**3-kYMPPISET ENSIKERTALAISET, vol.5**

Hei arvon naiset,

uusi tulokas palstalla. Ikää tulee mittariin pian 32 vuotta. Kolmas yk menossa, joka tuntuu olevan tälle hätäselle luonteelle jo "liikaa". Stressiä enkä painetta en raskautumisesta ole ottanut vaan enempi mennään periaatteella, tulee jos on tullakseen...Mutta siitä huolimatta kuukautisten tullessa meinaa palaa päreet ja väkisinkin tulee ajatuksia, että mikä minussa on vikana... vaikka ymmärrän oikeasti, että vastahan tässä aloitellaan, mutta silti. Onneksi itse harjoittelu/ tekeminen on oikeinkin mukavaa
Nyt menossa kp 21/28-29 (jos osasin oikein merkitä t. laskea, vielä aika noviisi näissä asioissa...) Oireita en oikein edes uskalla hakea tai miettiä, kun tuntuu että mieli alkaa niitä tekemään, jos sille likaa antaa aikaa tässä suhteessa.. Ei auta kuin tarkkailla tilannetta

 

Tervetuloa sgt! :wave:

Oireiden keksiminen on mulle hyvinkin tuttua. Eilen mua närästi puolet päivästä, semmonen haljutus olo. En ole aiemmin koskaan konenutkaan närästystä. Tänään huvikseni testasin ovistesteillä kun niitä oli kaapissa ja taas pärähti plussa testiin! Niin voimakas viiva kuin vain voi olla. Kuvankin sain siitä napattua! :O

Joko on kierto ihan sekaisin tai sitten se on jotain muuta... Pitääkö sitä itselleen tämmöisiä huolia aiheuttaa testaamalla ovistikuilla...

 

Wanda etkö vielä uskalla kokeilla sitä toista tikkua? Koska meinaat? Kauhee jännitys mullakin taas kaikkien teidän puolesta päällä!!!

 

Testasin viimeksi perjantaina r-testillä ja se oli nega. Mutta taisi olla liian aikaista testata. Saas nähdä milloin uskallan hakea apteekista lisää testejä. Negan pelossa ei haluaisi itseään liikaa kiusata. Mutta tuskin mulla pinna kestää olla testaamatta kovin kauaa, josko sitä huomenna...

 

Voihan olla, että sulla se lh, tai joku muu hormoni siellä kiusaa, eikä välttis ole se hcg MUTTA mä en ole ikinä saanut niin vahvaa ovisplussaa kuin raskaana. Ja mitä pidemmälle raskaus eteni niin sitä nopeampaan ne plussat oikeasti "pärähti" siihen testiin. +++++++++++

 

wanda_81: Kiitos Ja toivotaan parasta, että plussa pysyy plussana vielä raskaustestissäkin *peukut pystyyn*

Mä jään tarkkaileen tilannetta, reilun viikonpäästä ehkä viisaampana.
Ehkä vain ihan hyvä, että tässä on niin monta rautaa tulessa, etten ehdi ihan hirveästi tän raskaus asian kanssa sekoilemiseen. Olen tosiaan muutaman yrityskerran jälkeen "kokenut" kaikenmoisia tuntemuksia ja olotiloja, jotka ainakin hyvällä tahdolla voisi viitata raskauteen, mutta on tainnut olla pelkän mielen aikaan saannoksia tai ihan normaalia kiertoon liittyvää kokemista, jotka on halunnut uskoa johtuvan mahdollisesta raskaudesta. Alkoi itteäkin ärsyttää oma "yltiöpäinen toiveikkuus" ja suorastaan huvittaa omat ajatukset -"Mitä v***ua!!! Miten niin en muka ole raskaana, kun seksiä harrastetaan ilman ehkäisyä! Häh!! Kaikki-mulle-heti-nyt!!!" Nyt yritän unohtaa moiset ja pitää pään kylmänä.. eikohän se selviä ajallaan jos on "tärpännyt"
Näihin kuviin, näihin tunnelmin... :wave:

 

Tervetuloa Anskila ja sgt!

sgt, tiedän kokemuksesta et eka yrityskierrot on ehkä kaikkein piinaavimpia. Kun sitä ajattelee, et kun ehkäisy on pois, niin se on saman tien pam! Mut ei se välttämättä menekään niin. Ja sitten sitä pahin malttamattomuus laantuu. Joskaan ei tästä kuumeesta silti pääse eroon! Mut toivotaan kuitenkin, et sulla tärppää pienemmillä yk:illa!

