30 kriisi

[mv -69]

Kirjoitat monikossa, miksi?
En minä koe olevani vanha, vaikka rypistynkin ja vaikka elämänviisautta on tullut ja toivottavasti tulee vielä lisää, loputtomiin.

 

[arhy]

En minä sinulle vastannutkaan vaan "toiselle kuusikymppiselle". Eihän tämä enää kai aiheeseenkaan liity. Elämänkokemuksen kertyminen ei välttämättä tarkoita viisastumista siinä sivussa, joten en automaattisesti oleta minua vanhempien ihmisten olevan jotenkin järkevämpiä, empaattisuudesta puhumattakaan.

 

[sivustalukija]

Rauhoitu hyvä arhy, ole kiltti. Itse kolmekymppisenä ottaisin kuusikymppisten neuvoista opikseni sen, että aina tulee uusia kriisejä ja parempia aikoja, ja jossain kohtaa huomaa, miten kaikki koettu muotoutuu siksi OMAKSI elämäksi.
Itselleni oli aikanaan parikymppisenä valaiseva kokemus, kun oman tunnemyllerrykseni kourissa kuulin samoihin aikoihin päälle kolmekymppisen ja päälle kuusikymppisen "ollako vai eikö olla"-pohdintoja ja totesin, että eipä sitä tasaisen rauhallista aikuisuutta taida olla olemassakaan.
Toisaalta aina silloin, kun ottaa päähän, nämä "fiksut" ajatukset tuppaavat kaikkoamaan... mutta kaipa sitä saakin aina välillä murheessa velloa?