3,5-vuotias ujo lapsi. Kokemuksianne ujoista lapsista...

[op]

Meillä siis 3,5-vuotias tyttö, joka ikänsä ollut ujo. Hyvin pärjää pienessä pph-ryhmässä,jossa ollut hoidossa 1v4kk ikäisestä lähtien. Varahoidossa oli aiemmin ryhmiksessä ja sielläkin hyvin pärjäsi ja pidemmillä jaksoilla varsinkin pääsi leikkiin hyvin mukaan.

Ujous tulee esiin esim. siinä, että ei katso silmiin tai ollenkaan päin vieraita ihmisiä joita ujostelee. Mummolassakin ujostelee aluksi, ei kylläkään hetken päästä mummoa lainkaan, mutta esim. pappaansa ujostelee kovasti ja esim. syliin ei halua mennä missään nimessä. Nyt varahoitopaikka muuttunut päiväkotiin. Kaksi ekaa päivää oli kuulemma tosi reippaana siellä, mutta sitten tauon jälkeen oli yhden päivän siellä ja oli lähes koko päivän ollut hoitajan sylissä. Itse sanoi, että hoidossa oli liian kova häly ja melu, ei ollut kivaa. Mietin että jos uudessa hoitopaikassa tulisi esim. ulkona pissahätä, ei varmaan saisi sitä kenellekään sanotuksi, vaan pissit tulisi sitten housuun...

Vieraille ei välttämättä vastaa mitään, no nimensä saattaa sanoa tms, mutta hyvin hiljaa. Nyt tuntuu että esim. mummolaankaan ei halua hoitoon ilman meitä. Siellä ei kauheasti ole ollutkaan, mutta mummo usein hoitanut täällä kotona tyttöä jne.

Kuulisin mieluusti teiltä kommentteja ujoista lapsista. Mitenkä ujous näkyy joka päiväisessä elämässä ja minkälaista ujon lapsen elämä on ollut myöhemmin, esim. eskarissa ja koulussa.

 

["Hanna"]

En osaa vastata tuohon viimeiseen kysymykseesi. Meillä siis 4v. ujo tyttö. Hän on myös ollut pienessä pph ryhmässä koko ajan, mutta esimerkiksi varahoitajalle ei yksinkertaisesti suostu menemään..Seurakunnan perhekerhossa hän yleensä kattelee sivulta vain toisten touhuja tai tekee jotain yksikseen/pph kaverin kanssa.

Hänellä oli jokin aika sitten 4-vuotis neuvola ja joudumme tekemään sen uudestaan, koska hän ei ollut saanut sanaa suustaan siellä (4-vuotis neuvolassa lapsi on yksin tädin kanssa).
Hän on kotona ja tuttujen seurassa oikein vilkas ja reipas. Nyt keväällä hän menee seurakunnan päiväkerhoon 2krt/vk, siellä on onneksi kaksi tuttua lasta, niin ei ihan outoon porukkaan mene. Olen mä välillä aatellu, että mitähän sitten ku eskari alkaa...

 

["wii"]

Meillä on 2 vanhinta lasta olleet ujoja, tosin eivät ole oleet kyllä hoidossa, mutta kerhossa kylläkin. poika on nyt kuusi ja kyllä tuo ujous on vähän tasaantunut kun ikää tulee lisää ja rohkeus kasvaa ja hyvähän sekin toisaalta on ei ole suuna päänä tunkemassa joka paikkaan ja joka ihmiselle "suuhun" Meillä myös tuota ettei halua joskus jäädä mummolaan ilman meitä yms. Kyllä tyttö siitä rohkaistuu

 

[sirpaleina]

joka on lapsena rauhallinen, murrosiässä villi Semmonen sanonta ja aika hyvin pitänyt paikkaansa...

Mä olen ollut tosi ujo lapsi, ei omakohtaista kokemusta siis vanhemman näkökulmasta mutta...
Opettajathan siitä paljon huomauttelee ja yrittää rohkaista tuomaan omat mielipiteet esille... Ja luokkalaisten kesken joissain kiusaamistilanteissa saattaa jäädä alakynteen, ettei halua sanoa mitään vastaan. Kyllähän ujoillekin kavereita löytyy, mutta enemmän tuntevat itsensä ulkopuolisiksi...

