Kirjottelin tonne meilletuleevauva.nettiin tommosen valitusvirren.. aika moni varmaan allekirjoittaa?
"Kaikki kysyy että miten voit. Yleensä vastaan "ihan ok, lukuun ottamatta kremppoja jotka vissiin kuuluvat asiaan". Eipä tarvitse vastauksen jälkeen sen kummemmin analysoida, että mitä kremppaa on. No nyt sitä sitten tulee, valitusta nimittäin.
1. Vasen käsi on ollut jo viikon verran ihan kumma. Kremppa alkoi niin että nimetön ja keskisormi tuntuivat tunnottomilta tai oikeastaan ehkä puutuneilta. Eilen sunnuntaina koko kämmen pikkusormea lukuun ottamatta tuntui puutuneelta. ( Tämä näpyttelykin tekee vähän kipeää sormenpäihin.) Oikeakin käsi turpoilee silloin tällöin.
2. Nukkuminen & väsymys. Nukahtaminen, vaikka olisi tosi väsynyt, vie oman aikansa. Tunti "unta" ja vessaan. Lempiasento on unohdettu jo monta kuukautta sitten. Minähän nukkuisin vain ja ainoastaan mahallani. Selällään ei suositella, kohtu painaa suuria suonia jotka taasen vaikuttavat jo vauvankin sykkeisiin ja verenkiertoon. Ja tänään(kin) heräsin aamulla selälläni. Huoh. Kyljellään en meinaa pysyä, on kuuma ja vaikka mitä. Asennon vaihto ja sängystä nouseminen on valtaisan työlästä. Äh. Olen aika väsynyt, lähestulkoon koko ajan.
3. WC. Viime yönä, tai sinä aikana jolloin nukuin, kävin vessassa 5 kertaa. En oikeastaan osaa enää tunnistaa, että onko mulla välttämättä edes hätä. Aina kyllä onnistaa kun vessaan menee. Toinen ongelma onkin sitten tuo mahan toiminta. Vaihtelee niin hurjasti ettei meinaa aina tajuta. Tohtori Kiminkistä lainatakseni, tieto lisää tuskaa ja kuitu paskaa. Ei auta kuitukaan aina, tai sitten en saa niitä tarpeeksi. Levolacia otan silloin tällöin aamuisin jos tuntuu olo "tukkoiselta". Ja tarpeettoman yksityiskohtaisesti, en meinaa ylettyä kunnolla peseytymään kun maha on tiellä.
4. Aikaan saamattomuus. No joo, tässä vaiheessa on turha oikeastaan murehtia tuota oikeasti. Jos mua ei huvita mun ei oo pakko. Jos mä en halua, mun ei oo pakko. Jos mä haluan vaan kattoo töllöä, saan kattoo vaan töllöä. Silti viiltää johonkin tonne omaantuntoon tai sen tapaiseen, kun tiedän, että pyykkiä PITÄISI pestä, koiraa PITÄISI harjata ja sen kynnet leikata, PITÄISI imuroida SÄÄNNÖLLISESTI ainakin koiran karvanlähdön takia... Äh, ehtiihän noita, pikkuhiljaa ja hissun kissun. Se on vaan niin, että se aika mitä kulutan puuhailemiseen, täytyy korvata melkein tupla-aikana lepäämisellä. En olisi uskonut että tämä loppuaika on jotenkin näin rankkaa.
5. Synnytys. Mä olen jotenkin onnistunut olla ajattelematta sitä omalle kohdalleni näin pitkään. Olen toki katsonut nelosen sairaalaa jossa vähän väliä synnytellään, mutta silti onnistunut ajatella että se on vasta joskus kaukana tulevaisuudessa.