Wanda, ovistestin plussa vaikuttaa NIIN lupaavalta! Testaa pliis pian r-testi niin päästään muutkin piinasta.

Yameliah, huippua et asiat etenee!! Toivottavasti tutkimuksissa löytyis joku helposti korjattava asia.

Tunafish, joko testasit?? Entä Tatja?

Marienna, sun kilpparitietojen johdosta päätin, et meen työterveyslääkärille ja koitan saada lähetteen endokrinologille. Tai kysyn ens viikolla gyneltä asiasta. Mulla ei oo mitattu TPO-vasta-aineita ja haluisin, että ne tsekataan. Toisaalta mietin, et voisko mulla olla vajista, vaikken oo kovin väsynyt ja sporttailenkin aika paljon ja siihen on virtaa. Mut toisaalta hiuksia lähettee, silmät kuivuu, ummetusta on ja useita muitakin vajiksen oireita.

Hullua, kun en edes oo varma onko mulla vielä tullu ovista tai onko kierrosta tietoakaan. Silti tutkailen kroppaa ja mietin, voisko olla jo ovis tullut tai tulossa. Ei tosin ole mitään oireita mihinkään suuntaan, joten taitaa keho olla vielä lepotilassa. Argh, lääkäriaikaan on vielä 4 päivää... Optimistisesti ajattelen, et sillon alkais heti hoidot ja uus yritys. Vaik voihan se olla, et vieläkin pitää vaan odotella. Vaikka oonkin hyvillä fiiliksillä, kyllä tää mitään ei tapahdu-jakso sais jo pian loppua!

 

Amanda Aikamoista odottelua tämä naisen elämä... Odotellaan milloin mitäkin eli lekuria, ovista, plussaa, menkkoja ja toivottavasti vielä joskus sitä omaa vauvaakin

Täällä alko just menkat eli kp 1. Listaan voi merkata sitten, että 1/ 26-29. Ikinä ennen en ole moista juilintaa kokenut kuin mitä on nyt ollut pari päivää. Se herätti aikalailla toiveita. Taitaa olla nyt niin, että kun keho toimii eli ovis tulee, niin se aiheuttaa menkkakipuja. Uutta tämä kipuilu mulle, otti oikein alaselän puolelta myös. Täytyy olla nyt tyytyväinen oviksesta, koska on kuitenkin mahkut raskautua. Eikun pää pystyssä uuteen yritykseen

Wanda Peukkuja sinne oikein kovasti!

sgt Tervetuloa joukkoon!

 

Kiitos Amanda77 Alkaahan nämä odotukset ja ajatukset realisoitumaan. Osittain "hätäily" johtuu varmaan myös siitä, että jollain tasolla äitiys tuntuu hieman pelottavalta(?), vaikkakin kyllä täysin toivotulta asialta.. mutta samalla niin uudelle ja vieraalle elämänmuutokselle. Kai sitä toivoisi, että kun kerran päätös yrityksestä ja sen myötä myös jonkinlaisesta elämänmuutoksesta on tehty, niin saisi tulla "tilanne päälle" mahdollisimman pian, että ajatus konkretisoituisi ja totuttelu voisi alkaa...
En ole koskaan ollut erityisen "perhesidonnainen" ja aiemmin elämä ja elämäntilanteet eivät edes ole antaneet syytä/mahdollisuutta sen suurempiin perhesuunnitteluihin. Koskaan en ole "kärsinyt" vauvakuumeesta, ehkä osittain itsensäsuojelua, sillä se ei vain ole ollut ajankohtaista. Tuntematon odotusaika ja äitiys tuntuu kieltämättä hieman pelottavilta, johtuu varmasti nimenomaan tästä täysin uudesta mahdollisesta elämän tilanteesta, samalla odotan ja toivon sitä.. Ja kuten sanotaan "kyllä luonto tikanpojan puuhun ajaa", niin luotan siihen, että tunteet selkiytyy ja olo varmistuu raskauden myötä ja samalla oma käsitys itsestä äitinä
Kyse ei siis ole siitä, etten oikeasti haluaisi lasta vaan, että mahdollinen ajatus äidiksi tulemisesta jännittää aika paljon.. Se olisi suuri muutos omassa elämässä, kylläkin enemmänkin kuin toivottu!
Pahoittelen epäselvää selostusta, en kovin hyvin osaa laittaa asioita kirjalliseen muotoon, etenkään ajatuksia jotka tuntuu olevan vähän sekaisin omassakin päässä ..ja vielä taustalla luonnollisesti pelko siitä, että mitä jos toivottua raskautta ei ala kuuluakkaan.
Taidan vain olla hieman herkkä näillä itselle hieman vieraammilla elämän osa-alueilla..

