3-kymppiset ensimmäistä odottavat

Hironea Kuulostaa hyvältä teidän välirauha. Toivottavasti asia etenee hyvään suuntaan. Onneksi nuo ongelmat yleensä ovat kyllä ratkaistavissa, kun ei tosiaan varmaan ole kyse miehen esiin tulleesta perusluonteesta, vaan jostain kriisistä.

Harmillista tuo neuvolan toiminta. Ite manasin silloin ennen kesää perhevalmennuksen fyssarituntia. Joka paikassa mainostettiin, että miehet mukaan! No me tietysti aateltiin, että kivakiva... Mennään tietty yhessä! Ja mites kävi... Mies oli ainoa laatuaan ja potkittiin vielä puolessa välissä pihalle. Ai että me saatiin kyllä siitä hyvät naurut, mutta pakko oli neuvolassa sanoa, että elkää hyvät ihmiset mainostako sitä hommaa miehet mukaan -periaatteella. Sen sijaan lääkärikäynnille en ottanut miestä mukaan (en edes ehdottanut) kun aattelin, että siellä tehdään vain sisätutkmust. Ja yllättäen siis meidän lekurillahan olikin ultra, jolla sitten vähän aikaa Hukkista ihmeteltiin. Siinä kohtaa taas jurppi, että mies ei ollut mukana. Koita tässä nyt sitten elää ristillisesti...

Lili85 Toivottavasti pystyt tosiaan myös elelemään tuota alkuraskautta ihan täysillä, vaikka parisuhteenne tila onkin vaikea. Oireet onneksi kuulostavat aika inhimillisiltä. Meillä oli alussa myös pientä parisuhdenränää. Tai oikeastaan kun itse pelkäsin keskenmenoa kauheasti ja tiesin, että mies oli aika finaalissa, niin murehdin saisinko hänestä tukea ollenkaan jos pahin toteutuisi. Silloin oli kiva huomata, että neuvolasta ainakin meillä Vantaalla saa apua ihan järjettömän hyvin! Päästiin yhdessä juttelemaan perheneuvojalle ja kävin itse vielä kertaalleen psykologin juttusilla. Vieläkin on ovi auki psykalle, eli pelkällä soitolla pääsen käymään jos tulee jotain pelkoja. En tällä hetkellä koe sille kyllä mitään tarvetta, mutta kiva tietää tuommoisen olevan mahdollista. Eli toivottavasti tekin saatte jeesiä ja uskallatte (ja mies myös haluaa) sen hyödyntää.

Minä suhtaudun myös vähän kriittisesti niihin syömissuosituksiin. Onneksi oma neukkutäti on myös hyvin maanläheinen, eikä vauhkoa mistään. Eli ollaan samoilla linjoilla. En oikeastaan ole kyllä muuttanut ruokavaliossani juuri mitään tässä raskausaikana. Mutta minä olenkin kala-allergikko, joten noita ehkä riskialttiimpia kalahommeleita en siis syö muutenkaan. Paha vaan, että herkkuja menee kyllä enempi kuin normaalisti.

Nyt on närästys tosiaan puskenut täälläkin ilmoille. Ja nyt olen myös joutunut rajoittamaan mahallaan nukkumista. Vieläkin pystyn kyllä, ettei tunnu pahalta, mutta heti jos on pissahätää tai vatsa täysi, niin ei onnistu. Kovalla alustalla ei kyllä voi enää mahallaan maata ollenkaan. Maanantaina myös töiden jälkeen selällään nukkuminen sohvalla aiheutti huonon olon, joka helpotti heti kun nousi pystyyn. Tätä en ole kyllä öisin huomannut. Tiedä sitten...

tamariini ja Hukkis 18+2

 

Tamariini Mä olen myös huomannut tuota, että jos pidempään makaa esim. soffalla selällään niin se aiheuttaa huonoa oloa. Yöllä sitten nukkua mähötän kyllä selälläni. Mahallaan ei täälläkään enää ole kiva olla. Hierojalla käynti edessä ensi viikolla, mutta enköhän mä pyydä jo päästä tuoliin istumaan niin ei tarvi koko 45 min mähöttää nöttiksen niskassa

Meillä mies on myös kala-allergikko ja siitä syystä meillä ei syödä tai valmisteta minkäänlaista kalaa tai äyriäistä. Tästä mulle oltiin neuvolassa vähän huolissaan, mutta sanoin korvaavani hyvänlaatuisilla omega öljyillä (ei kala).

Meilläkin kotona toi ravintopuolen eriäväisyys tulee siitä, että mies ei vaan ehdi syödä töissä kunnolla, kun mä taas syön sen 3h välein jotain. Se vaan jäi mulle niin päälle tuosta syksyisestä painon pudotuksesta.

Mulla se närästys loppui, kun lopetin ne omegatabletit. Nyt ei ole satunnaista turvotusta tai närästystä kummempaa ollut onneksi.

Hironea ja nöttönen 19+1

 

Tamariini ja Hironea; saa nähdä miten meidän suunnalla neuvola ja kaikenmaailman valmennukset toteutetaan. Ainakin ultra on ulkoistettu kokonaan toiselle paikkakunnalle Terveystaloon ja synnytyksetkin tapahtuu toisella paikkakunnalla. Ja jos oikein muistan niin synnytysvalmennuskin on netistä katsottava pätkä. Siinä sitten voidaan viettää parisuhdelaatuaikaa sohvalla snackien kera ja valmistautua synnytykseen

Asutaan suhteellisen pienellä paikkakunnalla, mutta itse käyn töissä PK-seudulla. Arvatkaa vaan synnyttäisinkö mielummin täällä kuin landella. Saatika kun kaikki tutut tietää varmaan jo heti ensimmäisen neuvolakäynnin jälkeen, että on raskaana.

