<3 kesäkuun kullannuput 2013 <3 kesäkuussa, MEIDÄN KUU!!!!

Miltsu Ongelmia on täälläkin. Nännit kipeyty heti ja ihan tuskaa oli imettäminen alusta alkaen. Pyysin jo osastolla rintakumin käyttöön, kun muuten ei olis tullu mitään. Kotiin päästyä toinen rinta oli niin verillä ja pakkautunut enkä voinut imettää siitä pariin päivään lainkaan. Koitin vaan lypsää käsin ja kuumassa suihkussa hieroin rinnasta paakkuja pois. Pumpulla en saanut mitään ulos vaan tuntu että nännit lähtee irti :/ Tämän lisäksi poika vaan asuisi tissillä ja neuvolan kotikäynnin kohdalla (1 vko) tuomio: paino laskenut. Nyt olen joutunut antamaan lisämaitoa ja tuntuu, että vaikka imetän tunnin ennen lisämaidon antamista, poika vetäisi sitä ihan kuinka paljon vaan. Eli osittaisimetyksellä mennään ja tästä kierteestä ei varmaan enää pois päästä... Samanlaisia ongelmia oli esikoisenkin kanssa, mutta nyt tämä "epäonnistuminen" tuntuu jotenkin vielä ikävämmältä. Turhauttaa imettää tissit verillä tuntikausia päivässä ja silti se ei vaan riitä.

Mutta iloisempi asia on se, että muutaman viikon he*¤%¤tillisten selkäkipujen jälkeen näkyy valoa tunnelin päässä. Olen jopa käynyt jo ulkona vähän kävelemässä etanavauhtia ja olen voinut jättää jo tulehduskipulääkkeen pois ja pärjäilen panadolilla.

Paljon onnea kaikille vauvautuneille ja tsemppiä masukkaiden viimemetreille!

rockstone & mini 12 vrk
 
Auts rockstone, kuulostaa tosi inhottavalta :( On se kumma kun ensin kärvistellään raskausvaivoissa ja sitten vielä synnytys siihen päälle niin eikö voisi edes imetys sujua silleen mukavasti?? Ei kai sitten... ymmärrän hyvin sun pettymyksen kun on itekin tullut itkeskeltyä asian tiimoilta. Onneksi edes sun selkäkipu helpottanut :)
 
Täällä mennään edelleen pallona eteenpäin. Tai ollaan paremminkin paikoillaan yhtenä pallona. Huomenna neuvolassa varataan aika ensi viikolle yliaikakontrolliin. Eilen olo oli pitkästä aikaa inhimillinen ja jopa limatulppaa halusi tulla ulos. Eka raskaus, kun sitä tulee ennen synnytystä inhimillisillä viikoilla. Edellistä odottaessa limatulppaa alkoi tulla jo rv 20, esikoisesta kaikki tuli vasta salissa.
 
Tänään oli viisipäiväis lääkärintarkastus meidän tyttösellä. Kaikki ok ja painoa kertynyt kuuden päivän ikään mennessä +80 g :) Nyt on ollut pari päivää joku hirveä imemisspurtti eikä nännit oo saanu kauheesti lepoa mutta ainakin lapsi syö hyvin. Aamulla vietiin hänet myös ekan kerran suihkuun :heart: Ei inahtanutkaan siellä, tykkäs vain olostaan.
 
Onnea teille onnelliset, joiden kullannuppu on sylissä! :flower:

Täällä päivät touhuilen asioita, pyykkään, siivoan ja teen ruokaa eli olen jalkojen päällä oikeastaan aamusta iltaan ja palkinnoksi saan illallA yhden kovettumissupparin! tällä menolla synnytän syyslomalla. eikä tuo sääennustusten ( = tukalat helteet) vilkuilu ainakaan helpota olemista ja ya-kontrollin odottelua.

Ja te kenellä rinnanpäät aukeilee imetyksessä, niin pientä apua voi saada siitä, että imetyksen lopussa aina puristaa vielä yhden tipan maitoa, joka jää ns.suojaamaan imetyksen väliajaksi. lisäksi kaalinlehdet auttavat ja tietysti mekaaniseen hierymiseen rintakumit. rintakumeista aiemmin ainakin varoiteltiin, että niistä voi olla vaikea päästä eroon, mutta itse olen useamman lapsen aikana niitä aluksi käyttänyt ja sitten parissa viikossa siirtynyt imettämään ilman niitä eikä mitään ongelmaa siinä ole ollut.

