<3<3 ELOMASSUT huhtikuussa <3<3

Salah: Kiva kuulla etta esikoisesi on mennyt kouluun hyvilla mielin. Toivotaan etta kiusaaminen on takana pain eika toistu! Tuntuu aina niin pahalta kuulla etta lasta kiusataan, se on niin epareilua. Hyva etta asia tuli ilmi ja hoidettua!
Kiva on myos lukea kaikkien rakenneultrakuulumisia. Meilla se on edessa maanantaina. Nyt ei kauheasti jannita, laakari on tuttu (aivan ihana) ja mehan olimme jo varhaisrakenneultrassa viikolla 15 jossa kaikki oli onneksi hyvin ja vastasi viikkoja. On se niin ihanaa nahda taas se pikkuinen!
:heart:
Nyt on raskaudessa ihana vaihe, takana se alkuajan hurja vasymys, vatsa ei ole viela liian iso, ei ole viela kuuma, viela ei narasta... Syoda pitaisi kunnolla ja saannollisesti, minussa on puputtajan vikaa ja namia menisi vaikka kuinka. Aina tyosta kotiin lahtiessa on kova paikka, kun bussipysakin vieressa on karkkikauppa... onneksi en ihan joka paiva poikkea sinne! Aiti ja isa tulee meille kylaan Suomesta ensi viikolla, sekin on ihanaa.

Siella Suomessakin taitaa teilla olla mukava ilma Iltasanomien saakartan mukaan, nauttikaa!

Helmi71 ja massu 21+1

 

Torstaita!

Ultrakuulumisia ennen hammaslääkäriin menoa. Sukupuoli ei selvinnyt kun en tyhmä saanut suutani auki. Mitat vastasi hyvin viikkoja ja painoa oli 441g. Siellä se heilui ja nosti kättä! Saatiin ihana kuva siitä. Varpaat oli koko ajan melkein naamassa kiinni ja istukkaa potki. Istukka mulla etuseinämässä ja se vaikuttanut siihen että potkut tuntui alkuun hiljaisina. Nyt jo käy sellainen myske mahassa.

Pari kuvaa saatiin myös kun vauva aukoi suutaan ja niissä kuvissa näyttää naamasta ihan apinalta! Kyllä nämä tytötkin aika karvasia on ollut syntyessään mutta ei niin paljon kuin ite vauvana! Mulla oli kuulemma kulmakarvat yhessä sellasella tummalla karvalla ja tukka tuli sivuilta silmiäkulmiin ja olkapäät ja keskiselkä tumman karvan peitossa. Oliko sitten sitä lanugokarvoitusta mutta hyvin oli vielä syntyessäni enkä ollut etuaikainen.

Onkos teijän vauvoilla ollut hiuksia syntyessään? Meillä tytöillä ollut paksu musta tukka. Kaljut vauvat näyttää sillain ihan vieraille kun en vois kuvitella itelle kaljua vauvaa. Esikoinen oli alkuun oudon näköinen kun ei ollut "perinteisen" vauva näköinen. Kuopus näytti jo sitten tutummalle kun oli kopio isosiskostaan.

Nyt syömään! Pitää tankata kunnolla että jaksaa sen ajan kun puudute lakkaa ettei kuole nälkään!

 

niin ja viikkoja mulla ultrassa 21+2

 

Heipähei pitkästä aikaa!

Meille ei pikkusen kanssa kuulu tälle kertaa kovin hyvää, ollaan nimittäin 2 vk sairaslomalla. :|

Alkoi maanantai-iltana koskemaan alavatsaan, eikä kipu loppunut. Kipu tuntui aina liikkeessä, ja aivan alhaalla vatsaa. Noh, tiistaina käytiin neuvolassa lääkärintarkastuksessa ja vauvalla oli kaikki hyvin, mikä tärkeintä.

Mulla oli kuitenkin tapahtunut jotakin muutoksia kohdunsuulla. Limakalvot olivat muuttuneet rösöisiksi ja verestäviksi, mitä lie tarkoittaakaan!?! Lääkärikään ei osannut tarkemmin sanoa, paitsi että voi johtua tulehduksesta tms. Kahden vk päästä sit tietää vasta papa-kokeen tulokset..Kohdunsuu oli onneksi kuitenkin kiinni, eikä siinä ollut avautumisen merkkejä. Nyt täytyy lääkärin määräyksestä vaan lepäillä, eikä saa rehkiä.. hohhoijaa, tylsistyttää jo nyt. Mut pakkohan se on, vauvelin takia mitä vain.