 

[creme b]

Meidän tyttö oli just kuvaamasi kaltainen ujo ja varautunut lapsi aikaisemmin, mutta nyt tytön ollessa reilu 4 vuotias, on ujous hävinnyt jonkin verran. Tyttö aloitti päivähoidon jo 1-vuotiaana ja jäi 3-vuotiaana pois, kun jäin itse vauvan kanssa kotiin. Nyt tän vuoden aikana, kun ollaan oltu kotona, tytöstä on tullut tosi reipas! En osaa sanoa, onko iän mukanaan tuomaa reippautta vai just sen takia, ettei oo tarvinnut olla joka päivä hoidossa. Kerhossa on käynyt 2 x vko ja on siellä ihan eri lapsi kuin mitä oli päiväkotiaikoina! Ja nykyään menee esim. puistossa reippaasti vieraiden lasten kanssa leikkimään, juttelee bussissa viereen istuvalle tädille jne. Ei varmaan ollut apua tästä sinulle, kun et ilmeisesti ole ottamassa hoidosta pois, mutta halusin tuoda yhden ajatuksen esille

 

[bud]

Itse olin tuollainen lapsi. Vasta lukiossa pääsin eroon ujoudesta ja nykyään olen ihan sopivan sosiaalinen. Olin 2v alkaen hoidossa päiväkodissa, eikä se toisten seura musta rohkeampaa tehnyt, melkein päin vastoin. Kyllä mulla silti kavereita oli. Koulussa sitten, en viitannut varmaan koskaan. Jännitin aivan hirveästi erityisesti, jos piti ääneen tunnilla jotain sanoa.. se oli hirveän vaikeaa pienelle koululaiselle.

Läheisten kamujen ja perheen kanssa olin ihan toisenlainen. Millainen lapsesi on kotona?

 

["aloittaja"]

Itse olin tuollainen lapsi. Vasta lukiossa pääsin eroon ujoudesta ja nykyään olen ihan sopivan sosiaalinen. Olin 2v alkaen hoidossa päiväkodissa, eikä se toisten seura musta rohkeampaa tehnyt, melkein päin vastoin. Kyllä mulla silti kavereita oli. Koulussa sitten, en viitannut varmaan koskaan. Jännitin aivan hirveästi erityisesti, jos piti ääneen tunnilla jotain sanoa.. se oli hirveän vaikeaa pienelle koululaiselle.

Läheisten kamujen ja perheen kanssa olin ihan toisenlainen. Millainen lapsesi on kotona?

Lapsi on kotona meidän kanssa ja serkkujensakin kanssa hyvinkin vilkas ja puhelias ja etenkin erittäin kova nauramaan, ollut aina

Mutta harvemmin nähdyn serkun kanssa hän on aluksi myös vähän hitaasti lämpiävä, siis hetken tarkkailee ja leikkii aluksi omiaan, mutta sitten jo pääsee leikkiin mukaan.

Tulisiko vielä kokemuksia, kommentteja?

 

[up]

up

 

[ajan kanssa.]

Meillä myös arka ja ujo tyttö. Nyt 4v.
Aloitti nyt syksyllä isompien ryhmässä,alkuun oli sielläkin arka ja ujo. Nyt on syksyn aikana ihan yks kaks reipastunut ja ujos hävinnyt lähes kokonaan.
Nyt saattaa ruveta juttelemaan jopa tuntemattomille ihmisille esim kaupassa.
On kuitenkin sellaisia ihmisiä joita ujostelee vieläkin,mut vähenemässä määrin.

 

["aloittaja"]

Meillä myös arka ja ujo tyttö. Nyt 4v.
Aloitti nyt syksyllä isompien ryhmässä,alkuun oli sielläkin arka ja ujo. Nyt on syksyn aikana ihan yks kaks reipastunut ja ujos hävinnyt lähes kokonaan.
Nyt saattaa ruveta juttelemaan jopa tuntemattomille ihmisille esim kaupassa.
On kuitenkin sellaisia ihmisiä joita ujostelee vieläkin,mut vähenemässä määrin.

Mitenkä teillä päiväkoti suhtautui/auttoi lapsen ujoudessa?

Onko lapsella tai oliko aiemmin hyviä kavereita joita näki myös vapaa-ajalla? yksin?