Ilmeisesti parisuhderähinä on raskauden alussa aika normaalia, toki eihän tälläistä kukaan toivoisi. Itselläni oli ennen raskautumista aikalailla pelkoja siitä, miten käy töiden ja työtehtävien lapsen myötä ja ylipäätään siitä, että onko minusta äidiksi. Niitä ONNEKSI kävin jo aikaisemmin puimassa terapiassa.

Lomamoodi taitaa jo iskeä pikkuhiljaa; töitä pitäisi tehdä, mutta surffaan täällä sekä vaivihkaa katselen pinterestistä hyvännäkösiä äitiysvaatetyylejä. Jos vain saamme suhteen kuntoon niin lähdetään xtempore matkalle Eurooppaan. Sieltä olisi ihana ostaa joku ensimmäinen asia pienelle.

Haluatteko muuten tietää lapsen sukupuolen etukäteen? Me olemme puhuneet, että se voisi olla ihan kiva tieto. Kummatkin on oikein toivottuja, mutta itse eniten ehkä haluaisin pojan.

 

Kyllä me ollaa puhuttu, että ehdottomasti haluttaisi tietää. Molemmat on erittäin toivottuja ja suosikkia ei ole. Mä tahtoisin tietää sen ihan sillä, että tiedän minkä tyylisiä vaatteita, myssyjä ja muuta sälää sitten ompelen ja kudon. Nyt olen jo niin kyllästynyt tekemään näin "neutraalin" värisiä

Mulla lomamoodi antaa vielä odottaa, tosin mulla on lomaan vielä 3 viikkoa. Toivottavasti ne kesäkelit siksi ehtis tulla. Muutenkin koko kesäfiilis on kateissa kun ei ole lämmintä ja kesäistä. Äitee hokee ärsyyntymiseen asti vain sitä, että kiitä luojaasi ettei ole kuuma kun sun on varmasti parempi olla näin kun helteellä. Pah! Mä tahon et kesäl on kuuma

 

Heipä hei

Ajattelin minäkin päivitellä hieman kuulumisia. Ensimmäinen neuvolakäynti oli hieman hämmentävä, hirmu paljon monistetta ja muuta luettavaa matkaan. Olin jotenkin pihalla, että missä vaiheessa tapahtuu mitäkin, eka ultra, seulonnat jne. Lähetteitä jos jonkin näköisiä, täytyy koittaa perehtyä mitä labra aikoja piti varailla ekan ultran yhteyteen jne. Huh

Mulla ei ole ollut varsinaisesti oksentelua, mutta pahoinvointi iskee välittömästi aamulla ja on syötävä pikaisesti. Jos en syö säännöllisesti, alkaa yököttämään myös muina vuorokauden aikoina.

Olisin kaivannut kokemuksia verenvuodosta yhdynnän yhteydessä. Meillä oli muutaman viikon tauko seksi harrastamisessa johtuen lähinnä mun lomamatkasta kavereiden kanssa ja nyt toissa iltana kyllä pelästytti kun yhdynnän aikana alkoi vuotamaan hetkellisesti ihan kunnolla kirkasta verta. Toki luin heti aiheesta, että kyseessä herkemmin rikkoutuvat verisuonet emättimen limakalvoilla. Ja soitin myös neuvolaan. Verenvuoto jatkui joitakin tunteja ja seuraavana päivänä tuli lähinnä rusehtavaa tuhrua.
Omassa neuvolassa ei ole ultraa käytössä (ollaan "maalla" vaikkakin pks läheisyydessä), joten jos haluaisin varmistaa tilannetta, pitäisi mennä yksityiselle. Eka ultra on vasta 17.8.

Terkuin Emmy, 9+3

 

Hierojilla pitäisi olla raskaana olevia naisia varten semmoset hierontapöydät, missä on aukko mahalle. Hitsi... Hieronta olis kyllä kiva. Kävin viime viikolla elämäni ensimmäisen kerran jalkahoidossa ja odotin Kolin vaellusten jälkeen jotain tosi raukeeta ja ihanaa kokemusta. No ei ollut, enkä kyllä jalkahoitoon toiste mene. Mutta hieronta... Ah... Pitäisköhän varata aika.

Mulle ei neuvolassa sanottu mitään noista omega öljyistä. Mutta se mitä olen itse oman allergiani myötä oppinut, on että jos itse voi hyvin, niin kyllä niitä öljyjä tarpeeksi jostain saa. Käytän kuitenkin muuten hyvälaatuisia öljyjä aika paljon. Sen sijaan mitään lisiä en syö. Välillä aina mietin, että pitäiskö. Mutta jotenkin se aina jää, kun tuntuu muuten olevan meno kuitenkin ihan ok.