No, viime perjantaina käytiin vihdoin ja viimein tutustumassa Porvoossa synnytyssaleihin ja osastoon ylipäätään. Vasta siellä, synnytyssalissa, kätilön kertoessa asennoista ja kivunlievityksistä mulle tuli semmoinen kolmen sadasosasekunnin ajatus "mitä helvettiä mulle tapahtuu, mihin mä nyt olenkaan sekaantunut. A-P-U-A-!". Enkä nyt kerro tätä siksi, että koko ajan pelkäisin tulevaa ihan silmittömästi, siellä se vaan jotenkin löi ihan vasten kasvoja. Mies jo sanoi, että vähän liian myöhästä tässä vaiheessa, joo TIEDÄN. Enkä mä sillä, että mua jotenkin kaduttaisi tämä tilanne tai jotain. Tuli vaan semmoinen olo. Loppujen lopuksi ainakin se kätilö joka meitä kierrätti, oli tosi mukavan ja helposti lähestyttävän sekä ymmärtäväisen oloinen, joten eiköhän me olla ihan hyvissä käsissä sitten kun aika koittaa.
Ja se, että sairaalaan on meiltä kuitenkin puolen tunnin matka, ei hirvitä yhtään. Mä en jotenkin jaksa uskoa, että tulis äkkilähtö. Jos Mies on töissä ja alkaa tuntua siltä, että täytyy mennä, niin taksilla pääsee. Ja jos niin kiire tulee, on tuossa 400 metrin päässä ambulanssivarikko. Syöksysynnytyksessä olis tietysti omat etunsa mutta...
6. Supistelu. Ajoittaisia, satunnaisia, rasitukseen liittyviä vatsan kovettumisia, ei mitään kivuliasta. Viime päivinä ilmestynyt myös vasemmalle nivuseen kohdistuvaa kipua välillä, meinaa jalka mennä alta kun alkaa sattua. Tuntuu tooosi ilkeeltä. Pientä vihlontaa tuntuu silloin tällöin tuolla häpyluun paikkeilla. Ei ainakaan sellaista kuten joku on kuvannut että vauva puskee päätä ihan huolella häpyluuhun. Ehkä mulla on jotenkin väljät paikat? Kuukautiskipumaista jomotusta harvakseltaan, ei mitään sen ihmeellisempiä oireita.
7. Iho. Iho on kuiva kuin sahara. Käsivarret on menneet ihan kamalan näköisiksi, vaikka rasvaan aina suihkun jälkeen. Maha kutisee ja hilseilee, sitä saa rasvata aamuin ja illoin (tähän asti selvinnyt ilman ainuttakaan raskausarpea).
8. Vauvan liikkeet. Jos Myyrällä on kokoa jo yli 3800g (olettaen, että on jos 36+5 oli jo 3300g ja painoa tulee 200-300g/vko) ja pituuttakin lähemmäs 50cm, ei ne ihanaiset liikkeet enää tunnukaan niin kovin mukavilta. Tilaahan tuolla ei enää ole voltteja heittää, luojan kiitos. Sen sijaan Myyrästä on kiva kiusata äitiä ja ojennella jalkojaan kyljestä läpi. Auts. Käsillään tekee jotain nyrkkeilyn tapaista tuolla ihan alakerrassa. Auts. Joskus kiertää itseään ja puskee koko selällä vatsasta läpi. Auts. Tämä tunne on useasti yöllä kun nousen vessaan. Tuntuu että vatsa räjähtää jos vähänkin nousen huonosti niin että vatsalle kohdistuu painetta. Myyrä hikkaa usein, se on jo tullut aikaisemminkin kerrottua. Se nyt ei tunnu ikävältä, onneksi.
Summa summarum. Älkää nyt luulko, etten olisi tyytyväinen tähän olooni. Ihan oikeasti, minähän elän unelmaani. Raskaus on mennyt hyvin ilman mitään ikäviä juttuja. Jo se, että ylipäätään olen tässä tilassa, on minusta ihan sanoin kuvaamattoman ihmeellistä ja olen tästä tilasta hyvin, hyvin kiitollinen.
Jahka tuo Myyrä tuolta ulkoistuu niin käyn sen jälkeen täällä kommentoimassa kuinka vähästä sitä tulikaan valitettua."
