Heips!
Ihan ensimmäiseksi tervetuloa
MamaBoo!
Talon remppa senkun leviää käsiin
Tää on ihan mahotonta, mutta selkeästi miehen tapa valmistautua vauvan tuloon. Se haluaa laittaa tän tönön nyt niin mahdollisimman valmiiksi kun olla ja saattaa. Mä en enää jaksa jarrutella vaan annan sen tohottaa omiaan ja olen itse uppoutunut vauvakamoihin ja niiden hankintaan.
Olo on ollut todella hyvä ja nautiskelen ja hykertelen Nöttiksen liikkeille ja voimisteluille. Tää on ihan ylivoimaisesti se paras aika raskaudesta. Potkut ja liikkeet tuntuu todella selvästi, mutta ei satu vielä laisinkaan. Oma olo ei ole tukala eli en vois leveämmin hymyillä.
Varasin tänään ajan 3/4D ultraan. Päätettiin, että halutaan ottaa tästä ensimmäisestä (mahdollisesti ainoasta) raskaudesta kaikki irti. Sieltä muistitikun täydeltä muistoja ja kaikkea ihanaa tulevaisuuden fiilistelyjä varten. Maksaahan se, mutta tähän remontti konkurssiin se uppoaa ihan kivuttomasti
Hienoinen kauhistus ja kammotus nostaa taas päätään, kun tuijottelen kalenterista, että viikonpäästä olisi taas neuvola... Se on ainoa asia joka pistää mieltä matalaks ja olen huomannu soimaavani itseäni lähes jokaisesta ruokailukerrasta. Miks söin taas noin paljon, miks söit tätä ja miks sitä ja tätä... voi hiton hitto...
Perhevalmennuksen käynnitkin on nyt kaikki takana ja ihana oli huomata, että mies oli ihan innoissaan joka käynnin. Nyt ootellaan sit vielä synnärin järkkäämää tutustumista/valmennusta. Sithän tää alkais olla vähän niinku tässä.
Todella haikein mielin sitä ajattelee, että nyt pyörähtää käyntiin jo viimeinen kolmannes. Tää aika on mennyt ihan liian nopeasti ja tuntuu että voi ei kohta tää on ohi ja mä en oo ehtinny vielä nautiskella tarpeeks! <3 Ei sillä ettenkö odota syntymää, mutta tää lähes oireeton ja helppo raskausaika on ollut vaan niin ihanaa!
Töissäkin asiat alkaa loksahdella paikoilleen. Mulla on ollut tuuraaja harjoittelemassa tässä pari päivää ja enää on kiinni johtajasta miten se pähkäilee mun lomat ja mä saan jäädä kotiin. Olis kyllä jo niin ihana päästä vaan päivät pitkät sisustamaan kotia...
Huh! Olipa ruusuista ja vaaleenpunainen purkaus
sori!
OmaAurinkoinen Mullakin on etuistukka ja omia pehmusteita vaikka muille jakaa. Silti on tosi kivasti alkannu tuntua ja näkyä liikkeet. Malta vain, kyllä ne sieltä kohta vahvistuu tarpeeksi.
Noi liikkeet aiheuttaa kyllä tahattomasti semmossia tilanteita, että ne keventää kyllä tunnelmaa. Yksi ilta loikoilin soffalla ja mulla oli semmoinen kevyt muovikuppi vatsan päällä (on muuten tosi kätevää kun on oma sohvapöytä nykyisin joka paikassa mukana) jossa oli muutama mansikka jäljellä. Miehen kanssa siinä katseltiin telkkaria ja ihan yhtäkkiä se koko kuppi pomppas ilmaan ja putos kolahtaen lattialle.
mies totes, että sun personal treineri oli sitä mieltä, et nyt riitti kiitti mansikat.
Hironea ja nöttönen 26+0