Hyvää uutta vuotta kaikille!
Kiva Iida-Liina, että jaksat täällä vielä käydä kommentoimassa plussausjuttuja. Sanoit tuosta pahoinvoinnista, et sulla on ollut sitä joskus jo ennen raskautta hormooniheilahduksina. Sama täällä, olen monta kertaa karvaasti pettynyt, kun etova olo ja välillä tosi pahakin paha olo ei ole ollut raskauden vaan loppukierron hormonimuutosten aiheuttamaa.. Täytyy ajatella niin, että ainakin pahaan oloon on jo vähän valmiiksi tottunut ?
Heksulle onnittelut ovisplussasta! Toivottavasti sitä seuraa plussa toiseenkin testiin. Niin ja lämmöt yleensä nousee muutaman kymmenyksen, päivän parin päästä. Tämäkin varmaan kovin yksilöllistä ja riippuu myös ovulaation tehokkuudesta. Ja musta tuo laskukäyrä ennen nousua tosiaan kuului asiaan, siitä taisi olla joku graafi perhesuunnittelun sivuilla.
Gitte + muut kävitte vilkasta keskustelua testeistä. On niissä varmasti eroja toiminnankin kannalta, mutta kyllä kai ne erot tuloksissa selittyy eniten elimistön erilaisen toiminnan kautta. Osalla ovis "viuhahtaa" ohi eikä ehdi kunnon merkkiä testiin jättää, sitten tietysti ovis voi olla tapahtumatta kunnolla tai vaan tapahtua ihan odottamattomaan aikaan. Itse olen luottanut digitaaliseen, koska tulos on selkeä. Mutta eipä sekään autuaaksi tee, koska kierto voi heitellä ja esim. tällä kertaa en ole ovista pongannut. Tosin testailin vaan 4 tai 5 päivää.
Lentoemo, sä olit pohtinut oviskipujen viittaavan endoon. Toki varmaan niin voi olla, mutta kyllä meillä 30+ tapauksilla pitäisi nämä kierron vaihtelut kovemmin tuntua ihan ilman mitään huolestuttavaa muutosta. Mulla oli kovin samanlaiset vaivat ja pelot. Yhdyntä sattui oviksen aikaan, tärinä tuntui ja vihlonta oli jatkuvaa. Luulin jo vaikka mitä. Ainakin ultra ja tehokas sisätutkimus osoitti kaiken puhtaaksi. Munasolun kasvu ja keltarauhasen toiminta voi tuntua yllättävänkin kovasti. Joten äläs vielä maalaa piruja seinille!
Harmistus Kuumetta, että täti taas pärähti. Jospa uusi vuosi toisi uudet tuulet..
Täällä olen edelleen enemmän taustaillut. Päivät seuraa toisiaan, mitään uutta ei tunnu tapahtuvan. Kp30, kivut on kovat, mutta tätiä ei kuulu, joten en tiedä miten päin tässä piinailussani olisin. Toiveikkaaksi en kuitenkaan osaa muuttua, kun tuntemukset on niin tätimäiset.
Omasta matalalennosta huolimatta ensin ovisplussia testien kanssa tuskaileville, sitten romanttisen rentouttavaa peiton pöllytystä ja lopputuloksena superplussia kaikille!