*** 3-kymppiset ensikertalaiset, vol.10 ***

Niin se taitaa olla, että jos joku on liian hyvää ollakseen totta, se myös on :'(

HCG eilen (rv5+2) veritestillä 85, joka on näille viikoille auttamattomasti liian vähän, kun tarkka hedelmöitysajankohtakin on tarkasti tiedossa ja testi oli plussa jo yli viikko sitten. Vuotoa ei vielä ole, tiistaina menen ultraan missä selvitetään onko keskeytynyt keskenmeno, tuulimuna vai mikä ja tarvitseeko tyhjentää.

Suru on kova ja ajatus taas uudesta hoitokierrosta tuntuu todella rankalta. Mut voi lisätä taustalle, mutta taidan pitää palstataukoa nyt vähän aikaa.
 
Tikrulle onne uuteen kotiin :) varmasti ihanaa päästä sisustamaan.
Samourille onnea! Oltaishan me sut täällä pidetty, mut hyvä kun pääset "rajantaa" ;)
Ricardina, sanat ei riitä kertomaan, miten pahoillani olen. Taas kerran mä pillitän, mut surusta. Tää on niin väärin, niin väärin.
Mä tein tänään, jotain mitä mä en ikinä tee. Mä kävin hiplaa vauvan vaatteita. Voi itku miten ihania ja pieniä <3 onneksi en löytänyt mitään pikku töppösiä, olisin varmaankin ostanut. Ja mä en ikinä tee vauvanvatekierroksia :D
Mites muut piinailijat ja oviksen metsästäjät?
 
Ricardinalle jaksuja! En osaa sanoa muuta, mutta toivottavasti asiat selviää. Epätietoisuus on kamalaa.

Samourin kuvassa minäkin näen selkeän viivan. Onnittelut! Tuollaisen minäkin haluan mahdollisimman pian, ah...

Iitukka81, olen vauvakuumeessani jo keväällä hankkinut kaapin täyteen vauvanvaatteita. Ne oli mun tapa kannustaa itseä laihduttamaan ja palkintoja pudotetuista kiloista. Nyt jostain syystä ei kuitenkaan uskalla/halua ostaa mitään tavaroita ennen kuin saa ne 2 viivaa sit joskus testiin.

Kiitokset, Tikru-78, yritän tai siis me yritämme parhaamme :D

Nyt on kuukautiset ohi ja pääsee odottelemaan ovulaatiota. Oli kyllä oudon niukka vuoto. Vaan 2 päivää varsinaista vuotoa ja 2 päivää tuhrua. Outoa, vois luulla että oli ovuloimaton kierto kun niiden jälkeen yleensä vuoto on niukempaa, mutta kun aamulämmöissä havaitsin selkeän lämmönnousun 11 päivän ajan ovulaation jälkeen. No mutta nyt joutuu odottelemaan sitä ovulaatiota varmaan tuonne kp 19-25 asti ja odottavan aika on pitkä!
 
Alaselkä kipee ja alavatsassa paineen tunne. Valkkarin seassa vähän vaaleanpunaista... mulla on niiiin sellainen tunne, et huomenna kurvaa täti paikalle. Testit antaa edelleen jotain kummaa viivanpaikkaa vaan : /


Kiitos onnitteluista asunnon suhteen! :) Se oli kyllä ihan napakymppi , ja todellakin - mulla on hirvee sisustusinto. Ensimmäinen asunto, johon viitsii jopa vähän panostaa :)
 
Viimeksi muokattu:
Kiitos paljon onnitteluista, ei mun pää tässä pysy nyt ollenkaan mukana tässä. Tein aamulla uuden testin ja vahvistunut se oli... Digin kanssa ajattelin oottaa tuonne loppuviikkoon jos vuoto ei ala. Sitten siirryn virallisesti odottajien puolelle jos nyt oon saanu itteeni siihen mennessä taottua tän uutisen perille saakka :)

Ricardina, osanottoni ja voimia tulevaan :hug: Nää palstat on kyllä herättyny siihen miten epäreilussa maailmassa me eletään tämänkin homman kanssa.
 