Ja toi 3h välein syöminen on kyllä pop! Mulla leviää ruokavalio saman tein käsiin jos tulee yli 4 tunnin tauko syömisiin. Ja usein näin valitettavasti myös käy, kun en muista ottaa töihin välipaloja mukaan. Kotiin kun pääsen, niin ahdan aina hirveeseen nälkään sit ihan liikaa kerralla. Ei ihme, että paino tässä hilaa ylös päin aika hyvällä tahdilla...

Lili85 Käsittääkseni meillä on myös noi perhevalmennuksen aika isolta osin just videoiden katselua. Mutta positiivista on, että osa niistä katotaan neuvolassa muiden odottajaperheiden kanssa. Siinä neuvola hakee sitä, että olis mahiksia vaikka tutustua ja verkostoitua muiden alueen mammojen kanssa. En kyllä tiedä tuleeko sitä pahemmin sosialisoiduttua, mutta ei mahdollisuudesta haittaakaan ole. Vielä en oo uskaltautunut katsomaan noita nettineuvolan videoita. Varmaan pitäisi... Olisi enempi aikaa selvitä järkytyksestä.

Me oltiin ensin sitä mieltä, että ei haluta tietä sukupuolta. Ja sen mukaan rupesin minäkin neutraaleja käsitöitä tekemään. Mutta jossain vaiheessa isäntä yhtäkkiä keksikin, että olishan se sittenkin kiva tietää. Joten kyllä me nyt sitten rakenneultrassa sitä kysytään jos vain näkyy. Kyllähän se helpottaa valmistautumista, vaikka toisaalta ehdin jo sopeutua ja jopa tykästyä myös ajatukseen, että se olisi ylläri sitten siellä synnärillä. Kumpikin kun olisi ihan yhtä toivottu. Ite tosin salaa ehkä toivon enempi tyttöä ja mies poikaa, mutta mulla on koko ajan ollut niin vahva poikaolo, että mä kyllä putoan pyrstölleni jos tuolla touhuaakin tytsy.

Emmy-77 Mulla oli kans alkuvaiheessa tuota verenvuotoa. Tosin mulla se näkyi vasta seuraavana päivänä juurikin tuommosena ruskeena tuhruna. Ja sain slaakit. Vannoin keskenmenon nimeen... Noh, oli tosiaan sitten vain limakalvojen vuotelua ilmeisesti. Nyt myöhemmässä vaiheessa ei ole enää ollut, mutta kyllä taas neuvolalääkäri muistutteli, että aina olisi ennen yhdyntää hyvä käyttää esim. Ceridal -öljyä alapäähän. Ja myös muuten, jotta limakalvot pysyy kosteina ja joustavina. Ite ollaan käytetty kyllä usein jotain perusliukkaria, mutta tuo öljy vois olla kyllä hoitavampi vaihtoehto. Pitänee käydä ostamassa.

Ihanaa kun on perjantai! Tää työviikko on ollut totaalisen saamaton. Oon kans ihan lomamoodissa edellisen parin viikon lomapätkän jäljiltä. Nyt ois 1,5 viikkoa töitä ja sit taas viikko lomaa. Tosi vaikea motivoitua tekemään mitään, varsinkin kun kaikki muutkin toimistolla (ööö, meitä ei-lomalaisia on kolme) on ihan laiskoja.

Ootan kyllä innolla tuota seuraavaa lomapätkää. Just ennen poikien koulujen alkua ehditään käydä porukalla vähän reissussa. Ensin meinattiin lähteä Viroon, mutta nyt aateltiinkin ajella suoraan Latviaan asti. Jos menis Riikaan ja Jurmalaan ainakin. Ja minne muualle nyt sitten keksiikin ja aika riittää. Autolla siis mennään, niin aika vapaasti voi reittiä suunnitella. Voi kun vaan sattuisi semmoiset kelit, että niistä Jurmalan kilometrihiekkarannoista saisi jotain iloakin irti... Ihana myös lähteä reissuun heti ru:n jälkeen. Ru siis ekana lomapäivänä aamusta heti klo 8. Alkaa jo jänskättää, vaikka hyvillä mielin ultran suhteen olenkin.

Ihanaa viikonloppua naiset!

tamariini ja Hukkis 18+3

 

Mä olen kyllä ihan sosiaalinen, mutta jotenkaan ei kovin paljoa kyllä innosta sellaiset järjestetyt(neuvolan taholta) mammapiirit, mihin tupataan kaikki samaan aikaan synnyttävät, varsinkin kun kyse on pienestä paikkakunnasta .

Lomafiiliksellä mennään. Tunti töitä jäljellä ja sen ajan voi tehokkaasti jälleen kerran viettää muuten kuin töitä tehden. Ei vaan, pitää vielä laittaa sijaiselle ohjeita.

Kävin tänään työterkassa, ihan lakisääteisessä tarkastuksessa. Kerroin siellä tästä työpaikan menettämisen pelosta ja vähän hankalasta tilanteesta kotona. Kuulemma sähköpostilla ilmoittaminen riittää ja olen oikeutettu psykologin lähetteeseen. Sanoin, että katson sitten syksyllä ja viimeistään sen jälkeen, kun joudun ilmoittamaan raskaudesta työpaikalla. Ilmeisesti syksyksi olisi tulossa kivoja uusia haasteita, mutta varmaan vesittyy, kun tietävät raskaudesta . Tosin, ei voi tietää. Yritän nauttia nyt tulevasta lomasta, josko saataisiin miehen ja minun suhdekin kuntoon.

Hyvää viikonloppua naikkoset .

