30 ja risat - ESIKOISTA ODOTTAESSA (vol.5)

Mieskin tuli katsomaan, että synnytänkö mä saunassa, kun kuului niin kova puhina ja ähinä
quote]

 

Kysyin tänään neuvolassa tuota äippäpolikäyntiä, jos tämä baby ei "tajua" itse lähteä tulemaan. Niin vasta 41 + 5 on ensimmäinen kontrolli, jossa katsotaan, koska käynnistys olisi. |O

Sarppa

 

Odottavan aika taitaa olla tosi pitkä tossa vaiheessa....

Meillä on nyt vauvailtu oikein olan takaa. Vaunut ostettiin viikonloppuna ja eilein tuli äityispakkaus! Eilen sitten kasattiin vaunut ja hermot meinasi mennä! Ja menikin.....
Ohjeet olivat surkeat, ei suomen sanaa....osaan kyllä englantia ihan hyvinkin, mutta tämä vaunu sanasto oli ihan hepreaa. Sanallisia ohjeita oli tosi vähän ja kuvat joihin niissä viittattiin, niin tummia, ettei niistä oikein saanut tolkkua. Mies sai kyllä vaunut hyvin kasaan, mutta minulta pääsi itku kun en osannut niitä laittaa kasaan ja avata.....No, kyllä ne lukkojen salat jo selvitettiin ja varmaan ihan hyvät vaunut on.
Sitten kävin ihanan äityispakkauksen kimppuun! Paljon tavaraa ja ihania vaatteitta minusta.
Mutta päällimmäisenä makuupussi jossa kummallinen vino suuaukko ja ihmeelliset narut vetoketjun kahden puolen :/ ? Varmaan niillä molemmlla on joku idea, ei vaan auennut minulle. Ja nyt vaan ihmettelen, kuinka sen pienen ihmisen kanssa pärjään, kun tarvitsisin makuupussillekin käyttöohjeet???

Sori vuodatus, mutta iski uskonpuute tavarapaljouden keskellä....

Bantsku

 

Kysyin tänään neuvolassa tuota äippäpolikäyntiä, jos tämä baby ei "tajua" itse lähteä tulemaan. Niin vasta 41 + 5 on ensimmäinen kontrolli, jossa katsotaan, koska käynnistys olisi. |O

Sarppa

Ohoh Siis nimenomaan näin se oli meilläkin, mites mulla meni viikot sekaisin On siitä jo niiiiiiiin pitkä aika!

 

Onko sarppa edistynyt ässien kanssa? Oletko kokeillut tulista ruokaa?

Unipussista ja imetystyynystä: niistä on ollut aiemmin puhetta, mutta en oikein muista, että mitä... :ashamed: Eli osaatteko suositella jotain erityisiä malleja/merkkejä? Tai antaa muita neuvoja/vinkkejä?

Italiassa myrskyää |O Ei millään enää jaksaisi tätä sadetta! |O

:heart: lentis ja typykkä 23+3 :heart:

 

Tsemppiä viimeisellään kärvistelijöille :hug: Piti tulla sanomaan noista supistuksista että mä oon sitte semmonen tapaus joka ei tiiä niistä mitään Monasti raskausaikana ajattelin että olikohan joku tuntemus supistus mutta loppujen lopuks kävi niin että synnytys alkoi vesien menolla 38+6 (eikä nekään huomattavasti räjähtämällä..) ja supistukset saatiin vasta vuorokauden kuluttua käynnistyksessä. Montaa supistusta en sitte loppujen lopuks tuntenutkaan ennen kun olin salissa ilokaasua hönkimässä ja epiduraalia laitettiin jo. Tälläkään kertaa en sitte odottele kauheesti noita ennakoivia supistuksia, eiköhän ne tälläkin kertaa tuu lääkkeillä vasta.

