3-kymppiset ensimmäistä odottavat

Lili85: no on kyllä aika uskomatonta porukkaa siellä mutta nauti silti nyt kun saan yksin tehdä töitä ja yritä olla välittämättä. Ainakin itse olet tuon kaiken yläpuolella

Täälläkin ollaan sairaslomalla. Nivelet äityivät niin pahoiksi, että kortisonipistoksia sain. Saa nähdä miten sitten jatkossa.

Rakennenultraankin tuli ensi nuulle kutsu. Sitten uskaltaakin jo pikkuhiljaa kai alkaa hankkia tarvikkeita vauvaa varten.

Kippu ja nakki 14+5

 

Kippu, mä yritän jollain tavalla nyt vain ajatella tämän positiivisena vaikka ehkä miellän sen aika pitkään vielä sellaisena rangaistuksena. Perjantaina pääsen työpaikkapsykologille kertomaan uutiset, hänhän lähinnä naureskeli, että tuskin siellä noin vahvasti tullaan reagoimaan.

Lohdutin tänään vapaapäivänä itseäni shoppailemalla syysvaatteita. Eilen ostin alesta äitiysfarkut,jotka saa tovin odottaa, mutta ei ne kyllä pahalta nytkään päällä tuntuisi vaikka mahaa ei juurikaan ole. Kävin mielenkiinnosta kirpparilla ja löysin ihan melkein uuden mekon, pitkän neuletakin ja topin. Siistejä olivat. Jotenkin tuntuu turhalta ostaa enää uusia normaalikokoisia vaatteita, kun varmaan tästä johonkin suuntaan leviän vaikka varmaan aika pienenä pysyn, mitä sukuun on katsomista.

Käytiin myös ystävän kanssa hypistelemässä vaunuja. Meidän käyttöön olisi ihan mahtavat Babyjoggerit, joihin saa Britaxin kaukalon kiinni ja kovan kopan. Myöhemmin sama runko toimii tavallisena sekä juoksurattaana. Kunnianhimoisesti ajattelen jo kevään lenkkejä.

 

Voi himppu! Haettiin äsken äitiyspakkaus ja nyt se olla möllöttää tossa sängyllä. Mä en voi hipelöidä sitä vielä yhtään kun pikku hipasu haalarin huppuun jo toi kyyneleet silmiin. Voi hormonit sentään... Illalla uusi yritys.

 

Heippa vaan! Jospas nyt uskaltaisin liittyä tännekin. Kuumeilin tuolla kolmekymppisissä alkuvuodesta ja jonkin verran tuttuja nimiä näyttää täältä löytyvän. Meillä tärppi kävi yk9:llä ja nyt siis mennään ihan alkuvaiheessa rv 5+5. Täällä näyttää suurin osa olevan menossa jo pidemmillä viikoilla mutta toivotaan että muitakin alkuvaiheen odottajia aktivoituu tai liittyy mukaan!

Mä elän vielä vahvoja epätietoisuuden aikoja, koska oireet on olleet tähän asti tosi vähäisiä. Varhaisultra on osin tästä syystä harkinnassa, mutta vasta parin viikon päästä jos vaikka näkyisi sykekin sitten varmasti. Mulla oli ovis vasta kp 18/29 joten uskon olevani muutaman päivän "jäljessä" noita menkoista laskettuja viikkoja. Onko teillä ollut miten aikaisessa vaiheessa oireita? Mulla siis oli plussan jälkeen vatsa sekaisin noin viikon ja nyt oikeastaan ainoa selkeämpi oire on hillittömät hinkit, mutta ei mitään arastusta tm. Iltaisin myös väsyttää aiempaa aiemmin, mutta toisaalta töissä on ollut aika haipakkaa. Pitäisi vissiin olla kiitollinen oireiden vähyydestä mutta tosiaan vähän epävarma fiilis... :/

 

Mamaboo, usko pois, mutta nauti oireettomuudesta vielä. Itse olin samassa epävarmuudessa, mutta kyllä ne sieltä ehtii puskemaan päälle.

