Hironea Kuulostaa hyvältä teidän välirauha. Toivottavasti asia etenee hyvään suuntaan. Onneksi nuo ongelmat yleensä ovat kyllä ratkaistavissa, kun ei tosiaan varmaan ole kyse miehen esiin tulleesta perusluonteesta, vaan jostain kriisistä.
Harmillista tuo neuvolan toiminta. Ite manasin silloin ennen kesää perhevalmennuksen fyssarituntia. Joka paikassa mainostettiin, että miehet mukaan! No me tietysti aateltiin, että kivakiva... Mennään tietty yhessä! Ja mites kävi... Mies oli ainoa laatuaan ja potkittiin vielä puolessa välissä pihalle. Ai että me saatiin kyllä siitä hyvät naurut, mutta pakko oli neuvolassa sanoa, että elkää hyvät ihmiset mainostako sitä hommaa miehet mukaan -periaatteella. Sen sijaan lääkärikäynnille en ottanut miestä mukaan (en edes ehdottanut) kun aattelin, että siellä tehdään vain sisätutkmust. Ja yllättäen siis meidän lekurillahan olikin ultra, jolla sitten vähän aikaa Hukkista ihmeteltiin. Siinä kohtaa taas jurppi, että mies ei ollut mukana. Koita tässä nyt sitten elää ristillisesti...
Lili85 Toivottavasti pystyt tosiaan myös elelemään tuota alkuraskautta ihan täysillä, vaikka parisuhteenne tila onkin vaikea. Oireet onneksi kuulostavat aika inhimillisiltä. Meillä oli alussa myös pientä parisuhdenränää. Tai oikeastaan kun itse pelkäsin keskenmenoa kauheasti ja tiesin, että mies oli aika finaalissa, niin murehdin saisinko hänestä tukea ollenkaan jos pahin toteutuisi. Silloin oli kiva huomata, että neuvolasta ainakin meillä Vantaalla saa apua ihan järjettömän hyvin! Päästiin yhdessä juttelemaan perheneuvojalle ja kävin itse vielä kertaalleen psykologin juttusilla. Vieläkin on ovi auki psykalle, eli pelkällä soitolla pääsen käymään jos tulee jotain pelkoja. En tällä hetkellä koe sille kyllä mitään tarvetta, mutta kiva tietää tuommoisen olevan mahdollista. Eli toivottavasti tekin saatte jeesiä ja uskallatte (ja mies myös haluaa) sen hyödyntää.
Minä suhtaudun myös vähän kriittisesti niihin syömissuosituksiin. Onneksi oma neukkutäti on myös hyvin maanläheinen, eikä vauhkoa mistään. Eli ollaan samoilla linjoilla. En oikeastaan ole kyllä muuttanut ruokavaliossani juuri mitään tässä raskausaikana. Mutta minä olenkin kala-allergikko, joten noita ehkä riskialttiimpia kalahommeleita en siis syö muutenkaan. Paha vaan, että herkkuja menee kyllä enempi kuin normaalisti.
Nyt on närästys tosiaan puskenut täälläkin ilmoille. Ja nyt olen myös joutunut rajoittamaan mahallaan nukkumista. Vieläkin pystyn kyllä, ettei tunnu pahalta, mutta heti jos on pissahätää tai vatsa täysi, niin ei onnistu. Kovalla alustalla ei kyllä voi enää mahallaan maata ollenkaan. Maanantaina myös töiden jälkeen selällään nukkuminen sohvalla aiheutti huonon olon, joka helpotti heti kun nousi pystyyn. Tätä en ole kyllä öisin huomannut. Tiedä sitten...
tamariini ja Hukkis 18+2
Harmillista tuo neuvolan toiminta. Ite manasin silloin ennen kesää perhevalmennuksen fyssarituntia. Joka paikassa mainostettiin, että miehet mukaan! No me tietysti aateltiin, että kivakiva... Mennään tietty yhessä! Ja mites kävi... Mies oli ainoa laatuaan ja potkittiin vielä puolessa välissä pihalle. Ai että me saatiin kyllä siitä hyvät naurut, mutta pakko oli neuvolassa sanoa, että elkää hyvät ihmiset mainostako sitä hommaa miehet mukaan -periaatteella. Sen sijaan lääkärikäynnille en ottanut miestä mukaan (en edes ehdottanut) kun aattelin, että siellä tehdään vain sisätutkmust. Ja yllättäen siis meidän lekurillahan olikin ultra, jolla sitten vähän aikaa Hukkista ihmeteltiin. Siinä kohtaa taas jurppi, että mies ei ollut mukana. Koita tässä nyt sitten elää ristillisesti...
Lili85 Toivottavasti pystyt tosiaan myös elelemään tuota alkuraskautta ihan täysillä, vaikka parisuhteenne tila onkin vaikea. Oireet onneksi kuulostavat aika inhimillisiltä. Meillä oli alussa myös pientä parisuhdenränää. Tai oikeastaan kun itse pelkäsin keskenmenoa kauheasti ja tiesin, että mies oli aika finaalissa, niin murehdin saisinko hänestä tukea ollenkaan jos pahin toteutuisi. Silloin oli kiva huomata, että neuvolasta ainakin meillä Vantaalla saa apua ihan järjettömän hyvin! Päästiin yhdessä juttelemaan perheneuvojalle ja kävin itse vielä kertaalleen psykologin juttusilla. Vieläkin on ovi auki psykalle, eli pelkällä soitolla pääsen käymään jos tulee jotain pelkoja. En tällä hetkellä koe sille kyllä mitään tarvetta, mutta kiva tietää tuommoisen olevan mahdollista. Eli toivottavasti tekin saatte jeesiä ja uskallatte (ja mies myös haluaa) sen hyödyntää.
Minä suhtaudun myös vähän kriittisesti niihin syömissuosituksiin. Onneksi oma neukkutäti on myös hyvin maanläheinen, eikä vauhkoa mistään. Eli ollaan samoilla linjoilla. En oikeastaan ole kyllä muuttanut ruokavaliossani juuri mitään tässä raskausaikana. Mutta minä olenkin kala-allergikko, joten noita ehkä riskialttiimpia kalahommeleita en siis syö muutenkaan. Paha vaan, että herkkuja menee kyllä enempi kuin normaalisti.
Nyt on närästys tosiaan puskenut täälläkin ilmoille. Ja nyt olen myös joutunut rajoittamaan mahallaan nukkumista. Vieläkin pystyn kyllä, ettei tunnu pahalta, mutta heti jos on pissahätää tai vatsa täysi, niin ei onnistu. Kovalla alustalla ei kyllä voi enää mahallaan maata ollenkaan. Maanantaina myös töiden jälkeen selällään nukkuminen sohvalla aiheutti huonon olon, joka helpotti heti kun nousi pystyyn. Tätä en ole kyllä öisin huomannut. Tiedä sitten...
tamariini ja Hukkis 18+2