Anno ja poika kohta 9 kk

*Muoks* piti tulla tosta tulisesta ruoasta sanoon että mulla on mielessä vielä armoton närästys mikä oli synnytyssalissa kun menin miehen eväänä ollutta kokista juomaan siellä. Ja se ei tuntunu kovin kivalta :x Joten jos on ollu taipumusta närästykseen niin ehkä kannattaa lähellä synnytystä välttää tulista ruokaa

 

Täällä edelleen kärvistellään. Nyt ei ole ollut edes suppareita muutamaan päivään. Vaavilla on vaan älytön meno kaiken aikaa, hyvä että välillä pysyy rauhassa ja lepäilee...

No pitää tuota tulista ruokaa testata, ei onneksi ole juurikaan närästystä ollut raskauden aikana.

Nyt menossa aamusaunaan, jos sieltä saisi vähän "potkua".

Sarppa 39 + 5

 

Kyllä sarppa saa nyt nauttia raskaudesta loppuun asti

 

Tänään innostuin nettishoppailemaan Tilasin imetystyynyn, rintakumeja, imetysteetä, unipussin ja fleece-kankaisen kapalon. Vielä pitäisi tilata hotsling-kantopussi... Nuo siis Suomen osoitteeseen, tarkoitus on piipahtaa perheen luona vielä marraskuussa, sen jälkeen en varmaan lentelekään.

Olin toivonut kovasti, että pääsisimme lomalle, mutta meillä ei ole vieläkään tietoa, että säilyykö miehen työpaikka vai ei. Eikä remonttikaan ole valmis, niin kuin kuvittelimme. Niin että lomarahat säästyvät nyt vauvantarvikkeisiin Vaikka netissä olisi niiiiin houkuttelevia tarjouksia Malediiveistä Olin tässä jo niin pettynyt tuohon loman peruuntumiseen, että mies lupasi jo mut viedä sinne kaikesta huolimatta, mutta varmaan tää raskaus tekee hiukan vastuuntuntoisemmaksi, kun sanoin, että ei se loma nyt niin tärkeää ole. Joskus vuosi sitten olisin taatusti pakannut laukut oli mikä oli

Olemme tainneet päätyä Chiccon kolmipyöräisiin yhdistelmärattaisiin. Ainakin Italiassa myytävistä "maastomalleista" se on ehdottomasti kevyin ja kompaktein, kokoontaitettuna vain 86cm pitkä! Se etupyörä onkin silleen kätevästi rattaan alla, eikä siinä edessä. Olemme miehen kanssa surffailleet netissä ja vertailleet malleja, kaupoissa niitä on Italiassa tosi vähän kokeiltavana. Yhteen roomalaiskauppaan oli kuitenkin tulossa tuo kolmipyöräinen tässä parin viikon sisällä, niin että päästään testaamaan sitä luonnossa.

Nuo kolmipyöräiset yhdistelmät ovat valitettavasti kalleimmasta päästä, mutta uskon niiden olevan rahan arvoisia, meillä on täällä niin hankala maasto. Sen sijaan sängyssä olen päättänyt säästää ja jättää sen Stokken Sleepyn ostamatta. Ostamme ihan normaalin pinnasängyn, ja pienen bassinet-matkasängyn ekoiksi kuukausiksi, se mahtuu hyvin sängyn viereen, ja uskon vauvan tykkäävän siitä, että sänky on alussa "ahtaampi".

Kauankohan sitä kapalointia kannattaa harrastaa? Ja kannattaako siinä rinnalla nukuttaa myös unipussissa, tyyliin päivällä kapaloissa, yöllä unipussissa, vai onko joku tietty ikä, jolloin on luonnollista siirtyä kapalosta unipussiin? Onkohan kenelläkään tietoa? :wave:

Jipii, huomenna meille vihdoin asennetaan tää pirskatin uusi keittiö, kyllä sitä on odotettukin!