Nautitaanhan kesästä ja helteistä! :LOL:
 
  • Tykkää
Reactions: Miltsu87
Rinnanpäihin Minäkin suosittelen rintakumeja ja Lansinohia tai muuta puhdasta lanoliinia. Bepanthen on aivan liian mietoa alussa. Rintakumeja viimeksi riitti käyttää hereillä, yöt meni ilman, ja parin viikon päästä tissit kesti jo ympäri vuorokauden ilman kumeja. Ekan kohdalla rintakumit oli käytössä melkein kuukauden ennenkuin rinnat kestivät.

( . ) Ei merkkiäkään. Taidan olla eleffantin kanssa laitoksella sitten syyslomalla.
 
Onnittelut vauvan saaneille ja tsempit vielä kärvisteleville! :)


Meille syntyi 20.6. suunnitellusti sektiolla poika, 2920g, 50,5cm, pipo 33,5cm


Vauvan sokerit heittelehti pari ensimmäistä päivää ja minulla ei oikein maito meinannut nousta. Varmaankin stressasin sitä sokerihommaa, kun kokoajan oli pelko että vauva viedään lastenteholle tiputukseen. Nyt kuitenkin imetys sujuu, vauva on ollut ensi-imaisusta asti tosi tehokas syömään. Harmi että joutui tyytymään pulloon alussa, mutta pääasia että evästys oli kunnossa. Vauva on todella jäntevä ja pirteä, valvoo joskus jopa yhden syöttövälin ja katselee ympärilleen. Ihana tapaus :heart:

Vauva oli tosiaan masusta tulossa jalat edellä ja napanuora oli kietoutunut kahdesti kaulan ympäri sekä kerran vartalon ympäri. Alakautta synnyttäminen olisi siis ollut todella vaarallista taikka mahdotonta. Nytkin kuulin lääkärin sanovan että "onpa tämä tiukassa täällä". No on varmaan jos napanuora ei anna juurikaan liikkumatilaa. Vauvalla ei ollut mitään mahdollisuuksia kääntyä itse rt:hen juuri tuon napanuoran takia, saati että minulla on herttakohtu (varmistui nyt leikkauksessa) eli jumissa oltiin.

Sektio ja sen jälkeinen aika on mennyt hyvin. Kamalinta sektiossa oli se virtsakatetrin laittaminen, joka kertoo varmaan toimenpiteen "helppoudesta" omalla kohdalla. Ensimmäisen päivän olin tehokkailla kipulääkkeillä, mutta sitten aloin sairaalassa pyytämään vähempää lääkitystä. Pystyssä olin jo samana päivänä ja jo seuraavana pystyin toimimaan normaalisti, jollei oteta lukuun istumaannousemista taikka kyljen kääntämistä. Nyt oikeastaan vaivaa enää joku tiukempi tikki tuossa oikealla puolen ja sekin vain jos teen jotakin äkkinäistä. Nauraminen sattuu vähän.

Kaikki siis todella hienosti ja vauva-arki on lähtenyt todella käyntiin :)

-iitu ja poju 5vrk

PS. Älkää teistä nyt sit kukaan vaan alkako päivittelemään, että "olipa hän pieni". Mulla on ihan palanut käpy kaikkiin asian päivittelijöihin. Saan jatkuvasti viestejä, että älä välitä vaikka hän on pieni, kyllä hän siitä kasvaa (no eipä kukaan oo vielä syntymäpainoonsa jäänyt!). Tai kun kaikki hokee, että jos hän syö hyvin niin kyllä hän vahvistuu ja todellisuudessa meidän vauva oli synnärillä paljon jäntevämpi ja pirteämpi kuin moni nelikilonen. Mä oikeesti tirvasen seuraavaa joka mulle naamatusten päivittelee hänen pienuuttaan. Siis onhan hän "vastasyntyneen pieni", mutta ei hän ole pieni. Melkein kolmekiloinen ja jos olisi saanut syntyä itse, niin olis varmaan ollutkin. Heiveröiseksi häntä ei ole sanonut kukaan sen jälkeen kun on hetken sylissä pidellyt :D Mahdoton menijä tämä kaveri
 
Viimeksi muokattu:
Paljon onnea kultakimpale2, muffi, Kesävauvva ja iitu85 ihanista tuhisijoista! :heart:

iitu Juu toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos vaan tuollaset jutut. Tuntuu että raskaus, synnytys ja lapsenhoito on täysin avoimia kommentoitavia asioita ja niistä täytyy aina kaikkien laukoa oma mielipiteensä... :/ Kiva että sektio meni hyvin ja toivut noin nopeasti!

