35+ Lapsettomat
- Viestiketjun aloittaja Tikru70
- Ensimmäinen viesti
Voi Hoppis :hug:
Toi on kyllä kaikkein julminta. Ensin annetaan, ja sitten otetaan pois. Voimia teille molemmille.
Täällä pistellään täyttä häkää ja sumuannos puolitettiin. Maanantaina eka verikoe.
Toi on kyllä kaikkein julminta. Ensin annetaan, ja sitten otetaan pois. Voimia teille molemmille.
Täällä pistellään täyttä häkää ja sumuannos puolitettiin. Maanantaina eka verikoe.
Hoppis, kovasti lohtuhalauksia täältä. :hug: Mä olen kokenut tuon kaiken mitä sä nyt. Kauan kaivattu plussa raskaustestissä, suunnaton ilo, kaikki haaveet ja unelmat, sitten keskenmeno raskausviikolla 10, kaksi lääkkeellistä tyhjennystä ja kaavinta. En aijo valehdella, että pääset siitä helposti yli. Ei, tuota päivää ei unohda koskaan, jos on ensin kokenut vuosien lapsettomuuden tuskan. Se sattuu ja lujaa. Ensimmäinen kuukausi on pahin, se aamulla herääminen siihen ajatukseen, että kohtu on tyhjä. Mutta, usko mua, sä selvitä tuosta kyllä yli! Ensin on vain mentävä kivun lävitse. Ota se niin, että pystyt tulemaan raskaaksi ja se lupaa useimmiten hyvää tulevia hoitoja ajatellen. Nyt on tärkeintä, että sä annat kaikkien niiden tunteiden vapaasti tulla ulos, mitkä herää. Suru, kiukku, katkeruus, epätoivo. Tärkeää on myös puhua läheisillesi tai vain olla heidän lähellään. Jossakin vaiheessa ne tunteet laimenee ja jää vain yhdeksi mustaksi raidaksi sun elämän räsymattoon. Tulee aika, että tämän muisteleminen ei enää satu niin paljoa. Sulla on vielä mahdollisuus tulla äidiksi. Ja sitten osaat arvostaa sitä vieläkin enemmän. En tiedä miksi joidenkin tarvitsee käydä tämä kaikki vaikeimman kautta läpi. Toivon sen vielä jonakin päivänä selviävän, kun sä pidät omaa pienokaistasi sylissä. Paljon jaksamista!
Voi Hoppis, olen niin kovin pahoillani :'(
ON: pyytäisin vähän neuvoja liittyen PASiin. Meille olis semmoinen mahdollisesti suunnitteilla, jos nyt siihen ylipäätään uskallan lähteä. :| Meillä on lisäksi vähän kysymysmerkillä se, suostuuko nykyisen asuinkuntamme sairaanhoitopiiri antamaan maksusuitoumuksen KYSiin jossa meillä nuo kaksi alkiota olisi pakkasessa. Vaihdoimme vuoden alusta paikkakuntaa isompaan sairaanhoitopiiriin, jossa itsessään noita hoitoja tehdään. Meidän hoidot aloitettiin KYSissä silloisen asuinpaikkamme maksusitoumuksella. Ainakin tähän mennessä kun olen asiaa selvitellyt, on kovin nihkeätä ollut tuo suhtautuminen. Olisi toisaalta typerää jättää nuo jo olemassa olevat alkiot käyttämättä ja sen sijaan aloittaa koko show alusta, luulisi sen tulevan kalliimmaksi.
Mitä tarkoitetaan lääkkeellisellä tai lääkkeettömällä PASilla? Miten nämä eroavat toisistaan ja onko niissä eroja onnistumisen suhteen? Sen verran olen ymmärtänyt että PASissa pitää tikuttaa ovulaatiota ja kun se tulee niin siitä 3pv:n päästä on siirto...? Mutta entäs jos ei siinä kuussa ovuloi? Entä miten on noiden pakastealkioiden sulatuksen kanssa, missä vaiheessa niitä lähdetään sulattelemaan?