Viikonlopun mökkiretkien jälkeen ajattelin piipahtaa tänne, ja mitä onkaan vastassa. :( Pahoittelut Ricardina... Surulliseksi vetää sivusta seuraajankin. Voimia todella uuteen yritykseen.

samour_:lle puolestaan suuren suuret onnittelut! Mahtavaa, miten nopeasti se sitten kävikään. Toivottavasti sitkeä sissi tarttui matkaan.

Iitukan unista on tosiaan varmaan masentavaa herätä jälleen todellisuuteen. Itse olen vielä välttynyt vauvaunilta, mutta tässä viimeisen parin viikon aikana olen kyllä nähnyt muuten ihan hassuja unia. Alitajunta pörrää melkoista tahtia. Parhaimmillaan olin matkalla Kiinassa ilman viisumia ja pelkäsin kuollakseni jääväni kiinni. Miten olin päässyt maahan ja mitä siellä tein, ei halaistua aavistustakaan. :D

Ja ilmeisesti siis kollektiivinen mielipide vauvakuumeen hillitsemiseen on puuha. Ja toden totta, se varmasti auttaa. Itse odottelen alkusyksyn kiireitä töissä, niin ei ehtisi töiden lomassa asioita pohtia. Minulla on niin vilkas tuo pääkoppa, että vaikea sitä on pidätellä. Mutta koitetaan. :) Pitäisi ehkä kaivaa taas käsityöt ja askartelut esiin... Helle vain ei oikein motivoi.

Kiireen ohella odottelen tätiä myös. Lupailee vain, mutta ei aukea hanat. Kunhan ei nyt kovin antaisi itseään odotuttaa, jotta pääsisi seuraava yrityskierto käyntiin. Testinkin tein varmuudeksi torstaina ennen mökkimatkaa, ja sen perusteella kaappasin saunajuomat laukkuun mukaan.
 
Nopean silmäilyn jälkeen, oletteko muut huomanneet, että aika moni on plussannut kolmannesta kierrosta.
Kerropas Samour kaikki tästä kierrosta :D Eli siis miten usein oli seksiä oviksen aikaan ym. Oliko jotenkin, että ovis olikin myöhemmin kuin normaalisti vai muistanko väärin. Käytittekö mitää kikkakolmosia, vitamiineja tms?
Mä oon niin kyllästynyt tähän. Vuosi sitten olin aivan varma, että meillä on jo vauva nyt. Eipä ole ja tuntuu ettei varmaan koskaan olekaan. Omasta mielestäni en kuitenkaan stressaa tms, joten mua ärsyttää kommentit siitä miten pitäisi unohtaa koko juttu niin sitten sitä vaan huomaisi olevan raskaana.
 
Ei tärppiä tänne, jos joku nyt päivittää, niin voip laittaa kp1/28-31 ja yk6. Voihan *piip* :(
Kierto meni muuten ihan kuin "oppikirjoissa", limoineen, lämpöineen, ja kipuineen, mut kun ei niin ei. Onneksi alkoi loma ja on paljon asioita jotka saa ajatukset muualle :)

Iitukka, olen sun kanssa ihan samaa mieltä tuosta, että vähän ärsyttää kommentit että ei kannata yrittää liikaa ja stressata yms. Voihan se olla että se joillakin toimii, ja jotkut onkin tulleet raskaaksi sen jälkeen kun on heitetty hanskat naulaan. Meillä tuo ei varmaan toimisi, mä luulen et enemmän stressiä mulle aiheuttaisi se epätietoisuus, jos en pitäisi kirjaa ja seuraisi kierron eri vaiheita.

Tiedän kyllä että ei tuo 5kk yritys vielä ole pitkä aika (syyskuun lopussa tulee vuosi kun jätin pilllerit pois, maaliskuulle asti tjottailtiin), mutta mulla ainakin henk.kohtaisesti pieniä paineita ja stressiä tuo se, että tuo biologinen kello ei varmaan kauhean kauaa enään raksuta kun mittarissa on jo 36v... Syksyllä se pitää sitten lähteä hakemaan vähän apuja hommaan jos ei ala tärppäämään : /
 