Täällä selkä on joka päivä parempi, pukamat jo siedettävät ja jälkivuoto melko vähäistä jo. Alapää tuntuu muutenkin jo aika normaalilta :D Mahassa on vaan jotain ihmeen pullataikinaa :whistle: pitäisköhän alkaa leipomaan... Raskauskiloja jäljellä puolet eli 10 kg, ou nou :headwall: Osa taitaa olla kyllä vielä turvotusta. Onko kenelläkään kokemuksia lymfahieronnasta/terapiasta?

rockstone & mini 2 vko (jo!!) olisko se sitten kynsienleikkuun aika...?
 
heissan ja suuresti onnea taas uusille vauvautuneille!!!

minäkin taidan liittyä noihin jotka synnyttävät vasta syyslomalla!!!! laskettuaika torstaina ja ei mitään merkkejä alkavasta synnytyksestä!!!! touhuan ja siivoan joka päivä kuin hullu yötä myöten, käyn reippaasti kävelyllä, saunon ja eipä juuri supistuksen supistusta! toisaalta alkaa jo hermostuttaa tää odottelu, mutta vielä enemmän alkaa hirvittää koko synnytys!!!

no, onneksi tänään kahen viikon tauon jälkeen neuvola aika niin jospa siellä näkisi ja kuulisi mikä tilanne...
 
Synnytyskertomusta:

Lauantaina 15.6 soitin synnärille ja kyselin ohjetta mahakivun ja koko viikn jatkuneen ripulin takia. Siellä vastattiin, että mulla on varmaan vaan mahatauti, mutta se useasti käynnistää synnytyksen.
Seuraavana päivänä eli 16.6. heräsin puoli kuuden maissa, taas maha vesiripulilla. Siitä alkoi kipeämmät supistukset, jotka alkoi tulla heti säännöllisesti vartin välein. Sanoin miehelle, että tänään varmaan synnytetään :) mies ei uskonut :D
Hölmönä söin aamupalaksi puuron, joka pisti mahan ihan täydellisen sekaisin! Oli kamala tunne istua pöntöllä, kun yhtäaikaa tulee ripuli, supistus ja mahan kouraisu! Alettiin sitten järjestämään esikoista hoitoon klo 9 maissa, ja klo 10 mummo ja pappa ehtivätkin meille. Kävin suihkussa, lakkasi kynnet :LOL: ja pakkasin loppuja tavaroita. Klo 11 supistukset tuli 5 minuutin välein ja aina niiden välissä kävin istumassa pöntöllä... :x soitin synnärille ja sain ohjeeksi tulla sitten kun en enää kotona pärjää, oman harkinnan mukaan. Aloin olla jo aika tuskainen, ja piti jo alkaa hoputtaa miestä, kun se kävi kans vielä suihkussa ja ajoi partaa yms... Klo 11 jälkeen lähdettiin matkaan ja klo 12 oltiin sairaalalla. Tutkittavaksi ja yllätykseksi olin jo 5 senttiä auki, Jes! Kätilön tutkimuksen jälkeen tuli ekat todella kipeät supistukset, olin ihan hiestä märkä ja tärisin. Päästiin siitä sitten saliin ja ilokaasulle. Ilokaasu auttoi hyvin, istuskelin keinutuolissa ja sinnittelin jotenkuten.. Koitin keskittyä hengittämiseen ja siihen, että silloin kun ei supista, ei satu mihinkään. Vähän ennen puolta kahta kätilö pyysi sängylle, tarkistaakseen kohdunsuun tilanteen. Alkoi heti ponnistuttaa! Olinkin 10 senttiä auki, eli avautuminen oli tapahtunut tosi nopeasti. Kätilö kysyi: synnytetäänkö? :LOL: ja kun sain nyökyteltyä, niin hän puhkaisi kalvot ja pääsin ponnistamaan. Olihan se ponnistaminen yhtä helvettiä, mutta 8 minuutin kuluttua pieni tyttö tuli maailmaan. :) oli kyllä suuri yllätys, että vauva oli tyttö! Pieniä repeämiä tuli, muistaakseni 5-6 tikkiä. Eli ilokaasun voimalla, ja nopeasti, juuri niinkuin olin toivonutkin. Kaikki meni loistavasti. Voi sitä helpotusta, kun se kipu oli ohi. :)