 

[ylös]

ylös

 

["vieras"]

Meillä 6v. ujo lapsi ja kyllä välillä harmittaa aikuisten suhtautuminen: eikö tuo puhu mitään, tule nyt sieltä äidin selän takaa jne. Ei ainakaan rohkaise puhumaan sen paremmin. Tulee toimeen pienessä ryhmässä, mutta ei ole aina suuna ja päänä. On nyt siis eskarissa. Miksi siitä ujoudesta pitäisi päästä eroon? Sehän on luonteenpiirre eikä "rohkaisemalla" tai karaisemalla häviä minnekään. Meidän tyttö oli pph:lla ekat vuodet ja nyt siis pienessä eskariryhmässä. On älykäs ja luova lapsi, mutta vain ujo, mutta eihän kaikki ihmiset rohkeita ja puheliaita ole. Itsekin olin lapsena ujo, mutta nykyään ihan sosiaalinen jopa puhelias =) Esikoisemme on erittäin sosiaalinen, joten lapsemme ovat toistensa vastakohdat =)

 

[up]

tulisiko tähän vielä keskustelua?

 

[neljän äiti]

suosittelen Liisa Keltinkangas-Järvisen temperamentti kirjoja. Niistä selviää, ettei ujous ole synti eikä häpeä. Luontaisen temperamentin omaamme jokainen.

 

["aloittaja"]

Olen lukenutkin tuon Keltikangas-Järvisen kirjan ja se todella oli hyvä ja mielenkiintoinen. Käytännön kommentit ja kokemukset kiiinnostavat silti myös

 

[nostoa]

ap nostaa

 

[Zöe]

Meillä on ujo 2v3kk ikäinen tyttö. Ujous ilmenee juuri niin, että vieraiden kanssa on aluksi hiljaa. Vieraissa paikoissa on ensin ihan paikallaan ja katselee ympärilleen ja pikkuhiljaa lämpenee. Yleensä noin tunnin sisällä on jo ihan oma itsensä. Kaikki jotka ovat tytölle läheisiä, tietävät, että tyttö on erittäin iloinen, reipas ja vauhdikaskin. Myös sosiaalinen, aina jakaa esim namujaan tai kierrättää keksipurkin kaikilla huoneessa olijoilla ensin ja ottaa sitten vasta itse ym.

Päiväkodista ym en osaa sanoa, on kotihoidossa, eikä kerhossakaan vielä käy.

 

["tuuli"]

Meillä on myöskin ujo 4 vuotias. Hoidin aloittaminen oli tuskaa ja kun pphoitaja oli koulutuksissa niin poika ei olisi millään mennyt varahoitopaikkaan, sydäntä särki aina kun sinne joutui viemään. No sitten kyllästyttiin siihen ja haettiin päiväkotipaikka koska sieltä ei ainakaan tarvinnut lähteä varahoitopaikkaan. Alku oli hankalaa mutta kun tottui niin reipastui hieman. Tosin kyseessä olevassa pk:ssa henkilö kunta on vaihtunut ainakin 20 ihmisellä pojan aloituksen jälkeen joka todella on jättänyt jälkensä. Poika ei edes tiedä kaikkien hoitajien nimiä, ei uskalla pyytää vessaan hoitajaa pyyhkimään. Nyt sitten oli keskusteluaika jossa sain kuulla että poika ei osallistu oikein mihinkään eikä puhu kysyttäessä juurikaan. On kuulemma muutenkin "laiskanoloinen" (tätä nimitystä käytti) ei laula ja leiki muiden kanssa. Tiedän kyllä että poika on hitaasti lämpiävä ja nyt vasta alkanut hieman avautumaan ja uskaltamaan enemmän. Mutta kotona on erittäin reipas ja jopa ulkoillessa kyselee tuntemattomilta juttuja, tykkää pelata ja laulaa jne. Mä olen satavarma että päiväkodin muutoksillakin on omat tekijänsä miksi poika siellä niin käyttäytyy.

 

[Zöe]

Niin ja lisään vielä, että meillä menee nykyään neuvolareissut pilalle kun on AINA aivan hiljaa siellä. Tuntuu, että neuvolatäti ja -lääkäri ei edes usko, että tyttö osaa puhua. : / Ja puhuu siis ihan lauseita esim. 'Emppu istuu autossa' tai 'Katsokaa tuolla auto.' jne.

