon onnea myös Sitronellan loppukiriin ja Maariaan hoitoon myös. Kunpa kaunis kevät saisi elimistönne aktiivisiksi ja tämä olisis se hoito, josta vauvan saisitte vuoden lopussa :hug:

t. Hilde

 

Nopeasti toivottelen kaikille ihania, aurinkoisia päiviä ja onnea ihan jokaisen hoitovaiheisiin!

On pitänyt kiirettä töiden ja muunkin elämän osalta. Hoidot ovat jäämässä nyt sivuosaan elämässäni, vaikka kuitenkin koko ajan jotain tapahtuu. PAS on viikon päästä perjantaina. En jaksa enää tuuletella, toivoa, enkä mitään muutakaan. En jaksanut enää edelliseenkään siirtoon kauheasti, mutta nyt alkaa olla jaksa ihan loppu. Kaksi ja puoli vuotta sitä toivomista ja pettymistä alkaa nyt riittämään.

Uusi lehti on alkanut kääntyä pikku hiljaa meidän molempien elämässä: Nyt on jotenkin vaan sellainen tunne, että nämä PASit katsotaan tässä "sivusilmällä" pois ja se oli sitten siinä. Meillä on viisi alkiota pakkasessa, joten ne vielä siirretään ja siinä oli meidän kolmas ja viimeinen hoito. Vielä kuukausi sitten oli mieli toinen ja olimme molemmat valmiita yrittämään vielä kolme hoitoa yksityisellä, ellei sitä ennen onnistuta. Mikä sitten on saanut mielen muuttumaan?

Lasta haluamme molemmat edelleen, mutta tämä tie alkaa ajoittain olla liian tuskainen etenkin minulle ja välillä tuntuu että olisi helpompaa hyväksyä tämä tilanne kuin jatkaa tätä pään seinään lyömistä, enkä sano tätä ollenkaan nyt katkeruuttani tai mitään muutakaan. Asia alkaa olla vain pistettä vaille valmis. Aion kuitenkin olla ja hengailla täällä vielä teidän kanssa loppuun saakka. Yhdessä teidänkin kanssa tämä ponnistus on aikanaan aloitettu ja niin myös haluan sen sitten myös loppuvan.

Kaikille voimahaleja ja tsemppiä: Olette kaikki todella vahvoja naisia ja olen ylpeä että saan olla yksi teistä! :heart:

 

Jäyhis, ymmärrän väsymisesi. :hug: Minulle on moni sanonut, että jotkut tulevat raskaaksi hoidot lopetettuaan. Olisi jopa melko yleistä? Mistä sitten johtuukaan. Olisiko hoidot jotenkin aktivoineet elimistöä vai mitä. Oikeasti en kyllä tunne ketään, jolle noin olisi käynyt. Eihän näistä asioista huudella. Teillä on ikää sen verran, että ehditte pitää pidemmänkin tuumaustauon tai unohtaa koko jutun vaikka joksikin vuodeksi ja palata astialle myöhemmin, jos siltä vielä tuntuu. Ratkaisunne katsella muita asioita välillä ja ottaa PASsit "kevyemmällä kädellä" kuulostaa hyvältä.

Meille suunnitellaan uutta hoitoa kevään lopulle. Kannattaa vielä yrittää, vaikka sitä dna:n pilkkoutumista siittiöissä on. Kierto on mulla yleensä lyhyt, eikä ovista vielä ollut ilmeisesti ollut, vaikka puolivälissä kiertoa olisi pitänyt jo olla. Kierto vaihtelee mulla 23:sta 30:een, yleensä 24-26. Lyhyt kierto taas voi vaikuttaa siihen, ettei ovista aina edes tule tai jos se tulee kierron kovin lopussa, raskaksi tulo ei onnistu. Johtuu hormonitason muutoksista, jos kuulin oikein. Meni vähän ohi. Nämä meillä saattaa selittää epäonnistumisia. Hoitojen alussa, kun tehtiin kk-kierron kartoitusta, ovis kyllä tuli.