:heart: lentis ja mussukka 23+4 :heart:

 

Lentoemo, laittelin yksityisviestin! :wave:

 

Tiilalle lähti yv:tä! :wave:

 

Tänään olisi sitten se LA meillä, vaan ei vielä ole tietoakaan vauvan maailmaan tulosta.
Eilen tosin oli jo vähän kivuliaampia suppareita, kuin mitä tähän saakka. Mutta en tiedä, oliko niistä mihinkään. Koko illan niitä oli, noin 5 tuntia säännöllisiä 10-15 min välein. Vaan ei nekään vielä kivuliaita olleet, mutta tuntui enemmän kuin ennen. :kieh:

No, nyt ei auta kuin ootella tästä edespäin. Mä olen nähnyt untakin jo, että kun joudun ensimmäiseen yliaikakontrolliin, niin käynnistävät saman tien, mutta joudutaan päiviä käynnistelemään, että mitään tapahtuu...
EIhän tässä muuten ensikertalaista jännitäkään, paitsi jos menee tuohon käynnistykseen, eikä se tehoakaan niin kuin odottaisi. :/
Tai sitten, että rupeaa jo oma kroppa vastustelemaan tuota synnytystä, istukka ei toimikaan enää, lapsivesi mene vihreäksi, kun lapsi ei vaan tule tms...

No eipäs maalailla "piruja seinille" vielä tässä vaiheessa. Eiköhän minullakin se nyytti parin viikon sisällä ole rinnoilla joka tapauksessa

Hyvää viikonvaihdetta kaikille tasapuolisesti!

Sarppa ja LA tänään :heart:

 

Sarppa, onnea viime metreille odotuksen kanssa. Ja kärsivällisyyttä. Eiköhän se pienokainen sieltä maailmaan tule silloin kun sitä itse vähiten odottaa... Toivottavasti kaikki sujuu joka tapauksessa hyvin. Tulehan sitten kertomaan, kuinka kaikki meni.

Lentis, en osaa sanoa kapaloinnista muuta kuin että meidän perhevalmennusten jälkeen jäin hieman siihen käsitykseen, ettei sitä Suomessa ainakaan kauheasti itsenäisesti suositella kotona laitettavan. Varmaan siis ihan ok, jos osaa kunnolla laittaa kapalon, mutta mä luulen, että me ainakin tyydytään tuohon unipussiin. Siitä vielä sen verran, että hankin Noukie´s merkkisen aivan ihanan vaaleansinisen pussin, joka käy hyvin pienelle.

Sitten omaa (.):aa...
Oltiin tänään pitkällä kävelylenkillä, jonka jälkeen jalat kyllä huusivat hoosiannaa. Polvesta alaspäin sääriä oikein pisteli. Ei taida kroppa olla enää ihan entisensä kuin jokin aika sitten. Tuntuipa hyvältä kotiin tullessa nostaa jalat ylös ja vaan lepäillä.

Terveisiä kans ultrakäynniltä keskiviikolta. Tämä oli vaan tällainen kontrollikäynti yksityisellä, että kaikki on edelleenkin hyvin. Vauva tosiaan on ihan niin kuin pitääkin eli poikittaisasennosta oli hyvin käännytty raivotarjontaan. Painoa tällä hetkellä arviolta noin 2,4 kg. Lääkärin arvio tulevasta syntymäpainosta oli noin 3,6 - 3,7 kg. Saa nähdä, pitääkö paikkansa. Muutoin istukan kunto oli tosi hyvä, virtaukset napanuorassa samoin. Kuulemma paikat näyttivät muutoin hänen mielestään siltä, että tuskin on ennenaikaisen syntymän riskiä, pikemminkin syntymä LA:na tai sen jälkeen, jos kaikki tällaisena jatkuu.

Bantsku, onnittelut tavarahankinnoista. Kaikki tarvikkeet on kyllä oma maailmansa. Nyt kun sanoin noista makuupussin nauhoista sun muista, niin itse asiassa en minäkään tiedä, mitä varten ne on. Tietääkö joku? Minkä merkkiset vaunut te muuten sitten hankitte?