 

["surullinen"]

[QUOTE="tuuli";23165009]Meillä on myöskin ujo 4 vuotias. Hoidin aloittaminen oli tuskaa ja kun pphoitaja oli koulutuksissa niin poika ei olisi millään mennyt varahoitopaikkaan, sydäntä särki aina kun sinne joutui viemään. No sitten kyllästyttiin siihen ja haettiin päiväkotipaikka koska sieltä ei ainakaan tarvinnut lähteä varahoitopaikkaan. Alku oli hankalaa mutta kun tottui niin reipastui hieman. Tosin kyseessä olevassa pk:ssa henkilö kunta on vaihtunut ainakin 20 ihmisellä pojan aloituksen jälkeen joka todella on jättänyt jälkensä. Poika ei edes tiedä kaikkien hoitajien nimiä, ei uskalla pyytää vessaan hoitajaa pyyhkimään. Nyt sitten oli keskusteluaika jossa sain kuulla että poika ei osallistu oikein mihinkään eikä puhu kysyttäessä juurikaan. On kuulemma muutenkin "laiskanoloinen" (tätä nimitystä käytti) ei laula ja leiki muiden kanssa. Tiedän kyllä että poika on hitaasti lämpiävä ja nyt vasta alkanut hieman avautumaan ja uskaltamaan enemmän. Mutta kotona on erittäin reipas ja jopa ulkoillessa kyselee tuntemattomilta juttuja, tykkää pelata ja laulaa jne. Mä olen satavarma että päiväkodin muutoksillakin on omat tekijänsä miksi poika siellä niin käyttäytyy.[/QUOTE]



Tuo on osoitus siitä, että ujon lapsen joutuminen tavalliseen päiväkotiryhmään on huono juttu. Päiväkodeissakin työskentelee ammattitaidottomia hoitajia ja sijaisia, jotka pitävät ujoa, puhumatonta 4 -vuotiasta lähes vammaisena. Eivätkä edes yritä luoda kontaktia lapseen. He saattavat vaatia ryhmätilanteissa ujoa lasta esiintymään ja puhumaan lähes väkisin. Ja moni ujostelu saatetaan kokea turhana vaivana. Eli kun täytyy erikseen huolehtia että noinkin ison pyyhkimisistä ym.

Huolestuttaa että lapsestasi on käytetty sanaa "laiskanoloinen".

 

["surullinen"]

[QUOTE="aloittaja";22711762]Mitenkä teillä päiväkoti suhtautui/auttoi lapsen ujoudessa?

[/QUOTE]

Edellisessä vastauksessani päiväkodeissa suhtautumisesta pahimmillaan... Siellä tietysti harvemmin kaikki hoitajat ovat ammattitaidottomia, eli oikeaakin asennoitumista löytyy. Ujolle pienetkin takaiskut ovat kurjia.

 

["aloittaja"]

[QUOTE="tuuli";23165009]Meillä on myöskin ujo 4 vuotias. Hoidin aloittaminen oli tuskaa ja kun pphoitaja oli koulutuksissa niin poika ei olisi millään mennyt varahoitopaikkaan, sydäntä särki aina kun sinne joutui viemään. No sitten kyllästyttiin siihen ja haettiin päiväkotipaikka koska sieltä ei ainakaan tarvinnut lähteä varahoitopaikkaan. Alku oli hankalaa mutta kun tottui niin reipastui hieman. Tosin kyseessä olevassa pk:ssa henkilö kunta on vaihtunut ainakin 20 ihmisellä pojan aloituksen jälkeen joka todella on jättänyt jälkensä. Poika ei edes tiedä kaikkien hoitajien nimiä, ei uskalla pyytää vessaan hoitajaa pyyhkimään. Nyt sitten oli keskusteluaika jossa sain kuulla että poika ei osallistu oikein mihinkään eikä puhu kysyttäessä juurikaan. On kuulemma muutenkin "laiskanoloinen" (tätä nimitystä käytti) ei laula ja leiki muiden kanssa. Tiedän kyllä että poika on hitaasti lämpiävä ja nyt vasta alkanut hieman avautumaan ja uskaltamaan enemmän. Mutta kotona on erittäin reipas ja jopa ulkoillessa kyselee tuntemattomilta juttuja, tykkää pelata ja laulaa jne. Mä olen satavarma että päiväkodin muutoksillakin on omat tekijänsä miksi poika siellä niin käyttäytyy.[/QUOTE]