Mut tärkeintä oli nähdä, että vauva kunnossa. Kovasti taas liikku masussa, kun ultralla katsottiin. Ja tunnen kyllä liikkeet muutenkin, eilen pikkunen piristi äitiään kovalla peuhaamisella, että masu heilu mukana :heart: olipa ihanan näköistä.

Onko muilla ollut samanlaisia oireita, eli muutoksia kohdunsuulla..? mitä se on tarkoittanut..? toivottavasti olisi jotain vaaratonta.. nyt on kyllä kivut jo helpottaneet, mutta en ole kyllä juuri mitään tehnytkään, kunhan vaan sohvalla loikoillut ja levännyt. Huolestuttaa vaan luonnollisesti tämä tilanne..

oda-sofia & pikkunen 22+2

 

Meillä myös rakenneultra takanapäin Vilkas vaavi siellä potki kuin vanha tekijä

Oliko täällä jo keskusteltu ultran mitoista? Päänympärys ja kehon läpimitta vatsalaukun kohdalla vastasivat viikkoja 19 +3 ja 19+6. Pikkuaivojen ja reisiluun mitta taas vastasivat vanhempaa, eli 20+3 ja 20+6. Tuossa on "pahimmillaan" melkein 3 vkon heitto!!! :/ :/ :/

Onko jollain enemmän tietoa??? Onko tuo normaalia????

Pepppi ja Ö

 

Moikka täältäkin pitkästä aikaa! Oon kyllä ahkeraan käyny joka päivä lukemassa teidän kuulumisia, kaikille tosiaan onnea hyvistä ultrakuulumisista ja tuloksista!

Mulla ois rakenneulta ensi viikon perjantaina, sitä ootan tosi kovasti. Alko nimittäin uudestaan tulla vähän runsaampaa kirkkaan punasta vuotoa, eli joku uusi paikka on taas mistä vuotaa. Toivottavasti ei vaan ois istukan alla, niin ei ois ihan niin paha asia.. Soittelin äitipolillekin ja kyselin tarviiko olla huolissaan, niin siellä kätilö "rohkasi" ja sano, että näillä viikoilla (nyt siis 19 + 5) ei tehä mitään asian hyväksi, tulee pois, jos tulee. Vasta viikolla 22 aletaan sitten kattelemaan.. Että kylläpä helpotti....!! :kieh: Onneks mulla on ihana neuvolan täti, joka pyysi mua tänään käymään sen luona sen oman työpäivän jälkeen, kun ei mihinkään väliin mahtunu! Mitataan hempparia ja kuunnellaan ainakin sydänäänet, en tiiä sitten ultrattaisko kans?? Mutta onneks vauvelin liikkeet on tuntunu joka päivä hyvin, joten hengissä ainakin toistaseks masussa ollaan!

En oo vielä uskaltanu mitään hankintoja vauvalle tehä. Ja kaikki siis pitää hommata, kun oon kerenny jo vanhemmilta lapsilta kaikki tavarat hävittää.... Rakenneultran jälkeen sitten, tai sen viikon 22 jälkeen....

Tuntu muuten hassulta lukee tuolta aikasemmasta pinosta, kun joku (en muista kuka..) oli jo haravoinu pihaa!! Meillä vielä ihan täys talvi täällä Savossa, vaikkakin lumet kyllä hupenee silmissä. Ihana ilma taas tänään oli olla hoidokkien kans ulkona pari tuntia!!!

Kevätaurinkoisin terkuin

Vimppa73 + vauveli 19 + 5

 

Hei vaan!

Mukavia ultrakuulumisia taas tullut, onnea kaikille!