Viimeksi muokattu:
Voi itku Tikru :( mikä siinä onkaan,että kaikki pitäs olla oppukirjan mukaan,niin silti biologia laittaa vastaan.
viiulla vielä jännitettävää :) eikös se ole että jos ei menkkoja niin toivoa vielä on.
Siis mähän oon oikee elävä esimerkki siitä,että kun lopettaa tikuttelun ja laskemisen niin tulee raskaaksi. Jopa siitä ainoosta yhdestä kerrasta ja vieläpä niillä miehen huonoilla simpoilla. Mut mä en silti usko tuohon. Mä uskon,että oisin tullu raskaaksi vaikka oisin tikuttanutkin ja laskenut päiviä. Se vaan osu oikeaan aikaan ja joku hurjapää simppa löyti vielä perillekin.
Nytpä ei sitten tärppää,ei vaikka päällään seisos. Tai pitäskö kokeilla ;)
Siis kun monta kertaa lääkärissä on todettu,että ei vikaa ole,mut mä alan myös uskoa että pakko mussa on olla jotain vialla. Jotenkin en jaksa uskoa,että kahdella miehellä voisi simpoissa häikkää. Tai sit mulla ei oo edes minkäänlaista arpaonnea.
 
Kiitos murut myötäelämisestä :heart: surettaa niin palata kuumeilupuolelle, mutta se helpottaa että täällä olette te - tosin tietenkin toivon ettette enää pitkään =)

Mä kävinkin jo tänään omalla lääkärillä ja sain lopullisen keskenmeno-diagnoosin. Vieläkään ei vuoda, mutta jos ei viikossa ala niin sitten lääkkeellinen tyhjennys sairaalassa. Toivottavasti sinne ei tarttis lähteä. Lääkäri lohdutti, että vika oli alkiossa mutta mun kohtu hoiti kiinnittymisen hienosti ja kunhan Se Oikea alkio siirretään, esteitä onnistuneelle raskaudelle ei pitäis olla. Tuli oikeasti parempi mieli. Lisäksi pakastetun alkion siirto suunniteltiin, ja aloitan lääkkeet heti, kun vuoto alkaa ja hgc on verikokeessa negatiivinen.

Nyt on kaikesta itkemisestä ja valvomisesta niin voipunut olo, että sain saikkua itseni keräämiseen. Ihan hyvä juttu. Mies on ollut ihana, lohduttanut ja on täynnä päättäväisyyttä siitä, et me saadaan vielä lapsi. Itseä pelottaa, mutta helpottaa kun toinen on urheilijan sisulla päättänyt, että tätä ei hävitä :heart:

Mä luen myöhemmin teidän jutut läpi, tämä vaan pikaisena infona et henki pihisee vielä =)
 
  • Tykkää
Reactions: Miri81
Tikru, höh. Jaksuja sinne, kuukautisten alkaminen kirpasee aina. Mulla oli niin laimea kuukautisvuoto viikonloppuna, että oli pakko tehdä raskaustesti, mutta turha luulo. Negaahan se näytti. Nyt sit vaan uutta kiertoa kohti.

Iitukka, voi kun toi kolmas kierto ois maaginen ja tärppäisi. Sitä ihmettä odotellessa. Täällä kiinnostaa kanssa, että mitä kikkoja Samourilla oli käytössä. Oon muuten sellainen joka varautuu aina pahimpaan, lapsettomuushoidoistakin olen jo ottanut kaiken selvää varmuuden vuoksi ja stressaan kaikkea mahdollista. Ollaan myös sovittu miehen kanssa, että jos ei mitään tapahdu 6 kuukauteen niin sitten käydään vähän selvittelemässä asioita. Mutta kuitenkin elättelen toivoa, että raskautuisin helposti. Mielestäni en stressaa niin paljon, että sen luulisi vaikuttavan raskautumiseen. Nyt ajateltiin varata lomamatka talveksi. Sen verran otin mahdollisen raskautumiseen huomioon, että jos raskautuisin tästä kierrosta, olisin loman aikaan raskaana enintään 26:lla viikolla.

Ricardinalle tsemppiä uuteen kiertoon. Kuulostaa mukavalta, että mies on tukemassa rinnalla ja että pääsette uuteen kiertoon mahdollisimman pian.