Meillä tilanne muuttui kanssa nyt niin, että tyttö oli taas varahoidossa 2 vko tuossa päiväkodissa ja nyt sitten siirrettiin sinne kokonaan. Ilmeisesti ihan hyvin on mennyt, rauhallinen on jne,

Mutta pelkään kanssa että kuulen sitten jälkikäteen että ei puhu siellä tms... mutta tähän asti ovat kertoneet, että tyttö on ollut tosi reipas siellä, rauhallinen ja hakee vielä paikkaansa mutta reipas. Toivottavasti tuo reipas tarkoittaa sitä, että uskaltaa siellä puhua jne..!! Kovin iloinen siellä ei ole vaikka kotona on tosi kova nauramaan, mutta jospa se siitä. Mielellään kuitenkin sinne menee.

Ystävänpäivänä heillä oli naamiaiset ja jokainen oli vuorollaan saanut kertoa omasta asustaa jne. Kysyin hoitajilta mitenkä tuo meni. Sanoivat, että vähän ujostellen, mutta ihan hyvin. Varmasti se on tyttöä kovasti jännittänyt! Mutta toisaalta, tuossahan sitä sitten oppii pikku hiljaa.

 

[Vastaaja]

minä olin itse toivottoman ujo lapsena ja kaikki kolme lastani ovat ujoja. Enää minusta ei sitä huomaa (vaikka ujous aina pohjalla onkin), eikä kukaan minusta uskoisi, että olen edes ollut.

Kuopukseni (nyt 6v) oli äärimmäisen ujo poika. Muistaakseni 4v. hammaslääkäri ja neuvola eivät onnistuneet ollenkaan jne. Koskaan ei ole esim. mummonsa sylissä istunut, ei vastaile vieraille ym. Aloitti hoidon 4-vuotiaana siskonsa kanssa onneksi. Silti huusi kurkku suorana pitkään hoitoon jäädessä.

Nyt syksyllä kun aloitti eskarin ja joutui siskosta eroon, on tapahtunut suuri muutos. Alkusyksy oli toki vaikea, mutta nyt on kuoriutunut jopa ajoittain villi poika, jota joutuu eskarissakin kuulema välillä komentamaankin

Eli älä menetä toivoasi. Ujous ei ole pahe, vaikka jotkut sen niin haluavat nähdäkin. Ja kyllä se yleensä helpottaa, minulla itselläni kouluun mennessä. Toki kouluaikanakin esim. esitelmien pito, viittaaminen jne. oli vaikeaa, mutta muuten sujui hyvin.

 

["aloittaja"]

[QUOTE="tuuli";23165009]Meillä on myöskin ujo 4 vuotias. Hoidin aloittaminen oli tuskaa ja kun pphoitaja oli koulutuksissa niin poika ei olisi millään mennyt varahoitopaikkaan, sydäntä särki aina kun sinne joutui viemään. No sitten kyllästyttiin siihen ja haettiin päiväkotipaikka koska sieltä ei ainakaan tarvinnut lähteä varahoitopaikkaan. Alku oli hankalaa mutta kun tottui niin reipastui hieman. Tosin kyseessä olevassa pk:ssa henkilö kunta on vaihtunut ainakin 20 ihmisellä pojan aloituksen jälkeen joka todella on jättänyt jälkensä. Poika ei edes tiedä kaikkien hoitajien nimiä, ei uskalla pyytää vessaan hoitajaa pyyhkimään. Nyt sitten oli keskusteluaika jossa sain kuulla että poika ei osallistu oikein mihinkään eikä puhu kysyttäessä juurikaan. On kuulemma muutenkin "laiskanoloinen" (tätä nimitystä käytti) ei laula ja leiki muiden kanssa. Tiedän kyllä että poika on hitaasti lämpiävä ja nyt vasta alkanut hieman avautumaan ja uskaltamaan enemmän. Mutta kotona on erittäin reipas ja jopa ulkoillessa kyselee tuntemattomilta juttuja, tykkää pelata ja laulaa jne. Mä olen satavarma että päiväkodin muutoksillakin on omat tekijänsä miksi poika siellä niin käyttäytyy.[/QUOTE]