Ihan alkuun Bella-Lumialle piti noista "parisuhdeongelmista" kirjoitella. Kuulostaa kovin tutulta esikoiseni odotusajoilta. Meillä myös silloin parisuhde heitteli välillä seesteisemmistä ajoista ilmi riitoihin. Välillä tosissaan otettiin kovastikin yhteen ja silloin välillä tuntui että ei helkatti mihin soppaan sitä onkaan itsensä työntänyt. Meillä ainakin mies vaati melkos pitkän sulattelu ajan esikoisen odotusaikana isäksi tuloa ajatellen, vaikka lapsi toivottu olikin. Mies sai (samoin kuin itsekin välillä) ahdistuskohtauksia ajatellessaan liian pitkälle tulevaisuuteen jne.. Välillä hän oli innoissaan tulevasta vauvasta ja välillä taas selvästikin pakokauhu iski ja hän oli omissa maailmoissaan. Ja sekös minua hormoonihirviötä kiukutti! Puhumisesta ei tahtonut tulla mitään, kun minä kävin aina liian kovilla kierroksilla, vaikka normaalisti puhuminen on sujunut hyvin meidän suhteessa. Onneksi meidän neuvolassa oli valittavana vapaaehtoinen perheneuvolassa käynti, jossa keskusteltiin vanhemmaksi kasvamisesta. Se oli aivan loisto juttu! Se oli henkilökohtainen käynti pelkästään minä, mieheni ja perheneuvolantyöntekijä, siellä keskusteltiin tunteista tulevaa vanhemmuutta koskien ja parisuhteen tilasta ylipäätään. Ulkopuolisen ammatti-ihmisen ohjauksessa saatiin sen tunnin käynnin aikana monet erimielisyydet ja epäselvyydet suhdettamme, tulevaa vauvaa, parisuhteen hoitoa tulevaisuudessa yms koskien selvitettyä. Aivan ihana nainen vielä lopuksi rohkaisi meitä koko homman suhteen ja meille molemmille jäi hurjan hyvä mieli siitä käynnistä. Onneksi varattiin aika sille käynnille, se kun tosiaan ihan vapaaehtoinen oli. Suosittelen siis ottamaan neuvolassa puheeksi lievätkin parisuhdeongelmat, pienetkin solmu tilanteet on mielestäni parempi purkaa ennen vauvan tuloa, koska sitten vauva-arjessa niiden selvittely ei ainakaan enää onnistu. Mikään häpeän paikka ei tosiaan ole käydä esim. perheneuvolassa juttelemassa yhdessä tai erikseen, kyllä vauvankin on paljon parempi syntyä perheeseen jossa vanhemmat ovat saaneet välinsä kuntoon ja kommunikaation taas pelaamaan. Jaksatte sitten tukea ja ymmärrätte toinen toistanne vauvan synnyttyä paljon paremmin. Hirmu yleistähän on että raskausaikana parisuhde on koetuksella ja sitten synnytyksen jälkeen tilanne normalisoituu, mitään haittaahan ei ulkopuolisen avun pyytämisestä voi olla! Rohkeasti siis vaan kaikki juttelemaan puolisolle vaihtoehdoista, jos hommat tuntuu tökkivän. Tarkoitus ei siis ollut saarnata vaan pikemminkin rohkaista kaikkia joita ahdistaa tällä hetkellä ukkojen törppöilyt!

Kotiäitiä en vielä olekaan ehtinyt onnittelemaan, ONNEA siis hyvistä uutisista ja nautinnollisia hetkiä loppuraskauteen! :flower:

Nea85 mietti varaisiko ajan vielä yksityiselle ultraan. Tuli mieleeni että kuuluuko teillä neuvolaohjelmaan enää muita ultria? Loppuraskaudessa meillä ainakin on vielä yksi käynti ultrassa. Mahdollisuus on päästä kuitenkin jo aiemminkin ultraan äitipolille jos jokin asia huolettaa tai askarruttaa. Vaikkakin pelkän sukupuolen ja mittojen takia tuskin pääsee, jos rak.ultrassa kuitenkin todettu vauvan kasvaneen hyvin. Ei minullekaan mitään sen tarkempia mittoja sanottu, sanottiin vain että koko vastaa aikaa. Esikoisen ajoilta muyistan ainakin sen että sitten niissä myöhemmissä/myöhemmässä ultrassa pystyttiin jo arvioimaan pituus ja paino paljon tarkemmin ja saatiin ihan lukujakin. Joten sinuna en olisi huolissani mitoista, varmasti pikkuinen kasvanut riittävästi! Pääasiahan on että siellä ultrassa näytti kaikki rakenteet olevan kunnossa, sitähän siinä pääasiassa tutkitaankin. Kurjaa kun sait niin tylyn ultraajan, esikoista odottavalle kun kaikki on muutenkin niin uutta ja jännittävää.

Omaan napaan ei kummempaa.. Ulkoiltu ollaan tytön kanssa paljon eilen ja tänään kun säät on olleet mitä mainioimmat. Ihanaa kun kevätaurinko alkaa jo vähän lämmittää, piristää mieltäkin kummasti. Poju pyörii ja jumppaa masussa hurjasti, liikkeet alkaneet tuntumaan selvästi jo ulos päinkin. Mies ei vaan koskaan ole ennättänyt sopivalla ajalla tunnustelemaan liikkeitä, myöhästyy aina jumppatuokiosta. =) No vieläpä tuo ehtii tuntemaan ja näkemäänkin! Ruoka maistuu edelleen hyvin, vähän liiankin hyvin. Nytkin mietin koko ajan mitähän sitä seuraavaksi söisi.. :ashamed: Minkäs teet kun on nälkä, niin on nälkä..