Kati & Pablo rv 33+5

 

Kerrottiin tänään mun vanhemmille. Ensi viikonloppuna ollaan menossa miehen äidille, ja siellä olisi sitten kertominen edessä

Viikkoja poksahti tänään 10+0. Kyllä se tästä etenee, vaikka pari viikkoa sitten tuntui, että ei kulu viikot millään.

Onnea katille ultrakuulumisista. Hyvä, että kaikki oli hyvin :heart:

Montakohan kertaa sarpalle on jo toivotellut hyviä vointeja ja synnytykseen kaikki hyvin. Vielä kerta tulee kuitenkin :heart:

 

Sarpalle tsemppiä! Kyllä se siitä...

Sompiolle onnea kertomisuutisista! Olivatko vanhemmat yllätttyneitä? Mun äitini joutuu toistelemaan itselleen jatkuvasti, että mä olen raskaana, kun hänestä on niin vaikea uskoa, että hänen vauvansa saa oman vauvan Vielä kun on eka lapsenlapsi tulossa, niin vanhemmilleni tosi iso ja uskomaton juttu!

Kati: mä tilasinkin Swaddle me- kapalon ihan just siitä syystä, että olin lukenut kapaloinnin olevan aika hankalaa. Tuota helpompaa kapalointia sen sijaan tuskin onkaan! =) Aattelin viedä sen synnärillekin, luin kapaloinnista jotain nettijuttuja, ja olen siitä tosi vakuuttunut, vaikka tietenkin vauvat ovat yksilöitä, eikä kaikki siitä edes tykkää. Mutta ekan kuukauden ainakin kapaloin tuolla Swaddle me-systeemillä, jos vauva siitä tykkää, ja sitten kokeilisin unipussia, kun liian pitkäaikainen kapalointi voi kuulemma tehdä huonoa vauvan liikeen kehitykselle.
Mutta esim. kätkykuolemia on vähemmän kapaloiduilla lapsilla, ja kun itsekin heräilen öisin liian äkkinäisiin raajojen liikkeisiin, niin haluan ehdottomasti kokeilla. Mutta kun oon kämmäri, niin luulen tos swaddle me-systeemin sopivan mulle perinteistä itse viikattavaa kapaloa paremmin
Tuossa linkki tuohon swaddle me-kapaloon, jos kiinnostaa: http://www.lillamamma.com/puoti/product_details.php?p=139

Ihanaa, meillä on vihdoin ja viimein uusi keittiö. Paitsi no, putkimies tulee vastaa maanantaina yhistämään viemärit, hanan ja kaasun lieteen, mutta siis ainakin keittiönkaapit ovat vihdoin paikoillaa. Kolme kuukautta ehti vierähtää keittiön tilaamisesta Vieläkään en meinaa uskoa, että on totta!

:heart: lentis ja hyrrä 23+6 :heart:

 

lentis Tämä on vanhempieni 6. lapsenlapsi, joten ihan alkuinnostus on mennyt ohi, mutta olivat iloisia Isä nyt ei juurikaan tunteitaan näyttänyt, mutta myhäili tyytyväisenä. Äiti enemmän kyseli ja oli iloisempi.

Veljeni vaimonsa kanssa oli kanssa ja heillekin kerrottiin. Kuulin nyt, että hekin yrittävät ja veljen vaimolla on ollut kesällä keskenmeno. Aika inhottava tilanne. Mutta kyllä hekin onnittelivat, vaikka veljeni näytti tosi masentuneelta. Mutta kertoivat tämän vasta myöhemmin kahden kesken. Toivottavasti heillekin oma pienokainen suodaan ja meillä kanssa menisi kaikki hyvin loppuun asti.