 

Ihanaa MamaBoo, tervetuloa! Muistan sut kuumeilijoista

Mullahan on ollu tosi oireeton raskaus. Alussa ihan pientä etomista jos ei syöny tunnin välein, mut sit pysy aisoissa. Juhannuksena mulla oli tosi rankka vatsatauti, mikään ei pysyny sisällä ja olin tosi heikkona. Siitä toipua meni reilu viikko. Nyt menossa rv 19+4, enkä edelleenkään tietäis raskaudesta ellei kuukautiset ois pois ja maha ei ois pyöristyny. No ja oli nälkä kokoajan ja väsyttäis hulluna. Sinänsä en vielä tunne potkujakaan, mut semmosta painetta kyllä kun neiti pistää kunnon mylläyksen päälle. Mutta olihan se alkuun epäuskosta kun odotti vaan, et kai mullakin alkaa pahoinvointi ku muillaki.

Tamariini, miltäpä se äitiyspakkaus näytti? Mää en tiedä vielä, otanko. Jotenki aina ollu itsestäänselvyys et joo, mut nyt aloin miettiin et onko ne vaatteet millon sopivia, oon niin paljon kuullu et ovat kovin isoja? Toppapuku jää ainaki käyttämättä, sen tiedän. Mulla on kela-neuvola kahden viikon päästä, sitten pääsisin sen tilaamaan

OmaAurinkoinen ja PikkuL 19+4

Ai niin! Onhan mulla oire! Perhanan närästys. Viime yönäkään en oo taas paljoo nukkunu kun poltellu kurkkua hulluna. Lasillinen maitoa autto aika pitkäksi aikaa, mut tänään kyllä käytävä apteekista hakeen apuja.

 

Eli vielä ei siis voi oireettomuudesta vetää johtopäätöksiä suuntaan tai toiseen.

Ihanaa että osa pohtii ja hypistelee jo äitiyspakkauksia. Tuntuu että itellä tuo on vielä hamassa tulevaisuudessa! Mä pääsenkin sitten jännittämään keväällä saisinko jo uuden mallisen pakkauksen vai meneekö vielä tämän vuoden malli. Lähipiirissä on sen verran vauveleita tällä hetkellä, että kaikki tavarat periytyy suoraan meille, mutta äippäpakkauksen haluan ottaa kuitenkin periaatteesta. Niin hieno systeemi mun mielestä!

MamaBoo rv 6+0

 

Äippäpakkaus on ihana! Mä tykkään... Kauhea kasa vaatteita ja mä tykkään noista väreistä ja kuoseista. Lempparit on keltanen pöllöpotkari ja turkoosit pöksyt. <3

Eilen tipahti postissa myös turvakaukalo ja trlakka. Lisäksi äiti osti hukkikselle leikkimaton ja -kaaren. Alkaa olla rompetta nurkat täys.

Sen sijaan olojen puolesta tää on ollu ihan kauhee viikko. Unet on kadonnu täysin. Parhaimmillaan oon nukkunu neljä tuntia yössä, sekin kahdessa pätkässä. Oon ihan silmät ristissä, mutta en vaan saa unta. Nuhaakin pukkaa kiysaksi ja silmät vuotaa. Voi kun huomenna olis jo parempi... Nyt vaan itkettää välillä kun ei saa lepoa kuten tartteis. Onneksi toi masuasukki silti touhuaa omiaan sen kummemmin häiriintymättä.

Sori omanapaisuus. Ei jaksa nyt koota ajatuksia muuhun.

tamariini ja hukkis 24 + 3

 

Toivottavasti tamariinin olo alkaa helpottaa. Tuliko kunnon flunssa päälle?

Mullakin meinaa niistätyttää. Ei vielä mitään isompaa, onneksi. Mut pojat tulee taas tänään, niin saapa nähdä tuleeko sieltä minkälaisia nuhaneniä.
Tässä aamupalan ohessa tuli laskettua nuo sairaspäivät ennen äippälomaa ja jos nyt oikein osasin laskea, niin kun ens viikolla loppuu tää sairaslomajakso ja pystyisin tän ja ens viikon oleen joka päivä korvaavassa työssä, niin jos siitä jäisin kunnon saikulle äitiyslomaan asti, niin en tipahda sairaspäivärahalle ku neljäksi tai viideksi päiväksi. Sen kestäis, ei talous romahtais. Eli jos lääkäri on ens viikolla sitä mieltä, että seuraavasta sairaslomalapusta otetaan korvaavan työn optio pois, otan sen vastaan hyvillä mielin. Turhauttavaahan tuo korvaava työ on. Oikeeta hyötyä musta on ainoostaan 8-9 välillä, sitten käyn kahvilla ja alan puuhaileen jotain (nyt on kesken synttärikorttien tekeminen), sitten lounastan ja siitä jääki vartyi tai puol tuntia aikaa jatkaa kesken jäänyttä tekemistä. Korvaavan työn ajatus on hyvä jos siinä voi tuntea olevansa hyödyksi, mulla tuo on just vaan tasan sitä sairaslomapäivien "säästämistä". No, kyllä tää nyt menee onneksi.