Ensin lääkäri ehdotti pitkää kaavaa, kyseli sitten omia tuntemuksiani lyhyestä ja pitkästä. Suuria eroja ei minusta ollut. Lyhyt tuntui ehkä vähän helpommalta ja pitkässä kaavassa Synarelasta saattoi tulla mielialamuutoksia. Tosin muutkin asiat vakuttivat tuolloin ja elämä tuntui aika rankalta. Ehdotti sittenkin lyhyttä kaava. Arpapeliltä tämä tuntuu, vai onko näillä asioilla oikeasti merkitystä?

Odottelu rasittaa. Ikää on niin paljon, että jokainen viikko ja kuukausi ja kuukautiskierto lisää tuntuu lyijypuntilta pään päällä. Lääkäri yritti lohduttaa, ettei tilanne ole juurikaan muuttunut viime syksystä iän suhteen. Laiha lohtu.

 

Joopa joo, saatiin dna-testin tulos, joka oli vähän päälle 20, eli ei hyvä eikä huono, vaan jotain siltä väliltä..
alkaisi ilmeisesti vaikuttamaan siltä, että ongelma on kuitenkin todennäköisemmin minussa, ja ollaan jo harkittu seuraavana askeleena luovutettuja munasoluja.
Tehdään tässä odottaessa vielä varmaan ainakin yksi (jo kuudes!!!) hoito omilla soluilla..
Ajattelin jo seuraavaan kiertoon, niin ei mee sitten kesä pilalle piinistelymeiningeissä

 

Oi voi, täälläpä on ollut hiljaista... me odotellaan vielä dna-testin tuloksia. Lääkäri ei ole ollut paikalla ja mieskin on venyttänyt ja keksinyt kaikenmaailman tekosyitä, ettei ole ehtinyt muka soitella klinikalle.. plääh. Ärsyttääää!
Onko teille Electra tai vilhelmiina72 lääkäri suunnitellut miehelle mitään lääkitystä parantamaan laatua? Meille lääkäri mainitsi jostain mahdollisuudesta, riippuen nyt mitä testin tulos sitten näyttää.. Odottelu on aivan totta rasittavaa, aika kuluu ja ikää kertyy!! :headwall:

 

Kris, ei ole ollut puhetta mistään lääkityksestä miehelle. Mitähän se voisi olla? Mies popsii vitamiinejä B, C ja E ja sinkkiä, on lähes ilman alkoholia ja on lisännyt hedelmien syöntiä paljon. DNA:n pilkkoutumiseen voi jotenkin vaikuttaa elämäntavoilla, koska tupakointi ja alkoholinkäyttö sitä aiheuttavat, mutta eivät varmaan selitä kokonaan.

Miehelle on kova paikka kuulla, jos siitíöt ovat huonolaatuisia. Siksi varmaan lykkää asiasta kuulemista, siippasi. Toivottavasti kuulette hyviä uutisia. Meille se 35 oli hyvä uutinen, kun voidaan vielä jatkaa omilla soluilla, vaikka mahdollisuudet onnistua ovat aika huonot.

 

Tervehdys kaikille !

No en tiedä onko nyt uudet kujeet, sillä meillä keskiviikkona punktio ja se on jo 5.kerta. Ultrassa kävin perjantaina ja sieltä löytyi normi saalis. Vasemmalla puolella oli 8 solua ja oikealla vain 2. Koot oli 14 mm -10 mm sillä välillä. Toivottavasti ehtivät kehittyä keskiviikkoon mennessä saman kokoisiksi. Meille tehdään pitkä viljely, tästä syystä täytyy toivoa että jää yleensäkin jotain siirrettävää. :wave:
En muuten saanut VL:stä sitä kortisoni reseptiä, eivät kuulemma kirjoita siellä. Kun ei ole näyttöä siitä auttaako se ??
Anteeksi tämä omanapaisuus ! :flower:
T.maariaa

 

Tervehdys kaikille!