Ei mutta nyt poistun välipalalle ja jätän tilaa muidenkin kirjoituksille.

Voikaa hyvin ja nauttikaa auringosta!

:heart: haaveilija ja poju

 

kaikille paljon onnea hyvistä ultra kuulumissista!! :heart:

Ihanaa et kotiäidin pienellä olikin kaikki hyvin :hug:

Vimppa73 toivottavasti vuoto loppuu ja on vaaratonta! aika törkeesti oli lääkäri tokassu
kyllähän ne yleensä tutkii??

joku kyseli, onko vauvoilla ollu tukka syntyessään? Molemmilla tytöillä on ollut paksu musta tukka, ihmekkös se että närästikin! närästystä tässäkin raskaudessa :x
issias on ruvennu vaivaan :'( välillä lenkillä ollessa käy niin kipeetä et huuto pääsee.. ihan ku joku iskis puukon oikeaan kankkuun :'( siihen vaivaan ei taida muu ku liikunta vaan auttaa? onko tietoa?

pikkunen heräs päikkäreiltä, täytyy mennä!

Triine 19+4

 

Bella-lumia :hug: Musta kans tuo sun juttus kuulosti jotenki tutulta, ehkä miehesi ei oikein tiedä mitä ajatella koko raskaudesta ja yleensäkin onhan noiden miesten vaikeampi tajuta se et on vauva tulossa kun meidän äitien, jotka kannamme lapsukaisia masuissamme... Vaikka munkin mies oli innoissaan raskaudesta ja siitä et meille tulee vauva, niin kuitenki se sano et hänestä tuli isä vasta silloin kun lapsi synty, eli pienessä hetkessä he joutuvat kasvamaan isiksi, kun taas me äidit yleensä kasvetaa äideiksi tän odotuksen mukana... Muutoksen ajatteleminen saattaa myös ahdistaa ja tietämättömyys, miten se elämä sit menee kun meitä onkin kolme...

Toivottavasti ei tullu ihan sekavaa juttuu, tai ees joku ymmärtää mitä koitan kertoa
Ens viikolla toinen neuvolakäynti ja nyt on viikkoja jo yli 22, eli varmaan saa sit kelan laput jo mukaan

Ihana kevät sää! :hug:

 

poipi kirjoitti juuri sen minkä itse vielä omasta selostuksestani unohdin. Eli juuri tuon kuinka mies tulee isäksi vasta lapsen synnyttyä. Heillä ei ole juurikaan mitään konkreettista puolison masun lisäksi tulevasta vauvasta, ennen sitä varsinaista syntymään, mikä saisi heidät kasvamaan samalla lailla isäksi 9kk aikana kuin me naiset äideiksi. Siksipä juuri monesti miehet tuhlaavat vain aikansa panikoimalla ja pelkäämällä tulevaisuutta ja sitä kuinkahan paljon vauva sitten elämäämme muuttaa jne. Moni mies myös varmasti pelkää jäävänsä äidin ja vauvan ulkopuolelle. Ymmärrettävää sekin, kasvaahan se vauva siellä naisen masussa ja muutenkin ensimmäiset elinkuukaudet pieni on kovin riippuvainen äidistä. Nämä on niin kovin monimutkaisia asioita, joihin ei tahdo auttaa muu kuin puhuminen ja aika.

:heart: haaveilija taas

 

oda-sofia Mulle tehtiin ihan alkuraskaudessa sisätutkimus ,kun epäiltiin kohdun ulkoista raskautta. Silloin lääkäri sanoi ,että kohdunsuulla on sellaista röpelöistä verestävää kudosta ,joka kuuluu normaaleihin raskaudenajan muutoksiin. Tuonkin tutkimuksen jälkee vuosin verta jonkin verran ja samoin varhaisultran ,joka tehtiin sisäkautta.

Meidänkin tytöllä oli syntyessään musta paksu tukka. Nyt on kyllä ihan vaalea .

Triine Itse hoidan iskias vaivoja liikunnalla, venyttelyllä, hieronnalla ja b-vitamiinillä. Hermorata hieronta olis varmaan parasta ,mutta sitä ei tehdä raskausaikana, vasta kuin loppumetreillä ,kun vauva saa jo muutenkin syntyä. Normaali hieronta kerran kuussa pitää nuo vaivat minulla kurissa silloin ,kun en ole raskaana. Nytkin se auttaa ,mutta ei niin pitkään. Hampaat irvessä ja itku silmässä käy kävelyllä. Venytys asentoja on vaikea keksiä ,kun alkaa masu oleen tiellä.