Eilen tuli puoliväli täyteen, vitsi tää on kivaa! Masu pullottaa jo tosi näkyvästi ja on nyt kyllä pompsahtanu esille ihan kunnolla, ei aamumahakaan oo enää mitenkään pieni. Eilen aamulla oli hauska, makasin selälläni ja niin selvästi tunsi kovan möykyn tuossa vasemmallasivulla poikittain. Erehyin vähän kättä liikauttaan, niin se mokoma lähti mua karkuun! Eilen illalla tuntu navasta vsemmalla taas pieni kova, meiskin sen tunsi, olisko ollu pää tai peppu? Hassu siellä vipeltelee, nauttikoon nyt vielä kun mahtuu seikkaileen.

OmaAurinkoinen ja pikku L 20+1

 

Flunssa teki semmoisen tyypillisen tulon. Mä oon tosi harvoin kuumeessa, mutta nuhan ja yskän se pisti niskaan. Nöyrryin nenäsumutetta ostamaan ja sen avulla oon nukkunut nyt jo kolme yötä hyvin ja elämä on palautunut. Viikonloppuna tuli myös touhuttua. Lauantaina siivosin kämppää varmaan 5-6 tuntia (kun alotan, oon übernipo), sen jälkeen frisbee golfia pelaamaan. En jaksanut heittää kuin viis rataa ja sit loppu keskivartalosta voimat. Raahustin sitten miehen ja nuoremman pojan perässä mahaa pidellen. Eilen seikkailtiin metsässä ja löydettiin hyvä mustikka-apaja. Mustikkapiirakkaa aamiaiseksi... Mmmm...

OmaAurinkoinen tuo on tosiaan varmaan turhauttavaa tehdä "turhaa" työtä. Mulla tulee aina sekoitettu turhautuminen ja syyllinen olo jos ei ole mitään oikeeta tekemistä. Vaikka eihän se oma syy ole... Tsemppiä! Kauheasti ei ole jäljellä.

Mitähän meidän kaksosmahalle kuuluu?

Ja joko Hironealla on koko koti rempattu?

Sateista maanantaita ladyt!

tamariini ja hukkis 24+6

 

Heipsuli ja hyvää alkuviikkoa naiset,

Siellä tyyppi veteli sikeitä aamulla ultrassa, ei eväänsä liikauttanut. Eli ultra onnistuneesti takana ilman mitään suurempia ongelmia, kontrolliultra ensi viikolla suolenpätkän takia, joka ei ole vielä mennyt paikoilleen. Jotenkaan en tästä jaksa sen suuremmin edes stressata (ihme), koska kätilökin sanoi, että tod.näk. on jo paikoillaan ensi viikolla.

Superonnellinen olen, samoin taitaa olla myös mies, joka piti kädestä kiinni ultrauksen aika. Sitä en tiedä kumpaa tässä jännitti enemmän, mä taisin enemmän jännittää sitä, että onko se edes hengissä, kun olen ollut niin vähäoireinen.

 

Onnea Lili hyvistä ultrakuulumisista!

Minä eilen myös fiilistelin ihan urakalla kun näin ensimmäistä kertaa hukkiksen liikkeet mahan läpi. Yhtäkkiä tuli mieleen kokeilla ja makoilin selällään sängyssä pari tyynyä niskan takana. Heti kun kiskaisin peiton pois mahan päältä, niin maha hytky sivulta toiselle. Ja sitten alkoi pienet pompaukset kun vauveli rupesi potkimaan navan ympärystöä. Otin videotakin ja voi jee kun ei olisi millään malttanut ruveta nukkumaan. Onneksi hukkis teki päätöksen mun puolesta ja rauhoittui.

Tänään ajattelin myös otattaa miehellä ensimmäisen toisen ottaman kunnon mahakuvan, koska tänään taittuu oman pääkopan rajapyykki.

tamariini ja hukkis 25+0

 

Onnea Lilille hyvistä ultrakuulumisista!

