Miten tuo aika tuntuu menevän niin nopiaa? =)
Mie tosin tipuin vajaa kolme vkoa sitte matkasta, kun np-ultrassa hoitaja ilmoitti että kaksoset kuolleet mahaan että se siitä sitte. Eivät vain tulleet iteskseen pois. Lääkkeellinen tyhjennys vielä saman vkon aikana. No eipä vain menny sillä ohi..
Vuoto ja kivut jatku, ja seuraavalla viikolla jouduin jo kertailleen sairaalaan sen takia. Verikokeita toisensa jälkeen, tujut lääkkeet ja eiku kotia. Uudelleen saman vkon aikana päivystykseen ja osastolle kovien kipujen takia, 6h ja reilummin tujujen lääkkeitten jälkeen taas kotia iltasella. Asutaan tosin 50km lähimmästä terveyskeskuksesta, ja lähin sairaala on 350km päässä.. Ehin olla kotona 2-3h, ku sohvalta noustessa holahti niin hirviästi verta että siteistä huolimatta sotkeutu housut kertaheitolla vereen.. Puolisen tuntia istuin vessassa, ja verta holisi ko hana olis auki, ja kauheita hyytymiä lupsahteli tulemaan.. Eiku päivystykseen soittamaan, ja käskivät vauhilla lähtiä tulemaan. Aamuun ei vois oottaa tai mie kuivuisin! :O Mies minua sitte viemään keskellä yötä, ja mie tajunnan rajamailla koitan jaksaa istua autossa. Päivystyksessä tippaan ja ambulanssilla Rovaniemelle sairaalaan. Sielä kaks päivää kauhiassa lääkityksessä, kaavinta ja verisuonien polttamista kohdusta, onneksi nukutuksessa tällä kertaa.. Kotia pääsin viikko sitte, semmosten lääkkeitten kanssa että oon käytännössä nukkunu 20h/vrk. Täys vuodelepo, verenvuoto alkoi loppua vasta toissapäivänä, ja tänään on toinen päivä kun ei ole tarvinnu särkylääkkeitä. Eilen äitienpäivänä pääsin ensimmäisen kerran ulkoilemaan, ja voi luoja että on kunto heikko!
No, pääsin onneksi nyt tutkimuksiin että mistä johtuu toistuvat keskenmenot. Viimeiset testit on kesäkuun lopulla, ja sitä ennen ei sais raskautua uudelleen. Jotenki voisin veikata että ei ole sitä pelkoa tämän kaiken jälkeen ihan hetikkään! :headwall: En ees tiiä uskallanko yrittää tänä vuonna ollenkaan, pää ei taida kovin montaa tämmöstä keikkaa kestää...
Ahistus ja pahamieli kestää varmaan pitkään, mutta kaikki opettaa ja voin kai sanoa olevani tämän jälkeen taas himpun verran vahvempi ihminen. Miestä käy sääliksi, kun ajattelee aiheuttaneensa mulle kaiken tuon. Raukka!
Ja mikä parasta, tulen niin hyvälle mielelle kaikista lähipiirin vauva uutisista, ja tykkään lukea miten toisilla vauvaonnea on. Olen tyytyväinen, että peloistani huolimatta voin katkeroitumatta olla iloinen toisten onnesta! :heart: Kaikkea hyvää vauvamasujen kasvattajille ja vähän myöhässä myös Hyvää Äitienpäivää kaikille! :flower:
Toivottaa Chicco =)
Mie tosin tipuin vajaa kolme vkoa sitte matkasta, kun np-ultrassa hoitaja ilmoitti että kaksoset kuolleet mahaan että se siitä sitte. Eivät vain tulleet iteskseen pois. Lääkkeellinen tyhjennys vielä saman vkon aikana. No eipä vain menny sillä ohi..
Vuoto ja kivut jatku, ja seuraavalla viikolla jouduin jo kertailleen sairaalaan sen takia. Verikokeita toisensa jälkeen, tujut lääkkeet ja eiku kotia. Uudelleen saman vkon aikana päivystykseen ja osastolle kovien kipujen takia, 6h ja reilummin tujujen lääkkeitten jälkeen taas kotia iltasella. Asutaan tosin 50km lähimmästä terveyskeskuksesta, ja lähin sairaala on 350km päässä.. Ehin olla kotona 2-3h, ku sohvalta noustessa holahti niin hirviästi verta että siteistä huolimatta sotkeutu housut kertaheitolla vereen.. Puolisen tuntia istuin vessassa, ja verta holisi ko hana olis auki, ja kauheita hyytymiä lupsahteli tulemaan.. Eiku päivystykseen soittamaan, ja käskivät vauhilla lähtiä tulemaan. Aamuun ei vois oottaa tai mie kuivuisin! :O Mies minua sitte viemään keskellä yötä, ja mie tajunnan rajamailla koitan jaksaa istua autossa. Päivystyksessä tippaan ja ambulanssilla Rovaniemelle sairaalaan. Sielä kaks päivää kauhiassa lääkityksessä, kaavinta ja verisuonien polttamista kohdusta, onneksi nukutuksessa tällä kertaa.. Kotia pääsin viikko sitte, semmosten lääkkeitten kanssa että oon käytännössä nukkunu 20h/vrk. Täys vuodelepo, verenvuoto alkoi loppua vasta toissapäivänä, ja tänään on toinen päivä kun ei ole tarvinnu särkylääkkeitä. Eilen äitienpäivänä pääsin ensimmäisen kerran ulkoilemaan, ja voi luoja että on kunto heikko!
No, pääsin onneksi nyt tutkimuksiin että mistä johtuu toistuvat keskenmenot. Viimeiset testit on kesäkuun lopulla, ja sitä ennen ei sais raskautua uudelleen. Jotenki voisin veikata että ei ole sitä pelkoa tämän kaiken jälkeen ihan hetikkään! :headwall: En ees tiiä uskallanko yrittää tänä vuonna ollenkaan, pää ei taida kovin montaa tämmöstä keikkaa kestää...
Ahistus ja pahamieli kestää varmaan pitkään, mutta kaikki opettaa ja voin kai sanoa olevani tämän jälkeen taas himpun verran vahvempi ihminen. Miestä käy sääliksi, kun ajattelee aiheuttaneensa mulle kaiken tuon. Raukka!
Ja mikä parasta, tulen niin hyvälle mielelle kaikista lähipiirin vauva uutisista, ja tykkään lukea miten toisilla vauvaonnea on. Olen tyytyväinen, että peloistani huolimatta voin katkeroitumatta olla iloinen toisten onnesta! :heart: Kaikkea hyvää vauvamasujen kasvattajille ja vähän myöhässä myös Hyvää Äitienpäivää kaikille! :flower:
Toivottaa Chicco =)