Huh miten pitkä hiljaiselo, en tiedä miksei ole saanut aikaiseksi kirjoittaa, lukenut olen vain... Nyt tuleekin taas kauhea maraton.
Meillä tietää nyt kummankin vanhempien lisäksi minun mummini sekä kummitätini, samoin miehen kummi & kauempana asuvat sisarukset. Iloisia ovat kaikki olleet uutisista...
Onko ketään
harmittanut jälkeenpäin, kun on kertonut raskaudesta jollekin?
Työpaikallani tietää yksi "kaveri", jolle oli pakko kertoa aikaisilla viikoilla, kun alkoi niin suureen ääneen epäilemään ja arvuuttelemaan tupakanpolton lopettamista & juomattomuutta. Säikähdin että lavertelee muille, joten kerroin sitten. Tiesin samantien, ettei hän ole ihminen kenen kanssa olisin uutisen tahtonut jakaa, ja otti ihan hirveästi päähän. Tavallaan olin myös kiukkuinen ko. ihmiselle, kun ei ollut sen enempää hienotunteisuutta tai sosiaalista älyä, että olisi tullut vaikka kahden kesken asiaa tiedustelemaan, vaan alkoi sitä porukassa ruotimaan. En tiedä onko pitänyt uutisen itsellään, mutta uskoisin näin.
Eniten ärsytti tilanteet, joissa ihan alkuviikoilla 7--> hän uteli ja kyseli kaikenlaista, esitte asiantuntevia kommentteja lihoamisesta, lantioni levenemisestä jne.
Nyt ärsytys on lieventynyt, kun tiedän että pian asiasta tietävät varmasti muutkin...
Tuosta päästäänkin aasinsillan kautta seuraavaan juttuun, jota minun piti kysyä
Onko kukaan vielä huomannut, että raskaana ollessanne olisitte jotenkin "
yhteistä omaisuutta" tai ainakin vapaasti arvosteltavissa/analysoitavissa?
Äsken mainitsemallani työkaverilla on tapana tuijottaa estotta vatsaani/peppuani/lantiotani, jotka kaikki ovat kieltämättä saaneet senttejä ympärilleen. Hän on myös pariin otteeseen todennut, että "niin, eihän sun vatsa tosiaan mikään lättänä ole enää, kaikki varmaan luulee että olet vaan lihonnut" ja myös lantioni levenemistä on vatvonut useampaan kertaan. Olen aina pitänyt huolen kropastani, ja vähän ärsyttää tuollainen tutkiskelu ja analysointi. (Varsinkin kun nuo saavutetut kilot ovat ihan ylenmääräisen syönnin ansiota
)
Minusta on kyllä viime aikoina tuntunut, että ärsyttää ihan kaikki tiettyjen ihnisten tekemiset, joten ehkä vatsan tuijottelu saattaisi jossain muussa tilanteessa olla vaikka ihan mukavaakin, tiedä häntä.
Äitiyspakkausesta, se meille otetaan kyllä.
Minkälaisilla
mielialoilla olette olleet nyt liikenteessä? Minulla kärttyisyyttä edelleen, huomaan olevani töissä välillä tosi inhottava, kiukkuinen ja haastan riitaa. V*ttuiluksikin sitä omaa käytöstä voisi varmaan sanoa, enkä pidä siitä sitten yhtään. Täytyy nyt vain yrittää hillitä itsensä ja toivoa että fiilikset pian paranevat.
Eiköhän tässä ollut jorinaa kerrakseen.
Sillis ja tasan 13vkoa (
Ja muokkaan vielä sen verran, että vessassa saa rampata nyt AIVAN jatkuvasti :S Tuntuu että varsinkin nukkuessa hätä yllättää heti!