Etukäteen jo neuvoista kiittäen Rebec
ON: pyytäisin vähän neuvoja liittyen PASiin. Meille olis semmoinen mahdollisesti suunnitteilla, jos nyt siihen ylipäätään uskallan lähteä. :| Meillä on lisäksi vähän kysymysmerkillä se, suostuuko nykyisen asuinkuntamme sairaanhoitopiiri antamaan maksusuitoumuksen KYSiin jossa meillä nuo kaksi alkiota olisi pakkasessa. Vaihdoimme vuoden alusta paikkakuntaa isompaan sairaanhoitopiiriin, jossa itsessään noita hoitoja tehdään. Meidän hoidot aloitettiin KYSissä silloisen asuinpaikkamme maksusitoumuksella. Ainakin tähän mennessä kun olen asiaa selvitellyt, on kovin nihkeätä ollut tuo suhtautuminen. Olisi toisaalta typerää jättää nuo jo olemassa olevat alkiot käyttämättä ja sen sijaan aloittaa koko show alusta, luulisi sen tulevan kalliimmaksi.
Mitä tarkoitetaan lääkkeellisellä tai lääkkeettömällä PASilla? Miten nämä eroavat toisistaan ja onko niissä eroja onnistumisen suhteen? Sen verran olen ymmärtänyt että PASissa pitää tikuttaa ovulaatiota ja kun se tulee niin siitä 3pv:n päästä on siirto...? Mutta entäs jos ei siinä kuussa ovuloi? Entä miten on noiden pakastealkioiden sulatuksen kanssa, missä vaiheessa niitä lähdetään sulattelemaan?
Etukäteen jo neuvoista kiittäen Rebec
Mulle tehtiin lääkkeetön PAS.
KP 11 kävin LKS:ssa ultrassa, jossa neuvottiin milloin aloitan ovulaatiotestien tekemisen. Kun testi näytti plussaa, soitin heti OYS:an ja tuolloin päätettiin alkionsiirtopäivä.
Pakastealkio sulatetaan siirtoa edeltävänä päivänä ja heti siirtopäivän aamuna sairaalasta soitetaan ja ilmoitetaan, jos alkio ei ole selviytynyt sulatuksesta.
Siirtoa seuraavana päivänä aloitetaan Lugesteron-lääkitys.
Mulla loppui kuukautiset eilen. Ihan normaalit minusta olivat.
Asia joka minua askarruttaa on se, että minulla on edelleenkin kuukautiskipuja muistuttavaa vihlontaa alavatsassa ja alaselässä.
Yleensä kuukautiskivut ovat loppuneet jo toisena kunnon vuotopäivänä (vuoto 5 pv). Endokohan siellä jatkaa tuhojensa tekoa vai mistä mahtaa olla kysymys?
Voisinko olla raskaana, vaikka kuukautiset tulivat ja testi näyttikin negaa 2 viikkoa siirrosta?
Olen kuullut että joku olisi plussannut jopa 2 viikkoa kuukautisten loputtuakin, kun sitä ennen testit ovat näyttäneet negaa. Kaikillahan tuo raskaushormoni ei nouse heti?
Toiveajatteluako? Päätin kuitenkin tehdä vielä huomenaamulla testin.
Asia joka minua askarruttaa on se, että minulla on edelleenkin kuukautiskipuja muistuttavaa vihlontaa alavatsassa ja alaselässä.
Yleensä kuukautiskivut ovat loppuneet jo toisena kunnon vuotopäivänä (vuoto 5 pv). Endokohan siellä jatkaa tuhojensa tekoa vai mistä mahtaa olla kysymys?
Voisinko olla raskaana, vaikka kuukautiset tulivat ja testi näyttikin negaa 2 viikkoa siirrosta?
Olen kuullut että joku olisi plussannut jopa 2 viikkoa kuukautisten loputtuakin, kun sitä ennen testit ovat näyttäneet negaa. Kaikillahan tuo raskaushormoni ei nouse heti?
Toiveajatteluako? Päätin kuitenkin tehdä vielä huomenaamulla testin.
Voi Hoppis kuinka surullisia uutisia! :'( Tää on kyllä niin väärin. Voin vain kuvitella, kuinka paljon tuollainen satuu... Paljon voimia sinulle! :hug:
Sintu aika epätodennäköistähän tuo on, että olisit raskaana, kun kerran vuodotkin alkoivat. Toki onhan joillakin ollut kuukautisvuodot ja sitten kuitenkin olleet raskaana. Tiedän tunteen, että sitä yrittää loppuun asti pitä toivoa yllä...