 

Sompio: nuo on kyllä ikäviä tilanteita, kun kertoo läheisille ihmisille, jotka ovat ehkä yrittäneet pitkään lasta ja joilla on ollut keskenmenon kaltaista surua. Itselläni on välillä vaikeuksia puhua jopa sinkkuystäville, vaikka tiedän, etteivät he lasta yritäkään, mutta se saattaa hyvinkin kirpaista varsinkin näin kolmenkympin jälkeen, jos ystävät ovat aivan erilaisessa elämänvaiheessa kuin itse. Kaksikymppisenä en osannut suinkaan kadehtia, koska asia ei ollut itselle silloin ajankohtainen (vaikka vauvakuumetta yleisellä tasolla onkin ollut 17-vuotiaasta lähtien =) ), mutta itsekin kun tuli 30 täyteen ja parisuhde oli vakaa, niin kieltämättä muiden vauvauutiset kirpaisivat, vaikka emme itse yrittäneetkään. Sitten kun rupesimme yrittämään, minun oli helpompi olla iloinen muidenkin puolesta, kun ajattelin, että kohta on minun vuoroni Ja yllättävän pian tämä oma vuoro sitten koittikin.

Nyt miehellä on sitten edessä lapsille kertominen. Mieheni lapset asuvat Floridassa, miehen ex on amerikkalainen, eikä mies ole halunnut kertoa lapsille puhelimessa, kun ei yhtään aavista, että miten ottavat uutisen vastaan. Ensin mies kertoi exälle, jonka kanssa ei ole hyvät välit, naisen reaktio olikin heti, että "menetät ihan varmasti lapsesi, he eivät tule antamaan tätä sinulle anteeksi". Mies meni tuosta niin sekaisin, ettei sitten uskaltanutkaan kertoa heti lapsille, vaan ajatteli, että asiaa täytyy valmistella jotenkin paremmin.

Miehen ex on vaikea tapaus, hän ei näytä kykenevän pysyviin ihmissuhteisiin, ja välillä tulee mieleen, että nainen on emotionaalisesti tosi kypsymätön. Nainen käyttäytyy välillä niin kummallisesti, että itse olen ihan varma, että hän katuu katkerasti, että aikoinaan erosi miehestäni. He menivät nuorina naimisiin, ja nainen oppi ottamaan mieheni kilteyden itsestäänselvyytenä siinä missä itse monien sinkkuvuosien jälkeen osaan arvostaa miestä 110%. No, nainen on tässä vuosien varrella kyllä taatusti nähnyt, että millaisia suurin osa miehistä on, niin että ei varmasti ole ollut helppoa katsoa, kuinka miehen ja minun suhde on vain syventynyt siinä missä hänen miesystävänsä ovat vaihtuneet niin, että miehen kanssa olemme menneet nimissä sekaisia :/ Nainen on itse aikoinaan valintansa tehnyt, mutta hänellä ei ole koskaan ollut tapana myöntää erehtyneensä tai pyydellä anteeksi, niin että epäilemäni katumus purkautuu sitten outoina raivokohtauksina.

Lisäksi naisen on vaikea hyväksyä sitä, että lapset tykkäsivät minusta, kun vihdoin naimisiin mentyämme sain luvan tutustua heihin. Ymmärrän kyllä, että äiti on mustasukkainen, jos lapset tykkäävät isän uudesta vaimosta, mutta mielestäni aikuisen ihmisen pitäisi kyetä ohittamaan omat lapselliset mustasukkaisuutensa ja ajatella lasten parasta. Niin kuin nyt, kun meille tulee vauva. Nainen voisi tehdä asian paljon helpommaksi lapsille, mutta olen ihan varma, että sieltä alkaa tulla kommenttia tyyliin "ei teidän isällänne ole teille enää aikaa, kun uusi vauva syntyy jne.". Valitettavasti kaikki eivät kykene ajattelemaan lastensa parasta :/

No, toivottavasti mies (ja minä) kykenemme vakuuttamaan lapsille, että isän rakkaus heitä kohtaan ei totisesti häviä mihinkään, vaikka he äidiltään joutuisivat kuulemaan päinvastaisia lausuntoja. Helppoa ei kyllä tule olemaan.