Päivät matelee hitaasti. Töissäkin on niin hiljaista, ei oikein mitään tekemistä. Kaipaisin kiirettä ja vauhtia niin saisi ajatukset muualle. Oletteko muuten kysyneet / tietoisia miten helposti vanhempanne tulivat raskaaksi? Sehän on periytyvää esim. kuinka pitkään säilyy hedelmällisenä ja kuukautiskierron pituus voi periytyä äidiltä, joten miksi ei hedelmällisyyskin. Tosin tietysti elintavat ja paino vaikuttaa asiaan. On kuitenkin lohduttavaa ajatella, että äitini sai ensimmäisen lapsen 36-vuotiaana ja viimeisen vielä 45-vuotiaana. Ensimmäistä yrittivät 6 kk ennen tärppäämistä. Oli tosi kiva jutella näistä äidin kanssa, sain tietää että hänen kuukautiskiertonsakin oli yhtä pitkä, eikä mitään ongelmia ollut. Tuli tunne, että vielä on aikaa ja mahdollisuuksia :)
 
Viimeksi muokattu:
Ricardina, niinhän se oikeasti on että yleensä kai niissä kesken menneissä raskauksissa (ainakin alkuvaiheen km) vika on nimenomaan siinä alkiossa, jokin kehityshäiriö, ja luonto hoitaa silloin homman näin. Hyvähän se toisaalta on, mutta ei varmasti lohduta yhtään siinä tilanteessa kun se sattuu omalle kohdalle :(
Toivottavasti seuraava alkio on terve ja niin sitkeä sissi että tarraa lujaa kiinni ja pysyy matkassa mukana :)

Itse olen tutustunut enemmän tuohon koirien hedelmällisyyteen, kun niitä olen muutaman pentueen kasvattanut :D mutta niillä ainakin nämä hedelmällisyyteen liittyvät asiat ovat periytyviä ominaisuuksia, joten miksei meillä ihmisilläkin. Minä en ole paljoa jutellut äitini kanssa näistä asioista, mutta vähän myöhemmällä iällä on äitinikin lapset tehnyt, 30- ja 35v. Ihan ensimmäinen raskaus on kuulemma mennyt kesken, en tiedä missä vaiheessa.
Elämäntavat tosiaan vaikuttaa ja oma fyysinen kunto. Itselläni olisi n. kymmenisen kiloa varaa pudottaa painoa, ja tämän päivän tädin vierailusta sisuuntuneena päätin, että nyt ne lähtee syksyn aikana :D mitään sairautta tms. ei kuitenkaan minulla ole, mikä olisi esteenä raskautumiselle, ja yritän syödä monipuolisesti, en polta ja alkoholia menee hyvin kohtuullisesti. Ehkä se on tuo ikä?
Minua ei ole gynellä ikinä ultrattu ja tähystetty onko mun "vehkeet" kunnossa, ainoastaan tehty noita normi tutkimuksia, papa-kokeita ja pillereitä määrätty. Kyllä minä tosiaan nyt syksylle varaan ajan ultraan ja tarkempiin tutkimuksiin, ja mies lupasi myös simppanäytteen käydä tarvittaessa heittämässä. Jotenkin mulla on kuitenkin sellainen fiilis, että vika ei ole hänen tavarassa, kun hänellä on kaksi lasta edellisestä liitosta. Tosin isoja ovat jo, joten eipä se sinänsä mitään kerro, muuta kun et joskus ainakin ollut tavara priimaa :D

Muoks, piti vielä sen verran lisätä, että teillä on Ricardina niin oikea asenne tähän hommaan, vaikka mattoa on vedetty jalkojen alta. Teillä on haave - ja te olette päättäneet voittaa tämän taistelun :)
 
Viimeksi muokattu:
Tikru, harmi :(

Mitähän "kikkoja" osaisin teille kertoa.... Yritän :)

No, tärkeä oli varmaan mun kohalla tuo ovulaatiotesti. Tässä kierrossa tuli ihan normisti (ovisplus oli kp14), mutta edellisessä ihan ihme aikaan. Seksiä tais olla kp11, kp13, kp 14 ja kp 15. Ja joistain kerroista oli kyllä rentoja kaukana, kämpässä lämmintä n. 30 astetta, remontoitiin keittiötä, Tallinnan reissua sotkemassa jne. Että tätä lasta on ainakin niin tekemällä tehty ku olla voi ja silti tärppäs ;) Ihan normaalisti peseydyin, ehkä muutaman minuutin yritin makoilla. Ai niin ja foolihappoa aloin syödä, tosin vasta alkukierrosta niin en tiiä ehtikö mitenkään vaikuttaa.
 