Vimppa73 Toivotavasti vuoto loppuu ja on vaaratonta. Hyvä ,kun pääset neuvolaan käymään ihan mielenrauhan vuoksi.

No taidanpa ottaa päikyt..
-Poni ja Manteli 20+1

 

Heips

Pakko sanoa bella-lumia että tuntui kuin omaa tekstiä lukisi. Meillä aikalailla samaa ollut tässä kotona. Tosin meillä aina kuulemma niin, että minä kuvittelen olevani kaikessa oikeassa. Hellyyttä ja seksiä meilläkin valitetaan kun ei ole riittävästi. No eipä ole itseä hirveesti petipuuhat kiinnostaneet kun miehen kanssa välit muutenkin viileät...miksi siis alkaisin siinä vaiheessa seksiä miettimään. Tuntuu vaan välillä että kaikki aina menee pieleen ja mikään ei toimi meidän välillä. Sitten taas menee hetken aikaa että kaikki hyvin. Vuoristorataa siis jatkuvasti.
Kyllähän mä tiedän, että olen hankala ihminenkin. Mutta huomannut vaan itessä hirveän muun piirteen myös. Kun miehen kanssa menee huonosti niin tuntuu, etten halua miettiäkään tulevan lapsen tilannetta, ei kiinnosta suunnitella sen eteen mitään yms. Ihan kuin se pikkuinen syyllinen muka olisi :ashamed: Kai tässä itelläkin kasvun paikka meneillään tai edessä. Miehellä kun tuskin sitä isyyteen totuttautumista ole kun kuitenkin isä jo on.

Jooo...mutta vointi täällä hyvä. Iines ilmoittaa nykyään päivittäin itsestään joillakin pienillä tönäisyillä. Onhan se kiva kun voi sanoa että sen nykyään tunnen ja varmasti, vaikka todellakin edelleen hentoisia liikkeitä ovat.

Mutta nyt hetkeksi päikkäreille päästävä. Viime yönä nukkunut vaan nelisen tuntia. Työt kun haittaa uniakin

 

Vimppa73, minähän se olin kuka pihaa jo haravoi Täällä Turun seudulla on ainakin toistaiseksi ihanan keväinen sää, nurmikko alkaa vihertämään ja ekat kukkaset puskee maasta. Mahtoiko olla että viikonloppuna taas kuitenkin viilenee...
Toivottavasti se vuoto tosiaan on ihan vaaratonta, pidän peukkuja!

bella-lumialle tsemppiä parisuhteeseen! Meilläkin oli ekan raskauden aikana enemmän tai vähemmän vaikeaa, pojan syntymä muutti hetkeksi kaiken, sitten alkoi taas uudestaan. Mutta minun täytyy myöntää että suuri osa kaikesta kränästä johtui minun typerästä käyttäytymisestäni, tein jatkuvasti kärpäsestä härkäsen. Nyt kun noiden asioiden yli ollaan päästy, voi tästä suhteesta vihdoin nauttia Ja onneksi mies on minun temppuilua jaksanut katsoa :heart: Ja kyllä se mieskin silti on kortensa kekoon kantanut riitojen osalta, ei hänkään sentään ihan viaton ole
Teillä taitaa kuitenkin mies olla se temppuilija? Se voi tosiaan olla että häntä pelottaa kaikki tuleva, mutta jospa se siitä. Viimeistään kun vauva syntyy...

Taitaa päiväunet kutsua minuakin!

Lilli ja Tiitti 22+1

 

Jospas sitten minäkin pinoutuisin....

Olen taustaillut ahkerasti ja nyt innostus sai kirjautumaan sisään
Kakkosta odotetaan, la on 12.8., esikoinen on vm.-06. Synnytyssairaalana näillä näkymin Kätilöopisto. Tämä toisen odottaminen on todellakin erilaista esikkoon verrattuna. Välillä jopa unohtaa, että on raskaana! Toisaalta on aika malttamaton tapaamaan jo vauvan. Esikoista odottaessa en osannut kaivata vauvaa vielä näillä viikoilla lainkaan, oli vain kivaa olla raskaana. Toisaalta vointikin on tuhat kertaa parempi kuin edellisesssä raskaudessa, sekin siis saattaa auttaa unohtamaan olotilan =)

 