Ihanaa tamariini, voi toivottavasti mullaki alkais tuntuun liikkeet! Tyhmä etuistukka ja omat pehmusteet!

Mulla alko tänään äitiysjooga. Oli muuten mukavaa, mut kauheen paljon oltiin istualteen tai selälleen makaamalla ja nehän on mulle tosi huonoja asentoja. En lopussa meinannu päästä kääntyyn kyljelleen, lantio ei vaan ota vastaan käskyjä vastaan. Kunhan sieltä ylös lopulta pääsi ja lähti käveleen autolle, niin lantio ja selkä tuntu ihanan irtonaisilta. Huominen nyt jännittää, joko on tosi hyvä olo tai sitten en pääse liikkeelle ollenkaan. Toivottavasti ensimmäinen vaihtoehto!

Vieläkö muuten Maybelline kulkee täällä?

OmaAurinkoinen ja pikku L 20+2

 

Se voi olla, että minä jossain vaiheessa kadehdin sun etuistukkaa... Pehmusteita on mullakin, mutta ne ei näytä kauheasti vaimentavan. Vielä nuo potkut ei satu, mutta hetkeäkään ei kyllä saa juuri rauhassa olla kun mahassa on bileet menossa melkein 24/7... Nytkin nahka venyy kun toinen punkee. Vaik onhan se ihanaa... <3

 

Heips!

Ihan ensimmäiseksi tervetuloa MamaBoo!

Talon remppa senkun leviää käsiin
Tää on ihan mahotonta, mutta selkeästi miehen tapa valmistautua vauvan tuloon. Se haluaa laittaa tän tönön nyt niin mahdollisimman valmiiksi kun olla ja saattaa. Mä en enää jaksa jarrutella vaan annan sen tohottaa omiaan ja olen itse uppoutunut vauvakamoihin ja niiden hankintaan.

Olo on ollut todella hyvä ja nautiskelen ja hykertelen Nöttiksen liikkeille ja voimisteluille. Tää on ihan ylivoimaisesti se paras aika raskaudesta. Potkut ja liikkeet tuntuu todella selvästi, mutta ei satu vielä laisinkaan. Oma olo ei ole tukala eli en vois leveämmin hymyillä.

Varasin tänään ajan 3/4D ultraan. Päätettiin, että halutaan ottaa tästä ensimmäisestä (mahdollisesti ainoasta) raskaudesta kaikki irti. Sieltä muistitikun täydeltä muistoja ja kaikkea ihanaa tulevaisuuden fiilistelyjä varten. Maksaahan se, mutta tähän remontti konkurssiin se uppoaa ihan kivuttomasti

Hienoinen kauhistus ja kammotus nostaa taas päätään, kun tuijottelen kalenterista, että viikonpäästä olisi taas neuvola... Se on ainoa asia joka pistää mieltä matalaks ja olen huomannu soimaavani itseäni lähes jokaisesta ruokailukerrasta. Miks söin taas noin paljon, miks söit tätä ja miks sitä ja tätä... voi hiton hitto...

Perhevalmennuksen käynnitkin on nyt kaikki takana ja ihana oli huomata, että mies oli ihan innoissaan joka käynnin. Nyt ootellaan sit vielä synnärin järkkäämää tutustumista/valmennusta. Sithän tää alkais olla vähän niinku tässä.

Todella haikein mielin sitä ajattelee, että nyt pyörähtää käyntiin jo viimeinen kolmannes. Tää aika on mennyt ihan liian nopeasti ja tuntuu että voi ei kohta tää on ohi ja mä en oo ehtinny vielä nautiskella tarpeeks! <3 Ei sillä ettenkö odota syntymää, mutta tää lähes oireeton ja helppo raskausaika on ollut vaan niin ihanaa!

Töissäkin asiat alkaa loksahdella paikoilleen. Mulla on ollut tuuraaja harjoittelemassa tässä pari päivää ja enää on kiinni johtajasta miten se pähkäilee mun lomat ja mä saan jäädä kotiin. Olis kyllä jo niin ihana päästä vaan päivät pitkät sisustamaan kotia...

Huh! Olipa ruusuista ja vaaleenpunainen purkaus sori!

OmaAurinkoinen Mullakin on etuistukka ja omia pehmusteita vaikka muille jakaa. Silti on tosi kivasti alkannu tuntua ja näkyä liikkeet. Malta vain, kyllä ne sieltä kohta vahvistuu tarpeeksi.