 

Onpas täällä monella parisuhdekiemurat käynnissä, toivottavasti hommat selviävät. Lapsen tulo on varmasti kyllä aikamoinen koetinkivi ja panee tunteet myllertämään itse kullakin. Mutta täytyy sanoa, Hironea, että melko hurjalta kuulostaa tuo teidän tilanne! Onneksi ratkaisuja kuulostatte aktiivisesti etsivän, ja puolisosikin on tajunnut, ettei homma ilman ulkopuolista apua ratkea... Siitä avun hakemisesta kannattaa pitää kiinni ja pyrkiä setvimään asiat kerralla kuntoon, jotta luottamuksen voi rakentaa uudestaan puolin ja toisin. Mutta kokemuksesta voin sanoa, että kyky luottamukseen täytyy löytää omasta itsestä, sitä ei voi partneri omalla käytöksellään mitenkään tuottaa. Jos itsellä ei ole kykyä, itsevarmuutta ja halua luottamukseen, niin ei sitä kukaan muu voi antaa. Jotta sikäli turha miettiä, tekeekö jotain väärin jos toinen ei luota - olettaen, ettei nyt ihan rysän päältä kiinni jää....

Meillä oli pari perhevalmennuskertaa ihan livenä, mutta ryhmä oli niin suuri, ettei siinä millekään tutustumiselle tai keskustelulle ollut aikaa, posotettiin vaan vauhdilla aiheet läpi terkkareiden toimesta. Suoraan sanottuna tuli ihan yläasteen terveystieto mieleen... Ei meillä vaan opeteta tarpeeksi esiintymistaitoa, materiaalien tekoa eikä keskustelun johtamista, ei oikein millään oppiasteella. Porukka ryhmässä oli myös aikasta lailla meikäläisiä nuorempia, tekisi mieli sanoa että keskimäärin noin 10 vuoden etumatka minulla useimpiin muihin samn alueen äiteihin. Eihän se tietenkään mikään este ole tutustumiselle, mutta... Hömmm... Hieman tunsin itseni vanhemmanpuoleiseksi ja ehkäkenties vähän eri elämäntilanteessa tietyssä mielessä olevaksi. Saattoi tuo tietenkin olla vain harhaakin.

Omaa napaa: laskettu aika lähestyy kovaa vauhtia ja suoraan sanottuna olo on hieman tukala ja hämmentynyt... Tukala lähinnä fyysisesti, muksu on kätevästi laskeutunut puskemaan päällään häpyliitosta, mikä on hieman epämukavaa ja välillä suorastaan kivuliasta. Myös potkut ja muut myllerrykset alkavat olla niin voimakkaita, että omasta puolestani olisin valmis julistamaan kaverin valmiiksi maailmaan. Toisaalta henkisesti on vähän ristiriitainen olo, toisaalta olen ihan kyllästynyt odotteluun, toisaalta taas tiedostan, että nykyisenlaista elämää on jäljellä enää noin 3 viikkoa maksimissaan. Sen jälkeen jotain tapahtuu, eikä elämä enää koskaan ole tällaista...

No, aika aikaa kutakin. Tapasimme tänään veljiäni, joista toisella on kohta 5kk vanha tytär. Pikkuinen oli tosi hyvällä tuulella ja esitteli upeita hampaattomia hymyjä, pieniä nauruja ja innokkaita ensijokelluksia. Ja hillityn kakkakatastrofin... Tuli vähän sellainen "kohta meilläkin on"-olo.

Pakko muuten tunnustaa, että tällaiselle kilpailuhenkiselle ihmiselle on tavallaan hieman harmi, että serkukset ovat niin lähellä toisiaan. Veljentyttö on harvinaisen hyväihoinen ja muutenkin soma ja potra pikkuinen... Tulee olemaan vaikea olla vertailematta lapsia keskenään. Mutta eiköhän se oma pieni ole se paras, vaikka sillä jokunen hormoninäppy olisikin. Kunhan vain olisi muuten terve ja normiälyinen... Vaikka eipä niihinkään voi nyt mitenkään vaikuttaa, kunhan jättää liuottimien imppaamisen ja muut itsetuhot väliin.

Mahassa myllerretään nyt niin innokkaasti, että meinaa iltapala nousta kurkkuun... Taidan mennä taas pohtimaan peilin eteen, joko maha olisi laskeutunut!

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Fidia 38+6

 

Tamariini Mun vakihierojalla on raskaana olevia varten sellainen hieromatuoli. Ei tarvitse olla mahallaan eikä muutenkaan tule painetta mahalle kun siinä istuksii. Hyvin saa hierottua Joka kerta on jo hieroja tarjonnut tuolia, mutta vielä olen pärjännyt vatsallaan pöydällä. Nyt voi olla, että ekan kerran hyppään jakkaralle käsittelyyn.

Fidia Tsemppiä loppurutistukseen Voi vitsi miten tää aika menee näin nopeasti. Vasta sitä onniteltiin sun plussatestiä ja nyt jo jännätään milloin poksahdat!

Tosin on tää omakin odotus mennyt ihan siivillä! Ei vois uskoakkaan että on jo puoliväli!