Mutta toivotaan parasta... ja odotellaan mitä tuleman pitää

 

Tervetuloa sgt! Sepä onkin se, kun ehkäisystä on aina niin stressannut aiemmin, niin siitä on tullut illusio, että heti kun ehkäisyn jättää pois niin napsahtaa. Eikä se sitten olekaan niin!
Ymmärrän tuon hermoilun elämänmuutoksesta täysin. Mulla oli samanlaista, ja plussatestin saatuani olin ensin onnellinen (joskaan en täysin uskonut edelleenkään olevani raskaana) ja sitten eräänä päivänä tuli paniikki: Mietittiinkö me loppuun asti? Mitä me ollaan tehty! Osaanko olla äiti? Apua! Sekin meni ohi, eräänä toisena iltana itkin miehelle, että miten me osataan muuttaa elämämme vauvalle sopivaksi, kun ollaan jo näin "vanhoja" ja tottuneita vapauteen.
Kaikenlaista, huh. On se hyvä että odotusaika on pitkä, vaikka välillä sitä onkin todella malttamaton ja tuntuu ettei jaksa odottaa että näkee sen uuden ihmisen.

Yameliah miten meni lääkärireissu? Toivottavasti tuli toivoa.

 

Amanda PCOS on myös endokriininen sairaus. Sullahan ei muistaakseni PCOS ollut, vaan se PCO, koska ei ollut ylipainoa eikä sitä insuliiniresistenssiä. Silloinhan pitäisi selvittää nimenomaan muita umpierityksen juttuja: lisämunuais- ja kilppari- sekä aivolisäkkeeseen liittyviä. Voihan olla, että sulla on TPO vastikset korkealla ja joskus ollut tai päällä nyt kilpparin tulehdus. Siinä ne heittelee ne arvot, tai saattaa nousta vasta myöhemmin. Mulla mitattu 2007 ja silloin heitteli kahden viikon sisään 4,? --> 2,? ja nyt joulukuussa heitti viikossa 4,44 --> 5,4 ne tsh:t. Viimenen vois johtua kai raskaudestakin.

Ja kun sulta on poistettu toinen munanjohdin ja lisäks PCO, niin ei siihen enää kaveriksi tarvita esim. kilpparia, joka vois mennä vajaammalle sitten raskaudessa. Ja voithan sä kinuta sen lähetteen siihen labraan siltä työterveyslääkäriltäkin.

Niin tosiaan! Tervetuloa kaikille! Mä lähetän täältä ekstratsemppiä!!! :heart:

ON: huomenna neuvola...sit olis 2-3 viikkoa lääkäriin ja ultraan. Huolestuttaa se pötkön pieni koko...toivottavasti kaikki olis kunnossa. R-oireet on vähissä, väsyttää kyllä mutta vaikea sanoa johtuuko kilpparista vai vaavista...ja pelottaa kun se kilpparikontrolli on varmaan kuukauden päästä...Mitä jos se lääke ei ole toiminut?

 

Kiitos Ainomieli näistä sanoista
Näinhän se varmasti menee, ja on kai normaalia pikkasen hermoilla, kun näinkin suuresta asiasta on kyse..