 

lentis Mua on kanssa kirpaissut läheisten raskautuminen, kun itsellä ei ollut sellainen elämäntilanne. Löysin mieheni vasta kun olin 28-v. ja minun sairastelusta johtuen jouduimme lykkäämään vauvan yritystä vuodella. Täytyy kyllä myöntää, että en itse osannut iloita toisten raskautumisesta edes silloin, kun itse yritimme. Olin kateellinen kaikille :ashamed:

Tosi inhottava tilanne teillä miehesi exän kanssa. Ja kun välimatkaa on vielä niin paljon, että ette ilmeisesti kovin usein näe heitä. Onneksi tulet heidän kanssaan hyvin toimeen. Kuulostaa kyllä pahasti siltä, että exä taitaa mustamaalata teitä lapsille. Nämä on aina niin vaikeita ja inhottavia tilanteita. Toivottavasti asiat menisivät hyvin ja lapset olisivat onnellisia uudesta pikkusiskosta :heart:

 

Sompio: eihän kateus mukava tunne ole, mutta nyt kun itse on raskaana, niin ainakin osaa asettua niiden housuihin, joiden tietää yrittävän, eikä ehkä hehkuta liikaa. Vaikka vaikeaahan sekin on, kun tuntuu, että mitä pidemmälle raskaus etenee, niin sitä enemmän ajatukset pyörii vauvassa. Kaikki tunteet ovat inhimillisiä ja kuuluvat ihmisluontoon, kunhan vain yrittää mahollisuuksien mukaan olla loukkaamatta muita. Mäkin olin just täyttänyt 27-vuotta, kun mieheen tutustuin, meillä tulee viisi vuotta täyteen uutena vuonna (eipä ole vaikeaa unohtaa ensikohtaamisen vuosipäivää ), mutta vaikka mulla oli jo alussa kauhea vauvakuume, niin olen todellä tyytyväinen, että ollaan ehditty elää näin pitkään myös kahdestaan ennen vauvan tuloa.

Mä uskon, että varsinkin tyttö on pikkusiskosta onnellinen, kunhan äitinsä ei kykene myrkyttämään hänen mieltään. Olen kysynytkin, että tykkääkö hän vauvoista, ja sanoi heti että kyllä. :heart: Mutta tilanne on paha, tyttö itse kysyi multa, että ollaanko me ystäviä vai perhettä, ja kun kysyin, että kumpaa hän itse haluaisi mieluummin olla, niin hän vastasi, että perhettä :heart: Mutta sanoi heti perään, että älä vaan sano tätä äidille, tai äiti suuttuu. :'( Mun käy niin tyttöä sääliksi, kun ei saa äitiltään mitään huomiota, ja janosi sitä multa. Mutta sitten nainen on siitäkin mustasukkainen, kun tyttö otti mut jonkinlaiseksi idolikseen. Tyttö jäykistyi aina, kun äitinsä tuli samaan huoneeseen, ei suunnilleen uskaltanut puhua mulle, vaikka itse yritin rupatella aina exän kanssa ja osoittaa silleen, että tullaan ihan jees toimeen. Mutta tyttö on tosi herkkä ja suojelevainen, vaikka on tosi nuori, vasta 8, niin jotenkin joutuu olemaan äitinsä turvana, kun se nainen on emotionaalisesti ihan tuuliajolla. :/

No, toivotaan parasta, toivottavasti lapset tajuaa, että heillä on aina paikka meidän sydämessä, ja että ei isänrakkautta voi mikään muuttaa. Vaikka ex eri mieltä oliskin.