Kaksi yötä oltiin sairaalassa, maito nousi toisena päivänä ja siitä asti ollaan menty pelkällä rintamaidolla. Kivuliaita jälkisupistuksia oli parina päivänä synnytyksen jälkeen. Tänään oli neuvolatädin kotikäynti, vauvalle oli painoa oli tullut viikossa 200 g. :)

Vauvan hoito tuntuu helpolta ja ihanalta :heart: ongelmallisinta on uhmaikäisen hoitaminen, kun mieskään ei oo vielä lomilla... Päivät on välillä vähän sähläämistä ja koti on kamala kaaos. Joskus meinaa pieni ahdistus tulla, kun meinaa mennä esikoiseen hermo, mutta suurimmaksi osaksi tyytyväinen olen :) vauva nukkuu öisin 3-4 tunnin pätkiä, eli hyvin saa itsekin levätä. tänään vauvan silmä alkanut vähän rähmiä, huomenna pitää siitä olla neuvolaan yhteydessä, vaikka terveydenhoitaja olikin tänään sitä mieltä, ettei olisi tulehtunut. Toivottavasti ei ole.

Tsemppiä vielä masun kanssa "kärvistelijöille" ja onnea vauvan saaneille :)

Dynamite ja pikku-Telle 9 vrk

Ps.mun oma paino on tippunut lähes 10 kg synnytyksen jälkeen, jee :)
 
  • Tykkää
Reactions: Miltsu87
Synnytyskertomusta:

Synnytys alkoi maanantaina ensin satunnaisilla harkkasuppareilla, jotka sitten illalla alkoivat olla kipeitä ja säännöllisiä. Puolen yön jälkeen totesin ettei nukkumisesta tule tulemaan yhtään mitään ja koitettiin kellotella suppareita. Ne tuli jo 2-4 min välein ja kestivät 30-40 sekuntia. Jotenkin olin koko ajan ajatellut että niiden pitäis kestää kauemmin että jotakin olis oikeesti tapahtumassa. Soitettiin sitten synnärille ja siellä sanottiin että pitää lähteä sitten kun ei pysty puhumaan supistusten aikana. No koitin mennä vielä suihkuun mutta ei se auttanut ja päätettiin alkaa kasaamaan viimesiä sairaalakamoja ja lähtemään. Automatka kesti reilun tunnin ja se oli jo aika kaameeta supistusten aikana.

Sairaalalle tultiin joskus viiden jälkeen ja siitä sitten aika pian käyrille ja sen jälkeen sisätutkimus. Olin jo päättänyt että otan epiduraalin heti kun voin vaikka alunperin halusin synnyttää ilman. Olin sitten jo 5 cm auki ja pääsinkin pian saliin ja sain epiduraalin vähän ennen seitsemää. Olipa vaikeaa pysyä paikallaan sen epiduraalin piston ajan mutta muuten ne kaikki neulanpistot oli mukavaa vaihtelua supistuskivuille :D Koitin vähän lämmintä kauratyynyä ja vähän ilokaasua ennen epiduraalin saamista mutta ei ne auttaneet.

Epiduraalin laittamisen jälkeen koitettiin nukkua tunnin verran ja sitten vaihtui kätilö (joka oli ihan huippu). Aloin jo silloin tuntemaan ponnistamisen tarvetta vaikka olin vasta 7 cm auki. Oli aika hirveää yrittää pysyä rentona että vauva pääsisi laskeutumaan ja silti olla ponnistamatta. Ihan mielettömältä paskahädältähän se vähän tuntui :D Kätilö vähän ronkki alapäässä jotain ja sai loputkin aukeamaan ja aloin ponnistamaan n. kello kymmenen. Ensin sillai polvillaan nostettuun sängyn päätyyn nojaillen ja sitten jonkinlaisessa puoli-istuvassa.

Aluksi pelotti vähän antaa mennä vaan ja ponnistaa kunnolla. Koitin ottaa supistusten välit levon kannalta ja kätilö sanoikin että harvoin näkee synnyttäjiä, jotka osaa rentoutua niin hyvin siinä välillä :D Epiduraalia ei annettu uutta annosta ponnistusvaiheeseen eli se meni ihan lääkkeettä sitten. Mutta oli se työtä! Ponnistin 1 h 20 min ja luulin ettei se tule ikinä sieltä. Mietin jo kovasti että leikkaiskohan ne sen sieltä vaan pois jos pyytäisin... Mutta ei auttanut kuin jatkaa ja kahden viimeisen supistuksen aikana tuntunut kamala kipu sai tajuamaan että sehän on oikeesti just tulossa! Ja kun se tuli sieltä vihdoin, paras tunne ikinä!!