Noi liikkeet aiheuttaa kyllä tahattomasti semmossia tilanteita, että ne keventää kyllä tunnelmaa. Yksi ilta loikoilin soffalla ja mulla oli semmoinen kevyt muovikuppi vatsan päällä (on muuten tosi kätevää kun on oma sohvapöytä nykyisin joka paikassa mukana) jossa oli muutama mansikka jäljellä. Miehen kanssa siinä katseltiin telkkaria ja ihan yhtäkkiä se koko kuppi pomppas ilmaan ja putos kolahtaen lattialle. mies totes, että sun personal treineri oli sitä mieltä, et nyt riitti kiitti mansikat.

Hironea ja nöttönen 26+0

 

Ihana kuulla noin positiivisia fiiliksiä Hironea! Ja kuulostaa siltä, että teillä menee taas miehenkin kanssa paremmin.

Yhdyn tuohon raskauden paras vaihe -juttuun ihan täysin. Tää on varmasti just sitä! Pitää kyllä olla tosi onnellinen, että on säästynyt kaikilta vaivoilta. Mulla tosiaan ainoat menoa hidastavat jutut on hengästyminen ja sykkeen nopea nouseminen. Pitkiä aikoja ei voi tempoa yhteen putkeen, että saa hukkiskin välillä happea. Vaikka edelleen epäilen, että kyllä se itsestään huolen pitää ja oletettavasti iteltä menee taju ennen kuin siltä. Mutta mennään nyt ohjeiden mukaan kuitenkin... Varsinainen urheilu on jäänyt kokonaan pois, mutta aktiivisesti touhuan silti ja metsäretkiä ym. tulee tehtyä.

Saatiin vihdoin ja viimein meidän rakennuslupahommiakin eteenpäin! Voi jee, miten tätä on ootettu. Tänään pitäisi olla viimeisetkin nimmarit papereissa, niin että lupa pääsee seuraavaksi sitten kokoukseen käsiteltäväksi. JESH!

Muuttokin alkaa lähestyä ja nyt saattaa olla pientä työmatkan uhkaakin ensi viikolle ilmassa. Kahtellaan... Tänään vietetään kuitenkin etukäteen meidän 2. hääpäivää ravintelilla ja stand-upilla (ja ehkä vähän juhlisestaan samalla tuota yhden byrokratiavaiheen voittoa).

tamariini ja hukkis 25+1

 

Juu, onneks miehen kanssa menee vähän paremmin. Tottakai luottamuksen eteen tehdään vielä töitä, mutta suunta on pitkästä aikaa ylöspäin.

Tamariini: Jes! Mä niin tiedän ton byrokratian kanssa taistelemisen. On todellakin aihetta juhlistaa

Saman helpon hengästymisen olen itekin huomannut. Mut kyl tää reppu jo hidastaakin menoa. Ja taipuminen muistuttaa lähinnä kuivalle maalle joutunutta valasta

 

Kiva kuulla Hironea, että teillä on asiat jo vähän paremmin.

Vähän omanapavalitusta. Huomisen jälkeen on enää neljä päivää tätä vanhaa työtä tiedossa ja ei voi muuta sanoa kuin että olen äärimmäisen helpottunut. Nyt olen tehnyt 4d+1vp+4d-putken töitä ja yksikään päivistä ei ole ollut kahdeksaa tuntia vaan menee sinne yhdeksään-kymmeneen tuntiin iltavuorossa.
Eilen olin kotona yöllä kahdelta ja kello soitti uuteen aamuun seiskalta. Tänään yksi haastattelu ja normi ilta perään, huomenna kuuteen töihin.

Mietin, että jos tällänen työtahti olisi jatkunut vielä pitkään, saikulla olisin varmaan jo väkisin. Nytkin pari työmatkaa on mennyt itkiessä, kun ei vaan enää jaksa.

 

Lili Sittenhän voisi sanoa, että vaikka siirto toisiin tehtäviin tuntuikin lannistavalta, niin loppujen lopuksi lienee hyväkin juttu. Vaikka siis syy siihen oli esimiehen puolelta väärä, niin seuraus ehkä kuitenkin ihan hyvä. Täällä tämmöinen "koitan nähdä kaiken positiivisena" -tyyppi... Sori.