 

sgt ja Ainomieli kattokaas toihan on ihan kuin jostain vauva-kirjasta. Niissä kuvataan mun mielestä hyvin noita ajatuksia mitä sgt sullakin oli tekstissäs, juuri siksi äidiksi valmistautumiseksi. Mulla oli sama vaihe päällä varmaan se pari vuotta ennen kuin alettiin yrittämään. Koska mulla ei ole koskaan ollut vauvakuumetta, niin meni kauan ennen kun sai ajatukset jotenkin koottua ja päätöksen tehtyä. Sitten kun alkoi yrittämään, alkoi tavallaan se vauvakuume. Mutta ei mulla ole sellaista kuumetta ollut, että olisin mennyt muiden vauvoista sekaisian tai käynyt ostelemassa tai kattelemassa kaikkea etukäteen. Silloin kun alettiin yrittämään, vauvalle ostettiin pieni kirja, puolessa välissä mun mies osti sille pari lastenlauluvinyylilevyä ja nyt toissapäivänä ostettiin yksi pieni myssy kaupasta. Enempää ei uskalla. Se myssy on piilossa laatikossa niitten ultrakuvien kanssa.

Tatjalle halaus....Ainakaan turvotusta, tissikipuilua, yms. pms-oireita ei tule jos ei ole ovista, mutta just noi kivut on hämääviä...Mulla sattu kohtuun ja munikseen ihan tosissaan kun tuli se haamuplussa, mutta koska siitä puuttui jotain niin tiesi, ettei ole menkkakipua.

Muakin kiinnostaa Yameliahin lääkärireissu!

 

Tatja, voi harmitus... Mutta ihanaa, että suuntaat niin reippaana uuteen kiertoon! Sieltä se plussa vielä tulee!

Marienna, lähetän hurjasti voimia maha-asukille ja peukkuja, että kaikki on siellä hyvin!!! :heart: Oot todellakin oikeessa kilppariasioissa! Aina kannattaa tutkia mieluummin kuin arvuutella. Joo, mulla on polykystiset munikset, mut kaikki labrakokeet hormoneita myöden normaalit. Mulla on aknea, hiustenlähtöä, ovuloimattomuus ja muuta PCO:hon viittaavaa, joten jotain häikkää on. Taidanpa marssia työterveyslääkärille, kun se lapsettomuuslääkäri tutkitutti vain hormoniarvot ja tulkitsi ne normaaleiksi. Haluisin mennä erikoislääkärille, niin sais mielenrauhan tähän.

Ainomieli ja sgt, oon varma, että kun sen oman nyytin saa, tunteet hoitaa homman! Mulla on tosi läheinen ja ihana suhde siskon tyttöön ja rakastan sitä pientä eskarilaista enemmän kuin osaa selittää. Eikä se edes ole mun oma! Vauvoista en juuri mitään ymmärrä, mut tuon yhden pikkuihmisen tunnen läpikotaisin. Muutkin lapset on ihania, mutta mitään väristyksiä en vauvoista oo koskaan saanu enkä toisten lapsia katsele kaihoten. Silti tätikokemuksenkin perusteella uskon, että oma on ihan eri juttu. Ja jokaisesta tulee äiti omalla tavallaan. Siis, meistä kaikista tulee vielä, eikö!!!

 

Olette ihania :heart:
Aika helpottavaa kuulla, että nämä tuntemukset/ajatukset epävarmuudet ja pienet pelot ovat normaaleja... ja luonto hoitaa kyllä kaiken ajallaan

Ja jokaisesta tulee äiti omalla tavallaan. Siis, meistä kaikista tulee vielä, eikö!!!

Näinpä juuri. Ja tulee varmasti!!

Ja nyt mä oikeasti unohdan toistaiseksi myös raskausoireiden ja "oireiden" ihmettelyn.. Tissitkin alkaa olla kohta kipeet sen takia, että niitä pitää kokeilla, josko ne oisivat kipeät..