Bella-Lumian teksti on kuin mun näppikseltä, meillä on tällä hetkellä todella viileetä. Me ollaan aina oltu hyvin räjähtäviä muutenkin, mutta tällä hetkellä tuntuu että homma on totaalisesti poikki. Seksistä on tullut meillä aikamoinen kynnyskysymys, itseäni ei kauheasti huvita ja miestä huvittaisi liikaakin tai se pistää siihen ihan liian suuret odotuspaineet ja kun mä osoitan vähänkin haluttomuutta, niin se on syy vetää herneet nenään.
Meillä on myös niin, että miehessähän ei ole mitään vikaa, vaan kaikki vika on minussa, vaikka mulla ei asian kanssa olisi mitään tekemistäkään, mutta minä en onneksi pienistä hätkähdä ja kestän aikalailla ton jorinoita.

Yksi syy miksi meillä on nyt erityisen jäätävää, on se, että mä olin flunssassa ja todella kipeä ja sitä ei mies meinannut millään ymmärtää, se ei pidä mun sairasteluita minään, vaan oletti, että minä toimisin silloinkin samalla tavalla kuin terveenäkin ja tietysti minä kipeänä olen herkempi suuttumaan, kun en todellakaan jaksanut tehdä mitään.

No nyt ollaan pari päivää poissa toistemme tieltä, kun isäntä lähti töihin ja tulee ilmeisesti vasta viikonlopuksi kotiin, joten voimme molemmat rauhoitella itseämme.

shihtzu + pikku apina 21+3

 

Toi tuntuu olevan aina vaan sellanen yksi piru koko seksi kysymys. Tuntuu kans että mies kuvittelee meidän naisten olevan koneita, että kyllä siihen kykenee kun tarpeeksi haluu yrittää ja koska tahansa. Mutta kun mieli vaan ei tee. Ja sitten aletaan jo hyvässä lykyssä kyselemään, että onko mulla toinen tai mitä hän on tehnyt väärin kun ei seksi kerran maistu. Herran jestas...KUN EI VAAN TEE MIELI!!HALOO!!
Kerran jopa olen saanut yöllä (tosin mies vielä oli humalassa silloin) kuulla suoraan näillä sanoin "älä sitten ihmettele jos hän pettää joskus. Kato peiliin, sieltä se syyllinen siihen löytyy" tai "eipä vaihtamalla parantunut". Olin tiputtaa leuan kun nää sanat kuulin. Myöhemmin asian otin puheeksi miehen ollessa selvinpäin. Tokaisi, että niinhän se vaan vähän on. Voitteko kuvitella?!!

 

Meillä isännän tekee usein mieli silloin kun mä olen unessa ja jos mä en heti herää tai ole saman tien valmis, niin herneet meni jo nenään. Mies kun ei tajua sitä, että mä en herää sadasosa sekunnissa vaan mulla menee heräämiseen oma aikansa tai sitten mä en edes herää sen lähentelyihin, vaan ne lähentelyt uppoaa mun uniin ja menee multa täysin ohi. Olen välillä sille sanonutkin, että se tekee sen tahallaan, että odottaa mun nukahtamista ja sitten yrittää lähennellä tai sitten se haluaa seksiä kun mun pitäisi parin tunnin päästä lähteä töihin ja pitäisi nukkuakin pari tuntia ennen töihin menoa, että jaksan ne lehdet sitten jakaa. Mutta miehet on miehiä, ei ne mitään tajua, vaikka kuinka yrität selittää.

 

Totta miehet on miehiä ei ne mitään tajua, undulaatteja kaikki!! varsinki kun seksistä on kyse..

Kiitti ponille! mun on pitääkin tuota b-vitamiinia ostaa ku suu pieletkin jatkuvasti repee auki, eikä meinaa millään parantuu. bebanthen-voide ei tunnu nyt auttavan. eli apteekkiin..

 