Jäyhis, omalla tavallaan hienoa, että olet/olette päässeet asian käsittelyssä tuohon vaiheeseen. Ehkä nämä henkiset päätökset suuntaan tai toiseen vapauttavat jotakin voimavaroja muuhun elämään. Ja eihän sitä koskaan tiedä, mitä se taas tuo tullessaan. Tsemppiä myös PAS:seihin!

Vilhelmiina, ilmeisesti tuo DNA-tulos oli nyt nimenomaan siittiöihin liittyvä pilkkoutumisasia, mistä muutkin ovat kirjoittaneet vai tutkittiinko sinusta jotakin tiettyä DNA:ta?

Maaria, erikoista ettet saanut reseptiä kun siitä ei toisaalta haittakaan ole. Hyvä esimerkki taas siitä, miten hurjasti käytännöt vaihtelevat. Tsemppia myös sinne keskiviikkoon!

Täällä mennään hyvillä vaihdevuosioireilla edelleen.. Piikityksen aloitus jää ensi viikkoon, joten hikoilua luvassa vielä ainakin viikon

 

Vaahtokarkki: sama dna-fragmentaatiotesti tosiaan oli meilläkin kyseessä.
Meistä katottiin samalla myös kromosomit, mutta niistä ei löytynyt selitystä..

Kris: ei meille ainakaan ole ollut mitään puhetta mistään lääkkeestä siittiöiden fragmentaatiota parantamaan. Lääkäri suositteli lähinnä vitamiineja: D ja E ja sinkki, sekä tietty tupakoinnin ja alkoholinkäytön lopettamista/vähentämistä.
Mikäköhän tuo lääke sitten oikein on??

 

:'( :'( :'( :'( :'( ultrassa loytyi vaavi joka lopettanut kasvunsa n. vkoilla 5 tai 6. Ei syketta. Torstaina tayssiin laakkeelliseen tyhjennykseen. Ma en jaksa... Sattuu... Miehenkin puolesta tuntuu niin pahalle...

"Keinu kukka.
Uinu kukka."

 

:hug: Lohtuhalaukset sarina13, vaikei ne varmastikaan yhtään oloasi helpota. :heart:

 

Ei saatu vielä tänäänkään vastausta dna-testistä, josko huomenna paremmalla onnella...

 

Voi Sarina kuinka pahoillani olenkaan puolestanne. :hug: Niin elävästi mielessä nuo omat samat sanat ja kokemus tammikuulta.

Sanoilla on vaikea tuoda lohtua, mutta voimia tulevaan, voimia tyhjennykseen. Toivottavasti kaikki menee hyvin ja pääset edes fyysisesti toipumaan. Miehen suru on välillä niin erilaista, että se meinaa jäädä taustalle. Itse koin niin. Pitäkää hyvää huolta toisistanne.

 

Sarina, olen tosi pahoillani miten teillekin kävi :hug:
Meillä oli vastaava tilanne rv. 9 tammikuussa kuten Vaahtokarkilla. Surkaa kunnolla ja hankkikaa keskusteluapua jos tarvitsette, että pääsette asian niskan päälle. Minä nyt totean tarvitsevani jotain ulkopuolista tukea, viikottain asia itkettää edelleen - meillä ikä tekee sen, että saattoi olla viimeinen mahdollisuus... ja kai se tässä tekee asian niin vaikeaksi. Toivottavasti tyhjennys menee helposti. Kätilöopistolla tarjottiin kotiin lähtöä heti kun vuoto alkoi, mutta kivut, huimaus ja yökötys olivat aikamoiset muutama tunti sen jälkeen - onneksi jäin sairaalaan. Älä sinäkään lähde kotiin, ennen kuin kunnon niagara alkaa - siihen kivutkin voivat loppua. Voimia sinulle ja miehellesi :heart:

Kuinka monen epäonnistumisen jälkeen sperman dna-testiä on miehillenne määrätty?