Emmy Tosiaan se lappu ja lippu määärä ekalla käynnillä kyllä laittaa pasmat sekaisin. On lomaketta ja kyselyä ja ja ja vaikka ja mitä. Kyllä siinä menee vähemmästäkin nuppi sekasin. Mutta kyllä se si+itä! Ja niitä kyselylappusia ne sitten aina muistuttelee niin niitäkään ei tarvi itte muistaa palautella. Nimim... "joo, on ne tehty mut ne jäi kotiin"

Meillä viikonloppu meni rauhallisissa fiiliksissä. Kumpainenkaan ei enää jaksa vääntää ja puhua, joten molemmat vältti aihetta. Ilmapiiri oli ihan kiva eikä ollut mitään kyräilyjä, mutta kyllähän tää kaikki edelleen omaa mieltä kalvaa. Taitaa se suurin ongelma olla minä itte... en vieläkään osaa päättää pystynkö unohtamaan ja jatkamaan. Onko musta luomaan uudelleen luottamusta ja yksinkertaisesti haluanko edes sitä. Kuten joku sanoi, ei se luottamus tule jos sitä ei edes oikeastaan halua enää luodakaan... Mä olen niin typerä luonteeltani, että anteeksi antaminen on mulle aina ollut inhottavan vaikeaa... En pysty vastaamaan miehelle mitään ennenku saan oman pääni järjestykseen. Siihen asti homma roikkuu vähän niinku ratkaisematta "ilmassa".

Hironea ja nöttönen 19+5

 

Tuo ikähomma noissa neuvolan perhevalmennuksissa kieltämättä epäilyttää itseänikin. Vaikka samassa elämän tilanteessa olisikin suurin piirtein nuorempien kanssa, niin silti jotenkin kaipaa ympärilleen semmoista leppoisaa ja rentoa porukkaa. Oman kokemuksen mukaan nuoremmat odottajat ovat helpommin myös dramaattisempia ja stressaavampia, joskin otantani on kapea ja varmasti meitä on kaikissa ikäryhmissä joka lähtöön. Nähtäväksi jää.

Fidia Nuo suuret elämän kysymykset. Nyt kun massu alkaa kasvaa enempi, niin niitä itsekin pohtii myös useammin. Kyllähän sen on koko ajan tiennyt mihin on itsensä pistämässä, mutta kai se on silti myös luonnollista tuntea jonkinlaista haikeutta elämästä, joka ei enää ikinä tule olemaan sitä mitä se on nyt. Olinkin koko viime viikon ihmeen kärttyinen miehelle siitä, että hänellä oli joka illalle jotain menoja. Hänellä on tämän lisääntymisen tuomien muutoksien lisäksi ikäkriisi käynnissä, ja mennä viipottaa nyt ihan mahottomasti. Mikä on sinänsä hyvä... Olenkin vuosien mittaan aina koittanut patistaa häntä treffaamaan kavereitaan enemmän ym. ja nyt hän sitä sitten toteuttaa. Ja se on selkeesti hänen tapansa myös reagoida tähän tulevaan muutokseen. "Nyt mennään kun vielä ehtii ja jaksaa...". Mutta kun mun reaktio taas on, että nyt olis kiva köllötellä kahdestaan ja viettää sitä meidän laatuaikaa kun vielä ehtii ja jaksaa. Siinä on vähän ristiriitaa... Noh, kunhan molemmat muistaa toistensa näkökulmat, niin eiköhän tää syksy ihan hyvin tule sujumaan. Sopivasti menoja ja sopivasti laatuaikaa.

Ja ihan hirveästi tsemppiä loppumetreille! On se vaan jännää ja huikeeta sitten kun pieni päättää syntyä.

Mä tunsin eilen ekan ihan oikean potkun! Ja voi että, olikin kyllä kunnon monotus. Olin jotenkin aatellu, että ne liikkeet rupee tuntumaan pikkuhiljaa ja sitten voimistuu hiljaksiin, niin kylläpä säpsähdin kun yhtäkkiä vatsanahka oli litistyksissä. Kuunneltiin meuhkausta dopplerilla, niin Hukkis päätti potkaista suoraan siihen anturiin. Tuntui sitä doppelia pitävässä kädessä asti. Isäntä totesi heti, että selkee jalkapalloilija. Miehet...

Mulla piti olla rakenneultra ensi viikolla, mutta meidän reissusuunnitelmat muuttuivatkin niin, että piti kysyä onnistuisiko ajan muuttaminen. Ja nyt mennäänkin sitten jo torstaina tarkistamaan tilanne. Jesh!

Eilen ostin myös kantoliinaa varten kankaan. Tai kaksi liinaa siitä tulee. Toivon niin hartaasti, että saan pienen heti alusta asti tykästymään liinassa olemiseen...

Ja kävin salillakin! Jesh! Ei tuntuneet kyykyt eikä prässit yhtään pahoilta. Painot vaan oli tippunut ihan kauheesti.

tamariini ja Hukkis 18+5

 

Moikka naiset!

Muistaakohan kukaan enää mua ollenkaan kun en ole ikuisuuteen täällä käynyt...