Ihana kuulla Ricardina, että elämä voittaa. Ja hyvä, että sait saikkua, saat hieman huilattua.
Minun äitini on saanut ensimmäisen lapsensa 18 vuotiaana ja minut reilusti yli 4-kymppisen. Olivat kuulemma yrittäneet 19v!!!! Voi luoja, jos minunkin pitää noin kauan yrittää.
 
En tiedä liittyykö tää mihinkään, mutta jos jollakulla on sama, ja jos vaikka tästä ois apua jollekulle, niin tässä tulee: me vaihdettiin meidän tärppikierrossa liukkari. Käytettin ennen Klickiä, mut tärppikierrossa vaihdettiin Ceridaliin.
 
Ricardina: halaus ja tsemppiä sinne!
Muillekin paljon onnea yrityksille ja mukaan tuuria ja niitä tarrasukkia myös.
Mä odottelen ovista (pitäis olla ihan näinä päivinä) ja mietin et apua, mitä jos se tapahtuisikin jo nyt. Tai mitä jos se ei tapahdukaan heti. Kovin ristiriitainen olo!
 
Minä uskon myös, että stressi varmasti vaikuttaa raskautumiseen. Mutta se, että aiheuttaako se tikuttelu ja hommaan paneutuminen stressiä, onkin sitten ihan toinen juttu. Eli samoilla linjoilla olen, että ei se asian unohtaminen välttämäti ole kyllä mikään avain onneen...

Minäkin olen jutellut äippäni kanssa raskautumisista suvussa. Minulla on kaksi siskoa ja meidät on saatu äidin ollessa 22, 24 ja 32. Kuulemmat nuorin ja vanhin olivat yhden kahden kierron nopeita tapauksia ja keskimmäinen noin puoli vuotta. Molemmat sisareni ovat myös käsittääkseni onnistuneet sikiämään melko nopeasti, eli siinä mielessä geenit ehkä ovat kohdillaan. Vaan itseäni kalvaa takaraivossa pieni pelko, sillä jo 17-vuotiaana minulle mätkäistiin diagnoosi monirakkulaisuudesta. Noh, nyt sitten vajaa vuosi sitten tsekkailtiin ultralla jälleen, niin ei kuulemma moisesta monirakkulaisuudesta mitään hajuakaan ja kaikki kunnossa. Myös kesän korvalla tehdyssä ultrassa näkyi, että munasolu kasvoi hyvää tahtia ja oli juuri irtoamisen kynnyksellä (silloin ei vielä yritetty kun oli muut vaivat päällä). Eli varmaankin kaikki on ihan ok, mutta silti joku pieni pelko persiissä on.

Tämä ensimmäinen ehkäisyn jälkeinen kierto nyt vain venyy ja venyy. Saas nähdä mihin asettuu. Ei ole edes yhtään menkkafiiliksiä ja nyt mennään kp 34. Huoh... :|
 
Tiistai 5.8.2014


Nimimerkki.....Ikä.......Kiertopv/pituus.......yk......luomu/lääk.kierto

Tikru-78...........35v.........kp 2/28-31...........yk 6..........luomu
Viiu.................33v.........kp 6/28-35...........yk 3..........luomu
Norna..............30v.........kp 13/30..............yk 1...........luomu
Merope............29v.........kp 20/n.30...........yk 12.........kilppari
Hironea............35v.........kp 27/26.............yk 7...........luomu
kaisaek............32v.........kp 40/25-28........yk 6...........luomu



c=clomit, a=anazol, f=femar, g=gonal-F, m=metut, pr=pregnyl, o=ovitrelle, pri=primolut, pu=puregon, t=terot, mp=menopur, ins=inseminaatio, irr=irrotuspiikki, l=luget, de=depot laastari, s=supercur, lz=letrozol


Taustalla:
Kissatanssi, M11su, Kukkaislapsi, Dazzler, Miminda, Justiina79, Sofila, Iitukka81, Bahama, Orkidea79, Talviaurinko, Haave_ilija, Mariah33, Yritys10, Säihkiss, Tuutunen80, tamariini, Tilulilu