Sintu aika epätodennäköistähän tuo on, että olisit raskaana, kun kerran vuodotkin alkoivat. Toki onhan joillakin ollut kuukautisvuodot ja sitten kuitenkin olleet raskaana. Tiedän tunteen, että sitä yrittää loppuun asti pitä toivoa yllä...
Ei todellakaan millään haluaisi uskoa sitä että taas hoito epäonnistui...
Nyt se on kuitenkin viimein uskottava kun testi näytti tänä aamuna negatiivista.
Meillä tuo viimeinen, tuleva IVF-hoito voi olla myös viimeinen mahdollisuus tulla raskaaksi, koska oikeassa munasarjassani (vasen on poistettu) on enää vähän toimivaa munasarjakudosta jäljellä.
Olemme mieheni kanssa tulleet siihen päätökseen että käytämme tämän viimeisen mahdollisuutemme Väestöliitossa. Olemme kuulleet niin paljon hyvää heistä ja moni todellakin on tullut raskaaksi vasta yksityisellä eikä kunnallisessa.
Emme ota sitä riskiä että OYS:ssa taas kokisimme pettymyksen, vaan otamme nyt ns. viimeisen oljenkorren käyttöön. Mikäänhän ei estä kokeilemasta toista hoitoja antavaa klinikkaa?
Tuolla viimeisellä oljenkorrella todellakin tarkoitan sitä, että meillä ei ole aikaa enää yrittää yksityisellä, jos nyt 3. IVF tehtäisiinkin OYS:ssa epäonnistuen. Oikeassa munasarjassani on 13.12.10 todettu ultrassa 3,7 cm kokoinen endometriooma ja sehän kasvaa koko ajan tuhoten lopulta koko munasarjan toiminnan.
Pelko siitä, että kuinka pian munasarjani lakkaa toimimasta, sai meidät tekemään päätöksen että tuo viimeinen IVF tehdään Väestöliitossa. En yhtään väheksy OYS:n hoitoja, mutta ei voi olla väärin ottaa hoitoja muuallakin ja kokeilla tuuriaan siellä. Toivottavasti meille 3. kerta todensanoo, koska se voi todellakin olla viimeinen...
Voi ei Hoppis, itkut 
. Täältäkin lähtee sinulle halaus. Ei voi kuin arvailla miltä tuollainen painajainen voi tuntua....
. Täältäkin lähtee sinulle halaus. Ei voi kuin arvailla miltä tuollainen painajainen voi tuntua....Jaksamisia ja voima :hug: sinulle.
Lyhyesti omaa.
Kävin tänään kontrolliultrassa ensi maanantain/tiistain keruuta varten. Oikealla puolella 5, akselilla 10-14mm ja vasemmalla (joka kertaalleen syksyllä sai tuomion "ei täällä mitään enää ole") peräti 7, joista 2*13 ja loput 12mm. Limis 11 mm ja kuulemma hyvältä näyttää.
Pari iltaa on juilinut niin pahasti tuolta vasemmalta, ettei edes kytkintä ole pystynyt autossa kunnolla vaihtamaan. Pelkäsin jo pahinta ja olen tankannut nestettä ihan hurjana. Kaikki kuitenkin ok, ja perjantaina päätetään, milloin punktio on. Huh helpotusta, että ainakin tämä vaihe menee nyt putkeen.
Valitettavasti muuten on mieli maassa. Törmäsin polilla yllättäin vanhaan (lapsettomaan) ystävääni, jonka kanssa ei viime aikoina olla oltu jutuissa. Oli menossa selvittämään kohdustaan löytyneitä epämääräisyyksiä. Pillitettiin siinä sitten päin yhteen hetki omia kohtaloitamme, mutta jollain hassulla tavalla tunsin itseni kuitenkin onnekkaammaksi?
Kävin tänään kontrolliultrassa ensi maanantain/tiistain keruuta varten. Oikealla puolella 5, akselilla 10-14mm ja vasemmalla (joka kertaalleen syksyllä sai tuomion "ei täällä mitään enää ole") peräti 7, joista 2*13 ja loput 12mm. Limis 11 mm ja kuulemma hyvältä näyttää.
Pari iltaa on juilinut niin pahasti tuolta vasemmalta, ettei edes kytkintä ole pystynyt autossa kunnolla vaihtamaan. Pelkäsin jo pahinta ja olen tankannut nestettä ihan hurjana. Kaikki kuitenkin ok, ja perjantaina päätetään, milloin punktio on. Huh helpotusta, että ainakin tämä vaihe menee nyt putkeen.