Hironea Taipuminen? Siis mikä? Mulla tekee jo tiukkaa saada sukkia jalkaan. On pitäny ottaa uus tekniikka käyttöön. Ei enää nouse jalka koukkuun eteen, ei vaikka kuin nostais.

Viime yönä hukkis päätti majailla poikittain. Ja voi jee kun se venytti tota alamahan/kyljen seutua. Ihan mahdoton ajatus oli nukkua oikealla kyljällä kun heti kun oli ees selällään viistosti oikealle kääntyneenä, niin minimies oli sitä mieltä, että hänen tilaansa invaasioidaan ja alotti hirveen shown. Selältään tuntui ekaa kertaa vähän tuskaiselta köllötellä, niin aika paljon piti vasemmalla kyljellä makoilla. Tästä ne rajoittuneemma uniasennot sitten vissiin alkaa...

Illalla sain myös jäätävän kipukohtauksen selkään. Ei tainnut tehdä hyvää istua ensin töissä, sitten bussissa, ravintelissa, kahvilassa, stand-up esityksessä ja vielä skootterin päällä. Sängyssä maatessa kramppas koko yläkropan jumiin. Selkä ja ylävatsa kivikovat ja kipu säteili hartioihin ja rintakehään. Onneksi konttausasento ja miehen hieront nopeesti laukaisivat olon paremmaksi ja sain kuin sainkin jopa unta... Hetken ehti jo pelottaa, että mitäs tämä nyt on.

Huomenna sokerirasitukseen. En mitenkään innolla odota illan paastoa. Pitää syödä hyvin pitkin päivää ja vielä kunnon ateria just ennen paaston alkamista. Ehkä se siitä.

tamariini ja hukkis 25+2

 

Huh! Lili aika hurjia työputkia tosiaan. Mä teen ihan normipäivää ilman viikonloppuja tai iltavuoroja ja olen silti ihan poikki.

tamariini Mä kans olen pariin yöhön miettinyt, että kuin päin tässä ny nukuttais. Mulla suurimman kivun aiheuttaa toi asennon vaihtaminen. Nukkuessa kun vaihtaa kyljeltä toiselle niin vihlaisee alavatsasta ja nivusista niin kipeästi, että siihen herää ja hetki menee ähistessä ennenkun "kramppi" helpottaa. Viime yönä havahduin siihen, että vaistomaisesti otin kaksin käsin ensin kiinni mahasta ja sit yritin varovasti kääntyä. Meillä myös tuo omasta tilasta protestointi on tuttua

Ja mieltä osoitetaan niin sitkeästi, että ei auta kun antaa periksi ja kääntyä toiseen asentoon.

Mä olin eilen yhden tuttavan tykönä tutustumassa manducaan sekä kantoliinoihin. Sen verran innostuin, että tilaus molemmista lähti ja ajattelin että kokeillaan nyt. Saahan ne sitten myytyä eteenpäin jos eivät olekkaan se mun juttu. Itse pidän kantoliinan ajatuksesta, mutta en viitsi edes pyytää miestä opettelemaan vaan manduca tulee miehen käyttöön. Mokoma nakkisormi ois ihan solmussa niin pitkän kangassuikaleen kanssa ihan ilman vauvaakin. Lisäksi ostin tältä kyseiseltä tuttavalta matkarattaat. Niin sitä roinaa alkaa kertyä väkisinkin vaikka kuin yrittää ottaa maltilla

Hironea ja nöttönen 26+1

 

Tunsin eilen illalla ekaa kertaa kädelle vauvan liikkeitä Mies missas ensimmäisen, mutta onneksi vauva ilmesty toisen kerran myöhemmin apajille ja mies ehti mukaan. Sen ilme oli niin ihana että mulla tuli kyyneleet silmiin. Möllykällä on vielä niin hyvin tilaa temmeltää, että on tuurissaan aina et sen ehtii bongaamaan ennenku sukeltelee taas syvemmälle piiloon. Ilmesty vielä kolmannen kerran, sillon ihan pintaan tuohon alamahalle ja oli varmasti poikittain. Hassu pikkuneiti!