Tulin vain kertomaan, että meidän perheeseen syntyi ihana tyttövauva lauantaina 11.7. mitoilla 3195g ja 46cm. Synnytys käynnistettiin lopulta rv 38+4 raskausmyrkytyksen takia ja se onkin oikeastaan ollut se syy, miksi ei ole ollut voimia tai haluakaan käydä palstailemassa. Juhannuksesta lähtien olen siis hypännyt sairaalassa, välillä sisällä osastolla ja ties kuinka monta kertaa äitiyspolilla ja toksemian oireet vaan pahenivat pikkuhiljaa. Käynnistys aloitettiin kahdella tosi pienellä Cytotec-annoksella perjantaina 10.7. ja niiden ei pitänyt tehdä vielä mitään muuta kuin kypsytellä vähän paikkoja. Toisin kävi ja puolen yön aikaan meni vedet ja siitä alkoikin tositoimet.. Tyttö syntyi lauantaiaamuna ennen kymmentä 40 minuutin ponnistamisen jälkeen ja episiotomia tehtiin kun alkoi pitkittyä vähän liikaa. Sitä olin pyytänytkin mieluummin kuin hallitsematonta repeämää, jos semmoinen tilanne tulisi. Myös imukuppia ehdin jo siinä ponnistaessani toivoa mutta sitä ei kuitenkaan käytetty. Synnytyksestä jäi hyvä fiilis vaikka toki hurja kokemushan se on. Palkinto on kuitenkin maailman paras ja on se vaan ihmeellistä, miten kaikki kivut häviää sillä sekunnilla kun vauva on ulkona.

Vauva-arki on lähtenyt käyntiin ihan hyvin vaikka monta epävarmuuden aihetta onkin tullut matkan varrella eteen. Olen ollut koko aikuisikäni vauvojen kanssa tekemisissä vaikka kuinka paljon mutta on tämä niin totaalisen erilaista oman kanssa. Huoli siitä, osaako ja pystyykö ja onko riittävän hyvä äiti, on läsnä lähes päivittäin. Uskon kuitenkin, että elämä helpottuu, kun aikaa kuluu ja elämään tulee jonkunlaista rytmiä ja rutiinia. Ihanaa tämä kuitenkin on ja niin uskomatonta, että useamman vuoden odotuksen jälkeen meillä on tuo täydellinen pieni tyttö tuossa tuhisemassa

Onnellista raskausaikaa teille kaikille! Kolmekymppisten kuumeilijoiden pino ja tämä odotuspino on olleet kullanarvoisia vertaistuen tarjoajia 2,5 vuoden ajan, nyt on aika yrittää pärjätä omillaan vauva-arjesta nauttien

 

Oih, onnea säihkis!

Täällä parisuhderintamalla on ihanan rauhallista. Saatiin miehen kanssa asiat selvitettyä ja nyt on taas varovaisesti sanottuna hyvä olla.

Eniten ärsyttää nyt neuvola, joka siirrettiin kahden viikon päähän. Kuulemma ei ole viikkoja vielä tarpeeksi, nythän siis mennään 6+2 viikolla. Kasiviikolla vasta pääsee sitten juttelemaan. Meillä kun oli se tavoite, että mies olisi tahtonut tulla mukaan, mutta loma on jo ohi ja hän ei välttämättä pääse tuolloin.

 

Säihkiss Valtavasti onnea ihana! Vitsi miten ihana kuulla, että kaikki on hyvin ja prinsessa on vihdoin sylissä.

Lili Todella hyvä uutinen, että saitte sovittua! Noiden neuvola aikojen kanssa on kyllä elo semmoista sumplimista, että oksat pois. Meilläkin mies haluaa jokaiselle käynnille mukaan ja hänen työstään on erittäin hankala järjestellä aikaa.

Itsellä rakenneultra lähestyy kovaa vauhtia. Toisaalta huomista odottaa kun kuuta nousevaa! Se tulee kyllä olemaan valtava pettymys jos pienokaisen sukupuolta ei saada selville. Kovasti molempien vanhemmatkin sitä utelee, mutta vielä ei olla päätetty kerrotaanko sitä muille vai pidetäänkö ihan meidän kahden salaisuutena.

Mä niin toivoisin, että meilläkin saataisiin tämä parisuhde takaisin "normaaleihin" uomiin. Vielä on kovin tönkköä ja odottelen kovasti sitä miehen psykiatrin käyntiä. Ehkä mä lataan sen varaan liikaa odotuksia, mutta ompahan edes joku todiste toisen yrittävän muuttaa käytöstään.

 

Säihkiss Onnea aivan hurjasti!

Lili85 Kiva kuulla, että saitte rauhan takaisin maahan. Hyvähyvä! Ehkä nyt pääset kunnolla fiilistelemään myös alkuraskautta. Ottivatko neuvolassa ollenkaan huomioon teidän tilannetta, tai sanoitko siitä lainkaan? Tosiaan ensikäyntihän yleensä on vasta myöhäisemmillä viikoilla, mutta meillä päin ainakin ajan saa vähän aiemmin jos on tarvis. Eipä sinänsä, jos teillä nyt on hyvä tilanne parisuhteen kannalta, niin ehkäpä se pieni odotus ei sitten niin haittakaan.

Hironea Minua alkaa kans jännäillä ultra! Jotenkin en osaa pelätä, että mitään isompaa olisi vialla. Tuntuu menevän kuitenkin "kuin oppikirjasta" tämä raskaus. Mutta eihän sitä ikinä tiiä. Meilläkin taitaa melkein päällimmäisenä olla tuo sukupuolihomma mielessä. Mies on kovasti ruvennut pohtimaan nimiä vauvalle ja se on niin vaikeeta hommaa, että sukupuolen selviäminen helpottaisi sitä puolella.

