Elikkäs tuo neiti on 3,5vee ja illalla nukahtaminen on kovin hankalaa.. Yleensä itkee ja valittaa että kun ei halua olla yksin. Omassa huoneessa siis nukkuu, ja huone on meidän huoneen vieressä ja välissä on ovi.
Isänsä yleensä nukuttaa ja sillon se itku yleensä tuleeki. Jos minä laitan nukkuun kaikki menee kivasti ja hyvillä mielin, ovetkin pyydetään laittaan kiinni.
Äidillään tyttö nukkuu isosiskonsa kanssa samassa huoneessa. Aiemmin ennen vauvaa tyttö nukahti, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta, itsekseen. Oliskohan jotain mustasukkaisuuteen liittyvää..? Mies jo ehdotti että sänky siirrettäisiin meidän makkariin, mutta mä en sitä halua koska oon niin hemmetin herkkä uninen, että herään ku mies tai vauva vähä hiiskahtaaki, eli en kaipaa enää lisää herätteitä.. Oon ite ajatellu että tää on nyt joku vaihe kun vauva syntyi..
Mikähän tässä nyt otettais avuksi, pitääkö mun alkaa nukuttaan tyttö joka ilta että säästytään itkuilta..? Kuitenki kun isänsä on töissä eikä päivisin siis tytön kanssa ole niin on edes nuo nukkumaanmeno hetket heillä yhteisiä, mutta kun se menee aina siihen itkemiseen..
Olisko vinkkejä..?
Isänsä yleensä nukuttaa ja sillon se itku yleensä tuleeki. Jos minä laitan nukkuun kaikki menee kivasti ja hyvillä mielin, ovetkin pyydetään laittaan kiinni.
Äidillään tyttö nukkuu isosiskonsa kanssa samassa huoneessa. Aiemmin ennen vauvaa tyttö nukahti, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta, itsekseen. Oliskohan jotain mustasukkaisuuteen liittyvää..? Mies jo ehdotti että sänky siirrettäisiin meidän makkariin, mutta mä en sitä halua koska oon niin hemmetin herkkä uninen, että herään ku mies tai vauva vähä hiiskahtaaki, eli en kaipaa enää lisää herätteitä.. Oon ite ajatellu että tää on nyt joku vaihe kun vauva syntyi..
Mikähän tässä nyt otettais avuksi, pitääkö mun alkaa nukuttaan tyttö joka ilta että säästytään itkuilta..? Kuitenki kun isänsä on töissä eikä päivisin siis tytön kanssa ole niin on edes nuo nukkumaanmeno hetket heillä yhteisiä, mutta kun se menee aina siihen itkemiseen..
Olisko vinkkejä..?