Valitettavasti muuten on mieli maassa. Törmäsin polilla yllättäin vanhaan (lapsettomaan) ystävääni, jonka kanssa ei viime aikoina olla oltu jutuissa. Oli menossa selvittämään kohdustaan löytyneitä epämääräisyyksiä. Pillitettiin siinä sitten päin yhteen hetki omia kohtaloitamme, mutta jollain hassulla tavalla tunsin itseni kuitenkin onnekkaammaksi?
´Hei kaikille!
Olin täällä keskusteluissa vähän mukana viime maaliskuussa. Takana oli 4 vuotta ja 3 epäonnistunutta hoitoa ja varsinkin viimeinen meni aivan pieleen eli ei siis mitään toivoa.. Päätimme mieheni kanssa silloin lopettaa hoidot ja siirtyä eteenpäin elämässä..
Mutta elämä jaksaa yllättää eli tällä hetkellä odottelen kotona lapsemme syntymään, laskettu aika noin viikon kuluttua Pienokaisemme tuli siis täysin yllätyksenä ja luomuna.. Eli jo toukokuussa testi näytti plussaa..
Haluankin nyt kiittää teitä tuesta tuona aikana ja muistuttaa että aina on toivoa.. Meillä oli varmaan niin kovat paineet ja sitten kun luovuimme ajatuksesta, kävi näin.. Enkä ole ensimmäinen, jolle on käynyt näin..
Eli muuta kuin tsemppiä kaikille, tämä on vaikea tie... Toivon kaikille näitä yllätyksiä !
Olin täällä keskusteluissa vähän mukana viime maaliskuussa. Takana oli 4 vuotta ja 3 epäonnistunutta hoitoa ja varsinkin viimeinen meni aivan pieleen eli ei siis mitään toivoa.. Päätimme mieheni kanssa silloin lopettaa hoidot ja siirtyä eteenpäin elämässä..
Mutta elämä jaksaa yllättää eli tällä hetkellä odottelen kotona lapsemme syntymään, laskettu aika noin viikon kuluttua
Pienokaisemme tuli siis täysin yllätyksenä ja luomuna.. Eli jo toukokuussa testi näytti plussaa..Haluankin nyt kiittää teitä tuesta tuona aikana ja muistuttaa että aina on toivoa.. Meillä oli varmaan niin kovat paineet ja sitten kun luovuimme ajatuksesta, kävi näin.. Enkä ole ensimmäinen, jolle on käynyt näin..
Eli muuta kuin tsemppiä kaikille, tämä on vaikea tie... Toivon kaikille näitä yllätyksiä !
Hei xaara ihana kuulla sinun onnistumisestasi ja vieläpä ihan luomuna =)
Voi kunpa noin olisi käynyt itsellekin kun aikoinaan silloiset hoidot lopetimme. Mutta eihän se niin kaikilla mene.
Juuri nyt on omalla kohdalla niin mustaa niin mustaa ettei mitään rajaa :'( Pakko oli tulla tänne vähän avautumaan :ashamed:
Sain taas kerran kuulla lähipiiristä yhden raskausuutisen. Eräs sukulainen, joka kovaan ääneen oli kailottanut ettei lapsia tule tekemään, tuli sitten raskaaksi ensimmäisestä kierrosta pillereiden poisjättämisen jälkeen... Että niin. Näitä tarinoita näihin vuosiin kyllä riittää. Ja luulisi että niihin olisi jo turtunut, mutta ei, ihan yhtä hirveältä se tuntuu näemmä edelleen. Minulla tosin oli jo tuossa semmoinenkin aika jolloin en enää jaksanut näistä raskausuutisista välittää, mutta nyt kun aloitimme itse hoidot uudestaan, ja ne eivät ole tuottaneet tulosta, niin todella pahalta tuntuu. Meillä on nyt vielä semmoinen tilanne että hoitojen jatkaminen viivästyy entisestään vaihdettuamme sairaanhoitopiiriä. Uusi shp vaatii välttämättä meiltä yhden käynnin heidän lääkärillään, vaikka itse hoito toteutetaan entisen sairaanhoitopiirin alueella. Tämä kuulemma siksi että heidän lääkärin täytyy nähdä kenelle maksusitoumuksen myöntävät. Siis hohhoijaa... |O
Voi kunpa noin olisi käynyt itsellekin kun aikoinaan silloiset hoidot lopetimme. Mutta eihän se niin kaikilla mene.