Ja totta on, että tuskin yksi psykakäynti miestä vielä "korjaa", mutta se on tosi hyvä alku (tai eihän sitä tiiä mitä ihmeitä siellä tapahtuu...?)! Ja parastahan tuossa on just se, että mies oma-aloitteisesti tiedostaa ongelman ja haluaa sille tehdä jotain. Jos olis "pahansuopaisesti mustasukkainen", niin eihän hän myöntäisi käytöksessään olevan mitään vikaa, vaan että sinussa olisi joku vika.

Täällä vietettiin osittain unetonta yötä. Söin eilen kasan mansikoita, mikä ei ehkä ollut hyvä idee. Vatsa oli yöllä tosi turvoksissa ja olo tuskainen. Vaeltelin taas pitkin kämppää aamuyöstä ja köllöttelin sohvalla. Lopulta kömmin takaisin sänkyyn ja päätin kokeilla pystisikö sitä vielä löhöämään mahallaan. Pystyi ja auttoi! Nukahdin, enkä herännyt ennen herätyskelloa.

Eilen tuntui pitkin päivää pieniä potkuja, erityisesti iltapäivällä syödyn pullan päälle. Toimistotuolissa istuessa housun kaulus painaa alamahaa just sopivasti, niin pienet tömähdykset tuntuu ihan selkeästi. Ilman pientä painetta massuun mitään ei tunnu. Kai tuota vararavintokerrosta on tuossa sen verran kuitenkin.

tamariini ja Hukkis 19+0 *poksista poo*

 

Täällä jännäillään jo Hironean ultrakuulumisia! Selviääkö sukupuoli... Onko kaik kunnossa... Jännää!

Lisäksi tuli aikamoinen tunnehyöky kun tajusin, että tossa keskusteluotsikoiden seassa on jo 2016 huhtikuisten ryhmä. Kahdesta syystä järkytys: 1. Mä olin siinä edellisen vuoden ryhmässä mukana. 2. Oma LA on joulukuussa! Tässä ollaan oikeesti jo aika pitkällä!

Ja ihan vaan tukeakseen tätä järkytystä, Hukkiskin just taas vähän monotti housunkaulukseen.

 

Tässä just tehhää lähtöä hiljaksiin kohti ultraa. Jännittää kovin ja vie yönä tuli katteltua semmossii unia, että heikkohermosimpia kauhistuttais. Nyt peukut pystyy et kaikki ois ok!

Hironea ja nöttönen 20+0

 

Miten meni Hironea?

Tamariini, olivat tietoisia neuvolassa tästä tilanteesta, mutta enemmän niitä kiinnosti koska viimeiset menkat oli alkanut. Yritin selittää, että kierto on kierukan poiston jälkeen ollut niin sekaisin, että ainakaan raskauden kestoa ei edellisten menkkojen mukaaan kannata edes laskea. Oviksen kuitenkin tikutin selkeästi, mutta eipä ne sitä usko.

Lähden siis kahden viikon päästä neuvolaan aika kapinafiiliksellä, koska hoitaja vaikutti juuri siltä, että hän on ammattilainen ja sinä pidät suusi kiinni . En muuten varmasti pidä.

Täällä eilinen ilta oli olotilojen suhteen karmea;käytiin syömässä porukoiden kanssa ja erehdyin juomaan kahvia, missä oli tavallista kermaa. Aamulla kaadoin kahviin rasvatonta maitoa ja pakki oli aivan sekaisin. Ilmeisesti olen kehittänyt itselleni jonkun herkkyyden laktoosille, kun pääsääntöisesti juon vain laktoositonta maitoa. Tai töissä on vain laktoositonta maitoa. Eli viime yön nukuin kärvistellen sohvalla.

Oioi, loppuviikosta lähdetään reissuun jonnekin lämpimään! Tämä päivä onkin mennyt vain googlatessa kaikkea kivaa kohteeseen.

 

Odottajat

2.11.
Tuutunen80

3.11.
MelodyPop

11.11.
Zoona

29.11.
Nerinah

1.12.
Maijaz

3.12.
Mimmi Haloo - 30v

16.12.
Maybelle
Liljah

22.12.
tamariini - 33v - poikaolo

31.12.
NeitiPelargonia
kettukissa

Jakautuneet

13.5.2015 Viiu (rv 41+1) - 3750g ja 52cm - Tyttö
17.6.2015 Ricardina (rv 37+4) - 2460g ja 48cm - Tyttö
11.7.2015 Säihkiss (rv 38+4) - 3195g ja 46cm - Tyttö

Teiltä en tiedä laskettua aikaa!

- jamma
- miimoi
- OmaAurinkoinen
- Fidia
- Hironea
- samour_
- Ruusutar
- vauvatoiveinen
- Milli Mimosa
- pöllötär
- mimmi123
- papu_87
- Turriina
- Emmy-77
- Kippu
- Merikki
- Lili85

 

Minäpäs ajattelin nyt aikani kuluksi väkertää tuommoisen listan samaan tapaan kuin meillä oli kuumeilijoiden puolella. Eli semmoinen, jota voi päivittää kuka tahansa aina silloin tällöin. Vaikka jos jakautumisia tapahtuu tai tulee uusia. Tai sitten vaikka kerran viikkoon, miltä sattuu tuntumaan. Mutta että se sitten seuraa aina ketjun mukana kun täällä on kaikki kuitenkin eri vaiheissa.