 

Täällä on kyllä monella ihan samanlaisia tuntemuksia, kuin mitä omassakin mielessä pyörii... Hieman pelottaa ja tosiaan toivois, että asia konkretisoituisi, eikä tarvisi enää arpoa. Itsekin luotan kyllä vakaasti siihen, että äitiyteen ehtii varmasti kasvaa odotuksen aikana. Eipä kukaan meistä äitinä synny kuitenkaan..

Itse alan nyt kallistua siihen, että käyn ostamassa huomenna ovistestit, jotta saan jotain osviittaa, että koska se mun kroppa sitä munasolua on pukkaamassa. En ole nimittäin koskaan tuntenut mitään ovulaatio-oireita.

Toiveikasta ja plussaista uutta viikko kaikille!

 

Pikaisesti ennen töihin lähtöä: Tervetuloa sgt! Aika samoissa mennään, myös fiilisten suhteen. Voi harmi Tatja! Mutta hyvä jos ovis on tosiaan tullut.

Täällä bongaillaan ovista (kp13), mutta ei oo vielä näkynyt. Eli kierrosta tulee varmaankin pidempi kuin 28 päivää. Vähän valkkaria ehkä havaittavissa, joten kai se on sieltä tulossa joskus...

 

Maanantai 10.1.2011

Tatja.............34v. ......kp2/26-29........yk7...... terolut
Sakara..........33v.........kp5/32-36........yk2
Ginger..........35v. .......kp10/??............yk11...... 1kkm
anskilia.........31v.........kp12/30............yk1
Nima............30v. .......kp13/31-37.......yk3
Scrat............30v. .......kp21/32-38.......yk11....4*terolut
sgt................31v. ......kp22/28-29.......yk3
Demuli..........31v. ......kp25/32-36.......yk3......
Sintti-79........31v. ......kp29/23-30........yk18.....
Wanda_81......29v. .....kp33/30-35.......yk4......
Yameliah........31v. .....kp56/28-30.......yk19....
Tunafish-78....32v. .....kp67/28-32.......yk0.......
Popcorn78......32v. .....kp75/30............yk8...... 3*inssi
Lusa..............31v. .....kp78/28-30........yk~1v...

Taustalla
Amanda
Innuli
KattiMattis
Sunny80
Lallaa77
krizze
Durasel

plussanneet
Tömpsis..............31v. ...yk3.........plussa 27.12.
Arminen..............31v. ...yk3.........plussa 25.12.
Ainomieli.............29v. ...yk4.........plussa 14.12.
Marienna.............30v. ...yk7.........plussa 8.12.
Zipuli..................32v. ...yk8.........plussa 26.11. ...(1. ivf:n 1. pas)
Mma Ramotswe....34v. ...yk18........plussa 18.11. ...(4*clom)
Anna-79..............31v. ...yk7..........plussa 11.11.
Sannuli79............31v. ...yk12........plussa 4.11. .....(terolut)
aamuyö...............32v. ...yk5.........plussa 2.11.
Olivia-79.............31v. ...yk10........plussa 2.11.
Viu.....................30v. ...yk12.......plussa 29.10. ...(1. ICSI)
Feufollet..............34v. ...yk10.......plussa 24.10. ...(4*terol, 1.clom)
Tinka-........................................plussa 30.8.
Talitintti80...........29v. ...yk6.........plussa 25.7.
Linda32...............32v. ...yk1.........plussa 20.7.
Siukuki...............29v. ...yk3.........plussa 12.6.
Rae34.................34v. ...yk10.......plussa 31.5.
Smi....................33v. ...yk7 ........plussa 8.5.
Keltakaneli..........32v. ...yk~20......plussa 1.4.

 

Voi harmitus Tatja! :hug: Tsemppiä uuteen kiertoon! Hienoa tosiaan jos ovis on tullut!
Kiitos peukuista! Mua pelottaa että seuraan pian perässä ja kierto menee uusiksi.

Normaali menkkoja edeltävä tissikipu puuttuu, mulla on normaalisti melkein aina pms-oireita.
Mariennan sanat siitä että pms-oireita ei tule jos ei tapahdu ovista on melko lohdullista, koska silloin voisi päätellä että mulla tapahtuu ovis. Paitsi ehkä tässä kierrossa sitten. Saas nähdä.

