<3 kesäkuun kullannuput 2013 <3 kesäkuussa, MEIDÄN KUU!!!!

Pikaista paranemista epparihaavoista kaikille!

Mä olen täällä lähinnä paniikissa toissapäiväisen äitiyspolikäynnin jälkeen. Painoarvio 38+5 oli 3900g, ja paikat niin kiinni ja vauva ylhäällä joten lääkäri oli epäilevä että käynnistyisi itsekseen.
Käynnistys juhanuksen takia kuitenkin aikaisintaan viikolla 40+5 , lääri veikkasi että neljä ja puolikiloa olisi silloin vauvalla painoa

Että ei oo kauhean kivat fiilikset odotella tuota.
Jos on vinkkejä millö synnytystä voisi koittaa saada käyntiin itse, vinkatkaa!!

 

Tillukas toi vissiin sitten on mun kohtalo... Meinaan haava irvistää jokaisen tikin välistä ja siihen jomottaa ja vessassa käydessä kirvelee. Ja kyllä olen pyyhkiny paperilla, seissy, kävelly joka ikinen päivä jne.. Sairaalassa kyselin ohjeistusta ja ainut mitä sanoivat, "pidä haava puhtaana ja syö särkylääkkeitä kipuun. Kipu kuuluu asiaan. Kyllä se siitä pikku hiljaa paranee..." Huoh :'(

 

Päivitetään tää sama mikä laitoin fb:ssa

Tämän päivän neuvola kuulumisia 39+4:

Paino laskenu -400g, kuukauteen ei ole enää noussu! Painoa kyl tullu raskauden aikana 17kg B) kun en ole jaksanu liikkua. Tosin nykyään olo on niin hyvä verrattuna ennen äitiyslomaan et jaksaakin jo jotain tehdä.
Verenpaineet matalat 106/68

Sf on nyt 30 eli mennään käyrien alle jo, viimeks oli 31 niin kuin edelliselläkin kerralla

Sydämensyke 125 ja rt oltiin edelleen.
Nyt vaan odotellaan syntymää! Tosin ens to olis taas neuvola, jos ei ole vielä alkanu synnytys. Enkä jaksa uskoa siihen että olis

 

Limperi mä tunnen sun tuskasi. Mä en tajua miten noita sektioita saa näköjään sovittua viikoiksi ennen laskettua aikaa, mutta sitten alatiesynnyttäjiä rangaistaan antamalla mennä pitkälti yli jotta vauva on varmasti viis kiloa. Musta se on tosi epäreilua!

 

Ensiksikin Paljon Onnea kaikille vauvautuneille ! :heart:

Tässä ohessa luvattu synnytyskertomus. Synnytys sujui kaikinpuolin hienosti, valitettavasti
kotiinpaluu sitten taas ei ollutkaan niin helppoa vauvan keltaisuuden takia..
Nyt kuitenkin kotona ollaan & nautitaan vauva arjesta :heart: :heart:

Tietääkö muuten kukaan jatkuuko tämä ketju jossain muualla kuin "odotus" osiossa
nyt kun aika moni on jo vauvan saanut syliin saakka ? Olisi kiva kirjoitella jatkossakin
ja kysellä tarvittaessa neuvoja / vaihtaa kokemuksia..täällä on ollut kivoja ihmisiä ja odotus
aika sujui mukavasti myös sen vuoksi

Tässä nyt kuitenkin synnytyskertomus (30.5.2013)


Synnytys oli päätetty käynnistää rv:lla 38 + 1 selkä ongelmieni takia. Synnytystapa ja kokoarvio vauvasta oli tehty viikkoa aiemmin, jolloin vauvan kooksi arvioitiin 3200g. Selkä leikattiin noin vuosi sitten ja sen lisäksi siellä on parissa nikamavälissä repeämät. Synnytyksessä on siis se riski, että selkä särkyy ja sitten jouduttaisiinkin sektioon ja selkäleikkaukseen. Ei olisi vauvan hoitokaan hääviä jos ei voi liikkua.