Juuri nyt on omalla kohdalla niin mustaa niin mustaa ettei mitään rajaa :'( Pakko oli tulla tänne vähän avautumaan :ashamed:
Sain taas kerran kuulla lähipiiristä yhden raskausuutisen. Eräs sukulainen, joka kovaan ääneen oli kailottanut ettei lapsia tule tekemään, tuli sitten raskaaksi ensimmäisestä kierrosta pillereiden poisjättämisen jälkeen... Että niin. Näitä tarinoita näihin vuosiin kyllä riittää. Ja luulisi että niihin olisi jo turtunut, mutta ei, ihan yhtä hirveältä se tuntuu näemmä edelleen. Minulla tosin oli jo tuossa semmoinenkin aika jolloin en enää jaksanut näistä raskausuutisista välittää, mutta nyt kun aloitimme itse hoidot uudestaan, ja ne eivät ole tuottaneet tulosta, niin todella pahalta tuntuu.
Meillä on nyt vielä semmoinen tilanne että hoitojen jatkaminen viivästyy entisestään vaihdettuamme sairaanhoitopiiriä. Uusi shp vaatii välttämättä meiltä yhden käynnin heidän lääkärillään, vaikka itse hoito toteutetaan entisen sairaanhoitopiirin alueella. Tämä kuulemma siksi että heidän lääkärin täytyy nähdä kenelle maksusitoumuksen myöntävät. Siis hohhoijaa... |OOnpas tämä ketju hiljentynyt.. Missä vaiheessa hommat etenee itse kullakin? Onko piinailijoita tai testailijoita nyt alkuvuoteen?
täällä odotellaan vaan reseptejä ja mennään luomukierrolla. Näillä näkymin Ivf lääkitykset alkaa loppukuusta, kun menkat alkaa ja punktio ja siirto olisi ehkä viikolla 6 jos kaikki menee suunnitelmien mukaan. tosin onhan tässä vielä luomuihmeellekin mahdollisuus
Uudet terveellisemmät elämäntavat omaksuttu vuoden alkajaiseksi eli kuntokuuri (sali, lenkkeily ja jooga) ja vhh elämä on jatkunut "jo" 2 viikkoa ja olo parempi lomien ylensyönnin ja makoilun jälkeen.
Voimia kaikille!
täällä odotellaan vaan reseptejä ja mennään luomukierrolla. Näillä näkymin Ivf lääkitykset alkaa loppukuusta, kun menkat alkaa ja punktio ja siirto olisi ehkä viikolla 6 jos kaikki menee suunnitelmien mukaan. tosin onhan tässä vielä luomuihmeellekin mahdollisuus
Uudet terveellisemmät elämäntavat omaksuttu vuoden alkajaiseksi eli kuntokuuri (sali, lenkkeily ja jooga) ja vhh elämä on jatkunut "jo" 2 viikkoa ja olo parempi lomien ylensyönnin ja makoilun jälkeen.
Voimia kaikille!
Hoppis, olen niin pahoillani. Sanat on loppu, mutta voimia :hug:
Myy, tsemppiä uuteen terveempään elämään! Kyllä kaksi viikkoa on jo hyvä alku
Rebec, kyllä se varmasti kouraiseekin, ja syvältä. Miten se onkin niin vaikeeta ja kipeää...
Itse täällä pohdin kovasti kuinka tukea parhaiten ystävääni, joka yrittää yksin lasta hoidoilla. Hän on toisaalta nimenomaan valinnut käydä tämän tien yksin, mutta toisaalta se on väistämättä raskasta. Vaikka valinta onkin oma, ei voi silti välttää sitä, että kriisin ollessa kohdalla ei ole ketään muuta, jonka kanssa se jakaa, "jonka kriisi se olisi". (Toisaalta vielä vaikeampaa lienee olla parisuhteessa, jossa on itse se ainoa jolle asia on tärkeä - sellaistakin olen nähnyt.)
