Onnea jälleen kerran kaikille vauvaantuneille. Niin ihanaa että vauvoja alkaa nyt tulla oikein urakalla. :flower:
Ajattelin jakaa synnytyskokemukseni teidän kanssa. Ehkäpä siitä on apua joillekin, jotka jännittävät synnytystä.
Eli siis 8.5, päivä ennen laskettua aikaa, päätin viettää aivan rennon päivän. Ajattelin että rentoutuminen on paras keino saada vauva tulemaan. Syötiin miehen kanssa aamiainen vuoteessa, luettiin kirjoja, sitten lähdettiin ravintolaan lounaalle ja käytiin kirjastossa. menkkamaista jomotusta oli koko päivän, ja hieman sellainen omituinen olo. Äitini oli myös neuvonut, että joskus synnytyksen käynnistymiseen tarvitsee vain puoli lasia viiniä kun se rentouttaa.
Ja minähän sitten otin puoli lasia luomuviiniä, joka rentoutti kyllä samantien, sillä en ole mitään juonut kymmeneen kuukauteen. Kävin vielä saunassakin.
Noin tunti viinin ja saunan jälkeen alkoi supistukset. Aluksi ne tulivat joka yhdeksäs minuutti, sitten joka seitsemäs, sitten joka viides. Kello oli ehkä yksi yöllä, ja aloin sytyttelemään kynttilöitä ja laitoin rentouttavaa musiikkia soimaan. Aina supistuksen tullessa mua auttoi kovasti jaloilla tömistely. Välillä supistukset tuntuivat enemmän alaselässä kuin alavatsalla, ja silloin auttoi kovasti kun mies hieroi selkää.
Kaksitoista tuntia myöhemmin supistuksia tuli edelleen, mutta vain joka 7min. Päätin sinnitellä kotona, koska ajattelin, että enpä usko että tästä lähdetään synnyttämään, sillä kivut eivät olleet niin kovia kuin olin etukäteen kuvitellut. 14 tuntia supistusten alkamisesta ne alkoivat taas tulla joka 5minuutti, ja siinä vaiheessa istuin suihkussa. Supistukset olivat niin kivuliaita, että käytin matalia ääniä apuna. vaivuin jokaisen supistuksen välissä ikäänkuin johonkin ihme transsiin. Se oli aivan ihmeellinen kokemus.
16 tuntia supistusten alkamisesta sanoin miehelle, että pitäisiköhän meidän lähteä sairaalaan. Sanoin myös, että musta tuntuu että ne lähettää mut takaisin kotiin, että olen varmaan vain sentin auki.
No, sairaalaan päästyämme tehtiin tutkimus ja olin 7 cm auki!! Pääsin heti ammeeseen, joka oli synnytystoiveissani, ja lilluin siellä melkein kaksi tuntia. Supistukset olivat siellä ammeessa jo niin kipeitä, että muutaman kohdalla hengitysharjoitukset eivät enää auttaneet. Mies auttoi mua äänenkäytössä, ja ne matalat äännähdykset todella tuntuivat vähän auttavan. Kätilöt sanoivat, että tiedäthän että sinulla on mahdollisuus saada kipulääkkeitä. Sanoin että tiedän, ja ei kiitos. Sitten he tarjosivat aquarakkuloita. Sanoin ei kiitos.
Mun piti nousta ammeesta jotta kätilö voi tarkistaa kohdunsuun tilanteen, ja se olikin 9.5 cm auki. Siinä vaiheessa kätilö puhkaisi kalvot, koska epäili että kohdunsuu ei avautuisi tuota viimeista 0.5 cm jos kalvot olisivat tiellä. Heti kun kalvot oli puhkaistu supistukset nousivat sellaiseen potenssiin että huhhuh. vaivuin jokaisen supistuksen jälkeen jälleen sellaiseen unenomaiseen tilaan, ja rentoutuminen oli helppoa. Mies oli niin ihanasti tukena koko kokemuksen ajan.
Sitten mua alkoikin ponnistuttamaan, ja käännyin kontalleni sellaista isoa säkkiä vasten. Kätilö antoi luvan ponnistaa. Musta tuntui että siinä kontillaan säkkiä vasten en saanut ihan sellaista voimaa siihen ponnistukseen kuin olisin halunnut, ja supistuksetkin alkoivat hieman harventua. Kätilö päätti siinä vaiheessa, että nyt on laitettava oksitosiinitippa supistuksia vauhdittamaan. vauva voi hyvin koko ajan. Sydänäänet vahvat ja tasaiset. Heti kun kätilö oli saanut tippakanyylin käteen, hän ja mieheni nostivat minut synnytysjakkaralle ja alkoi taas kauheasti ponnistuttaa.
Synnytysjakkaralle siirtyminen oli paras mahdollinen juttu!! Ponnistussuunta löytyi heti, ja vauva tuli muutamassa minuutissa. Se tunne, kun pää oli ulkona, oli jotain ihan mieletöntä. Sellaista kipua ja kiristystä en ole koskaan eläissäni ennen kokenut. Kätilö sanoi vain, että yksi minuutti ja vauva on ulkona, ja se antoi voimaa. Huusin siinä vaiheessa suoraa kurkkua, ja kätilö sanoi, että nyt olisi tärkeää pysyä rauhallisena, sillä en saa juuri nyt ponnistaa ettei tule repeämiä. Minua ohjattiin ihan mielettömän hyvin. Kätilöt olivat aivan ihania. Mies piti minusta lujaa kiinni kun istuin siinä jakkaralla, ja se tuntui kanssa tosi hyvältä. Ja sieltä se ihana pieni poika sitten tuli. Aivan täydellinen.
Hän on ollut niin uskomattoman rauhallinen nämä ensimmäiset viisi päivää, ja uskon tuon lääkkeettömän synnytyksen vaikuttaneen siihen jollakin lailla. Aivan ihana synnytyskokemus. Repeämiä ei tosiaan tullut, ihan pieni nirhauma vain häpyhuuleen. Olin heti synnytyksen jälkeen jo niin hyvinvoiva, että en voinut uskoa sitä itsekään.
Tsemppiä kaikille, ja toivon teille ihania synnytyskokemuksia!!