Moi taas!
Täällä ei ole oikeastaan mitään uutta tai erikoista odotuksen suhteen ilmaantunut. Maha ei mielestäni ole vielä yhtään kasvanut. Kaikki normivaatteet menee vielä päälle. Esikoisestakin maha rupes näkymään vasta hetikohta puolen välin jälkeen. Saa nähä, miten nyt käy, kun ei ihan hirmu pitkä aika edellisestä raskaudesta oo (esikoinen siis kohta 1v 2kk). Ja vanhat äitiyshousut ja -hame sekä muutama paita on kaapissa odottamassa. Viime raskaudessa pidin kyllä aika paljon myös ihan tavallisia vaatteita loppuun asti, mm. jotain paitoja sekä yksiä farkkuja (olivat lantiomalliset ja stretchiä vai mitä lie...). Liikkeitä en oo se viime tiistaisen neuvolakäynnin jälkeen kyllä tuntenu. Vauva siis jysäytti siihen doppleriin ja mielestäni sen tunsin. Vaikka oon koittanu tunnustella ja "painella" samalla tavalla, niin en oo mitään tuntenu. Vähäsen on kyllä viikonlopun aikana ruennu juilimaan alamahaan, että oisko jotain kohdun kasvukipuja tms.
Yks asia, mikä mua on ruennu huolettamaan, erityisesti öisin, kun esikoisen takia joutuu heräilemään, on synnytys. Eikä siinä siis itse tapahtuma, vaan se, että kuka me saadaan sitten H-hetken koittaessa kattomaan esikoista. Meillä molempien vanhemmat asuu noin 300 km päässä ja täällä ei ketään sukulaisia eikä oikein semmosia kavereitakaan, ketä vois pyytää. Varsinkin, jos on tarve pyytää kaitsija sitten yöllä. Ja itseasiassa se synnytys jo sen verran jännittää, että kun esikoinen käynnistettiin Sytotecillä (sain 1 pillerin), niin vietin koko sen ajan sairaalassa, joten ei tarvinnu miettiä, millon pitää lähtee. Kovasti nyt toivon luonnollista käynnistymistä, niin jo siitä osaan ressata, että osaako sitä sitten oikeena aikana lähtee ja miten sitä kotona pystyy ennen sitä kärvistelemään... Mutta onneks tässä on vielä aikaa synnytykseen. Jospa sitä jonkun saisi esikoistakin hoitamaan, kun olis se niin kiva, jos mies pääsis synnytykseen mukaan.
MinsQ rv 13+6