Ei haitannut että tuli vähän kakkaa, tuntui että takapuoli räjähtää, sattui paikka paikoin ihan perkeleesti, vähän repesin ja kroppa tuntuu viikon jälkeen ihan vieraalta. Tekisin sen uudeestan kunhan tästä ensin palaudun :) Vaikka synnytys ei mennyt niin kuin olin sen etukäteen suunnitellut olen silti tyytyväinen itseeni ja siihen ettei jäänyt mitään traumoja asiasta. Ensi kerralle en suunnittele mitään ja katson vaan miltä silloin tuntuu. Ainakin tietää mitä on tulossa.

Ai niin! Pelkäsin etukäteen sitä tikkausvaihetta mutta kätilö puudutti tosi hyvin enkä edes tuntenut sitä puudutusneulaa. Vielä en tosin ole uskaltanut sinne katsoa :)
 
  • Tykkää
Reactions: *Elba* ja Hööpi
Dynamite & Miltsu, ihania kertomuksia! Kiitos!

Iitu, hui, olipas vauva kieputtanut itsensä pulaan... kuulostaa että sektio oli oikea ratkaisu tuplasyystä. Ihanaa että kaikki meni hyvin! Ja hienot mitat nuo on. Muisti pätkii... Oliko sulla RD? Itselläni se aiheutti stressiä juurikin tuon vauvan sokeriseurannan puolesta.
 
Onnea vauvautuneille :heart:
40+0 poksuu täälläkin, ja taidan liittyä teihin syyslomalla synnyttäjiin :)
Pientä vihlontaa alavatsalla, liitoskipuja... Siinäpä ne "merkit" synnytyksestä. Eli ei tunnu missään muualla kuin ajatuksissa kun koko ajan miettii kaikkia nippailuja etkoko nyt supistaa! Ei oo merkkejä harkkasuppareistakaan. Ainoo mikä kielii vauvan täysaikaisuudesta on sen möyrintä ja tunne et se ei sovi siellä oikeen enää olee ku työntää varpaitaa kyljistä ulos!

Mutta, nautin edelleen olostani. Lämmöstä ja auringosta! Jospa vauva haluaa sitten syntyä sadekeleillä :)

Aika kumminkin yliaikaiskontrolliin synnärille saatu, saa nähä tarviiko sinne mennä!

Olisko teillä jotain vinkkejä noihin tisseihin liittyen? Mun nännit on nimittäin ihan hiton kipeet! Tuntuu et paitakin painaa niin et tunnen niiden olemassaolon kokoajan! Ostinrintakumitkin jo valmiiksi kun jos ne on noin kipeet nyt ni imetys voi olla aika tuskaa...

Mites teidän tilaukset jotka imetysliivejä ostitte nursing-brashopista? Mä tilasin paritviime viikolla,tuli ilmotus spostiin et ilmottaavat miten tilaus etenee. Jo ennen mitään ilmoa liivit oli kotona, elivoin suositella!
 
Mun paras vinkki näin reilun viikon kokemuksella on se että vaihtelee niitä imetysasentoja. Mulla ainakin kulu tosi nopeesti rikki nännit yhdestä kohtaa kun imetin aina vaan samassa asennossa eli kyljellään kun istuminen oli aluksi hankalaa, sattuneesta syystä :D Nyt imetän eniten semmosessa "football" asennossa ja sitten kyljellään ja ihan siinä perinteisessä imetysasennossa. Selkä on vaan ihan jumissa kun en saa mukavaa imetysasentoa itselleni vaikka kuinka yritän laittaa tyynyjä kasaan ja imetystyynykin löytyy. Mun rinnat on niin pienet ja ylhäällä että vauva pitää saada korkeelle ja tosi lähelle mua että onnistuu mukavasti.
 
  • Tykkää
Reactions: Hööpi
Heipsan

Tytsy kasvaa ja kehittyy koko-ajan, aika menee hurjan nopeaan :heart:
Painoa on tullut 400g lisää 19pv :) Pituutta 1.5c
Imetyksellä täälläkin mennään, hyvin on löytynyt asennot ym.
Tulehduksestakin oon alkanu kunnolla parantua. Antibiootit loppui tänään toivottavasti ei uusiudu
Paino on nyt sama kuin raskauden alkaessa.
Tytön UNIRYTMI on hiuka hakusessa vielä. Öisin heräillään 2-5krt tai sitten voidaan vain tapittaa sylissä tunteja
Lämmintä on piisannu hiukan liikaakin. Perjantaina lähdetään mökille meri-ilmastoon

Onnea vauvan saaneille ja tsemppejä masuilijoille :)

Katsu ja Tyty
 
Ulkona +29, sisällä kotona +30, kropan sisällä ehkä +55 ja hermoissa +95astetta lämpöä eli hellettä piisaa meillä päin.