Amanda, negan tuleminen testiin pelottaa hirveästi, mutta enköhän tänään kuitenkin hae testejä.

Tunafish ja Yameliah mitä teille kuuluu?

 

Tervetuloa sgt :wave:! Nuo tunteet on niin tuttuja. Itse en ole ollut kovin innostunut toisten lapsista tai mitenkään potenut hirmuista vauvakuumetta. Aika pitkään oli myös tunne ettei välttämättä itselle lapsia tulisikaan. Meillä ei lähipiirissä ole ollut kovin paljon pikkuisia ja toisaalta mies oli aikaisemmin sitä mieltä, ettei meillekään tule. Minä kerkesin jo aika kauan haaveille, että jospa sittenkin (olisko iskenyt 3-kympin kriisi). Yllätyin,kun vihjasin asiasta miehelle, niin hänkin sitten innostui (oisko iskenyt muuten ikäkriisi...). Nyt sitten kuume nousee ja samalla tulee kovasti mietittyä, että onkohan sitä kuitenkaan tarpeeksi hyvä vanhemmaksi. Ja niinkuin monesti on tullut esille, niin nämä ensimmäiset kierrot ovat pahimpia. Heti pitäisi tapahtua ja nyt jo miettii tosiaan, että onkohan jokin vialla kun ei tärppää. Aika tavalla samolla päivillä mennään, joten jännätään täällä muiden kanssa!
Ovis ja plussatuulia niitä odottaville :heart: sekä malttia alkukiertoon Tatja! Tekisi kyllä hirveästi mieli ostaa noita ovistestejä, niin tietäisi missä mennään. Mulla ehkä toi yk3 hämää sen verran, että ajallisesti ei ole niin pitkään mennyt, kun välissä oli se tynkäkierto.
Sen verran olen laiska, etten kehtaa lukea viestejä taaksepäin, niin kyselisin miksi olette tässä elämänvaiheessa esikoista ruvenneet yrittämään? Toisilla teistä on tietysti yritys alkanut jo aikaisemmin, mutta venynyt sitten tänne kolmekymppisten puolelle. Ikähän ei ole mitenkään korkea nykyisin, mutta tuntuu että monella parikymppisellä on jo useampi muksu. Itsellä ei siis mitään ura tai muita esteitä, ei vain tuntunut aikaisemmin siltä, että olisi lapsia halunnut ja toisaalta raskauden aikana kiellettyjen lääkkeiden takia ei asia ole ollut aikaisemmin ajankohtainen.

Ainiin ja listaan voisi päivittää iäksi 31 v

 

Synttärionnittelut Demuli! :flower: Päivitin listan.

Mulla on tämä vauvahaave syttynyt vasta tavattuani aviomieheni nelisen vuotta sitten. Silloin en voinut kuvitellakaan hankkivani lapsia alle kolmikymppisenä. Niin se vaan ajatus muuttuu ja nyt tuskastellaan kun kolmekymppiä on ovella ja ei se vauva heti tullutkaan kun antoi luvan. Kaksi vuotta sitten jätin hormonaalisen ehkäisyn kokonaan pois kun ne aiheuttivat järkyttävät mielialamuutokset ja totaalisen haluttomuuden. Mentiin sitten keskeytetyllä ja tottakai toivoin jo silloin että hupsista tulisinkin raskaaksi. Vuosi sitten marraskuussa sitten lopetettiin keskeytetty ja vauva olisi siitä lähtien saanut tulla. Kellon kanssa mieheni ei ole vielä halunnut mennä, itse olen tarkasti ajoittanut kyllä viettelyni...
Pikkuhiljaa haave vauvasta on kasvanut sietämättömäksi vauvakuumeeksi. Sovimme vihdoin mieheni kanssa että huhtikuussa hänkin aloittaa kellon kanssa yrittämisen.

 

Demuli ja muutkin: Me ollaan oltu naimisissa 1,5 vuotta ja meillä on sellainen elämäntilanne, että muutimme Saksaan miehen ulkomaankomennuksen takia tuossa loppukesästä. Olin itse valmistunut keväällä ja miehellä on vakituinen duuni. Tarkoitus oli olla vuosi, mutta nyt haaveillaan vielä toisesta vuodesta.

