Turvotusta on tullu nyt hiukan ihan parin viime päivän aikana. Uskon että kertoo siitä että elimistö alkaa valmistautuu synnytykseen. Kauheesti sitä ei siis ole, mutta sormet on paksummat. Onneks sormukset on roikkunu kaulakorussa jo viimeiset muutama viikkoa.
Eilen tajusin että
h-hetki voi olla milloin vaan edessä. Mulla ei oo ollu yhtään supistuksia, joten veikkaan että synnytys käynnistyy varmaan lapsivesien menolla just ku sitä viimeiseksi odotan.
Hiukanko tuli jotenki yhtäkkiä tyhjä olo, ku kaikki sovitut jutut mitä mul on ollu, olikin yhtäkkiä takana (mm. ne kauan odottamani naamiaiset). Iski tajuntaan että mä tosiaan enää odotan vauvan syntymää, enkä mitään muuta. Sit tuli parku. Tuli sellanen olo että miten mä olen ollenkaan valmis siihen! En oo yhtään ehtiny henkisesti valmistautua ku oon vaan täyttäny ajatukseni muulla. Sitähän mä oon tutuillekin nauranu, että ei jännitä synnytys ollenkaan ku en osaa ajatella sitä. No edelleenkää ei jännitä synnytys mut jännittää ne päivät sairaalassa ja miten kaikki lähtee toimimaan...
Mut mies ihana ja maailman rakkain tuli eilen sitten ja hali mun pahan olon pois. Sanoi että isä on tässä ja isä on sitä varten että se pitää huolen äidistä ja pienestä. :heart: Vääh sit mä paruin jo sitäki miten ihana mies mulla on.
Onneks koskaan ei tuu yhtään hormoninen olo.
Tuli muuten tänään eka erä
äitiyspäivärahaa!
Jee, yhtäkkiä tunsin itseni rikkaaksi, kun tilillä oli taas yli 500? tähän aikaan kuusta (opintotuki on yleensä aika nollilla jo tässä vaiheessa
)... No maksoin kaikki ens kuun menojen rahat miehen tilille (ne säilyy siel varmemmin!
) ja tunnin päästä lähden taas Skanssiin, mut tällä kertaa vaan kahville kaverin kanssa.
Ainoo mitä pitäis ostaa, on käsidesi vauvankatsojia varten tänne kotiin, mut eipä tuol oo apteekkia, niin ostan sen sit jostain muualta.
Laala ja Punkero rv 39+6