Minäkään en sitä jakajan paikkaa voi ottaa, mutta koitan kauheasti miettiä miten voisin olla tukena niin etten jotenkin sano just vääriä asioita. Häntä ei, ihme kyllä, vaivaa tuo muiden raskautuminen ja onnistuminen ollenkaan, ja sanoinkin että tuosta voit olla ylpeä ja onnellinen. On poikkeuksellista etteivät kateus ja suru ala painaa. Mutta tuota yksinäisyyden kokemusta toivoisin jotenkin voivani auttaa.
Pelkään että sanon vääriä asioita enkä huomaa tärkeitä juttuja. Hmm.
Myy, tsemppiä uuteen terveempään elämään! Kyllä kaksi viikkoa on jo hyvä alku
Rebec, kyllä se varmasti kouraiseekin, ja syvältä. Miten se onkin niin vaikeeta ja kipeää...
Itse täällä pohdin kovasti kuinka tukea parhaiten ystävääni, joka yrittää yksin lasta hoidoilla. Hän on toisaalta nimenomaan valinnut käydä tämän tien yksin, mutta toisaalta se on väistämättä raskasta. Vaikka valinta onkin oma, ei voi silti välttää sitä, että kriisin ollessa kohdalla ei ole ketään muuta, jonka kanssa se jakaa, "jonka kriisi se olisi". (Toisaalta vielä vaikeampaa lienee olla parisuhteessa, jossa on itse se ainoa jolle asia on tärkeä - sellaistakin olen nähnyt.)
Minäkään en sitä jakajan paikkaa voi ottaa, mutta koitan kauheasti miettiä miten voisin olla tukena niin etten jotenkin sano just vääriä asioita. Häntä ei, ihme kyllä, vaivaa tuo muiden raskautuminen ja onnistuminen ollenkaan, ja sanoinkin että tuosta voit olla ylpeä ja onnellinen. On poikkeuksellista etteivät kateus ja suru ala painaa. Mutta tuota yksinäisyyden kokemusta toivoisin jotenkin voivani auttaa.
Pelkään että sanon vääriä asioita enkä huomaa tärkeitä juttuja. Hmm.
Hei vaan ja Hyvää Uuutta Vuotta tännekn palstalle!
Hoppikselle paljon voimia eteenpäin! Tämä on niin epäreilua toisille, että ei uskoisikaan :'(
Anjalle ehkä kaikkein parhaiten olet ystäväsi tukena, kun kuuntelet, etkä yritäkään keksiä jotain sopivaa sanottavaa. Voit kysellä vaikka hänen hoidoistaan ja miltä tuntuu, mutta ainakin itse koen että yltiöpäinen optimismisuus ja typerät fraasit eivät ainakaan auta, päinvastoin. Koska kaikki eivät hoidoillakaan onnistu, niin on ihan hyvä tiedostaa sekin asia. Myös ystävän kanssa yhdessä tekeminen ja puhuminen muistakin asioista voi auttaa, ettei ajatukset pyöri pelkästään hoidon ympärillä. :flower:
ekavekara Mitä kuuluu? Muistanko oikein, että teillä oli suunnitteilla sperman dna-analyysi, kävittekö jo?
ON täällä ei ole hoitoa tiedossakaan, varmaan loppukeväästä otetaan askel eteenpäin. Nyt harkitaan siirtymistä jonoon luovutettuihin soluihin, mutta tuntuu, että sitä haluaisi viivyttää, jos vaikka sattuisikin luomuihme ja saisikin vielä omilla soluilla lapsen. Pitää siis vain odottaa, että lopetan haaveilun siitä luomuihmeestä. Luovutetut solut on meillä vaan se viimeinen keino ja jos sekin menee myttyyn jää haaveemme siihen.
Hoppikselle paljon voimia eteenpäin! Tämä on niin epäreilua toisille, että ei uskoisikaan :'(
Anjalle ehkä kaikkein parhaiten olet ystäväsi tukena, kun kuuntelet, etkä yritäkään keksiä jotain sopivaa sanottavaa. Voit kysellä vaikka hänen hoidoistaan ja miltä tuntuu, mutta ainakin itse koen että yltiöpäinen optimismisuus ja typerät fraasit eivät ainakaan auta, päinvastoin. Koska kaikki eivät hoidoillakaan onnistu, niin on ihan hyvä tiedostaa sekin asia. Myös ystävän kanssa yhdessä tekeminen ja puhuminen muistakin asioista voi auttaa, ettei ajatukset pyöri pelkästään hoidon ympärillä. :flower:
ekavekara Mitä kuuluu? Muistanko oikein, että teillä oli suunnitteilla sperman dna-analyysi, kävittekö jo?