(.) Tänään oli viimeinen neuvolakäynti. Th laittoi lähetteen jo yliaikaiskontrollia varten menemään, eipähän ensiviikolla tarvitse enää turhaa omassa neuvolassa käydä jos pyytävät äit.pkl:lle alkuviikosta. Täällä ilmeisesti 41+3 - 41+5 järjestetään kontrollikäynti, käynnistystä ei välttämättä vielä tuolloin tehdä. Enkä oikein tiedä mitä toivoisinkaan; parastahan tietenkin olisi jos kroppa ymmärtäis ulostaa vauvan ilman häätöä ennen rv42. mutta edelleen täällä tähdätään syyslomalla synnärille eli jossain vaiheessa pitää tehdä päätös suostuako käynnistykseen.. En haluais käynnistystä mutta kuinka pitkään voi olla nukkumatta?! nyt lähtee jo 3. erittäin huonosti nukuttu viikko liikkeelle.. paljonkohan univelkaa kannattaa kerryttää?

Muutapa ei juuri päässä liiku. Tänään ostettiin ensimmäinen satsi mansikoita pakastettavaksi. Esikoinen syntyi juuri samana iltana samaisen homman jälkeen eli voisiko tuo olla mun synnytyksen käynnistävä rituaali?! toivoa saa, mutta epäilyksiä on mielessä.. ;)

semppiä kaverit. -eleffantti 40+5
 
Hurjasti onnea kaikille vauvan saaneille =)!! ja mieletön tsemppi ja halitus kasassa oleville! Ei taatusti ole mukavaa näillä keleillä!

Rusina kasvaa tissillä huimaa vauhtia ja talkkia menee näillä helteillä kaikille makkaroille ja poimuille. Aivan ihana ja mahtava neiti, joka on vienyt kaikkien sydämen mennessään. Siskot ja veli hoitavat ja ovat todella suuri apu vauvan viihdyttämispuuhissa =). Itse sain juhannuksen kunniaksi rintatulehduksen (aivan kamalaa oli), mutta antibiootit nopessti toivat helpotuksen. Nautin aivan suunnattomasti vauva-arjesta. Edelleen vois vaan tuijottaa 24/7 tuotanpiwntä peikkotyttöä! On niin hyväuninenkin että enpä ole kuukausiin nukkunut niin hyvin kun nyt Rusinan synnyttyä. Lusikassa ja tytön pää tisseillä, syö yöllä kun tarvis eikä kummankaan unet häiriinny. Ainut paha on tää hiton helle mitä vihaan! Tissitnräjähtää kun imettää pitää useasti ettei pieni saa lämpöhalvausta. Oma palautuminen ihan ok, kiloja vielä 13 jäljellä, että 11 siis lähtenyt. Hartiat meinaa olla jumissa mikä haittaa kaikkea tekemistä.. Mutta viileämmillä keleillä oon likkunut paljon.



Ihania hetkiä vauvojen kanssa ja jaksamista ja onnea synnytykseen kasassa oleville.

Nelli&Rusina 1kk ja 1pv
 
  • Tykkää
Reactions: Hööpi
Paljon onnea taas vauvautuneille! :)

Meillä pieni poika syntyi 26.6. klo 23.17 rv 39+1 3684g 51,5cm ja pipo 37cm! :heart:

Synnytys meni pitkän kaavan mukaan 19,25h ja ponnistin 52min. Lapsivesi oli vihreää ja mulle nousi kuume synnytyksen aikana! :( Poika ei oikein sopeutunut ulkomaailmaan ja joutui menemään lastenteholle nasaaliylipaineeseen... :/ Sain kuitenkin hyvän tovin pitää ihokontaktissa ja mies sai kylvettää, siitä ollaan onnellisia. :) Hengenhätää pienellä ei ole ja tiedän, että hyvässä hoidossa on... Mutta kyllähän tuo tuntuu tyhjältä täällä osastolla ilman vauvaa! :'( Nyt vaan odotan miestä tänne, niin mennään yhdessä kattoon poikaa.
 

Yhteistyössä