Tuo mies on kyllä hassu. Ensin sille iski kauhee hätäet miten osaa tytön kans olla ja saparoita pitää alkaa opetteleen tekeen ja nukeilla leikkiin. Koitin lohduttaa, et minä oln ainaki ollu semmonen rämäpää aina pienenä ja leikkiny autoilla ja juossu metässä. No nyt sen mietinnät on menny toiseen ääripäähän, ku hänestä tuntuu jo nyt, että rakastaa tyttöö enemmän kuin poikiaan. Jospa se löytäis ajan kanssa sen kultaisen keskitien.

Oon muuten kasaillu miehelle isyyspakkausta isänpäiväksi. Oon ostanu sinne jo tutin jossa lukee "äänenvaimennin" ja daddy rocks-bodyn. Sitten pitäis ostaa ainaki tuo Isän ja tyttären lettikirja (itteeni kyllä ajattele tässä, en osaa minäkään laittaa hiuksiin ku saparot) ja suklaalevy viestin kans et äidin hiljennin. Jotai muutaki pitää vielä keksiä, onpa tässä aikaa miettiä.

Mulla on koko viikko ollu jotenki tosi huono, oon ihan uupunu, selkää polttelee ja pää on ollu kipee. Eilen olin kotona 12.30 ja makasin sohvalla kahdeksaan (poisluettuna lounas, päivällinen ja iltapala) ja siitä siirryin sänkyyn. Eikä tehny tiukkaakaan maata vaan. Jos nousi ylös niin pääkipu oli heti ihan armoton. Työmotivaatio on loppunu täysin. Oisin kyllä ihan valmis jäämään saikulle ens viikon jälkeen. Hassua ajatella, et ei välttis oo enää ku viis työpäivää jälellä. Ens viikon torstaina on työterveyteen taas aika ja voi olla, et seuraavasta saikkulapusta otetaan pois tää korvaavan työn optio. Sopis mulle.

OmaAurinkoinen ja pikku L 20+5

 

OmaAurinkoinen Nuo ensimmäiset liikkeet on vaan niin ihania tuntea, onnea niistä! Siitä se lähtee

Ja miten mahtava idea tuo isyyspakkaus isänpäiväksi!! Taidan olla ketku ja matkia sinua! Pitääkin alkaa miettiä ja kerätä kaikkea ihanaa. Samalla voisin laajentaa sitä koskemaan omaa isääni jolle vois tehdä papan selviytymispaketin

Mä olen myös välillä ihan tolkuttoman väsynyt, mutta taas joinakin päivinä virtaa on kun pienessä kylässä. Nyt on selvästi taas menossa semmoinen kausi, että väsyttäisi. Kaikki tekeminen tuntuu vähän väkisin vääntämiseltä ja työmotivaatio on täälläkin todella vähissä. Odotan vain johtajan siunausta näille pitämättömille lomille ja haaveilen siitä että saan aamuisin nukkua!

Hironea ja nöttönen 26+2

 

Matki vain Hironea, ei tuo toki mun oma keksintöni ollu Mukavaa huomioida isäkin omalla pakkauksella ja kun isänpäiväkin sattuu sopivasti tähän matkanvarrelle.

Sisältöön ajattelin tosiaan

Bodyn
Tutin (äänenvaimennin teksti)
Isän ja tyttären lettikirjan
Suklaalevy viestillä äidin hiljentämiseksi /rauhoittamiseksi
Erikoisoluen viestillä isän oma aika tms.
Ehkä jonku pienen vauvanhoito-oppaan
Hajunaamarin (tai siis sen jonka läpi ei hajujen pitäis päästä, miestä yökkäyttää ihan oikeesti jo pelkkä ajatus kakkavaipoista)
Vapaudun vaipanvaihdosta -kortti (ehkä kaks?)

Jotain muutakin mahtunee, ei toki ihan älyttömästi tartte oll sisältöä. Kuulen toki mielelläni myös ideoita

 

http://www.tikkunekku.fi/c19-isyyspakkaus-fi.html
Tuolta tilasin tutin ja bodyn. Tilasin myös pinkin äidin kulta-tutin <3

 

Äääää... Raskausdiabetes. Dääm. Tunnin arvo 10.3. Maanantaina on neuvola, niin eiköhän siellä sitten tule huutia ja kotimittausohjeistus. Ärsyttää, vaikka ei pitäisi olla tuon pcos:n takia yllättynyt. Mutta josko tää hoituis vaan jättämällä herkut pois... Muuten pitäis ruokavalion olla kunnossa. :/

Anteeksi omanapaisuus...

tamariini ja sokerihukkis 26+3