 

lentis Kyllähän ne lapset vaistoaa sen kireyden exän ja sun välillä. Ja pitää olla äidin puolella, että ei tule sanomista. Toivotan oikein paljon onnea teille kertomisessa ja lasten suhtautumisessa

 

Sompio: siksi musta onkin naurettavaa, että ex on noista lapsista mustasukkainen, kun ei mikään voi viedä äidiltä lapsia. Meinaan, lapset voi tykätä musta vaikka kuinka, mutta ei se ole naiselta pois, ei sitä äidinrakkautta voi mikään voittaa, ei loppujen lopuksi edes isä. Mutta tuosta exästä säteilee epävarmuus omasta äitiydestä, ja siksi se kai kuvittelee, että joku voi tunnetasolla "varastaa" lapset häneltä. Itse olen aina korostanut hänen rooliaan äitinä, myös lapsille, koska pelkäsinkin, että hän voisi kokea mut uhkana, mutta eipä siitä näköjään mitään hyötyä ole ollut. Päinvastoin, kun ei hyvät auta, niin tekisi mieli kokeilla, että jos kerrankin sanoisi naiselle suorat sanat ja haistattaisi oikein kunnolla, niin ehkä se siitä heräisi No ei kai, valitettavasti naisella on niskaote lasten tapaamisiin ja puheluihinkin, niin että joudutaan olemaan aina mielin kielin, kun niitä "et näe enää lapsiasi" uhkailujakin on tässä vuosien varrella tullut. Mutta me toivotaan parasta, olisi ihanaa, jos meidän lapsemme saisi itselleen "oikean" isosiskon ja isoveljen ja kykenisi luomaan ihan läheisetkin suhteet heihin, vaikka tapaamisia ei nyt kauhean usein järjestykään, mies sentään käy lasten luona kerran kuussa tai kahdessa, miten sattuu saamaan lomia.

 

Maanantaita!

Eipä olisi huvittanut yhtään lähteä töihin tänä aamuna.....

Onnea, Lentis uudelle keittiölle!
Ja Katille onnittelut ultra näkymistä!
Vaunut on sellaiset kuin Baby Welt Riva Air, isot ilmakumipyörät meidän kuoppaisille hiekkateille.

Hohhoijaa, kaipa se pitää töihin ryhtyä....
Bantsku

 

lentis Onko miehelläsi yhteishuoltajuus lapsista? Että voiko tuo uhkaus toteutua, että ei näe lapsiaan enään ikinä?

 

Tässä tulee pitkä vuodatus uusperheen vaikeista kuvioista, niin että kaikki ei uusperheelliset voivat aivan hyvällä omalla tunnolla hypätä tämän litanian yli

Sompio: En edes tiedä, onko Yhdysvalloissa sellaista käsitettä kuin yhteishuoltajuus, mutta vaikka olisikin, ei sillä ole käytännössä mitään väliä, jos nainen päättää estää tapaamiset. Sen kuin vain pitää lapset poissa näkyvistä sen viikon ajan, kun mies on käymässä Yhdysvalloissa, ei hän siellä voi ikuisuuksiin roikkua.

Naisella itsellään on ollut rankka lapsuus, äiti on eronnut viisi kertaa, eikä ole eron jälkeen enää koskaan tavannut isäänsä. Tämä selittää paljon naisen kummallisuuksista. Mieheni on ollutkin naiselle jonkinlainen isähahmo, vaikka heillä ei ikäeroa ole kuin 2 vuotta.

Toisaalta on kauhea nähdä, kuinka mies kärsii, kun nainen haukkuu hänet, teki mies sitten niin tai näin. Mies tietää toki itsekin, ettei nainen ole koskaan tyytyväinen, mutta eihän se hyvältä tunnu haukkumisia kuulla, kun aina mies yrittää parhaansa.

Toisaalta yritän ymmärtää tätä naista ja hänen ongelmiaan, kun tiedän, että lapsuudesta ne johtuvat, koko perhe on hiukan "outo" näin eurooppalaisesta näkökulmasta.

Sitä paitsi olen aina sanonut olevani myös kiitollinen tälle naiselle, koska ilman häntä mies ei olisi tätään sitä, mitä hän on. Olen sanonut naiselle itselleenkin, että hänellä on aina oma paikkansa miehen elämässä, ei ainoastaan lasten äitinä, vaan siksi, että heillä kahdella on kuitenkin ollut pitkä historia yhdessä.