Iltapäivää täältäkin!
Alkaa olla niin mielenkiintoinen puheenaihe täällä, että tarvii tulla itekin kommentoimaan.
Tossa tammikuussa kun oli aika alullaan raskaus ja mulla kamalaa pahoinvointia, oli meidän suhde vähän niinkun katkolla. Varsinkin fyysisellä puolella.
Mut sit kun aloin siitä pahoinvoinnista selviytyyn, aloin epäileen että ukolla on jtn juttua meneillään muiden naisten kanssa. Noh, siitä ei sen enempää, mutta se juttu osottautui viattomaks flirttailuks. En tiedä uskonko tota vieläkään, mutta en myöskään usko että olis ihan pettämisen puolelle menny. Mutta tällä hetkellä tuskin on edes sitä flirttailua ilmassa. Meinaan tää raskaus ja masun kasvaminen teki tehtävänsä ja toi mies unohti kaikki muut naiset kertaheitolla.
Sitten ton episodin jälkeen mä olisin voinu harrastaa seksiä monta kertaa viikossa, hormoonit tais hyrrätä vähän liiankin lujaa Mutta mies totes mulle että hän ei tarvi kun kerran viikossa. olin et kiva, kiitti.
Ja nyt meillä siis eletään tätä tasaista arkea. Ihan mukavaa sellasta. Välillä on niitä parempia hetkiä ja välillä vähän huonompia. Ja nyt voin oikeestaan jo sanoa että tää raskaus on lähentäny meitä. Mutta se seksi... sitä on nyt sit sen kerran viikossa

Mut eipä meilläkään aina mies ymmärrä et ei aina jaksa. Väsyttää. Ei vaan huvita, Mut miehethän ajattelee yleensä alapäällään jos sille päälle sattuu...

 

Sama meno jatkuu edelleen. Mies tuli töistä ja meni suoraan nukkumaan, vaikka ruokakin oli valmis. Ei näytä mun seura kiinnostavan. Kiitos kommenteista, tavallaan kiva kuulla, ettei me olla ainoa pariskunta jolla näin menee.

neitiperho kirjoitti, että heillä menee aina välillä kaikki pieleen eikä mistään tule mitään ja sitten välillä hetken kaikki on hyvin ja ollaan kuin ei mitään. Vuoristorataa siis. Meillä ihan sama homma ja aina se johtuu seksin puutteesta. Siis mies ei koe saavansa tarpeeksi. Myönnän, etten ole mikään kaikkein halukkain nainen tässä maailmassa. Ja sitten kun ei tee mieli, niin ei sitä seksiä oikein edes muista. Ja mieshän ei voi aloitetta tehdä! Ihan kiukku nousee!

En sitten tiedä kumpi on tässä on temppuileva. Minä vai mies. Mies väittää, ettei mulla ole empatian kykyä, etten koskaan ajattele miltä muista tuntuu. Vaikka mielestäni ajattelen mieheni tunteita ja rakastan häntä mielettömästi. En vain tykkää ryyppäämisestä, vaikka en itsekään ole mikään absolutisti ollut ennen raskautta. Ärsyttää vaan se, että aina jos hän menee jonnekin se on ryyppäämistä. Se american cars show tapahtuma meni sitten niin, että hän kyllä sinne meni,mutta oli tullut jo viiden aikaan iltapäivällä takaisin ja selvinpäin. Lähetti oikein tekstarin mulle siitä töihin. Teki tietenkin näin, että mulle tulis oikein paha mieli. Ja sitten mies sanoo, että ei hän koskaan suunnittele etukäteen, että hän ottaa kaljaa, että se vaan tapahtuu. Ei todellakaan pidä paikkaansa. Heti kun tulee joku tuollainen tilaisuus niin ihan satavarma päässä alkaa soimaan, että kaljaa kaljaa!

Kai mä olen sitten kateellinen sille, kun en itse voi enää mennä esim. baareihin. Tai siis siiderille. Mies myös pohtii, että mites sitten kun on vauva niin mun pitää sen etua ajatella enkä omaani! No, totta hiiskatissa mä ajattelen vauvan etua! Kuinka se edes kehtaa tollasta sanoa. Tai sitten se, kun mulla on paha siitepölyallergia joka kestää keväästä syksyyn, että miksen voi olla ottamatta lääkettä parin kuukauden aikana, ettei toiselle(vauvalle) tule mitään elinikäistä vaivaa sen takia, että mä en ole viitsinyt kärsinyt paria kuukautta. En mä nyt mielelläni ennen raskauttakaan ole lääkkeitä syönyt. Mies sanoo, että hae sitten saikkua niin ei tarvitse kuin olla vaan raskaana ja kärsiä!!!!Muutenkin tuntuu, ettei mies ymmärrä miltä siitepölyallergia tuntuu, kun menee ihan tukkoon. Hänellä itsellään ei ole mitään allergioita. Miehen mielestä mä ajattelen vain itseäni, viis muista!

Nyt tuli taas pitkä teksti....