Meillä tilanne muuttui kanssa nyt niin, että tyttö oli taas varahoidossa 2 vko tuossa päiväkodissa ja nyt sitten siirrettiin sinne kokonaan. Ilmeisesti ihan hyvin on mennyt, rauhallinen on jne,

Mutta pelkään kanssa että kuulen sitten jälkikäteen että ei puhu siellä tms... mutta tähän asti ovat kertoneet, että tyttö on ollut tosi reipas siellä, rauhallinen ja hakee vielä paikkaansa mutta reipas. Toivottavasti tuo reipas tarkoittaa sitä, että uskaltaa siellä puhua jne..!! Kovin iloinen siellä ei ole vaikka kotona on tosi kova nauramaan, mutta jospa se siitä. Mielellään kuitenkin sinne menee.

Ystävänpäivänä heillä oli naamiaiset ja jokainen oli vuorollaan saanut kertoa omasta asustaa jne. Kysyin hoitajilta mitenkä tuo meni. Sanoivat, että vähän ujostellen, mutta ihan hyvin. Varmasti se on tyttöä kovasti jännittänyt! Mutta toisaalta, tuossahan sitä sitten oppii pikku hiljaa.

 

["tuuli"]

[QUOTE="surullinen";23165091]Tuo on osoitus siitä, että ujon lapsen joutuminen tavalliseen päiväkotiryhmään on huono juttu. Päiväkodeissakin työskentelee ammattitaidottomia hoitajia ja sijaisia, jotka pitävät ujoa, puhumatonta 4 -vuotiasta lähes vammaisena. Eivätkä edes yritä luoda kontaktia lapseen. He saattavat vaatia ryhmätilanteissa ujoa lasta esiintymään ja puhumaan lähes väkisin. Ja moni ujostelu saatetaan kokea turhana vaivana. Eli kun täytyy erikseen huolehtia että noinkin ison pyyhkimisistä ym.

Huolestuttaa että lapsestasi on käytetty sanaa "laiskanoloinen".[/QUOTE]


Kyllä tässä on oltu huolestuneita jo kauemman aikaa itekin... Poika ei siis puhu päiväkodin asioista kauheasti kotona vaikka kysytään. Kerran kysyin että minkänimisiä hoitajia siellä nyt on niin ei osannut sanoa ja sama on myönnettävä etten itsekään tiedä... koska porukka vaihtuu todella tiuhaan. Nyt loppuvuodesta alkoi hillittömät itkut päiväkodissa ja koti-ikävä. Poika oli saattanut huutaa jopa 4 tuntia putkeen äiti ikävää. En tiedä mistä tämä johtui mutta olen yhdistänyt tämän turvattomuuden tunteeseen. Todella useasti kun olen hakenut pojan hoidosta niin saan kuulla että "tänään on taas huudettu tuntitolkulla ja ei tiedetä syytä, yhtäkkiä vain alkanut". Eräällä kerralla vaan karahti korvaan tämän hoitajan lause jota kertoi minulle. Poikani oli itkenyt taas ja toinen lapsi oli siihen sitten hoitajalle sanonut että taas se itkee, mä en jaksa kuunnella tota huutoa enää. Johon hoitaja sitten ammatti-ihmisenä minulle kertoi että oli sitten pojalleni tokaissut että kuulitko J*****, nyt ei kukaan enää jaksa kuunnella sun itkua. Ei varman kannata enää itkeä sitten. Katoin sitä eukkoa hetken epäuskoisena ja en saanu sanottua kun ivallisesti että no, lopettiko se itkun? Voi helevetti sanon mä. Eipä olis tullu kyllä ekana mieleen sanoa noin aralle lapselle. Mut mä en ookkaan ammattilainen. Kaikenlaista sitä on kuullu ja nähny en tiedä miten voisin pojalta tota ujoutta ja arkuutta vähentää, mutta samaa mieltä olen, että ei ainakaan pakottamalla osallistumaan. Ja toivonkin ettei pakoteta. Se vaatii aikaa että ujo lapsi pystyy osallistumaan jos pystyy ollenkaan. Ja mulle tuli kans tunne että meidän lasta pidetään jotenkin erityislapsena ujoutensa takia. Tästä puhutaan neuvolassa varmasti..