On kamalaa, mutta vaikka olen ihan tavallinen nainen, jolla on tavalliset naisen tarpeet, pitävät jopa appivanhempani minua usein pyhimyksenä, sen verran kovaa kohtelua hekin saivat exän puolelta, eivät olleet lopulta edes puheväleissä. Nainen ei siis ole suinkaan mikään hirviö, vaan viehättävä sekä ulkonäöltään että (halutessaan) käytökseltään, ja fiksu myös, hänellä on myös alempi korkeakoulututkinto, vaikka tähän mennessä ei ole töissä käynytkään (sanotaan, että mieheni on hyyyyvin antelias ). Mutta eurooppalaisesta näkökulmasta amerikkalaiset ovat "hiukan" hemmoteltuja, heillä on sellaisia vaatimuksia esim. talon, appivanhempien jne. suhteen, jotka menevät eurooppalaisilta hiukan yli hilseen. Niin että siihen verrattuna minä vaikutan vaatimattomalta talontytöltä, ja kun muistan vielä kiittää ja kehua miestä (koska hän sen todellakin ansaitsee), niin mieheni on sen verran fiksu, että muistaa kyllä eron.

Eli ei uusperheessä toki ole pelkästään negatiivisia piirteitä, erityisesti nyt kun vauva on tulossa, minua helpottaa suunnattomasti se tieto, että miehelle kaikki yövalvomiset sun muut eivät tule yllätyksenä. Niin moni mies menee sekaisin ensimmäisen vauvan synnyttyä, että ainakin se stressi on itseltä pois, mies tiesi tasan tarkkaan mihin ryhtyy, kun alkoi lasta kanssani yrittämään Sitä paitsi kun olen tarkkaillut miestä lastensa kanssa, tiedän, että hän on loistava isä :heart:

Ei mieheni mikään pyhimys ole, ja ärähdän taautusti itsekin, kun miehellä on huono päivä, mutta olen aivan hurjan ylpeä miehestäni ja ihailen häntä suuresti. Hermostun mieheni vioista, mutta niitä on niin vähän näihin hyviin puoliin verrattuna. Olen kuitenkin ehtinyt aikoinani tapailla jos jonkin moista naistennaurattajaa, niin että tiedän mieheni olevan oikea helmi. :heart: Mies tuntuu osaavankin mitä vaan, osaa muurata seiniä, korjata auton, laittaa ruokaa, silittää ja on aivan tajuttoman hauska ja romanttinen. Ja hänellä on uskomaton kyky saada lapset nauramaan, kaikki lapset tykkäävät hänestä tosi paljon, itse en esimerkiksi osaa leikkiä sillä tavalla lasten kanssa, en tajua mitään leikkiautoista enkä osaa leikkiä "lentokonetta".

Ja kuitenkin mies osaa myös ärähtää oikeassa kohdassa, kun lasten leikit käyvät liian villeiksi, oli melkoinen näky, kun miehen lasten synttäreillä joku löi (vahingossa) yhtä tyttöä leukaan, ja mies komensi kaikki pois pomppulinnasta lentokapteenin auktoriteetillä. Ja niin 30 lasta olivat 5 sekunnissa kaikki pomppulinnasta pois ja vielä oikeasti leikkivät sen jälkeen rauhallisemmin.

Niin se vaan on, että joskus joku heittää pois jotain, jota ei osaa arvostaa, kun taas toinen tajuaa, että "pois heitetty" on todellinen aarre. :heart:

 

Sara kanssa neuvolassa käyty:
Pituus 60,8 cm
Paino 5875 g
Pää 42 cm

Paino nousee neuvolan mukaan vähän liian hitaasti. Muuten kaikki OK.
Pitää imetystä yrittää tehostaa ja muistaa syödä, juoda, nukkua ja ei saa stressata.

anjamarita ja Sara 3kk9pv