Voi että, hirmuisesti onnea taas kaikille vauvan saaneille! :heart: :heart:
Mäkin haluun jo omani tänne!!
Täällä on voitu ihan hyvin nyt. Oma olo helpotti heti, kun mies jäi kesälomalle eli kotiin mun kanssa, yksin kun oli kaiket päivät (tai no esikoisen kanssa) niin keskittyi ihan liiaksi kipuihin ja miettimään sitä, miten kurja on olla. Mies haki mulle Scheriproctiakin noihin sikakivuliaisiin pukamiin, on onneksi auttanut tosi nopeasti. Tai on ne kipeet vieläkin, mutta ei lähellekään niin kipeät mitä ne oli.. Edes jotain hyvää siis
Joka päivä kyllä odottelen melko kärsimättömästi, että synnytys alkaisi, mutta yritän pitää mielessä, että suuri osa vauvoista tulee vasta lasketun ajan jälkeen. On se silti vaikeaa pysyä kärsivällisenä..
Limperi uskon, että sillä liikkumisella ja pystyssä pysymisellä on hyvä vaikutus. Itselläkin esikoisen synnytys venähti sinne 13h kestoiseksi, tosin luulen että osaksi siksi, kun virtsarakko oli todella täynnä, kun en tuntenut pissahätää ja lopulta en saanut pissattua. Kun rakko tyhjennettiin katetrilla, niin vauva laskeutui saman tien ja ponnistusvaihe alkoi.
Ja mäkin siis vietin koko avautumisvaiheen sängyllä maaten. Mutta vaikka olisin halunnut, niin mä en olisi edes pystynyt olemaan pystyssä, kun ne supistukset oli niin rajuja, että ne veti totaalisesti jalat alta! Toivon todella, että tämän toisen kohdalla kipu ei olisi ihan niin helvetillistä.
Linneat 39+6 Huomenna laskettu aika =)