 

Bella-Lumia :hug: :hug:

 

kylläpä kuulostaa nuo kaikkien jutut niin meidän jutulta!! meillä myös seksi ja ryyppääminen on ne riidan aiheuttajat.. mie oon neitiperho kuullu tollasia samoja sanoja miun miehen suusta.. se on kyllä surullista kuultavaa, mutta kyllä meni pitkän aikaa ennen ku taas luotin häneen.. mutta aina ollaan selvitty ja mies on oppinu puhumaan vuosien varrella aina paremmin ja paremmin, että eiköhän tää tästä!! nyt on ollu taas parempi kausi ja molemmilla hyvä mieli!!

mie oon tullu raskaus vaivasex.. äske oltii markkinoilla ja siellä aivastin.. ni arvatkaan mikä lirahti housuun :kieh: ..no sitten kierrettii nopsaa ja lähettii autolle päin, ni alko alamahaa pistämään ja piti hidastaa vauhti ihan mateluksi.. tuntuu hassulta ku on tottunu vaan menemään ja tekemään ja nyt pitää oikeesti miettiä niin paljon etukäteen.. kaikki vessajutut, syömiset, matkan pituudet, ihan kaikki.. esikon odotus aikana ei oolu kyllä tällästä, mutta eipä sillon ollu muita lapsia hoidettavana, että aika helpollahan sitä sillon pääsi!!

 

Voimia kaikille parisuhdeongelmiin! Meillä on *koputtaa puuta* raskausajat menneet hyvin, mut sit kun mä lähdin äippäloman jälkeen töihin ja esikoinen oli n.1v, oltiin kyllä tosi kaukana toisistamme. Ei me varsinaisesti riidelty, mut ei vaan pätkääkään kiinnostanut toisen tekemiset tai koko parisuhde... ja tunne oli molemminpuolinen. Sillon kävi itellä jopa ero mielessä, ekaa kertaa koko meidän pitkän historian ajalla! Mut kun ruvettiin vaan viettää taas aikaa yhdessä ja mietittiin syitä, miks ollaan niin erillään, ni kummasti sitä vaan saatiin asiat setvittyä ja rakastuttiin uudelleen... :heart: 11v oltu yhdessä, tuo tais olla eka "kriisi".

Joku kyseli vauvan hiuksista, ni mulla on itelläni ollut paksu musta tukka syntyessäni. Ristiäiskuvissa on jo punaset hiukset ja sit lapsena ne oli ihan valkoiset, joskus teini-iässä alkoivat tummua ja nyt olisivat maantien väriset, jos en värjäis. Meidän pojalla oli syntyessään vaaleanruskeat, (tosin lähes kalju) ristiäisissä punertavat ja nyt on se ihan yhtä blondi, mitä äitinsäkin. Kampaaja sanoi, et ne kelle tulee hiukset myöhään, ni niillä sit hiukset pysyykin pitkään ja ovat vahvoina. Että ei lupaa hyvää omalle kaljutumiselleni... sniif.

Täällä Oslossa oli jo helmikuussa sinivuokkoja, ennen pääsiäistä meinas jo tulla puihin lehdet, kunnes tuli n. viikoks takatalvi. Tän viikon on satanut vettä ja nyt on taas tosi lämmintä ja keväistä!

Hemuli 19+5

 

nostetaan meidät takaisin ekalle sivulle että löytyy helpommin

 

Tänään romahti sitten maailma aivan täysin. Käytiin rakenneultrassa ja niinkun pelkäsin kaikki ei ollut niinkun piti :'( , meidän vauvalta läytyi kaksi kystaa selkäydinnestekanavasta ja kalkkeumaa sydämmestä . Yksin ne ei ilmeisesti ole mikään mainitsemisen arvoinen juttu, mutta kun oli molemmat löydökset niin voi olla merkki downin syndroomasta. Tiistaina äitiyspolille uusinta rakenneultraan ja jos siellä ollaan samaa mieltä niin sitten kromosomitutkimukseen. Nyt on sitten itketty koko päivä :'( . Ja eipä siellä potkikaan tyttö vaan pikku prinssihän se siellä on :heart: . Esikoinen on ollut pois koko päivän. En halunnu että näkee äitin tälläsenä, kun hänellä itselläänkin on ollut nyt näitä ongelmia.

Olen yrittänyt tehdä normaaleja juttuja tänään mitä pitikin, mutta eipä sille mitään voi että nyt on suuri huoli meidän ihanasta pikku miehestä, etten pysty muutakun itkeen ja miettiin.

Tietääkö kukaan kuinka kauan siinä menee niissä tuloksissa jos se kromosomitutkimus tehdään?

Rakkaus tätä vauvaa kohtaan ei muuta kuin vahvistu :heart:

vointeja kaikille äideille ja vauvoille

salah ja prinssi 19+3