Kaikille tsemppiä!
Hilde

 

Sarinalle lohtuhalaus!!
Itsekin olen tuon valitettavasti kokenut, kauan odotettu plussa (neljännestä hoidosta) meni kesken rv 6.. Valitettavan yleistä näyttää olevan.
Jotenkin siitä jäi sellainen kammo päälle, että varmaan olen melko kauhuissani jos jossain vaiheessa vielä plussan saa.. Toisaalta huvittaa jotkut ns. "normaalit" ihmiset, jotka ei näitä hoitoja ole läpikäyneet, jotka jo heti plussan saatuaan alkaa suunnitella lastenhuoneen sisustusta ja ostelemaan vauvalle kaikenlaista. Voi kun sitä joskus pystyisi olemaan niin huoleton ja onnellinen, mutta tämä kaikki kauheus on jo tehnyt tehtävänsä, ja sitä on muuttunut aika pessimistiseksi ja kyyniseksi...
Hillevi: meille siittiöiden dna-fragmentaatiotesti tehtiin viidennen epäonnistuneen hoidon jälkeen. Toisaalta kyseistä testiä ei ole ollut aiemmin suomessa käytössä, joten en tiedä olisiko tehty aiemmin, jos olisi ollut??

 

Sarina kuinka surullista kerrottavaa sinulla. Olen todella pahoillani. Mitkään sanat eivät varmasti lohduta, mutta voimia toivon teille molemmille! :hug:

Jäyhis ymmärrän niin tuon tuntemuksen, että nyt tää saa jo riittää. Koen myös, että en voi loppuelämäkseni tämän asian kanssa jäädä junnaamaan ja olin jo päättänyt, että tämä on se viimeinen yritys. Toiveita ei juuri ollut kahden flopin jälkeen. Nyt sitä on sitten vähän hämillään (positiivisesti), kun saatiinkin soluja peräti 9 ja kaikki hedelmöittyivät. Pitää asennoitua uudestaan.

maariaa jännitävät ajat siulla käsillä! d =) b että huomenna saatte hyvän saaliin, kaikki sujuu hyvin ja pääsette siirtoon. Onnea matkaan!

Vaahtikselle tsemppiä vaihtarifiiliksiin! Kohta alkaa tositoimet.

vilhelmiina onnea tulevaan hoitoon! Ihailen tuota taistelumeininkiä pettymyksistä ja kovista kokemuksista huolimatta. Minkäköhän mittaiset jonot on luovutettujen solujen hoitoon?

Hilleville luja :hug: myös. Suru ei varmaan koskaan haihdu, mutta muuttaa ajan kanssa muotoaan. Kokemusta miulla ei ole, mutta näin haluan uskoa. Keskusteluapua kannattaa varmaan hakea. Itse olen sen kokenut hyödylliseksi, vaikka noin syvällä lapsettomuustaipaleellani en surussa ole käynyt kuin sinä ja moni muu tässä ketjussa. Voimia!

Mitä tuumaatte, kun pari ystävääni ovat tarjoutuneet tarvittaessa luovuttamaan soluja? Onko se edes mahdollista, siis luovuttaa tutulle? Olen ikionnellinen, kun miulla on tälläisiä ystäviä. En ole vielä kuitenkaan uskaltanut lähteä pohtimaan mitä tuo oikeasti merkitsisi. Äitiyttä se ei varmasti vähennä. Olisin täysin valmis rakastamaan adoptio- tai sijaislastakin. Lähinnä olen huolissani, että miltä ystävistäni tuntuisi, kun lapsi olisi biologisesti puoliksi heidän. Entä miehestäni. Ja entä lapsen mietteet sitten vanhempana? Jaa-a. Onhan tuota tullut näköjään jo pikkuisen pähkättyä.

(.) Peräti pp 4. Ei tuntemuksia, eikä suurempaa piinailua - vielä. En oikein uskalla heittäytyä mihinkään hurmokseen, vaikka hormonihoito toikin niin ihanan positiivisen yllätyksen. Harmittaa pikkuisen, kun vieläkään en tiedä kolmen hoitokerran jälkeen, että jakautuuko meidän pikkuiset vai ei. Taas siirrettiin hedelmöittynyt solu. Pakastusta kuulema kestävät paremmin heti hedelmöittymisen jälkeen kuin jo jakautuneena. Ihan arvoitusta sitten, miten käy, kun pakkasta aletaan sulattamaan.