ON täällä ei ole hoitoa tiedossakaan, varmaan loppukeväästä otetaan askel eteenpäin. Nyt harkitaan siirtymistä jonoon luovutettuihin soluihin, mutta tuntuu, että sitä haluaisi viivyttää, jos vaikka sattuisikin luomuihme ja saisikin vielä omilla soluilla lapsen. Pitää siis vain odottaa, että lopetan haaveilun siitä luomuihmeestä. Luovutetut solut on meillä vaan se viimeinen keino ja jos sekin menee myttyyn jää haaveemme siihen.
xaara Ihanaa kuulla että noin hyvin on teille käynyt, onnea.
Itselläni ei sitten ne menkat alkaneet millään ja Keskiviikkona aloitin Terolut-kuurin. Tosi mälsää syödä lääkkeitä että saisi menkat alkamaan, mutta enmpäs jaksanut enää odotella kun halu kova päästä näissä asioissa eteenpäin.
Minullakin on tällä hetkellä kaikki raskaus-uutiset ovat isku päin näköä, mutta ystäväni vauvelia olen tässä taasen jaksanut tapailla. Tosin siinäkin tunteet vaihtelee.
Itselläni ei sitten ne menkat alkaneet millään ja Keskiviikkona aloitin Terolut-kuurin. Tosi mälsää syödä lääkkeitä että saisi menkat alkamaan, mutta enmpäs jaksanut enää odotella kun halu kova päästä näissä asioissa eteenpäin.
Minullakin on tällä hetkellä kaikki raskaus-uutiset ovat isku päin näköä, mutta ystäväni vauvelia olen tässä taasen jaksanut tapailla. Tosin siinäkin tunteet vaihtelee.
APUA, tietääkö kukaan..?
Voiko mies soittaa naikkarille vaimonsa puolesta ajanvarausasiassa? Kaikki osapuolet tietävät, mitä seuraavaksi tapahtuu (=inssi), mutta tällä kertaa parin naispuoliskolla on vaikeuksia irtaantua töistä juuri oikeana aikana soittopuuhaan, johon jonotuksineen voi mennä hyvin puoli tuntia.
No, ajattelin yrittää ennen tuota Suurta Soittopäivää jonottaa klinikalle soittoaikana ja kysyä asiaa, mutta kysynpä myös teiltä.
Voiko mies soittaa naikkarille vaimonsa puolesta ajanvarausasiassa? Kaikki osapuolet tietävät, mitä seuraavaksi tapahtuu (=inssi), mutta tällä kertaa parin naispuoliskolla on vaikeuksia irtaantua töistä juuri oikeana aikana soittopuuhaan, johon jonotuksineen voi mennä hyvin puoli tuntia.
No, ajattelin yrittää ennen tuota Suurta Soittopäivää jonottaa klinikalle soittoaikana ja kysyä asiaa, mutta kysynpä myös teiltä.
Rebec: ihan kaamealta tuntuu mustakin tuollaiset uutiset edelleen, ja aivan erityisen pottumaista on, jos raskautuminen on käynyt toisella osapuolella kovin helposti (kuten tuossa mainitsemassasi tapauksessa). Mun elämä on tällä hetkellä toteutumatonta lapsitoivetta lukuun ottamatta just niin hyvää kuin se vain voi olla. Enimmän osan aikaa olen varsin onnellinen. Minun pitää saada säilytettyä tämä tietty "perusonnellisuus" jaksaakseni pitää yllä toivoa lapsesta ja kestääkseni hoitorumban. Jokainen vauvauutinen järkyttää hyvää olotilaa tehdessään näkyväksi sen, mikä minulta puuttuu. Huomaankin minimoivani kaiken yhteydenpidon vauvaperheisiin, jopa ihan kaikkein läheisimpiin - lähisukulaisiin. Samanaikaisesti on hirveän huono omatunto ja toisaalta ihan kirkas ajatus siitä, että tämä on välttämätöntä itsesuojelua. Jos lapsitoive ei koskaan toteudu, tekee aikanaan varmaan kipeää repiä alas nämä suojamuurit. Mutta en mieti sitä nyt.