30.5.2013 torstai aamu valkeni kauniina ja aurinkoisena. Omenapuut kukkivat kauniisti ja niiden alla otettiin viimeiset kuvat masusta. Sen jälkeen lähdettiin ajamaan kohti synnäriä ja matkalla koukattiin viemään vielä esikoinen päiväkotiin. Keskussairaalaan saavuttiin sovitusti klo: 8.00. Synnytyssairaala sijaitsee varsinaisen sairaalan takana ja on väliaikainen moduulirakennus koska oikeat tilat ovat homeessa.

Synnärin aulassa odoteltiinkin sitten yli tunti tietoa siitä päästäänkö heti saliin vai onko osastolla joku kiireisempi. Onneksi salin ovet aukeni meille eikä jouduttu sen enempää jännittämään osastolle. Synnytyssalissa sain heti alkajaisiksi peräruiskeen. Sen jälkeen synnytys käynnistettiin puhkaisemalla kalvot. Kalvot voitiin puhkaista koska kokoarviossa rv 37 + 1 kohdunkaula oli jo pari senttiä auki ja pehmeä. Kalvojen puhkaisu sattui jonkin verran koska kohdunsuu oli kuitenkin vielä takana ja kaulaa oli jäljellä, vaikkakin pehmeänä. Kipu oli kuitenkin lyhytaikainen ja ihan siedettävä vielä.. Kalvojen puhkaisun jälkeen supistukset alkoivat hyvin lievinä. Aluksi väli oli 10 - 15 min. siitä se sitten kiihtyi pikkuhiljaa kolmeen minuuttiin, silloin supistuksiin tuli myös jo hiukan potkua. Niistä selvisi kuitenkin vielä hyvin lantiota keinuttelemalla joko seisten tai pallon päällä istuen.

Kohdunkaula lyheni hiljalleen supistusten myötä mutta kohdunsuu ei suuremmin noilla supistuksilla avautunut. Synnytyksen katsottiin alkaneen klo: 11.00 ja kun kohdunsuun avautumista oli odotettu klo: 16:sta saakka, päätettiin ottaa käyttöön pelätty oksitosiini (joka siis esikoisen synnytyksessä avasi paikat kolmessa tunnissa ja sai aikaan luonnottoman kovat supistukset, joissa ei taukoja nähty, ponnistaakin piti ilman ponnistamisen tarvetta ja kivunlievitystä ei ehtinyt saamaan..). Tällä kertaa kuitenkin sovittiin, että minulle annetaan vain kolmannes normaali annoksesta oksitosiinia eikä sitäkään tiputeta suoneen koko synnytyksen ajan kuten viimeksi. Kätilö laittoi tipan käteen ja kolmannella yrittämällä neula saatiin suoneen. Supistukset kovenivat lähes heti ja klo: 17:00 olin auki 3 cm, klo: 19:00 4 cm, jolloin sain myös epiduraalin. Jännitin sen laittoa kamalasti mutta turhaan, se ei sattunut yhtään ja toi ihanan helpotuksen. Ihan kivuttomaksi asti en päässyt mutta kipu kyllä helpotti kummasti. Verenpaineet vähän laskivatkin minulla epiduraalin laittamisen jälkeen, joten ihan koko annosta en sitä ihmeainetta saanutkaan. Lisäksi salissa alkoi tulla toooosi kylmä ja pyysin kätilöltä lisäpeittoa.

Klo: 22.00 olin auki jo liki 5 cm, supistuset tuntuivat aika kovina epiduraalista huolimatta, jota onneksi kuitenkin sain lisäannoksen.. Tärisin kylmästä peiton alla ja kätilö mittasi kuumeen, joka olikin 38 C. Sain heti kuumelääkettä ja antibioottia suoraan suoneen. Pelkäsin, että minulla on jokin flunssa ja synnytyksessä se tarttuu vauvaan, joka voi silloin joutua vauva teholle - onneksi ei sitten tarttunut.

Epiduraali oli koko ajan tuntunut vain heikosti vasemmalla puolella kohdunsuuta. Nyt kipu kuitenkin paheni vielä ja sanoin kätilölle, että tuntuu kuin joku yrittäisi punkea ulos tuolta vasemmalta puolelta. Kätilö lähti käymään kansliassa kirjaamassa ylös tietoja annetuista lääkkeistä ja jäimme miehen kanssa kaksin saliin. Vasemmalla puolella kohdunsuuta paine paheni joka supistuksella. Sanoinkin miehelle että, ota koppi jos se kohta tulee.. Mies epäili kovasti koska puolisen tuntia sitten olin ollut auki vasta sen 5 cm. Paine paheni ja alkoi jo ponnistuttaa kun soitin kätilön paikalle. Kätilö tarkasti tilanteen ja olin täydet 10 cm auki. Olin siis auennut loput viisi senttiä tunnin aikana. Kätilö antoi vielä sovitusti uuden annoksen epiduraalia ponnistusvaihetta varten. Annoksen laiton ajan koitin kärvistellä istuma asennossa, jotta epiduraali vaikuttaisi sinne minne pitääkin kun ponnistus aloitetaan. Epiduraalista huolimatta supistukset tuntuivat kovina kun aloitin ponnistamisen mutta ponnistaminen helpotti kipua (kuten normi synnytyksissä yleensä tapahtuukin). Vauva syntyi muutamalla supistuksella, 20 minuutin ponnistamisvaiheen jälkeen. Episiotomiaa ei tarvinnut tehdä eikä tikkejä vaativia repeämiä tullut, ainoastaan pari pientä nirhaumaa. 10 pisteen pojan mitat olivat 3290 g, 49 cm, pipo 35 cm.

Synnytys oli todella onnistunut, supistuskipua tunsin reilustikin mutta lähelläkään ei oltu sitä tuskaa mitä esikoisen syntyessä oli. Tämä synnytys oli kaikin puolin hallittu, myös kivunlievityksen osalta. Esikoisen synnytyskertomuksessa kuvailin kipua niin, että "tuntui kuin otsassa olisi ollut iso ja syvä viiltohaava ja sitä otsaa piti sitten käyttää vasarana ja hakata sillä rautanauloja seinään". Esikoisen tapauksessa syynä olikin todennäköisesti aivan liian suuri annos oksitosiinia, jota vielä tiputettiin suoneen koko ajan lisää. Minulle kun näyttää riittävän kolmasosa normiannoksesta ja puolisen tuntia kun sitä laittaa niin keho jatkaa sen jälkeen itsekseen hommia reippailla supistuksilla, jotka myös avaavat paikkoja hyvin. Kiitos hyvin sujuneesta synnytyksestä kuuluu myös kokeneille kätilöille ja varmasti myös epinolla harjoittelusta oli hyötyä. Sillä pääsin lopulta noin 9 – 9½ cm:n halkaisijaan. Palkinto on ihana ja tuhisee nytkin tuossa vieressä.

Kotiin paluu vauvan kanssa onkin sitten toinen juttu, eikä valitettavasti sujunut ihan ilman ongelmia vaan osastolle jouduttiin palaamaan kaksi kertaa..
Synnytyksen jälkeen, vietin ensin kolme yötä osastolla, jossa oli jo huomattu, että vauva kellertää vähän. Verikokeissa käytiin pari päivää kotiin tulon jälkeen ja nousseiden bilirubiiniarvojen vuoksi jouduttiin takaisin sairaalaan. Valohoidossa oltiin vuorokausi ja sitten koitti jälleen kotiin paluu. Kotoa käsin käytiin päivittäin verikokeissa sairaalassa ja parin päivän päästä bilirubiini alkoi jälleen nousta. Vauva myös väsähti, joten imetettäessä ei jaksanut syödä tarpeeksi maitoa vaan sitä piti antaa tuttipullosta. Mikä kyllä harmitti, koska olin varonut tarkoin antamasta vauvalle edes ensi päivinä (ennen maidon nousua) lisämaitoa muulla kuin ruiskulla tai hörppyyttämällä ettei tottuisi pulloon ja alkaisi sitten hylkiä rintaa.
Tällä kertaa osastolla oltiin kaksi yötä ja yksi päivä myöhään iltaan ennen kuin bilirubiini alkoi laskea. Onneksi esikoinen saatiin vielä päiväkotiin mutta melkoista rumbaa ja asioiden järjestelyä sairaalasta käsin puhelimella kotiasioiden hoitaminen kyllä oli tyyliin: kuka hakee esikoisen, tuo sairaalaan katsomaan, laittaa ruuan, käy kaupassa, vie harrastuksiin.. Lopulta 12.6. eli 13 päivää synnytyksen jälkeen otettiin vauvasta viimeinen verikoe eikä kontrolli kokeita enää tarvita ! Lopultakin saamme keskittyä vauva arkeen ilman jatkuvaa kiirettä ja hyppäämistä sairaalassa. Ensimmäinen kylvetyskin saatiin tehtyä eilen ja huomenna toivottavasti päästään jo vähän ulos vaunuilemaan. Imetyskin näyttäisi jatkuvan tuttipullosta huolimatta, nyt kun vauva hyvin virkistynyt. Lisämaidon antaminen alkaa myös olla tarpeetonta kun vauvan paino nousee liiankin kovalla vauhdilla. Tälläisen seikkailun jälkeen siis saimme sinut lopultakin kotiin ja pois emme enää laske..

Mikaela & poika 15 pv

 

Onnea vauvautuneille! Ja kiitos synnytyskertomuksista.

Täällä ei varsinaisesti mitään uutta, tyttösen kokoarvio oli tasan 38 viikolla 3,8 kiloa ja rapiat päälle, eli laskettuna aikana yli nelikiloinen.

Mun matalien paineiden ja rytmihäiriöiden ja vaavin korkeahkon sykkeen takia ollaan erityisseurannassa, joten käyrillä tulee ravattua kerta -pari viikossa ja lääkärilläkin kerta viikkoon. Nyt seuraava käynti on 39 viikoilla, jolloin ilmeisesti voitaisi jo käynnistääkin. Vyöhyketerapiassa kävin eilen ja eipä mitään ihmeempiä tuntemuksia tuottanut. Maanantaina uudestaan.

Pahoitteluni epäaktiivisuudestani, olen ollut vaan aika poikki Tsempit ja halit kaikille muille jotka vielä omaa h-hetkeään odottelevat :heart:

Tuulentyttö ja Pompula 38+2

 

tuulentytölle myös tsempit loppuodotukseen!! :heart: Täällä käyty tänään myös vyöhyketerapiassa, mut ei kyllä muuta kun rentouttanut.. :/ ja nopeesti meni sekin rentous ohi, kun jäi niin harmittamaan, ettei sit mitään tuntemuksia tullut synnytykseen liittyen...*huoh* Ärsyttää ihan tää venaaminen, eihän tässä mikään kiire ole ja päivät menee tosi nopsaa vielä ja pystyn vielä hyvin toimimaankin..miksi sitä sit yrittää kiirehtiä turhaan en ymmärrä itseäni!! Onneks edes Epi-no -treeneissä edistytty

BF & poitsu 38+4

 

Koitin mennä nukkumaan ja mahaa jomottaa ja alkoi tuntumaan myös että närästäisi, jota ei ole tän raskauden aikana tehny ollenkaan. Ny si nousin ylös. Kakattaakin mut ei vaan tule.. Please ala synnytys!
On supistellukin jo illasta mut ei mitenkään kovin ja aika epäsäännöllisesti.
Vaavi on ollu ny hereillä tunnin jumppaamassa masussa.

 

Ekat raskausarvet bongattu. Tottakai niiden täytyy tulla lasketun ajan jälkeen. Universumin v*ttuilua taas...

Hööpi ja kinkku edelleen yhdessä 40+3

 

Mä luulin tänään et ois ollu jo jotain merkkejä lähestyvästä synnytyksestä mut ilmeisesti mulla olikin vaan maha löysällä ja siihen liittyviä kipuja Tuppaa välillä unohtumaan et kaikki tässä kehossa ei pyöri vaan ton raskauden ympärillä vaan että esim. maha voi reistailla ihan itsekseenkin. Odotellaan odotellaan. Huomenna (teillä jo tänään) poksuu sitten laskettu aika. Syön kyllä pääni jos tää päättäiskin syntyä sillon

 

LittleOne, kannattaa kyllä soitella ja kysyä, sitä varten ne niitä puhelinnumeroitaan jakaa Ei ole tyhmiä kysymyksiä jne... Ja jos on, niin mä oon varmasti kysyny ne kaikki jo kerran!

Alapään toipumisesta, nythän on sektio takana, mutta esikoisen kanssa tuli sekä eppari, että tikkejä vähän sinne sun tänne. Ei onneksi mitään yksittäistä isoa. Kaikki parani tosi hyvin!

Epparihaava oli ilkeä niin kauan kuin tikit oli siinä, kun ne suli pois niin tuntui, että paraneminen lähti vauhdilla eteenpäin! En muista montako viikkoa meni, mutta sittemmin on parantunut niin hyvin, ettei mitään jälkeä edes huomaa, ellei tiedä tasan mistä etsiä, ja suurennuslasin kanssa.

Tuntoherkkyys on hyvällä tavalla parempi kuin ennen. Ja lantiopohjan lihaksisto palautunut myös, jumpalla lienee osuutta asiaan. Eli näin tässä tapauksessa, halusin kertoa jos auttaisi jonkun huoliin/pelkoihin.

Mutta paranemiseen menee aikaa, antakaa itsellenne edes se kuusi viikkoa, ennen kuin alatte miettiä millaiseksi paikat lopulta paranee. Joku viisas on sanonu, että vauva tarvii sen 40 vkoa kohdussa, ja äidin kroppa toiset 40 palautuakseen. Allekirjoitan!

 

Hööpi toi on niin tota... Mulla ei tullu ekassa mitään (kesti 39+3), tokassa tuli vikoilla viikoilla, mutta vain mahan toiselle puolelle "alaneljännekselle", kun vauva oli niin oudossa asennossa, ja mahan muoto sen mukainen. Mutta oon jo aika kiintyny niihin, kun ovat niin hassun näköisesti tuossa! Outoa, ehkä, mut eipä oo ennenkään ollu leipä kiinni bikinimallin hommissa.

 

Joopajoo, koko viikko kärsitty huonosta olosta ja vatsan löysyydestä. Yleensä aamulla ja yöllä tulee ihan vesiripulit ja muun ajan maha kuplii ja pulputtaa kuin kiljupönttö (miehen sanojen mukaan ). Alkuviikosta tietysti toivoin, että tää enteilisi jotain, mutta nyt kun jatkuu kuudetta päivää, niin voi helvetti.. Varsinkin toi oksettava ja etova olo vie voimat samaan tapaan kuin alkuraskaudessa!

Tähän asti oon toivonu, että vauva sais jo tulla, mutta nyt melkein toivon, että menis juhannuksen yli, ettei tarvis olla silloin sairaalassa. Mutta sehän ei oo mun päätettävissä tietenkään..

Kiitos synnytyskertomuksista! Niitä on kyllä kiva lukea!

Dynamite ja pikku-Telle 39+3

 

Onnea kaikille vauvan saaneille! :flower:

Täällä on kans viimeiset kolme viikkoa ollut maha ihan ripulilla ja sama kuin Dynamite:etova olo on palannut. Nyt sitten pariksi viime päiväksi suoli on jönkittynyt täysin...?

Keskiviikkona kävin sypepolilla ja painoarviossa. Tulokas olisi nyt 3000g, mitä arvelin itsekin. Eli ei onneksi vielä mitään suuren suurta pötkylää ole tulossa.=) Kolmen viikon päästä uusi kontrolli.

Alapään paranemisesta: mulla repesi viimeksi epparin tikit kotimatkalla. Oli melko inha tunne!: / Mutta ei niille mitään tehty. PALJON ilmakylpyjä ja AINA wc-käynnin yhteydessä viileällä vedellä suihkuttelua. Tikit kuulema sulaa lämpimästä vedestä helpommin...ja viileä vesi myös laskee turvotusta. Jälkeenpäin kuulin myös, että avuksi oli jos pakastaa terveyssiteitä(hiukan vettä) ja hautoo alapäätä niillä, jos turvottaa. (Istumista suositeltiin vältettävän, koska turvottaa helpommin.)
Kätilö myös suositteli, että yleensäkin kannattaa käyttää mahdollisimman vähän muovia sisältäviä siteitä (esim. Vuokkoset), niin ei alapää haudu.

Aamusaraste, huomenna POKS 38! *toivoo NIIIN että tämä syntyisi ilman käynnistystä ja tulisi jo*:heart:

 

Meidän prinsessatrion kolmas jäsen saapui maailmaan 14.6 klo 5.58 sektiolla. Mitat 51 cm ja paino 3825 g. Päivällä oli viistotarjonnassa, mutta supistusten alkaessa keskiyöllä noussut perätilaan. Avautumisvaihe sujui nopeasti ja melko kivuttomasti ja olinkin jo 7 cm auki, kun lääkäri teki päätöksen sektiosta. Luulin pitkään saavani synnyttää alateitse.
Vauva voi hyvin, mulla sen sijaan on pyörryttävä olo ja haava tosi kipeä. Nauraminen ja yskiminen pahinta. Eilinen meni täysin nukkuessa ja oksentaessa, mies hoiti vauvaa ja minä kykenin juuri ja juuri puoliunessa imettämään.
Sektio oli juuri niin epämiellyttävää kuin olin ajatellutkin. Mun elimistö ei vain kestä vahvoja särkylääkkeitä. Leikkauksessa meinasi paniikki iskeä, kun verenpaineet heitteli ja tuntui, ettei saaanut happea. No, kaipa tästäkin jollain aikataululla toipuu.
Mitä vaan olen valmis kärsimään tuon ihanuuden johdosta! Im totally in lööv.

 

Onnea Elsellille! Melkein osui laskettuun Pikaista sektiosta paranemista sinnepäin! Kuulostaa inhottavalta toi että leikkauksessa alkaa panikoitumaan :/

Laitoin nyt tonne odottajien listaan tummennetulla jo synnyttäneet, että näkee vähän paremmin ketä on vielä jäljellä. Osahan ei varmaan edes missään vaiheessa ilmoita synnyttäneensä, mutta kuitenkin.

Ja sitten siitä että missä jatkaa keskustelua vauvautumisen jälkeen. Muissa ryhmissä on vissiin tehty niin että on keskusteltu täällä niin kauan että kaikilla (jotka siis tänne normaalisti kirjoittelee) on vauva kainalossa ja sitten siirrytty tuonne kerhopuolelle keskustelemaan salaisesti = vain kerholaiset näkee mitä kirjoitetaan. Minusta se tuntuu ihan hyvältä idealta. Mitä muut mieltä? Onhan se se facebook olemassa mutten ainakaan itse haluaisi omalla profiilillani siellä kirjoitella.

 

Miltsu hyvä idea toi kerho -juttu, kukahan sellasen jaksais perustaa?! ;D Ja eiks vauvautuneet vois jo alkaa kirjottelee siel ja sitä mukaan synnyttäneet tulis perässä?! En kyl tiiä yhtää mikä se kerhojuttu on, mut vois olla ihan kiva, ku on salanen, kun kerta omasta lapsesta siel puhuu... Ja tosi hyvä idea toi listan tummennus niille, ketkä on synnyttänyt!!! Paljon helpommin hahmottaa nyt ketä vielä jäljellä odottajissa!!

Ja elsellille suuren suuret onnittelut pikkuprinsessasta :heart:

BF & poitsu 38+5

 

Täällä oli eilen äippäpoli, jossa määrättiin käynnistyspäivä 40+0. Vasta-aineiden takia ei anneta mennä yli. Mielelläni vältäisin käynnistyksen joten eiliselle oli varattu myös eka vyöhyketerapia. Eilen sain myös vihdoin ostettua vadelmanlehtiteetä, tosin en tiedä onko enään hyötyä. Mutta jotain kuitenkin nää on saanut aikaan. Koko eilisen illan välillä poltteli mahassa ja paineen tunne seistessä oli kova. Tänään on alkanut muutama tunti sitten jatkuva polte selässä ja jonkinmoisia polttavia suppareita tuntuu mahassa. Seistessä ja istuessa tuntuu että jotain tulee ulos. Maanantaina uusi vyöhyketerapia ja olen varma että tämän jälkeen se saa jotain aikaan. Oli vähän omaa napaa mutta jos tästä muutkin joilla kiire masusta eroon saisi vinkkejä .

 

Onnet taas kaikille uusista vauvoista!

Tulihan se sitten meillekin, tiistaina 11.6. rv 40+6 aamuna heräsin kipeisiin supistuksiin. Niitä tuli saman tien 2-5 min välein ja soitinkin tunnin päästä miehelle, että lähtee vaan töistä ajelemaan kotiin (tunnin verran matkaa). Noi siis alkoi klo 8 ja sairaalassa olimme klo 11.30. Käyriltä suoraan saliin, kohdunsuu 4 cm auki. Sain pian epiduraalin ja sen avulla koko avautumisvaihe tuosta lähtien oli täysin kivuton. En edes tuntenut milloin supistaa, käyriltä vaan katselin että ilmeisesti nyt Voin siis suositella e:tä lämpimästi. Säästyy nimittäin voimia ponnistusvaiheeseen, etenkin jos käy niin, että siitä tulee erityisen rankka.

Avautumista siis salissa klo 12-19. 2 epiduraaliannosta ja ponnistuksen alkaessa vaikutus oli ohi. Perkeleellisen supistuskivun kanssa ponnistaminen kävi työstä, etenkin kun sitä kesti tunnin verran. Lopulta lääkäri tuli paikalle ja totesi, että pitää auttaa, ei tule ponnistamalla enää tästä eteenpäin. Ahdas se lantio sitten olikin, tai häntäluu lähinnä kai jotenkin otti vastaan. Tyttö syntyi imukupilla avustaen klo 20.

En traumatisoitunut, vaikka apua tarvittiinkin Kaiken kaikkiaan synnytys ja sairaala-aika oli upea kokemus ja nyt aloittelemme vauva-arkea kotona. Kätilö oli aivan loistava tsemppari, jonka ajatteleminen alkaa itkettää vieläkin En uskalla ajatellakaan, että olisi osunut kohdalle joku vähemmän ammattiinsa sopiva henkilö. Tälle kyllä lähetän jonkun pienen kiitoksen postin mukana!

Tsemppiä kaikille synnytykseen!

Arizona ja Baby 4 vrk

 

Mä oon niin kade teille, joilla on käynnistyspäivä tiedossa.

Oon tänään ravannut kaupungilla koko päivän. Nyt hädin tuskin pääsen sohvalta ylös. Kaupoilla tuntui siltä kuin joku hakkaisi pesarilla häpyluuhun. Klenkkasin eteenpäin kuin ankka... Päivän saldo: yksi kivuton supistus.

Oikeasti. Tappakaa mut.

 

Moikka,
Meille syntyi poika viikolla 40+5. 4530g 53cm. Synnytys käynnistettiin ensin kohdunkaulaa pehmittävillä pillereillä sitten seuraavana aamuna kalvojen puhkaisulla. En ollut oikein miettinyt kivunlievitystä ja siinä kävi sitten niin että ilokaasulla mentiin alusta loppuun. En tiedä miksi en uskaltanut ottaa puudutteita?! No kun se tuli mieleen oli jo liian myöhäistä. 3 tuntia avautumista 20 min. ponnistusta. Pieni eppari tehtiin vaikka pyysin että yritetään ilman mutta oli pakko.. Muuten selvisin nirhaumalla. Kivut oli kyllä aivan järkyttävät. Onneksi meni noin nopeasti!!
Pidän pienenä ihmeenä että sain käynnistyksen. Olin aika peloissani isosta vauvasta ja siitä jos tulee paljon ongelmia kun eka oli tosi normi 3500g. Nyt sitten kilo enemmän.. Helpolla eivät suostuneet mutta kääntyivät sitten käynnistyksen kannalle.

Voimia viimeisiin päiviin teille jotka olette vielä paketissa. Todella jaan sen tuskan. Vaavi oli "kadonnut" mun jättilantioon ja senkin takia oli vaikea vakuuttaa lääkäreitä että ihan oikeasti on iso kun masu ei näyttänyt niin kauhean jätiltä..

Onnea :flower: vauvalaisille!
Mustikka ja huippuihana pojanjässikkä

 

Onnea Arizona! Huomasin että puutut kokonaan tuolta odottajien listalta. Laitoin sut sinne mutta haluatko jotain muitakin tietoja kuin pelkän nimimerkin?

Ja onnea Mustikkasuu! Hyvän kokoinen pojanjässikkä Olikos niin että poika syntyi 11.6?

 

Tämä äiti joutui sairaalaan 2/3pv sitten ja edelleen ollaan.
Hakeuduin lääkäriin kun kuume vain nousi ja nousl, mahaa ja selkää aristi. Olin ihmettellyt aikaisemmin '' flunssan'' oireita ja tukkoisuutta.
Lääkärissä selvisi: Kohtutulehdus
Kärrättiin äkkiä antibioottihoitoon ja nyt yritetään selättää tämä
Unta ei tule kun kuume tekee.nousuja ja laskuja.
Tyttö on tällä hetkellä mun kanssa täällä osastolla. Saatiin oma huone

ONNEA VAUVAN SAANEILLE JA TSEMPPIÄ!

Katsu ja Tytsy 1vko2pv

 

Paljon paljon onnea vauvan saaneille ja erityinen tsemppi katsulle, pikaista paranemista!! :heart:
Ja Hööpille paljon jaksamista :heart: :hug: peukkuja, et syntyis pian!!

 

Kotona ollaan. Vauvalla kaikki hyvin ja mäkin pärjäilen särkylääkkeiilä, niin päätin kotiutua tänään. Vauva oli mulla vierihoidossa koko ajan ja sektiohaavan kanssa yöt oli kapeassa sängyssä vaikeita, kun kääntyminen ja ylösnouseminen hidasta ja tilaa vievää. Kotona helpompaa.
Sairaalasta lähtiessä iski haikeus, kun tiedän etten sinne enää koskaan palaa näissä merkeissä. On se aina niin suuri hetki, kun saa vauvan syliinsä ja näkee millainen mini mahassa on majaillut. Meidän perhe on nyt tässä, tuntuu että juuri tämä tytttönen siitä on puuttunut.

Oikein paljon onnea vauvansa saaneille ja kärsivällisyyttä muille. Odotuksenne palkitaan kyllä ruhtinaallisesti.

Elselli ja rauha 2vrk