En vaan nyt kauhean tarkkaan jaksanut kaivella noita infoja keskustelusta, joten tuossa on nyt vain ilmiselvät ja helposti saadut jutut. Josko haluatte listalle mukaan, niin voisi ilmoittaa rimpsunsa sellaisessa laajuudessa kuin sen haluaa. Passar?

Onkohan samour_ muuten jo jakautunut? Mitähän sinne kuuluu?

Lili85 Hitsi kun kuulostaa lämpöön matkaaminen kivalta. Ja tekee teille varmaan tosi hyvää! Me lähdetään myös maanantaina Latviaan ja sinnekin on onneksi hellesäätä tällä erää luvattu. Saas nähdä miten ennusteet vielä muuttuu.

 

Moikka taasen,

kävin yksityisellä ultrassa, koska en huolissani pystynyt odotella tuon verenvuoron takia ekaan ultraan, joka on vasta 17.8. Kaikki näytti olevan hienosti <3 Mikä helpotus

Eli LA on 22.2.2016

Emmy, 10+2

 

Hihkaisen vain, että mun la on 24.1. Saapi lisätä listaan.
Kännykällä mökiltä lukemassa täällä, kiirettä pitäny nää kaksi viimestä lomaviikkoa. Ens tiistaina jatkuu työt ja työstressi nostaa jo päätään ja painajaiset alkanu tulla uniin. Blääh :S

 

Ultra takana! Ja oli kyllä kaiken odotuksen arvoinen!
Kätilö naureskeli, että on kyllä niin jämptin oloinen vauva, että oksat pois. Kaikki mitat oli juuri niinkuin pitikin. Ja siis ihan millilleen nauroi, että todella harvinaista et pieni vastaa viikkoja näin täydellisesti. Pään ympärys, säären mitta, vatsan leveys jne. kaikki mahdolliset mitat oli just mitä se kone viitearvoiksi ilmoitti. Täten meidän pieni nöttönen oli tasan keskellä kasvukäyrää. Saatiin laskettua kaikki sormet ja varpaat. Tarkistettiin sydäntä monelta eri kantilta ja isoja verisuonia ja kaikkea mahdollista sisuskaluista lähtien. Kaikki näytti aivan erinomaiselta. Asento oli sellainen, että sukupuolesta ei uskaltanut kovin varmuudella sanoa, mutta tytöksi sitä epäili <3 Tyttöähän se meidän sormustestikin kyllä näytti...

Kotiin viemisiksi saatiin iso kasa ultrakuvia, joista ehdottomasti hellyyttävin oli pienen pieni jalkapohja söpöine varpaineen kaikkineen <3

Nyt mulla olis sit seuraavana edessä varata aika sokerirasitukseen. Kätilö kovin kehui sitä miten mun paino on pysynyt kuosissa. Eli taas tuli rohkaisua siltäkin suunnalta! Juttelin kätilölle, että olen itse epäillyt istukan olevan etuseinämässä, koska kotidopplerilla syke alkoi kuulua aika myöhäisessä vaiheessa. Lisäksi kerroin, että ensimmäisellä kerralla neuvolassa olin neuvonut hoitajalle mistä ne sykkeet kuuluu, kun ne ei vatsan päältä osunut hoitajan anturiin. Rakenne ultra vahvisti mun epäilyt ja mulla on istukka ihan suoraan etuseinämässä. Tästä syystä mä en vielä oikein tunne nöttösen potkujakaan, koska se suuri istukka vaimentaa liikkeet vielä lähes täysin. Toisaalta harmi! Niitä pieniä potkuja jo kovin kaipaa ja odottaa.

tamariini Kiva kun viitsit listan tehdä!! Hironea 36v. LA 16.12.

Hironea ja nöttönen 20+1

 

Päivittelen listaa iltapäivällä kun olen taas koneella. Nyt istua nökötän labrajonossa menossa kilpparikokeisiin ja sitten ultraan. <3

Ihania ultrakuulumisia Hironea! Kommentoin niitäkin lisää myöhemmin.

 

Odottajat

2.11.
Tuutunen80

3.11.
MelodyPop

11.11.
Zoona

29.11.
Nerinah

1.12.
Maijaz

3.12.
Mimmi Haloo - 30v

16.12.
Hironea - 36v
Maybelle
Liljah

22.12.
tamariini - 33v - poikaolo

31.12.
NeitiPelargonia
kettukissa

24.1
OmaAurinkoinen

22.2
Emmy-77

Jakautuneet

13.5.2015 Viiu (rv 41+1) - 3750g ja 52cm - Tyttö
17.6.2015 Ricardina (rv 37+4) - 2460g ja 48cm - Tyttö
11.7.2015 Säihkiss (rv 38+4) - 3195g ja 46cm - Tyttö

Teiltä en tiedä laskettua aikaa!

- jamma
- miimoi
- Fidia
- samour_
- Ruusutar
- vauvatoiveinen
- Milli Mimosa
- pöllötär
- mimmi123
- papu_87
- Turriina
- Kippu
- Merikki
- Lili85

 

Mä tässä ruokatunnilla joutessani jeesasin tamariinia listan päivityksessä. Kovasti peukkuja sullekkin ultraan!!!

Äh... en sit huomannu laittaa värimuokkauksia tähän Näin nopeesti sitä unohtaa nää päivittäjän hommat