Oon yrittänyt ettiä täältä töitä, mutta ainakaan vielä ei ole tärpännyt. Ajateltiin sitten, että jos kuitenkin vetelehdin täällä vaan kotona ja teen pikkusen freelancer-töitä, niin aletaan yrittää esikoista, jos vaikka tärppäis nopsaankin. Täällä pärjätään kuitenkin miehen palkalla paremmin kuin Suomessa ja äitiyspäivärahat ja sun muut tulee kuitenkin Suomesta. Saattaa kuulostaa jonkun mielestä laskelmoivalta, mutta ei todellakaan tarkoita, etteikö esikoinen ois enemmän kuin toivottu muistakin syistä. Etenkin miehelle vaan tuntuu olevan tärkeätä se, että taloudellinen tilanne on hyvä ennen kuin pistetään taimi alulle.

Moni kysyy myös sitä, että miten uskalletaan ulkomailla edes yrittää vauvaa, mutta herranjestas Euroopassa ollaan ja onhan niitä vauveleita pukattu ympäri maailmaa jo käsittääkseni noin 250 000 vuotta.

Tämä lähtee nyt ovistestien ostoon ja toivoo, että saa jotain selkoa niistä ulkomaankielellä

 

Kiusaan nyt toista, mutta Wanda pms-oireet puuttuu myös jos on....opcorn: joten jännäillään!!

 

Demuli, me ollaan myöhäisheränneitä lapsen tekoon yksinkertaisesti siks, että tapasin mieheni vasta 2,5 vuotta sitten. Sitä ennen mulla oli parikin pidempää suhdetta, joista luikin itse karkuun, kun eivät tuntuneet oikeilta. Nyt oon kuitenkin onnellinen siitä, etten niiden "väärien" kanssa alttarille astellut saati lapsia pukannut maailmaan. Jossain vaiheessa mietin, että menetinkö siinä säätäessä mahdollisuuden lapsiin kokonaan, kun tänä vuonna tulee mittariin 34... Mutta mennyttä on turha surra. Toisaalta valmistuttuani halusin vähän rakentaa uraakin. Ja tässä ollaan. Haaveilin joskus isosta perheestä, mutta nyt se yksikin pikku murunen olisi tosi tervetullut.

Mulla on ollu tänään hirmusta tissikipuilua! Jipii, jotain jossain tapahtuu. Ehkäpä menkatkin alkaa joskus…

Plussatuulia ++++!

 

Kiitos ihanat naiset tsempeistä

Marienna Mulla oli tosiaan 2 päivää positiivisen ovistestin jälkeen nännit aivan käsittämättömän arat. Ikinä ennen ei ole vastaavaa ollut. Kiva tietää, että on merkki oviksesta. Jossakin vaiheessa voi sitten luottaa siihen ja testit voi jättää pois. Nyt vielä tilasin testejä lisää, koska tosiaan ovulaatioura on niin alussa.

Wanda Huhuu...kylläpä on jännät paikat. Täälläkin jänskäillään mitä se testi kertoo. Isot peukut pystyssä.

Amanda Hienoa, että tissit oireilee eli säpinää hormonirintamalla

Demulin kysymykseen, että miksi vauva nyt. Ollaan oltu miehen kanssa yhdessä yli 11 vuotta. On ollut nautinto olla ihan kahdestaan ja elää tasapainoista elämää. Jotenkin vaan tuli tunne, että nyt olisi oikea ja sopiva aika. Olisi ihana saada maailmaan pieni kultakimpale, jossa on puolet kummastakin- oikea rakkauden hedelmä Kun aloin asiasta miehelle puhumaan, niin ei ollut ihan heti valmiina ja myönsikin, että ajatus vähän pelottaa. Mies mietti, että osaisiko olla hyvä isä. Oli jotenkin niin hellyyttävä kommentti. Nyt on mies selkeästi valmis pikkuisen tuloon, mutta miehisempään tyyliin ei vaahtoa kuten minä