 

Surkeeta, Sarina :hug: Itketti, kun kävin päivällä lukemassa kuulumisiasi. En tiedä, mitä sulla on edessä, mutta Hillevin neuvot kuulostaa varteenotettavilta. Hiltsulla on ollut niin surullista myös.

Hillevi, meillä kaksi epäonnistunutta hoitoa, ei plussia 2 päivän ikäisistä alkioista ja tokalla kerralla hyytyivät, kun yritettiin kasvattaa pidempään. Tuli tuo testi mahdolliseksi, joten odotettiin sitä ennen kuin alettiin suunnitella seuraavaa.

Miehellä on kova matkustushalu ja hän taitaa joutua perumaan yhden reissunsa tulevan hoidon takia. Mua harmittaa, jos hoito siirtyisi taas, mutta harmittaa myös, kun joudun olemaan hirviö, joka estää miestä matkustamasta.

 

Kiitos kaikista virtuaalihalauksista ja lämpimistä sanoistanne, vastahalit täältä :hug:
Ja Sarina, vielä haluan sanoa, että siihen lääkeelliseen tyhjennykseen ei edes melkein kuole - se on kuitenkin nopeasti ohi ja ystävällisempi kohdun limakalvolle. Ja kipulääkkeet auttavat tehokkaasti.

Sitronella paljon plussatuulia masukillesi! :heart:
Ja ihania ystäviä sinulla! Suosittelisin ristiinluovutusta, siinä sinun ystäväsi luovuttavat munasolut klinikalle ja sinä saat jonkun sinulle vieraan luovuttajan munasolut - ilman jonotusaikaa. Silloin ei tarvitse pohtia, miten mahdolliseen lapseen suhtaudutaan. Minäkin kyselin kavereiltani munasoluja viime kesänä, mutta sopivan ikäisillä ei ollut sellaista tilannetta omassa elämässä (mm. lapsitoiveita itsellään). Selkeästi tämä ristiinluovutus kuitenkin oli helpoin ajatus teoriassa heidän hyväksyä. Muutenkin kannattaa kannaustaa ystäviä munasoluluovutukseen, ikäraja on 35v ja lahjasoluhoitoihin on monella klinikalla kahdenkin vuoden jono, koska ei ole luovuttajia..

Kannattaisikohan meidän sitten maksaa tuota sperman dna-testiä, kun plussa kesti 7 viikkoa ja 9 lahjamunasolusta 7 hedelmöittyi. No, mietitään sitten, jos ei pakkasukoista (3 kpl) saada uutta plussaa.

Aurinkoista kevätpäivää kaikille!
Hillevi

 

Heippa kaikille !

Ensiksi Sarinalle ISO hali, koita jaksaa :hug: ! Itsellä ei ole kokemusta keskenmenosta, mutta kohdunulkoisesta raskaudesta kyllä.

Tänään punktio 10 solua saatiin, huomenna täytyy soittaa miten ovat hedelmöittyneet ja milloin siirto. Pitkään viljelyyn tähdätään :flower:
Toivottavasti jäisi jotakin pakkaseenkin, mutta täytyy edetä päivä kerrallaan.
Jaksamista kaikille !!
:heart:
t.maariaa

 

:hug: Sarinalle ja Hilleville. Meitä saman kokeneita on tässä pinossa ihan liikaa :'(

Me saimme tänään DNA-fragmentaatiotestin tulokset: selvästi poikkeava. Lääkärin mukaan se todennäköisesti selittää meidän keskenmenot (2) ja jo ennen siirtoa kuolleet alkiot (n. 40). Muissa testeissä siittiöt ovat olleet hyvälaatuisia, joten tulos oli melkoinen järkytys. Nyt mietitään yritetäänkö vielä omilla soluilla (onnistumisen mahdollisuus n. 10 %) vai siirrytäänkö lahjasiittiöihin. Onko muita, jotka miettivät lahjoitettuja siittiöitä? Pöllöllä on ihan pöllähtänyt olo

Pöllö