:popcorn: :popcorn: :popcorn:

Piinailijat ja jännäpäivät:
DPO: Päivät ovulaatiosta
Jännäpäivä: Suunniteltu raskaustestin tekopäivä


Nimimerkki......DPO.......Jännäpäivä

Hironea...............dpo 13.............4.8




Plussanneet 2014:

Ankkurinappi....31v.........?.......2/2014
murmelii..........32v.......yk3.....2/2014
Jonniss............29v.......yk3........14.3.
Marjee............30v.......yk8........26.3.
Nonnna...........31v.......yk3..........2.4
Matahari..........31v.......yk1........13.4
Jofa.................30v.......yk1.....huhtikuu
Kerttuli82.....................yk 10......30.4
Pienestä kii.......31v.......yk 9.........8.5
Miri81..............33v.......yk 2........14.5
Handis85..........29v.......yk 1........16.5
Chiligail............35v.......ya 2012....9.6
Ricardina..........30 v...................24.7 km
samour_...........30v.......yk 3........2.8.

Muutospyynnöt listaan punaisella.
Kun kiertopäiviä yli 60 eikä mitään kuulu, lisätään "Taustalla" -listalle
 
Hei tytöt!

Nyt tuntui että oli niin paljon päivitettävää, että tarkistakaahan tietonne onko oikein :)

Ricardina, olen niin pahoillani :hug: On tämä vaan epäreilua joskus. Onneksi teillä on pakastimessa pikkuisia, että ei tarvitse koko rumbaa ihan alusta aloittaa. Voimia! Laitoin muuten tuon km sun rivin perään, kerro jos haluat jotain muutoksia siihen

samour_, onnea hurjasti! Uskaltauduin laittamaan sut jo plussanneisiin, kyllä tuo niin selvältä plussalta vaikutti :) Oliko lauantai oikea plussauspäivä?

Tikrulle voimia ja positiivista mieltä uuteen kiertoon! Mä oon miettinyt ihan samaa kuin sinä ja Iitukka, että on tämä oikeasti aika avaruustiedettä, kun kaikki pelaa kuin suoraan oppikirjassa, on terveelliset elämäntavat eikä kovin kummoista stressiäkään ja silti ei vaan mitään tapahdu. Meillä on n. 20 kiertoa ollut niin, että ovulaatio tapahtuu ja ajoitus on 100% varmuudella oikea mut kun ei niin ei. Eli vikaa on pakko olla jossain, mikä ei ole vaan perustutkimuksissa selvinnyt. Mut aina vaan jaksan olla positiivinen (no joo, en ihan joka päivä.. :ashamed:) ja näen itseni äitinä. Juuri sen meille tarkoitetun vauvan ei vaan jostain syystä ole vielä ollut aika syntyä tähän maailmaan. Mut se päivä tulee, meille kaikille! :heart:
 
Säihkiss, sä todellakin jaksat olla positiivinen :) ihana <3 Mä voin sanoo, etten välillä kyllä ole. En kuitenkaan sanoisi, että olisin niin negatiivinenkaan. Lähinnä tässä vauva asiassa enemmänkin hämmentynyt ja ihmeissäni.
Tuostapa tuli aasinsilta juuri noihin ns.negatiivisiin ihmisiin. Mulla on yksi kaveri, jonka kanssa harvakseltaan soitellaan. Miten siis ihmisellä voi olla niin negatiivinen asenne kaikkeen? Periaatteessa hänellä on kaikki hyvin, mutta siis joka ikinen lause, minkä aloittaa, alkaa valituksella. Eräs kaveri sanoikin, ettei hän viitsi soitella edes tälle, kun valittaa joka asiasta.
Vaikka siis voi saada käsityksen, että minäkin täällä vaan valitan valittamistani, niin olen perusluonteeltani kyllä aika positiivinen ja iloinen. Tämä vaan sattuu olemaan ainut kanava, mihin näitä lapsijuttuja voi valittaa.
Meillä mennään nyt Nornan kanssa samaa tahtia. Ovistikku oli tänään aikasta samanvahvuinen kuin kontrolliviiva.
 

Yhteistyössä