Minullakin muuten hoidot nyt viivästyivät yhden kierron ihan oman reissailuni takia. Voi miten sieppaa!! Mulla on vielä tässä tyhjäkäyntikierrossa ihan hirveän selvät kaikki oireet. Tuntuu kohtalon ivalta, että sen kerran kun ei tule edes luomuyritystä, kaikki tuntuu kyllä kehossa sujuvan kuin tanssi ilman minkäänlaista hormonivahvistustakin.
Myy75: jos vaan kaikki menee putkeen, niin mulla ainakin voisi olla viimeinen inssi ihan helmikuun alussa. Työkuviot nyt kyllä pyrkivät heittämään kapuloita rattaisiin kovasti, eikä tietenkään siitäkään ole varmuutta, että riittääkö naikkarilla aikoja. Pitää vaan toivoa oikein pirusti, sillä jos suunnitelma menee puihin, niin tästä seuraava ovis osuu luultavasti viikonloppuun.
Minullakin muuten hoidot nyt viivästyivät yhden kierron ihan oman reissailuni takia. Voi miten sieppaa!! Mulla on vielä tässä tyhjäkäyntikierrossa ihan hirveän selvät kaikki oireet. Tuntuu kohtalon ivalta, että sen kerran kun ei tule edes luomuyritystä, kaikki tuntuu kyllä kehossa sujuvan kuin tanssi ilman minkäänlaista hormonivahvistustakin.
Myy75: jos vaan kaikki menee putkeen, niin mulla ainakin voisi olla viimeinen inssi ihan helmikuun alussa. Työkuviot nyt kyllä pyrkivät heittämään kapuloita rattaisiin kovasti, eikä tietenkään siitäkään ole varmuutta, että riittääkö naikkarilla aikoja. Pitää vaan toivoa oikein pirusti, sillä jos suunnitelma menee puihin, niin tästä seuraava ovis osuu luultavasti viikonloppuun.
Kylläpä pino on hiljennyt...sääli sinänsä, kun ainakin itse olen saanut näistä keskusteluista todella paljon voimaa - toisaalta niihin pettymyksen ja epätoivon hetkiin, mutta myös pieniin toivon pilkahduksiin.
Joku huuteli aiemmin, että missä mennään kenenkin hoitojen kanssa. Mulla on ihka eka punktio huomenna maanantaina. Itse toimenpide hirvittää ja pelottaa, kun olen todella säikky kaikkien neulojen suhteen. Toisaalta olen hirveän ylpeä itsestäni, koska pystyin eilen tärisevin käsin pistämään Pregnylin mielestäni oikein. Tosin monta vaihetta olis voinut mennä siinäkin poskelleen, kun olin asiasta niin hermona. Perjantain kontrolliultrassa näytti hyvältä - yhteensä 22 rakkulaa odottelee vapauteen pääsyä kokoluokkaa 6-18mm. Johtofollejakin yhteensä 4. Meillä on miehen spermassa ollut heikennystä viime aikoina, joten huomista enemmän pelottaa se, että mitä jos yksikään ei hedelmöity ja ei päästä tuoresiirtoon ollenkaan. No ehkä pitää ottaa päivä kerrallaan.
Muokkasin listaakin päivitetympään muotoon. Mihin ovat mahtaneet Hiiripöllö ja sico hävitä?
Joku huuteli aiemmin, että missä mennään kenenkin hoitojen kanssa. Mulla on ihka eka punktio huomenna maanantaina. Itse toimenpide hirvittää ja pelottaa, kun olen todella säikky kaikkien neulojen suhteen. Toisaalta olen hirveän ylpeä itsestäni, koska pystyin eilen tärisevin käsin pistämään Pregnylin mielestäni oikein. Tosin monta vaihetta olis voinut mennä siinäkin poskelleen, kun olin asiasta niin hermona. Perjantain kontrolliultrassa näytti hyvältä - yhteensä 22 rakkulaa odottelee vapauteen pääsyä kokoluokkaa 6-18mm. Johtofollejakin yhteensä 4. Meillä on miehen spermassa ollut heikennystä viime aikoina, joten huomista enemmän pelottaa se, että mitä jos yksikään ei hedelmöity ja ei päästä tuoresiirtoon ollenkaan. No ehkä pitää ottaa päivä kerrallaan.
Muokkasin listaakin päivitetympään muotoon. Mihin ovat mahtaneet Hiiripöllö ja sico hävitä?