Tässä tulee pitkä vuodatus uusperheen vaikeista kuvioista, niin että kaikki ei uusperheelliset voivat aivan hyvällä omalla tunnolla hypätä tämän litanian yli
Sompio: En edes tiedä, onko Yhdysvalloissa sellaista käsitettä kuin yhteishuoltajuus, mutta vaikka olisikin, ei sillä ole käytännössä mitään väliä, jos nainen päättää estää tapaamiset. Sen kuin vain pitää lapset poissa näkyvistä sen viikon ajan, kun mies on käymässä Yhdysvalloissa, ei hän siellä voi ikuisuuksiin roikkua.
Naisella itsellään on ollut rankka lapsuus, äiti on eronnut viisi kertaa, eikä ole eron jälkeen enää koskaan tavannut isäänsä. Tämä selittää paljon naisen kummallisuuksista. Mieheni on ollutkin naiselle jonkinlainen isähahmo, vaikka heillä ei ikäeroa ole kuin 2 vuotta.
Toisaalta on kauhea nähdä, kuinka mies kärsii, kun nainen haukkuu hänet, teki mies sitten niin tai näin. Mies tietää toki itsekin, ettei nainen ole koskaan tyytyväinen, mutta eihän se hyvältä tunnu haukkumisia kuulla, kun aina mies yrittää parhaansa.
Toisaalta yritän ymmärtää tätä naista ja hänen ongelmiaan, kun tiedän, että lapsuudesta ne johtuvat, koko perhe on hiukan "outo" näin eurooppalaisesta näkökulmasta.
Sitä paitsi olen aina sanonut olevani myös kiitollinen tälle naiselle, koska ilman häntä mies ei olisi tätään sitä, mitä hän on. Olen sanonut naiselle itselleenkin, että hänellä on aina oma paikkansa miehen elämässä, ei ainoastaan lasten äitinä, vaan siksi, että heillä kahdella on kuitenkin ollut pitkä historia yhdessä.
On kamalaa, mutta vaikka olen ihan tavallinen nainen, jolla on tavalliset naisen tarpeet, pitävät jopa appivanhempani minua usein pyhimyksenä, sen verran kovaa kohtelua hekin saivat exän puolelta, eivät olleet lopulta edes puheväleissä. Nainen ei siis ole suinkaan mikään hirviö, vaan viehättävä sekä ulkonäöltään että (halutessaan) käytökseltään, ja fiksu myös, hänellä on myös alempi korkeakoulututkinto, vaikka tähän mennessä ei ole töissä käynytkään (sanotaan, että mieheni on hyyyyvin antelias
). Mutta eurooppalaisesta näkökulmasta amerikkalaiset ovat "hiukan" hemmoteltuja, heillä on sellaisia vaatimuksia esim. talon, appivanhempien jne. suhteen, jotka menevät eurooppalaisilta hiukan yli hilseen. Niin että siihen verrattuna minä vaikutan vaatimattomalta talontytöltä, ja kun muistan vielä kiittää ja kehua miestä (koska hän sen todellakin ansaitsee), niin mieheni on sen verran fiksu, että muistaa kyllä eron.
Eli ei uusperheessä toki ole pelkästään negatiivisia piirteitä, erityisesti nyt kun vauva on tulossa, minua helpottaa suunnattomasti se tieto, että miehelle kaikki yövalvomiset sun muut eivät tule yllätyksenä. Niin moni mies menee sekaisin ensimmäisen vauvan synnyttyä, että ainakin se stressi on itseltä pois, mies tiesi tasan tarkkaan mihin ryhtyy, kun alkoi lasta kanssani yrittämään
Sitä paitsi kun olen tarkkaillut miestä lastensa kanssa, tiedän, että hän on loistava isä :heart:
Ei mieheni mikään pyhimys ole, ja ärähdän taautusti itsekin, kun miehellä on huono päivä, mutta olen aivan hurjan ylpeä miehestäni ja ihailen häntä suuresti. Hermostun mieheni vioista, mutta niitä on niin vähän näihin hyviin puoliin verrattuna. Olen kuitenkin ehtinyt aikoinani tapailla jos jonkin moista naistennaurattajaa, niin että tiedän mieheni olevan oikea helmi. :heart: Mies tuntuu osaavankin mitä vaan, osaa muurata seiniä, korjata auton, laittaa ruokaa, silittää ja on aivan tajuttoman hauska ja romanttinen. Ja hänellä on uskomaton kyky saada lapset nauramaan, kaikki lapset tykkäävät hänestä tosi paljon, itse en esimerkiksi osaa leikkiä sillä tavalla lasten kanssa, en tajua mitään leikkiautoista enkä osaa leikkiä "lentokonetta".
Ja kuitenkin mies osaa myös ärähtää oikeassa kohdassa, kun lasten leikit käyvät liian villeiksi, oli melkoinen näky, kun miehen lasten synttäreillä joku löi (vahingossa) yhtä tyttöä leukaan, ja mies komensi kaikki pois pomppulinnasta lentokapteenin auktoriteetillä. Ja niin 30 lasta olivat 5 sekunnissa kaikki pomppulinnasta pois ja vielä oikeasti leikkivät sen jälkeen rauhallisemmin.
Niin se vaan on, että joskus joku heittää pois jotain, jota ei osaa arvostaa, kun taas toinen tajuaa, että "pois heitetty" on todellinen aarre. :heart: