Heissan ja anteeksi heti alkuun, kun mulla jäi (ymmärrettävästi) koko pinon pito. Kiitos Miltsu uudesta pinosta. Ja täällähän on tapahtunut, huuhhuh ja ihanaa, ONNEA KAIKILLE VAUVAN SAANEILLE :flower::flower:
Minä varmaan tästä hilajlleen hipsin taka-alalle, koska arki on niin täyteläistä ja vauvantuoksuista nyt, että on jäänyt radio, tv ja tietokone. Ainuat äänet on vauvan aj lasten äänet, mitä nyt edes haluaa kuunnella ja kokea :heart:. Haluan vain sanoa, että te kaikki ihanaiset naiset olette olleet äärimmäisen mahtava ja ainutlaatuinen tuki raskauden ajalle, en tiedä, miten olisi selvinnyt ilman teitä, :hug: ja :heart: ihan jokaiselle! Toivotan onnea tulevaan kaikille kasassa oleville ja ihanaisia päiviä jo vauvansa saaneille =).
Nyt kuitenkin
synnytyskertomusta 
Eli sunnuntai-iltana alkoi klo 18.30 säännölliseen supistamaan ja kellottelin niitä kolmen tunnin ajan ja sitten soitettiin anopille, että tulee lasten kanssa niin käydään nyt näytillä KYSissä.. En oikein tiennyt, millasia niiden supistelujen pitäisi olla, että synnytys olisi käynnissä, mutta kipeempiä olivat kuin aiemmat ja säännöllisiä. Synnärillä todettiin tilanne epäkypsäksi, kanavaa 2cm ja kahdelle sormelle auki -> osastolle yöksi ja lääkittiin kipujen vuoksi. sain oxanestiä aj dormicumia, no sain vain törkeen kutinan niistä ja nukuin vain 2h aamulla 05-07. odotin maanantain sitä luvattua lääkäriä ja supistelut epäsäännöllisiä jo. Lääkärillä kävin klo 13.30, joka tilasi kohdunsuun tilanteen samaksi kuin yöllä. Pyöräytti ihan sitten olan takaa alapäässä ja sanoi, että jos ei tällä lähde, niin aamulla saliin ja kalvot puhki. Sisätutkimuksen jälkeen alkoi tulemaan veristä limaista vuotoa ja arvasin, että jotain alkaa tapahtumaan. Kieltäydyin lääkkeistä, kun alkoi supistelemaan kipeämmin, koska en halunnut hidastuttaa hommaa. Yöllä sain 2h unta ja heräsin kipeisiin supistuksiin yhden jälkeen. Yli 2h kellotin niitä ja kätilö tutki, ed. sama tilanne kohdunsuulla, itku meinas tulla. Supistukset jatkuivat muuttuivat ihan tosi kipeiksi, tarjos panadolia, kun muuta ei ollut antaa.. arvatkaa auttoiko, ei! Kuudesta eteenpäin kipu oli sellaista, että halusin ihan mihin vaan, että sisin vaikka lilokaasua. Mies tuli aamulla kasin maissa sairaalaan. Meille ilmotettiin, että salissa ruuhka, ei tiedä milloin päästää kalvojen puhkasuun. Lääkäri tulikin yllättäen huoneeseen klo9 maissa ja totesi synnytykse olevan käynnissä, olin 4cm auki ja pääsin vasta klo 11 saliin. Supistukset muutuivat aivan kamaliksi ja vedin ilokaasua kaksin käsin. Kätilöt ehdotti kohdunkaulan puudutusta, koska tilanne ed. 4-5cm auki, no suistuin, mutta oli ihan yhtä tyhjän kaa. Yhden maissa vaadin jos epiduraalia, koska pystyin vain itkemään ja huutamaan supistuksien ajan, mieskin poras välillä, kun tunsi olonsa niin avuttomaksi, mutta todella upeasti kannusti minua silti. Mulla lähti pari kertaa tajukin supistuksista. Sain epiduraalin klo 13.15, mikä hetkeksi helpotti pahimman kärjen kivuista. Kävin portatiivilla kahdesti pissalla onnistuneesti. Tilanne hiljalleen eteni, klo 15.15 vasta 6cm auki..Klo 15.30 kipu paheni sietämättömäksi ja kätilöt pyys mua vielä yrittää pisalle portatiiville, nousin sängyltä, mutta alkoi tuntua, että ei pysty. 15.45 tuntui, että pitää ponnistaa, aktsoivat tilanteen ja totesivat, että olen täysin auki. 15.46 aloin ponnistaa ja 15.48 syntyi terve ihana Rusina tyttönen! Ponnistus 2 min, koska kätilöt eivät saaneet hanskoja käsiinsä, joutuivat pyytämään, että pidätän. ponnistin pään kahdella työnnöllä ja loput yhdellä. Melko rykäsy ja luulin, että kuolen. Nuo 2min tuntuivat elämäni pisimmiltä. Kestoksi laitettu 7h 16min ja ihan luomuna siis käynnityi, jes! Oli vaan kipein kokemus kaikista synnytyksistä ja kipu oli jotain niin kamalaa, että kävin ihan jossain svääreissä supistusten aikana ja tosiaan tajukin lähti kivusta. Mies oli aivan mieletön, siis niin mahtava, ettei paremmin voisi toimia.
Oltiin vajaa 2 vrk sairaalassa ja torstaina tultiin kotiin. Imetys käynnistynyt ylituotannolla heti ja maitoa riittäisi vaikka parille muullekin vauvalle =). Rusina on aivan mahtava ihanuus, eikä oikein halua muuta, kuin tuijotella hänen kanssaan. Olo on seesteinen, onnellinen ja väsynyt. Olin valvonut 3 päivää ja 2 yötä ennen synnytystä ja ed. olo tosi väsynyt. Mies on mahtava kotonakin, antaa mun keskittyä vauvan ruokkimiseen ja huilauluun, tekee kaiken muun. Vauva voi hyvin ja on tosi tyytyväinen. perhepedissä nukutaan meilläkin. On käynyt unille joak ilta 22-23 ja nukkuu ekan pätkän 5-6h, syö ja jatkaa unia yli seiskan. joten nukuttua saadaan kaikki =). Perhepeti ihan mieletön, koska voin imettää ja nukkuakin itse siinä samalla, vauva löytää tissin siitä ääreltään helposti, kun nälkä tulee. En voisi kuvitella toimivamme muutoin.
Käyn välillä seuraamassa tilannetta, koska olette mielessä tosi paljon! Jännittää moinen teidän puolesta =)!!
Nelli&Rusina-neiti 4 vrk
PS. Tais sillä vyöhyketarapialla olla joku osa tässä hommassa
